Anteeksi anna pekoni

Teimme muhkean satsin kermaista ja juustoista tattikeittoa ystävän syntymäpäiväjuhlille. Lisukkeena oli jyväsämpylöiden lisäksi uppopaistettua, murusteltua pekonia. Ruoka maistui juhlaväelle hyvin, mutta eräs seikka kiinnitti huomiota: suhtautuminen pekoniin.

Kilo friteerattua pekonia katosi vartissa. "Tätä ei vaimo antaisi kotona syödä", sanoi yksi. "Ei pitäisi ottaa, mutta kyllähän sitä juhlissa vähän saa", mutisi toinen.

Nämä eivät olleet lipsuvien kasvissyöjien kommentteja halveksitun synnin äärellä. Ne olivat aivopestyjen keski-ikäisten häpeäpuhetta. Suomalaisen valistuspolitiikan kukkasia nauttimassa mukamas epäterveellistä ruokaa ja pyytelemässä anteeksi.

Olin viime syksyn pois Suomesta ja vältyin onnekseni suurelta karppauskeskustelulta. Olen perehtynyt evoluutiobiologian mukaiseen ravitsemukseen kymmenisen vuotta, ja huokaan syvään, kun joku alkaa puhua "siitä karppaamisesta". Julkisen keskustelun jälkeen ilmaus on kuollut. Dead. Mort. Gestorben. Karppaus voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, aina pullan välttelystä täyteen paleoruokavalioon. Tietoa ei ole riittävästi, ja iänikuinen eipäs-juupas-show käy.

Ruoka-asioissa Suomi on tyypillinen nopean teollistumisen ja maaltamuuton kansa. Suomalaisella ruokakulttuurilla ei ole syviä juuria, kuten maissa, joissa muutokset ovat olleet hitaampia. Meillä keskustelua käydään kuin menneisyyttä ei olisi ja kuin jokainen uutuus olisi automaattisesti harppaus parempaan.

Meillä oli Pohjois-Karjala-projekti, jonka voimahahmot heristävät valtavaa etusormeaan vieläkin joka kerta, kun voin myynti kasvaa. Pekonimurun syömistä tulee anoa anteeksi laumalta kansanterveyden pyhän sakramentin valkotakkisia pappeja, jotka on hivutettu päittemme sisälle.

Vuosikymmeniä jatkuneen terveysterrorismin karaisemalle suomalaiselle voi aukottomasti todistaa, että eläinrasva ei ole, toistan, ei ole, haitaksi terveydelle. Silti hän aloittaa seuraavan lauseen sanoilla: "mutta kun". Seuraavaksi pöytään lävähtää kolesterolikortti, vaikka jo vuosia on tiedetty, että kolesterolin kyttäys ja lääkiseminen ovat rahakasta, haitallista humpuukia.

Olen itse pudottanut vajaassa vuodessa kahdeksantoista kiloa syömällä lihaa – useasti grillikylkeä – sekä kasviksia, munia ja salaatteja. Ja kiitos kysymästä, kolesteroli-, triglyseridi- ja homokysteiiniarvoni ovat erinomaiset.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi