15 kysymystä ja vastausta ruuan lisäaineista

Keskustelu ruuan lisäaineista käy kuumana. Asiantuntijat vastaavaan kertovat kohuttujen lisäaineiden haitoista.

Miksi lihaleikkeleiden valmistajat pyrkivät eroon paljon puhutusta natriumglutamaatista (E 621), jota käytetään arominvahventeena?

Kuluttajat haluavat siitä eroon, ja elintarviketeollisuuden on helppo luopua siitä. Tuotteet, jotka eivät sisällä natriumglutamaattia, ovat nousseet valmistajien kilpailu- ja myyntivalteiksi.

Miksi makeisissa saa olla atsovärejä, jotka voivat aiheuttaa lapsille ylivilkkautta?

Kotimaisissa makeisissa atsovärejä ei käytetä, mutta tuontimakeisissa niitä voi olla. Värien E 102, E 104, E 110, E 122, E 124 ja E 129 käytöstä on viime kesästä alkaen pitänyt ilmoittaa merkinnällä "voi vaikuttaa haitallisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta".

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA arvioi uudelleen kaikkien lisäaineiden turvallisuuden vuoteen 2020 mennessä. Arviointi on aloitettu väriaineista.

Patenttisininen V (E 131) on kielletty Yhdysvalloissa. Miksi sitä saa olla suomalaisissa lasten päärynämehujuomatiivisteissä?

Euroopassa patenttisinistä käytetään vihreään väriin, kun taas Yhdysvalloissa patenttivihreä (E 143) on sallittu. EFSA arvioi parhaillaan E 131:tä uudelleen.

Patenttisininen kuuluu lisäaineisiin, jotka voivat olla suurina määrinä haitallisia, ja siksi sille on määritelty hyväksyttävä päivittäinen enimmäissaanti eli ADI-arvo.

Ennen säilöntään käytettiin sokeria, etikkaa ja suolaa. Ovatko ne terveellisempiä kuin säilöntäaineet, kuten natriumbentsoaatti (E 211)?

Vaikea sanoa, riippuu käyttömääristä. Suolan käyttöä tulisi rajoittaa. Kotisäilönnässä käytetään samoja säilöntäaineita kuin teollisuudessa, ja esimerkiksi bentsoehappoa (E 210) on luontaisesti marjoissa, kuten puolukassa, karpalossa ja lakassa.

Kastikkeen säilöntäaineena voi olla bentsoehappoa. Voiko se aiheuttaa päänsärkyä?

Bentsoehappo voi aiheuttaa yliherkkyysoireita ihmisille, jotka eivät siedä asetyylisalisyylihappoa eli aspiriinia.

Bentsoehaposta voi tulla esimerkiksi päänsärkyä, ihottumaa tai astmaoireita. Tuotteissa, jotka sisältävät bentsoehappoa, voisi hyvin olla varoitusmerkintä.

Ruoka-aineallergiat ovat kuitenkin yleisempiä kuin herkistyminen lisäaineille. Yliherkkyys ei tarkoita, etteikö lisäaine olisi turvallinen. Jos joku saa päänsärkyä kastikkeesta, se ei riitä perusteeksi sille, että bentsoehappo pitäisi kieltää.

Natriumnitriittiä (E 250) käytetään säilöntäaineena makkaroissa ja lihaleikkeleissä. Miksi sitä saa käyttää, vaikka sen on todettu aiheuttavan syöpää koe-eläimille?

Kokeessa rotta altistetaan suurelle määrälle lisäainetta. Jos rotta saa syövän, kokeessa käytetyistä annoksista valitaan se määrä, josta ei ole vaaraa. Rotalle turvallinen määrä jaetaan vähintään sadalla, jolloin saadaan ihmisen hyväksyttävä päivittäinen enimmäissaanti (ADI). ADI-arvo ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa ja vuorokautta kohti.

Nitriitille on määritelty ADI-arvo. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tutkii parhaillaan, paljonko suomalaiset saavat nitriittiä ja nitraattia lihaleikkeleistä, makkaroista ja juustoista. Tarvittaessa suosituksia muutetaan. Tanskassa nitriitin käyttösuositus on tiukempi kuin muualla EU:ssa. Suomessa makkararuokia tulisi syödä ravitsemussuositusten mukaan vain kerran tai kaksi viikossa.

Aspartaamia (E 951) on makeutusaineena light-juomissa. Onko se haitallista?

EFSA on arvioinut aspartaamin turvallisuutta kolmesti. Tuoreessa arviossa todettiin, että se on edelleen turvallinen makeutusaine. Sitä voi antaa lapsillekin, tosin päivittäisen enimmäissaannin rajoissa.

Aikuisella päivittäinen enimmäissaanti täyttyy, jos hän juo neljä litraa light-juomaa, jossa on sallittu enimmäismäärä aspartaamia. Jos tuon määrän juo, voi epäillä, onko ruokavalio ylipäätään kunnossa.

Polydekstroosia (E 1200) valmistetaan glukoosista. Miksi sitä mainostetaan jogurteissa ravintokuituna?

Polydekstroosi täyttää ravintokuidun määritelmän. Elintarviketeollisuus halusi laajentaa kuidun käsitettä, koska se halusi lisätä polydekstroosia jogurttiin ravintokuituna. Ravintokuiduksi lasketaan aine, joka ei imeydy ihmisen elimistössä vaan hajoaa suoliston loppupäässä.

Polydekstroosia käytetään sakeuttamis- ja täyteaineena. Se eroaa koostumukseltaan luontaisesta ja perinteisestä ravintokuidusta, kuten ruisleivän kuidusta.

Polydekstroosi muistuttaa enemmän sokeria kuin viljan kuituja. Kiistelyä aiheuttaa se, onko polydekstroosilla perinteisen ravintokuidun terveysvaikutuksia.

Mitkä lisäaineiden yhdistelmät ovat haitallisia?

Yhteisvaikutuksia on tutkittu erittäin vähän. Southamptonin yliopiston tutkijat ovat kuitenkin todenneet, että natriumbentsoaatti (E 211) ja eräät väriaineet aiheuttavat lasten ylivilkkautta. EFSA päätyi samaan omissa turvallisuusarvioissaan.

Väriaineista tutkittavina olivat tartratsiini (E 102), kinoliinikeltainen (E 104), paraoranssi (E 110), atsorubiini eli karmosiini (E 122), uuskokkiini (E 124) ja alluranpunainen AC (E 129). Ylivilkkautta aiheuttavien yhdistelmien käyttöä ei ole rajoitettu elintarvikkeissa, koska tutkijat eivät ole pystyneet selvittämään, mikä niissä aiheuttaa ylivilkkauden.

Joidenkin säilöntäaineiden, kuten sorbaattien, bentsoaattien ja parahydroksibentsoaattien, yhteiskäytölle on annettu enimmäismäärät.

Miksi lisäaineiden turvallisuusrajat on asetettu yksittäiskäytön mukaan, vaikka lisäaineita käytetään yhdistelminä?

Sallittuja lisäaineita on yli kolmesataa. Kaikkia lisäaineiden yhdistelmiä ei ole syytä tutkia, mutta joidenkin lisäaineiden yhteisvaikutuksista tarvitaan lisää tietoa.

Pitääkö pienten lasten välttää joitakin lisäaineita?

Nitriitin ja bentsoehapon käyttöä on syytä rajoittaa. Pienellä lapsella bentsoehapon päivittäinen enimmäismäärä voi tulla täyteen jo lasillisesta mehua, joka sisältää bentsoehappoa. Nitriitin enimmäissaantimäärä voi täyttyä yhdestä tai kahdesta nakista.

Millä perusteilla lisäaineen käyttö kielletään?

Jos lisäaineesta tulee uusia tutkimustuloksia tai epäillään, ettei se ole turvallinen, EFSA arvioi sen uudelleen. Tarvittaessa lisäaineen käyttöä rajoitetaan tai lisäaine kielletään.

Mikä lisäaine on viimeksi poistettu sallittujen listalta ja miksi?

Euroopan unionin komissio kielsi punaisen 2 G:n (E 128) käytön heinäkuussa 2007. Se on atsoväri, joka muuntuu elimistössä lähinnä aniliiniksi, jolla on todettu suurina määrinä perimää vahingoittavia ja syöpää aiheuttavia vaikutuksia.

Punainen 2 G oli kielletty Suomessa ennen EU:hun liittymistä. Ennen kuin EU kielsi sen käytön, sitä sai käyttää rajoitetusti viljaa sisältävissä aamiaismakkaroissa ja hampurilaispihveissä.

Miksi EU sallii lisäaineita, jotka ovat kiellettyjä Yhdysvalloissa?

Yhdysvalloissa ja Euroopassa syödään eri tavoin. Asiantuntijat käyttävät päätöstensä pohjana kansallisia tutkimuksia ja laskelmia, joista selviää, millaista ruokaa ihmiset syövät tietyllä alueella, ja kuinka paljon lisäaineita he niistä saavat.

Mistä lisäaineista elintarviketeollisuuden olisi helppo luopua?

Natriumglutamaatista, jolla vahvistetaan ruuan makua. Vaarana on, että kun siitä luovutaan, suolan määrä ruuassa kasvaa. Niin kävi Pietarsaaren seudulla, kun natriumglutamaatista luovuttiin kouluruuassa.

Emulgointi- ja sakeuttamisaineista, jos kuluttaja hyväksyy sen, että ruuan rakenne voi muuttua.

Väriaineista, jotka ovat ruuan kosmetiikkaa. Myös nitriitin käytöstä lihan värjäyksessä voisi luopua, ja säilöntäaineena sen määrää voisi vähentää. Esimerkiksi luomutuotteissa nitriittiä saa käyttää, mutta vähemmän kuin tavallisissa tuotteissa.

Kirjoitusta varten on haastateltu Eviran ylitarkastajaa Kirsi-Helena Kannista, Helsingin yliopiston elintarvikekemian professoria Marina Heinosta, Itä-Suomen yliopiston kliinisen ravitsemustieteen dosenttia Ursula Schwabia ja Elintarviketeollisuusliiton johtajaa Seppo Heiskasta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi