Kiinankaali vie talven yli

Kiinassa kaali wokataan, keitetään ja piilotetaan taikinanyyttien sisään

PEKING. Joka syksy pekingiläinen Yang Zhenjiang perheineen osti 150 kiloa kiinankaalia. Ne säilytettiin maahan kaivetussa kuopassa ja niitä syötiin koko talvi.

Kolme ihmistä pärjäsi kaalivarastolla kevääseen asti.

"Muita vihanneksia oli vaikea saada, ja halusimme säästää rahaa", nyt 81-vuotias Yang muistelee pekingiläisellä torilla elämää 1970- ja 80-luvun Kiinassa.

Moni asia on muuttunut, mutta kaupungille ilmestyvät kiinankaalinmyyjät ovat yhä varma talven merkki Pekingissä. Heillä on kärryt kukkuroillaan muhkeita kiinankaaleja kuin halkoja. Pakkasen puremiselta niitä suojaavat täkit.

Marras- ja joulukuu ovat kaalikuukausia, jolloin kaali on halpaa ja sitä ostetaan talven varalle. Säilytystä hyvin kestävät kaalit on perinteisesti varastoitu parvekkeille ja pihoille.

Kiinankaali on pelastanut miljoonia kiinalaisia talven yli. Aikaisemmin Pekingin kylminä talvikuukausina se oli monessa ruokapöydässä ainoa vihannes.

Suomessa kiinankaalin kulutus on vähentynyt alle puoleen verrattuna 1990-luvun alkuun. Suomessa kiinankaalia on käytetty yleensä raakana salaateissa. Etenkin ammattikeittiöt silppusivat siitä laaritolkulla tylsää salaattia 1970- ja 80-luvuilla.

"Kiinankaalia tarjottiin niin paljon, että moni suomalainen kyllästyi siihen", arvioi Kotimaiset kasvikset ry:n toimitusjohtaja Riikka Seppälä.

Kiinankaali on kuitenkin parhaimmillaan aivan muualla kuin laitosruokalan salaattipöydässä. Kiinassa sitä syödään raakana vain harvoin.

"Siitä tehtiin keittoa, sitä paistettiin wokkipannulla, sitä syötiin nuudelien kanssa, sillä täytettiin taikinanyyttejä", kertoo nelikymppinen Bian Lingdi kaalin käyttötavoista pekingiläisellä torilla. Myös hän söi kaalia lapsena talvisin lähes joka päivä, mutta pitää siitä silti.

Kiinankaalin käytön vähentymiseen on Suomessa vaikuttanut myös salaattivalikoimien laajentuminen.

Kiinassakin saatavilla olevien raaka-aineiden määrä on lisääntynyt valtavasti. Kaalilla ei ole enää samaa elintärkeää merkitystä kuin menneinä köyhinä aikoina. Kiinalaisten elintason nousu on ollut huima, ja samaa tahtia on vähentynyt kiinankaalin varastointi.

Yhä useammat pekingiläiset ostavat kaalin tuoreena, sillä edelleen se on tärkeä aines monessa ruuassa.

"Varastoitavalla kaalilla ei enää tee rahaa", sanoo torilla kaaleja myyvä herra Yang. Hän lopetti varastoitavan kaalin myymisen pari vuotta sitten.

Perheenäiti Bian ostaa kaksi kiinankaalia, mutta varastoitavaksi hän ei enää niitä hanki. Hänen 17-vuotias tyttärensä ei kaalista perusta.

"Tyttäreni voi syödä mitä tahansa. Minä ja mieheni syömme mielellämme yksinkertaisia asioita", hän hymyilee.

Myös kahdeksankymppinen Yang Zhenjiang ostaa mielellään kiinankaalia, mutta nyt vain tuoretta. Siihen on varaa, eikä kerrostaloasunnossa enää edes ole varastointitiloja.

"Elintasossa on tapahtunut valtava muutos. Olen erittäin tyytyväinen."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi