Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Leivontabloggaajan paras kakkuresepti löytyi naapurin mummolta

Kuivakakut ovat Johanna Petäjäjärven rakkaus.

Ruoka
 
Sami Kero / HS
Johanna Petäjäjärven mielestä kuivakakku on kahvipöytien väärinymmärretty helmi.
Johanna Petäjäjärven mielestä kuivakakku on kahvipöytien väärinymmärretty helmi. Kuva: Sami Kero / HS

Jos Johanna Petäjäjärven pään sisään kuulisi, sieltä kuuluisi varmaan jatkuvaa pientä pulputusta. Kakkuja, muffineja, pikkuleipiä, leivontavuokia, kakkukoristeita . . . Niitä vihtiläinen leivontabloggaaja miettii oikeastaan koko ajan.

”Nyt olen miettinyt pääsiäiskakkujen kostutusta. Että olisiko limetin mehu hyvä vai appelsiini vaiko sitruuna? Vai sittenkin veriappelsiini? Sehän on nyt tosi trendikäs!”

Bloggaajat huomaavat monet ruokatrendit ensimmäisinä. Petäjäjärvi on jo pidemmän aikaa pannut merkille, että kahvikakut ovat tehneet paluun suomalaisten kahvipöytiin. Tosin hänelle kahvikakut eivät ole muodin oikku. Ne ovat rakkaus.

”Kahvikakku on maailman paras hävikkiherkku. Sen sisuksiin voi kipata mitä vain: avatut kermaviilipurkit, rahkat ja pähkinäpussien jämät.”

Petäjäjärven innoituksen lähde ovatkin omat kaapit. Jos niiden perukoilta löytyy avattu aprikoosipussi, perhe saa aprikoosikahvikakun.

Kahvikakku on Petäjäjärven mielestä herkkupöydän väärin ymmärretty seinäruusu, huomaamaton helmi.

”Kahvipöydässä on jos jonkinlaista kerrostäytekakkua ja värikästä fantasiapiparia. Ja sitten on vaatimaton kahvikakku, josta on juhlien loputtua hävinnyt muutama pala.”

Juuri sellaisena moni muistaa kahvikakun lapsuudestaan. Eikä kovin hyvänä, kuten ei Petäjäjärvikään. Kahvikakku oli usein turhan kuivaa, sitä tarjosi hieman vieras sukulaisrouva ja päälle juotiin keltaista Jaffaa. Pahimmillaan kakussa saattoi olla rusinoitakin – joka on oikeastaan ainoa hyödyke, jota Petäjäjärvi ei suostu kakkuihinsa laittamaan (jollei niitä ole liotettu rommissa).

”Löysin kahvikakut, kun rupesin leipomaan ensimmäisen lapseni kanssa, noin yhdeksän vuotta sitten”, Petäjäjärvi muistelee.

Lasten kanssa kokkaamiseen kahvikakku on mitä mainioin leivonnainen. Sekoittamista ja mittaamista on apukokille juuri sopivasti, eikä mikään työvaihe ole liian vaikea. Tällä hetkellä kananmunien rikkominen ja jauhojen mittaaminen ovat Petäjäjärven 5-vuotiaan pojan bravuuri. Mielikuvituksella yksinkertaisesta kahvikakusta saa jopa lasten suosikkikakun.

”Poikani päiväkodissa nousi aivan mielettömään suosioon erään äidin leipoma tulivuorikakku. Ihmettelin pitkään, että mikä kumma on tulivuorikakku. Mutta se olikin ihan tavallinen kahvikakku, joka oli päällystetty punaisella tomusokerikuorrutteella. Siitä ikään kuin valui laavaa.”

Pahinta, mitä kahvikakulle voi tehdä, on paistaa sitä liikaa, sanoo Petäjäjärvi.

”Mikään ei maistu niin pahalta kuin palanut kahvikakku.”

Toinen kriittinen moka on jättää kakku liian kuivaksi. Petäjäjärven mukaan liian kosteaa kahvikakusta ei juuri pysty tekemään. Tosin jos kakku jäisi liian kuivaksi, Petäjäjärvi neuvoo kostuttamaan sitä jälkikäteen. Hyviä kostukkeita ovat esimerkiksi sokeriliemi, mehut, kaapin liköörin jämät ja hedelmien tuorepuristettu neste.

Moniin muihinkin kahvikakkukriiseihin Petäjäjärvellä on ratkaisut. Jos kakku lässähtää, jää kiinni vuokaan tai tippuu lattialle, ei hätää. Kakun palaset voi hienontaa, lisätä joukkoon makeaa tuorejuustoa ja keräilyeriä kaapin pohjalta – vaikkapa marmeladia, karkkipussin jämiä ja pähkinöitä – ja muotoilla massasta kakkutikkareita.

”Tai sitten kakun roippeet voi pakastaa. Ne ovat erinomainen raaka-aine Pappilan hätävara -jälkiruokaan, joka on maailman helpoin tehdä yllätysvieraille. Nappaa kuivakakun palat pakkasesta, murentaa ne, vaahdottaa joukkoon kerman ja ripottelee päälle keksinmuruja ja marjoja. Sitten tekee jokaiselle vieraalle oman jälkiruokalasin, johon latoo ainesosat kerroksittain.”

Kaikkein parhaan kahvikakkureseptin Petäjäjärvi on saanut 75-vuotiaalta naapurin mummolta.

”Resepti on 1950-luvulta ja kakun koostumus puhdasta pumpulia. Siihen en olisi omin avuin pystynyt.”

 

Naapurin mummon kahvikakku

12–15 palaa

valmistusaika 45 min

  • 2 kananmunaa
  • 3 dl sokeria
  • 2 rkl siirappia
  • 75 g voisulaa
  • 1½ dl kermaa
  • 4½ dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • (jos tahtoo maustaa: 2 tl kardemummaa,1 tl kanelia, 1 tl neilikkaa)
Vuoan jauhottamiseen:
  • voita
  • vehnäjauhoja tai kookoshiutaleita

 Voitele ja jauhota kakkuvuoka huolellisesti.

 Vaahdota huoneenlämpöiset kananmunat, sokeri ja siirappi vaahdoksi.

 Lisää kananmuna-sokerivaahtoon voisula ja kerma. Siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja kaada isoon kahvikakkuvuokaan.

 Paista kakkua 175-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla: jos tikkuun ei tartu taikinaa, kakku on kypsä.

 Anna hetki jäähtyä, kumoa kakku. Pidä kakkuvuokaa kakun päällä, jotta kosteus ei haihdu.

 Koristele jäähtynyt kakku halutessasi esimerkiksi sulatetulla suklaalla.

Johanna Petäjäjärven Herkkuhovi-leivontablogi löytyy osoitteesta herkkuhovi.blogspot.fi

Sami Kero / HS
Tämän kakun resepti on paras, jonka Johanna Petäjäjärvi tuntee. Hän sai sen naapurin mummolta.
Tämän kakun resepti on paras, jonka Johanna Petäjäjärvi tuntee. Hän sai sen naapurin mummolta.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Hae reseptejä