Sipulit esittelyssä

Ruohosipuli (ruoholaukka, Allium schoenoprasum)

Yleisin luonnonvarainen sipuli. Esiintyy pitkälle arktisille alueille asti. Alkujaan merenrantakasvi, sisämaassa muinaismerenrannoilla.

Maku reilun kitkerä, kitkeryys ei juuri pehmene kuullottamallakaan eli kaipaa muuta ruokaa seuraansa. Vinaigrettessa, hyvin hienonnettuna muiden yrittien sekaan.

Kevätsipuli (pillisipuli, ilmasipuli, Allium fistulosum)

Ilmeisesti kotoisin Kiinasta. Tuodaan Suomeen useimmiten Saksasta. Varsi ontto ja pyöreä toisin kuin keltasipulin varsi, joka on D:n muotoinen.

Maku hyvin mieto. Vihreät osat kohtalaisen makeita, valkoiset ydinosat hyvin makeita. Salaatteihin, vokkeihin, ylemmät vihreät osat sellaisenaan salaatteihin. Voisulaan sekoitettuna uusien perunoiden kanssa.

Salaattisipuli (pillisipuli, ilmasipuli, Allium fistulosum)

Samaa lajia kuin kevätsipuli, mutta saattaa olla eri lajike. Kutsutaan joskus myös vihersipuliksi, mutta se on eri lajia. Kaupallinen viljely Suomessa alkoi viime keväänä.

Maku melko voimakas, maukas, sipulimainen. Tyven valkoiset ydinosat erittäin makeita. Napakka ja paksu rakenne. Kuullotettuna maussa hienoinen pähkinäinen aromi. Lämpimään perunasalaattiin, vokkiin.

Purjosipuli (Allium porrum)

Vanha hyötykasvi, mutta viljelyn alkutaival tunnetaan huonosti. Maultaan yksi miedoimpia sipuleita.

Maku hyvin mieto ja hyvin maitomaisen makea. Erittäin mehukas. Aika ujosti sipulin makua. Voissa kuullotettuna sellaisenaan lisukkeeksi tai vaalean maalaisleivän päälle.

Keltasipuli (ruokasipuli, kepasipuli, Allium cepa)

Suomessa tutuin ja viljellyin sipulilaji. Tunnettiin ennen kepasipulin nimellä. Viljely sai alkunsa ilmeisesti Länsi-Aasian vuoristosta tuhansia vuosia ennen ajanlaskua.

Maku paahtunut, melko voimakkaan pähkinäinen, hyvin aromikas. Ei lainkaan kitkerä. Rakenne rapeahko. Sipulikeittoon.

Punasipuli (Allium cepa)

Keltasipulin punainen muunnos. Viljelty Suomessa ilmeisesti jo 1600-luvulla.

Maku hyvin makea, ei juuri muita aromeita. Tasapaksu ja aika mitäänsanomaton. Makeana hillokkeena suolaisten juustojen kanssa ja antamaan väriä ruokiin.

Hopeasipuli (salaattisipuli, Allium cepa)

Hopeasipuli esiintyy kaupassa myös nimellä salaattisipuli.

Maku hieman herkkusienimäinen ja erittäin makea, melkein karkkia. Ei yhtään kitkerä. Tuo mieleen hunajasta ja maidosta tehdyn hopeateen. Kevyesti kuullotettuna vaalean kalan päälle.

Makeasipuli (Allium cepa)

Maku vihreän ruohomainen. Ei yhtä makea kuin hopeasipuli. Hieman kitkerä. Yksioikoinen. Ei nimensä veroinen.

Helmisipuli (Allium cepa)

Maku uloimmissa kuorissa makeahko, keskeltä hyvin makea. Aika hento aromi. Ei kovin kitkerä. Etikkaisiin säilykkeisiin ja vinaigretteen.

Salottisipuli (Allium cepa)

Tunnetaan useita eri lajikkeita. Ranskalaisen keittiön peruselintarvike etenkin kastikkeissa ja liemissä. Lisääntyy jakautumalla.

Maku hyvin makea ja aromikas. Keskivahva sipulin maku, hienostunut. Hieman kitkerä. Kuullotettuna ruuanlaittoon, liemiin, kastikkeisiin.

Banaanisalotti (Allium cepa)

Salottisipulin pitkänomainen muoto. Ei jakaudu kuten tavallinen salotti.

Maku pyöreää salottia makeampi ja pehmeämpi, mutta ei ihan yhtä vivahteikas. Sopii monipuolisesti ruuanlaitoon.

Ryvässipuli (Allium cepa)

Tärkein kauppasipuli Suomessa 1950-luvulle asti, nykyään enää siellä täällä. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksella säilössä muutamia kantoja. Jakautuu kasvaessaan kuten salottisipuli.

Maku hyvin makea, tasapainoinen, pyöreä. Lempeän aromikas. Ei yhtä kitkerä raakana kuin salottisipulit. Pysyy paistaessa rapena. Sopii monipuolisesti ruuanlaitoon.

Tuore valkosipuli (kynsilaukka, Allium sativum)

Viljely alkanut Aasiasta. Sittemmin levinnyt eri puolille maailmaa. Viljellään myös Suomessa, mutta kaupoissa tuoreena harvakseltaan.

Maku hieman jauhoinen, yksioikoinen. Tuoksu hieno, aromikkaan paahtunut. Kuivattuun valkosipuliin verrattuna työläs kuorittava. Hillottavaksi.

Kuivattu valkosipuli (Allium sativum)

Valkosipulin tutuin muoto kaupoissa. Tuodaan useimmiten Kiinasta.

Maku hyvin voimakas, paahtunut, monin verroin tuoretta runsaampi. Napakka rakenne, ei yhtään jauhoinen. Mauste moniin ruokiin.

Yksikyntinen valkosipuli (Allium sativum)

Tekee vain yhden kynnen. Valkosipulista tunnetaan monia kasvutavoiltaan poikkeavia muotoja.

Maku vetinen, ylivuotisen, itäneen perunan kaltaista tunkkaisuutta. Rakenne inhottavan jauhoinen ja perunamainen. Pähkinäinen tuoksu selvästi makua parempi.

Valkosipulinverso (Allium sativum)

Tuontimaa yleensä Kiina. Versot ovat yhtä hyvin hyödynnettävissä kuin sipuliosan kynnet.

Maku raikas, parfyyminen, aromikas. Tuoksu mahtava: paahtuneen pähkinäinen, hienostunut. Hiukan parsamainen rakenne. Sellaisenaan dipattuna paahdetun karitsan paistoliemeen, vokkiin, vihreiden papujen sijaan.

Jättisipuli (Allium cepa)

Saanut ilmeisesti alkunsa Briteistä, jossa harrastajat ovat kisanneet ennätyssuurten sipuleiden kasvattamisessa. Voi painaa yli 3 kiloa, yleisemmin 0,5–1 kiloa.

Maku hyvin mieto ja mehukas. Rakenne kuohkea, miellyttävä, ei yhtään niljakas, kuten jotkut sipulit väärin kypsennettäessä. Rakenne vähän kuin varsisellerissä. Ruokaisa. Vokkiin, sipulipiiraaseen.

Sipuleiden makuja arvioivat Ravintola Juuren keittiömestari Antti Ahokas sekä toimittajat Satu Kaaria ja Sami Simola. Sipulit kuullotettiin pannulla ennen maistamista.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi