Tunnista tuore

 Vajaa viikko sitten tässä lehdessä julkaistu kirjoitus kauppojen palvelutiskien toiminnasta on aiheuttanut ansaitsemansa kohun. Tiedotusvälineet ovat täynnä ihmettelyä: Miten näin on voitu toimia? Kuka kantaa vastuun? Ja niin edelleen.

Viranomaiset ovat heränneet asiaan, ministeri kommentoi. Kauppa kaivaa varmasti kriisiviestintäsuunnitelmiaan esille. Mölinä on kova.

Kuitenkaan mitään uutta ja yllättävää ei ole tullut esille aistit herkkänä kulkevalle herkkusuulle. Palvelutiskeillä myydään toisinaan hädin tuskin syötävää ruokaa. Toki myös erinomaista.

Harmillista on, että aina erinomaista myyvät kärsivät heikompien toheloinnista. Kauppojen palvelutiskejä seurataan nyt suurennuslasilla, mikä on tietenkin hyvä. Samalla toimijoita myös syyllistetään. Se uhkaa koko palvelutiskien olemassaoloa. Nyt on helppo tehdä päätös ylläpidoltaan kalliin tiskin lopettamisesta.

Se olisi isku suomalaiselle gastronomialle. Asiakkaat eivät saisi haluamaansa lihan- tai kalanpalaa, vaan valinta olisi tehtävä valmiiksi pakatuista vaihtoehdoista.

Hakekoot hallista tai torilta, sanoo joku. Niinpä, mutta kun kaikki eivät asu tällaisten palveluiden äärellä.

Olen tässä kirjoittanut palvelutiskeistä. Mediakeskustelussa on pääosin käytetty termiä tuoretiski. Entäs sitten?

Sana "tuore" on yksi suomalaisen ruokaterminologian pahimmista miinoista. Mitä on tuore leipä? Ei näkkileipää, eikä pakastettua?

Nykynäkemyksen mukaan kuitenkin kaikki ennen viimeistä myyntipäivää myytävä pehmeä leipä on tuoretta. Minusta tuore leipä on aamulla leivottu. Ja tuore kala eilen tai tänään pyydetty.

Tiskistä myyminen ei tee elintarvikkeista tuoreita, eikä palvelutiskistä tuoretiskiä. Sen tekevät tuoreet elintarvikkeet.

Ruuan makua arvostavat kuluttajat eivät pidä valmiissa marinadeissa uivista lihoista tai kaloista. Tämä siksi, että marinadeilla ei paranneta makua, ainoastaan vahvistetaan keinotekoisesti. Tai sitten pidennetään säilyvyysaikaa, välillä kepulikonsteinkin, kuten olemme lukeneet.

Olisikin onneksi, jos kansa alkaisi suosia maustamattomia tuotteita. Sehän avaisi myös mahdollisuuksia mausteita ja marinadeja kauppaaville yrityksille. Ehkäpä tuore alettaisiin tunnistaa – ja mikä tärkeintä, sitä alettaisiin vaatia.

Yhtä kaikki, nyt syntynyt kohu voi olla mahdollisuus koko ruokaprosessin laadun nostoon. Se, joka siihen tarttuu, on huomisen voittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi