Lohifileissä on eroa

Lohifileet luokitellaan ja hinnoitellaan sen mukaan, miten hyvin ne on perattu. Ostajalle sitä ei yleensä kerrota.

Lohifileellä ja lohifileellä on eroa – muutenkin kuin hinnassa. Toinen on puhdistettu perusteellisesti rasvoja ja ruotoja myöten. Toisesta taas on leikattu pois vain isoimmat roippeet.

Huolellisesti trimmattu lohi tulee tietysti kalliimmaksi kuin päällisin puolin putsattu.

Kaupan tiskillä ostaja ei yleensä kuitenkaan näe tätä luokittelua, vaikka se vaikuttaa hintaan.

Syy on se, että viisiportainen luokittelu tehtiin alun perin kaupan omaan käyttöön eikä kuluttajia varten.

Luokittelussa käytetään kirjaimia: kaikkien vähiten puhdistettu filee kuuluu A-luokkaan, ja E-luokan filee taas on kaikkein puhdistetuinta.

Kirjaimet ovat hankalia kaupan tiskillä. Ne voivat aiheuttaa sekaannusta siksikin, että Suomessa käytettiin ennen päinvastaista luokittelua: A-filee oli kaikkein trimmatuinta.

Kun luokittelua tehtiin, työ jäi kuluttajan kannalta puolitiehen, myöntää toiminnanjohtaja Katriina Partanen Pro Kala ry:stä.

"Kuluttajille kuvaavampaa olisi puhua vaikkapa uunifileestä, joka olisi vähiten puhdistettua. Ja puhdistettua fileetä kutsuttaisiin esimerkiksi graavattavaksi", Partanen pohtii.

Jotkut kauppiaat ovat kuitenkin päättäneet kertoa asiakkailleen fileiden leikkausasteet esimerkiksi julistein tai käsin kirjoitetuin kyltein.

Kierros kolmessa Helsingin keskustan isossa marketeissa osoittaa, että myyjien käsitys luokituksesta on huojuva. Ostajalle on yleensä tärkeintä tietää, onko fileessä ruodot vai ei. Sen myyjät toki osaavat kertoa.

Suomessa syödään paljon lohta ja kirjolohta, yli viisi kiloa asukasta kohti vuodessa. Fileen kilohinta voi vaihdella noin viitosesta jopa 25 euroon.

Kaikkein kalleinta on yleensä filee, josta ruodot on nypitty käsin.

Trimmatusta kalasta jää myös vähemmän myytävää kuin karkeasti leikatusta.

Esimerkiksi A-leikatusta kalasta pyritään saamaan myyntiin 75 prosenttia koko kalan painosta, E-luokan fileestä 61 prosenttia.

Pienessä kalassa hävikki on aina suhteessa suurempi kuin isossa kalassa, koska pienessä esimerkiksi pään osuus painosta on suurempi.

Katriina Partanen arvioi, että kaupan tiskiltä löytyy eniten C-leikattua fileetä, josta on nypitty lähes kaikki pystyruodotkin – joko koneella tai käsin. Näin siitä huolimatta, että pystyruotojen nyppiminen on kotonakin helppoa tavallisilla pinseteillä.

Kalatuotteita valmistava oululainen Hätälä taas arvioi, että A-fileetä menee eniten. Ruodottoman kalan kysyntä kuitenkin kasvaa koko ajan, kertoo Hätälän asiakaspalvelupäällikkö Matti Isohätälä.

E-leikattua eli nahatonta fileetä tuskin kaupassa näkee, se menee enimmäkseen ravintoloihin tai raaka-aineeksi teollisuudelle, Isohätälä kertoo.

Myös pakattu kala on luokiteltua, vaikka esimerkiksi Hätälän ruodoton lohifilee näyttää päällepäin melko rasvaiselta.

Päällysteksti kertoo, että kalasta on poistettu ruodot 98-prosenttisesti. Se on Isohätälän mukaan C-leikattua, ja luokittelun mukaan C-fileestä on poistettu selkä- ja vatsarasvat.

Isohätälän mukaan kala saattaa näyttää vielä leikattunakin rasvaiselta, koska Norjan lohi on juuri nyt kaikkein rasvaisimmillaan. Veden lämpö on nimittäin ollut otollisinta vararasvan hankkimiseen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi