Lihottava ruoka on halpaa

Terveellinen ja vähäkalorinen ruokavalio tulee kalliimmaksi kuin runsaskalorinen ruoka.

Ruokakaupan kassalla havahduin: Maksan paljon ruoasta, koska valitsen tuotteita, joissa on vähän sokeria, rasvaa ja ylipäätään energiaa. Sehän on järjetöntä ja vastoin kansan terveyttä!

Seisoin helsinkiläisessä kaupassa, mutta tunsin olevani Amerikassa.

Muistin Washingtonin yliopiston tutkimuksen, jonka mukaan vähäkaloriset ja paljon ravintoaineita ja vitamiineja sisältävät tuotteet maksavat Yhdysvalloissa rutkasti enemmän kuin runsaskaloriset ja epäterveelliset tuotteet.

Runsaskalorisella roskaruoalla voi täyttää vatsansa jopa kymmenen kertaa edullisemmin kuin vähäkalorisella ja terveellisellä ruoalla.

Amerikkalaisessa tutkimuksessa runsas- ja vähäkalorisille tuotteille oli laskettu hinnat tuhatta kaloria eli kilokaloria kohti.

Kalorit kertovat, kuinka paljon energiaa ruoka sisältää. Energiaa tuottavat proteiinit ja rasvat sekä hiilihydraatit, jotka koostuvat tärkkelyksestä ja sokerista.

Liika energia lihottaa. Amerikkalainen aikuinen painaa nyt miltei yhdeksän kiloa enemmän kuin 1970-luvulla, ja syynä on ruoasta saatavan energian lisääntyminen. Sama suuntaus näkyy myös Suomessa: joka toinen aikuinen on ylipainoinen ja joka viides on lihava.

Yhdysvalloissa lihavuus on leimallisesti huonompiosaisten ongelma. Niin on Suomessakin.

Kassalla syntyi ajatus Washingtonin selvityksen soveltamisesta Suomeen.

Päätin vertailla runsas- ja vähäkaloristen elintarvikkeiden kalorihintoja. Joistakin tuotteista, kuten juustoista, vertailin saman merkin tavallista ja kevyttä vaihtoehtoa. Joitakin vaihtoehtoja valitsin käyttötarkoituksen mukaan, kuten välipalapariksi karkit ja viinirypäleet.

Laskimme toimituksessa elintarvikkeille hinnat kilokaloria kohti. Silloin hinta kertoo, paljonko ihminen maksaa tarvitsemastaan energiasta. Ja kuinka kävi?

Tulokset olivat yllättäviä, paikoin jopa huimia.

Vähäkalorisemmat vaihtoehdot olivat kalorihinnoiltaan kalliimpia. Esimerkiksi vähärasvainen Oltermanni-juusto maksoi puolitoista kertaa enemmän kuin Oltermannin perusversio.

Maustamaton ja rasvaton jogurtti maksoi kilokaloria kohti neljä ja puoli kertaa enemmän kuin maustettu ja makeampi perusjogurtti. Vähärasvaisen paistijauhelihan kalorihinta oli yli viisinkertainen rasvaiseen sikanautajauhelihaan verrattuna.

Sen sijaan makeissa leivonnaisissa hintaero ei ollut kovin suuri. Niissä kalorit tulevat rasvasta ja hiilihydraateista, etenkin sokerista ja jauhojen tärkkelyksestä.

Kaloreita voi välttää esimerkiksi valitsemalla valmislounaan tarkoin. Kana-caesarsalaatti maksoi tosin kaloria kohti yli kuusi kertaa enemmän kuin lihapullat ja muusi.

Edullisimmin päivittäisen energiamäärän hankkii, jos ostaa paljon energiaa sisältäviä tuotteita. Kaupan päälle niistä saa usein turhan paljon suolaa, sokeria ja kovaa eli tyydyttynyttä rasvaa. Niistä kertyy helposti myös enemmän energiaa kuin tarvitsee.

Vähäkalorisia elintarvikkeita joutuu vastaavasti ostamaan enemmän, jotta saisi kokoon tarvitsemansa energian. Niistä saa usein paljon vitamiineja ja kivennäisaineita sekä vähän suolaa, sokeria ja kovaa rasvaa, jolloin ruokavaliosta tulee myös terveellisempi.

"Terveellinen ruoka on paljon laajempi käsite kuin pelkät kalorit", muistuttaa Suomen Kuluttajaliiton elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi.

Hänestä kuluttajan kannattaisi katsoa, mistä ruoan energia muodostuu. Ihminen tarvitsee proteiineja, rasvaa ja hiilihydraatteja, mutta rasvalle pitäisi asettaa katto.

"Rasvassa on paljon energiaa. Tuotteen rasvasta korkeintaan kolmannes saisi olla kovaa rasvaa, ja loput pehmeää eli tyydyttämätöntä rasvaa. Myös turhaa sokeria on syytä välttää. Jos tuotteessa on paljon hiilihydraatteja, siinä saattaa olla paljon sokeriakin."

Vertailussa kävi ilmi, että vähäkaloriset ja ravinteikkaat elintarvikkeet ovat myös Suomessa kaloria kohti kalliimpia kuin runsaskaloriset tuotteet. Mitä tästä voi päätellä?

Vaikka sen, ettei köyhiä kannusteta syömään terveellisesti.

Talouden taantuma saikin viime vuonna yhä useamman amerikkalaisen tinkimään ruoasta tai ainakin sen laadusta. Kuinkahan käy meillä Suomessa?

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi