Mitä muut lapset syövät?

Kun Pietari Halme, 8, söi koulussa kasvispastaa, liberilainen Samba Kollie, 12, haki kioskilta nuudeleita.

Välillä kuulee kehuja, että suomalainen kouluruoka on ainutlaatuista maailmassa.

En ole oikein ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa. Joskus ruoka on hyvää – jos on makaronilaatikkoa – mutta kun on pinaattikeittoa, niin sitten ei ole.

Mitä ainutlaatuista siinä on?

Mutta sitten kuulin, että Bangladeshissa asuvan 10-vuotiaan Nithor Ruramin koulusta ei saa ollenkaan ruokaa. Hänen täytyy kävellä joka päivä kotiin syömään.

12-vuotias Honorat Rose Hermione Witza taas elää Haitissa. Hänen koulussaan tarjotaan ruokaa vain silloin tällöin. Haiti on köyhä maa, ja köyhä on myös Honoratin koulu. Sillä ei ole aina rahaa ostaa ruokaa.

Englantilainen Joshua Thorn ja kanadalainen Andrew Jabour pakkaavat aina eväät mukaansa. Tai oikeastaan heidän äitinsä pakkaavat. Andrew'n koulusta ei saa mitään muuta syötävää kuin sipsejä ja karkkia.

No hei haloo! Mitä vikaa on sipseissä?

Sipsit ovat kyllä hyviä, mutta jaksaisiko niitä syödä joka päivä. Ehkä ei.

Suomessa jokainen lapsi saa koulussa ruokaa joka päivä, eikä se maksa heille mitään. Ja koululaisia on paljon, noin 850 000. Jos antaa anteeksi pinaattikeiton, useimmiten ruoka on myös aika hyvää ja monipuolista.

Tätä juttua tekivät myös Anna-Liina Kauhanen HS, Tuomas Niskakangas HS, Tanja Vasama HS, Leif Rosas, Anneli Ahonen, Åke Ericson, Olli Moilanen, Oscar Amaya, Kate Thomas, Nikolai Gontar, Antti Helin, Jaakko Helleranta ja Jutta Anderson.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi