Potuttaa

Peruna on maukas, monipuolinen ja halpa raaka-aine. Ja silti sen kulutus vähenee.

Peruna kelpaa meille yhä huonommin.

Vuonna 2008 suomalainen söi perunoita 58,4 kiloa. Kahta vuotta aiemmin luku oli vielä 61,1 kiloa. Jos kuvitellaan, että laskuvauhti pysyisi vuodesta toiseen samana, viimeinen perunansyöjä sammuttaisi kellarista valot runsaan 40 vuoden kuluttua. Ja laittaisi pastan kiehumaan.

Perunaa vieroksutaan monista syistä. Yksi niistä on kypsentämiseen kuluva aika. Kokonaisen perunan keittäminen vie 20–30 minuuttia, eli noin 10–20 minuuttia enemmän kuin pastan. Riisin keittämisellä voittaa vain minuutteja.

Pasta, riisi, nuudeli ja bulguri ovat silti vieneet monelta lautaselta perunan paikan.

Perunaa monipuolisempaa raaka-ainetta saa hakea – mutta silläkin on ongelmansa. Perunan glykeeminen indeksi, GI, on suuri. Hiilihydraatin määrä kuitenkin on – toisin kuin usein luullaan – pienempi kuin pastassa ja riisissä.

Glykeeminen indeksi kuvaa hiilihydraattien aiheuttamaa muutosta verensokerissa. Suuri indeksi tarkoittaa, että verensokeri nousee nopeasti ja myös verensokeria tasaavan insuliinin eritys kasvaa. Insuliini puolestaan saa aikaan rasvan, hiilihydraattien ja proteiinien varastoitumista, mikä muuttuu ongelmaksi, jos syö liikaa.

Glykeeminen indeksi vaihtelee perunalajikkeiden välillä. Se on korkeampi paljon tärkkelystä sisältävissä eli jauhoisissa perunoissa kuin kiinteissä perunoissa. Myös ruuanvalmistustapa vaikuttaa: mitä kypsempi ja hienojakoisempi perunaruoka, sitä korkeampi GI. Kylmien perunoiden GI on pienempi kuin kuumien.

"Perunalla on iso glykeeminen indeksi, mutta aterian muut osat tasaavat sen vaikutusta verensokeriin", toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Minna Similä.

Similän mukaan esimerkiksi painontarkkailijan ei tarvitse olla perunasta huolissaan – mutta hiilihydraatteja, kuten muitakin energiaravintoaineita, tulee syödä vain sen verran kun kuluttaa.

"Mikään ei tue perunan osuutta paino-ongelmissa. Suomalaiset ovat vähentäneet viime vuosikymmeninä perunan syömistä, mutta paino vain nousee", Similä lisää.

Parhaiten peruna maistuu Pohjanmaalla. "Osa kansasta, usein vanhempi polvi, on tarkka perunasta edelleen. Se kuuluu jokaiselle aterialle ja lajikkeet tunnetaan", sanoo viestintäpäällikkö Pirjo Toikkanen Kotimaisista Kasviksista.

Huonoiten peruna kelpaa alle 35-vuotiaille, lapsettomille pääkaupunkiseudun keskustan sinkuille.

"Pastan siistiin pakkaukseen on helpompi tarttua kuin kuoripäälliseen perunaan. Ehkä se on jo jonkinlaista luonnosta vieraantumista", Toikkanen huomauttaa.

Omasta lapsuudestaan hän muistaa, kuinka peruna sai ruokapöytään kokoontuneen seurueen kirjaimellisesti hiljentymään.

"Ruualle rauhoittuminen alkoi siitä, kun jokainen ryhtyi kuorimaan perunoitaan."

Pohjanmaalla ollaan oikeilla jäljillä: perunaa kannattaa arvostaa. Se sopii keliaakikollekin, ja kun peruna keitetään kuorineen, ravintoaineetkin pysyvät mukavasti tallessa. Perunassa on C-vitamiinia, B-vitamiineja, kaliumia ja magnesiumia. Valkoisen pastan ja riisin se lyö ravintoaineillaan helposti.

Perunaa voi keittää, paistaa, paahtaa, grillata. Se saostaa keiton, tukevoittaa munakkaan sekä pehmentää leipätaikinan.

Näihin ei pasta pysty.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi