Halal-lihakauppiaan pitkä päivä

Helsinkiläinen Abdessamad Laouari teurastaa itse myymänsä lihat.

03.00 Herätyskelloja on kolme. Ensimmäinen soi tasan kello kolme, toinen kymmentä yli ja kolmas kaksikymmentä yli. Kolmas kello piti ennen viedä vessaan asti, jotta Abdessamad Laouari, 43, pääsi varmasti sängystä ylös. Nykyisin halal-teurastaja on jo tottunut aamuyön herätykseen.

03.35 Laouari juoksee tiilikerrostalon raput alas ja kiipeää pakettiautoonsa Helsingin Malminkartanossa.

05.05 Ensimmäinen pysähdyspaikka on Iittalan Shell. Nopean aamiaisen jälkeen on jatkettava matkaa.

06.40 Teurastamon pukuhuoneessa Vammalassa Laouari pukee ylleen valkoisen suoja-asun, vetää jalkaan kumisaappaat, nostaa puukkovyön lantiolle ja astelee teurastushalliin. Veitsen terävyyden hän varmistaa viiltämällä hellästi kynttään. Veitsen on oltava kuin partaterä.

Kaksi suurta ja kaksi keskikokoista sonnia. Tainnutuspiikki otsaan ja kaulavaltimo auki. Suuret eläimet valahtavat vuoronperään maahan. Kolme avustavaa teurastajaa nostaa ruhot roikkumaan koukkuihin.

Laouari kelpuuttaa kauppaansa vain sonnia ja karitsaa, nuorta lihaa, jota markettien hyllyiltä on vaikea löytää.

07.30 Lähtö kohti karitsojen teurastuspaikkaa Köyliössä. Sinne on Vammalasta 60 kilometriä.

08.15 Laouari teurastaa parikymmentä karitsaa ja pakkaa autoon edellisen kerran lihat.

10.00 Paluumatka Helsinkiin alkaa. Jäljellä on reilut parisataa kilometriä.

13.00 Laouari pysäköi autonsa Kulmavuorenkadun myymälän eteen Sörnäisissä. Takana on jo 500 kilometriä ja kymmenen tunnin työpäivä. Sama lenkki on ajettava kahdesti viikossa, jotta tuoretta lihaa on aina tarjolla. Sopivia teurastamoja ei löydy lähempää Helsinkiä.

Laouari lastaa lihat kaupan kylmiöön ja auttaa vielä hetken kiireisessä kaupassa.

Ovensuussa on pieni vuoronumerokone pahimpia ruuhkia varten. Vastapäätä on runsas lihatiski, jonka takana häärii kolme myyjää. Valkoiset pinnat on hangattu kiiltäviksi, vain asiakkaiden ahkerasti talloma lattia on kulunut ruskeaksi.

Ilmoitustaulu on täynnä ilmoituksia arabiaksi. Siihen on kiinnitetty myös kuva myynnissä olevasta vaaleanpunaisesta sohvasarjasta. Vieressä on edelleen keskustan Mohamed Abdirahim Husseinin vaalimainos.

14.15 "Tarvitsen kaksi lammasta", sanoo Halimo Aliksi itsensä esittelevä rouva myyjälle päättäväisenä. Laouarilla ei ole tarjota niin suurta määrää lihaa yhdelle asiakkaalle, mutta hän lupaa järjestää asian, kun kuulee, että lihat tarvitaan Halimon sukulaisen hautajaisiin.

Seuraava asiakas tilaa puoli kiloa naudan lapaa. Valkohattuinen myyjä Khalid El Harit nostelee lihat pussiin, punnitsee ja ojentaa asiakkaalle.

"Salaam aleikum", rouva huikkaa, ja samalla ovenavauksella sisälle astuu vaalea silmälasipäinen mies.

Vaikka Rasmus Tamelander ei ole muslimi, hän kuuluu kaupan kanta-asiakkaisiin.

"Tämä on lähin lihakauppani, sillä en halua ostaa marketista vakuumipakattua ja teollisuusmarinoitua possua tai jauhelihaa."

Hän tulee kauppaan lampaanlihan ja ossobuccon vuoksi, mutta myös lihan kotimaisuus, edullisuus, kaupan miljöö ja palvelutaso painavat vaakakupissa. "Kaupassa on töissä huisin ystävällistä väkeä, jolla tuntuu olevan terve ammattiylpeys tallella", Tamelander sanoo.

14.30 Laouari vetää suojahanskat pois ja istahtaa tuolille takahuoneeseen.

Hän kutsuu lihakaupan pyörittämistä hullun hommaksi ja hyväntekeväisyydeksi. Vapaata ei juuri ole, työajat ovat epäinhimilliset ja työtahti kiristyy koko ajan. Ajokilometrejä kertyy viikossa mittariin toistatuhatta. Univaje häiritsee, ja Laouari haluaisi viettää enemmän aikaa lasten kanssa.

"Mutta en minä tosissani valita, tällainen työ sopii minulle. Olen siirtänyt eläkkeelle paljon niitä asioita, joita en ehdi tehdä nyt."

16.00 Laouari vilkaisee kelloaan, on aika jatkaa hommia. Voiko kolmentoista tunnin valveillaolon jälkeen todella vielä tehdä töitä?

"Ei, nyt minulla alkaa jalkapallotreenit", Laouari vastaa ja hymyilee.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi