Valmisruuat vyöryivät jo japanilaistenkin lautasille

Tempuran ja sashimin tuoreus taataan lyhyillä myyntiajoilla.

TOKIO. Myyntitiskeillä on metrikaupalla tuoreita mereneläviä. On kuuttatoista erilaista tomaattia ja loputtomiin muita kauniisti aseteltuja kasviksia. Kaikkia mahdollisia eksoottisia hedelmiä, 28:aa eri kahvia, kymmenien suklaakondiittorien taidonnäytteitä.

On eväslaatikoita, puolivalmisteita ja myös valmisruokaa.

Japanilaisen tavaratalon, depaaton, kaksi alinta kerrosta on perinteisesti omistettu ruualle. Yltäkylläisyys niissä pökerryttää.

Samalla ne ovat mittari, joka kertoo, miten Japanissa menee.

Takana ovat hullut vuodet, jolloin oluella ruokittujen elukoiden pihvilihasta joutui maksamaan satumaisia summia, samoin vaikkapa jostakin täydellisen muotoisesta ja kauniisti pakatusta hedelmästä.

Enää ei leveillä, koska maailmanlaajuinen lama kurittaa Japaniakin vielä kauan sen jälkeen, kun hullujen vuosien kupla parikymmentä vuotta sitten puhkesi.

Tavaratalojen suosio on vähentynyt, koska kiireiset ihmiset ovat löytäneet juna-asemilla toimivat tehomyymälät. Poikkeus ovat tavaratalojen ruokaosastot. Ne vetävät edelleen väkeä, mutta niidenkin tarjonta on kaikessa runsaudessaankin järkevöitynyt.

Esimerkkitavaratalo on Mitsukoshi keskellä ostovoimaista Ginzaa, pääkonttorien kaupunginosaa, jossa juuri kukaan ei asu. Vuodenvaihteen juhlat ovat takana, mutta edelleen raatsitaan tarjota maistiaisia. Heleällä äänellä huudetut toivotukset kaikuvat ilmassa: irasshaimasee, tervetuloa, arigatoo, kiitoksia!

Maistiaisissa on paljon perijapanilaisia säilöttyjä kasviksia, joissa melkein kaikissa tuntuu saken makeus ja seesamin puraisu. On haarukalla syötävää mureaa pihvilihaa, on taidokkaasti leikattua lohta.

Tyyppiasiakas on virkanainen, office lady.

Japanin yhteiskunnan tukipilari on salaryman, tummapukuinen, nuhteeton, siistin sisätyön tekijä. Perinteisesti salarymanin puoliso jää avioiduttuaan hoitamaan kotia ja miestään, mutta tämä perinne on murtumassa. Työssäkäyvät vaimot näkyvät jo tilastoissa.

Niin kuin kaikissa teollisuusmaissa myös Japanissa naisten työssäkäynti on lisääntynyt ja on nykyään yleisempää kuin vaikkapa Italiassa.

Japanissa työn paineet ovat kovia, päivät pitkiä ja vaatimukset tiukkoja. Vastapainoksi palvelut pelaavat, kuten ruokaosastollakin näkyy. Muutamassa vuodessa valmisruokia on ilmaantunut kauppaan kuin kauppaan. Esimerkiksi kasvissäilykkeet säästävät hapattamisen ja käyttämisen vaivan.

Lasken 13 erilaista mätiä. Japanilaiset arvostavat etenkin lohen ja kirjolohen mätiä.

Sushin ja sashimin kalat on paloiteltu valmiiksi, vaikka japanilaiset perinteisesti vieroksuvat kelmun alle pakattua valmissushia. Sushin on oltava niin tuoretta, että se valmistetaan asiakkaan katsellessa.

Entä tempuratiski sitten! Asiakkaalta on säästetty leivityksen vaiva.

Monenlaista merenelävää ja ainakin kymmentä kasvista erottuu leivityksen alta. Office ladyn tarvitsee vain upottaa ne kotona toistamiseen rasvaan – ja siinä ovat tempurat.

Huomiota kiinnittää se, että useimpien tuotteiden päiväykset ovat samalle päivälle.

Japani tuo suurimman osan ruuastaan. Niinpä japanilaiset ovat totuttautuneet myös länsimaiseen ruokaan.

Mitsukoshissa leijuu paistetun makkaran tuoksu: itävaltalaista bratwurstia tarjotaan maistaisiksi.

Japanilaisen uudemman ruokakulttuurin heikko kohta on höttöinen valkoinen leipä, jonka koti on Yhdysvalloissa. Täälläkin sitä myydään, mutta tarjolla on myös vastapaistettua pariisilaista patonkia.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi