Liittyykö Aspergerin oireyhtymä koulusurmiin?

F 84.5. Tämä koodi tarkoittaa Aspergerin oireyhtymää. Asiantuntijat ovat pitkään pohtineet, liittyykö oireyhtymä koulusurmiin. Asia on niin arkaluonteinen, että siitä on vaikea puhua.

Sunnuntai
 
ea vasko ja mirka kolehmainen hs
Kuva: ea vasko ja mirka kolehmainen hs

Jälleen kerran yhden koulun edusta täyttyi televisiokameroista. Siellä oli poliisiautoja, itkuisia omaisia ja epätietoisuutta, kuka oli ampunut ja ketä.

Joitakin tunteja myöhemmin uhriluku tarkentui: 20 lasta, seitsemän aikuista ja itsensä surmannut ampuja nimeltä Adam Lanza.

Heti kysyttiin, miksi.

Miksi 20-vuotias Lanza ampui pieniä lapsia Sandy Hookin peruskoulussa Newtownissa 14. joulukuuta 2012? Hän oli lahjakas oppilas, jolla ei ollut rikostaustaa.

Alkoi keskustelu aseiden helposta saatavuudesta, kuten niin monissa kouluampumisissa aiemmin. Presidentti Barack Obama lupasi, että nyt aselainsäädäntöön on tultava muutos.

Yhdysvalloissa alkoi myös toisenlainen keskustelu. Sellainen, jota moni ihminen ja etujärjestö piti loukkaavana.

Puhuttiin siitä, oliko Adam Lanzan uutisissa kerrotulla Aspergerin oireyhtymällä tai hänen autistisuudellaan jotain tekemistä ampumisten kanssa. Mediaan ilmaantui Lanzasta tällaisia luonnehdintoja: "Hän oli älykäs, mutta hermostunut ja sätkyilevä."

Vaikka jäi epäselväksi, oliko Lanzalla diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä, joidenkin mielissä siitä tuli yksioikoinen vastaus suureen miksi-kysymykseen.

"Tämä mies ampui lapsia sen takia, että hänellä on autismi", oli eräs utahilainen poika Time-lehden mukaan selittänyt koulussaan, kun opettajat olivat järjestäneet lapsille keskustelutilaisuuden veriteosta.

Newtownin ampumisia seuranneesta keskustelusta ei välttämättä opittu uutta koulusurmien syistä, mutta sillä onnistuttiin arvostelijoiden mielestä leimaamaan kaikki autistiset ihmiset.

Yllättäen samaa keskustelua on käyty vuosien ajan Suomessakin, mutta vain asiantuntijoiden piirissä.

On puhuttu siitä, että autismin kirjoon kuuluva Aspergerin oireyhtymä (syndrooma) saattaisi jollain tavalla – joissain olosuhteissa, äärimmäisen harvoin ja mutkikkaalla mekanismilla – olla yksi syy poikkeuksellisten väkivallantekojen taustalla.

Jos aivan tarkkoja ollaan, varovainen keskustelu on tullut myös julkisuuteen. Viisi päivää sen jälkeen, kun Lanza ampui Newtownissa, Suomessa julkaistiin sisäministeriön raportti nimeltä Miksi nuori surmaa?
Raportin sivulla 51 vilahti yhden kerran sanapari Aspergerin syndrooma: "Koulusurmalla uhkailleiden nuorten parissa hoitotyötä tehneiden mukaan näillä nuorilla esiintyy myös Aspergerin syndroomalle tyypillisiä ominaisuuksia."

Sen jälkeen asiaa taustoitettiin seitsemällä virkkeellä, minkä jälkeen siirryttiin muihin asioihin, kuten yhteisöllisyyteen, internetiin ja kouluterveydenhuoltoon.

Mistä Aspergerissa on oikein kyse?

Autismi- ja Aspergerliitto kertoo verkkosivuillaan, että Aspergerin oireyhtymä on "autismin kirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa vaihtelevia toiminnan esteitä – – kyseessä ei ole psyykkinen sairaus eikä siihen vaikuta ihmisen kasvatus."

Maailman terveysjärjestön tautiluokituksessa ICD-10 puhutaan koodin F 84 alla "laaja-alaisista kehityshäiriöistä", joihin kuuluu esimerkiksi lapsuusiän autismi ja Aspergerin oireyhtymä. Jälkimmäisen koodimerkintä on F 84.5.

Yleisessä keskustelussa Aspergerin oireyhtymään viitataan usein autismin lievänä muotona. Autismin ja Aspergerin oireyhtymän karkea ero on henkilöiden tavassa oppia ja oivaltaa: Asperger-henkilöille se on helmpompaa.

Hyvistä älyllisistä kyvyistään huolimatta Asperger-henkilöillä – kuten heitä nimitetään – voi olla merkittäviä ongelmia arjessa selviytymisessä. Aspergerin seulonnassa käytettyyn ASSQ-lomakkeeseen on kirjattu tällainen luonnehdinta: "Hämmästyttävän hyvä joissakin asioissa ja hämmästyttävän huono toisissa."

Vaikeudet voivat kasaantua suureksi vyyhdeksi ja johtaa syrjäytymiseen, mielenterveyden ongelmiin, opintojen keskeytymiseen ja ennenaikaiseen eläköitymiseen jo 20–30 vuoden iässä.

Oireyhtymän piirteet luonnehti ensimmäisenä itävaltalainen lastenlääkäri Hans Asperger (1906–1980). Hän havaitsi ryhmän ihmisiä, jotka saattoivat olla hyvin lahjakkaita, mutta joilla oli vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa.

Asperger-henkilöt ymmärtävät asioiden merkityksiä ja ympäristöään muista poikkeavilla tavoilla. He reagoivat joskus aistiärsykkeisiin poikkeavasti, saattavat esimerkiksi tulkita kosketuksen lyönniksi ja loukkaantua voimakkaasti.

Muutokset rutiineissa saattavat ahdistaa tai aiheuttaa raivokohtauksia. Asperger-henkilöistä selvä valtaosa on poikia tai miehiä.

He tulkitsevat kirjaimellisesti puheita, mikä vaikeuttaa esimerkiksi vitsien ymmärtämistä ja sosiaalisissa peleissä pärjäämistä. Firman juhlat voivat olla heille piinallisia tapahtumia.

Heillä saattaa olla erityisiä mielenkiinnon kohteita, joihin he paneutuvat valtavalla tarmolla ja joista he oppivat nopeasti suuria tietomääriä.

"Joissakin tapauksissa heidän ongelmiaan voivat tasapainottaa korkealaatuiset omaperäiset ajatukset ja kokemukset. Sellaiset voivat johtaa poikkeuksellisiin saavutuksiin myöhemmällä iällä", Hans Asperger kirjoitti vuonna 1944.

Joidenkin historian merkkihenkilöiden, kuten Albert Einsteinin, on spekuloitu olleen Asperger-henkilöitä.

Moni asiantuntija tuntuu vaivaantuvan kuullessaan, että Aspergerin ja väkivallan mahdollisesta yhteydestä on tekeillä kirjoitus niin sanotulle suurelle yleisölle. He pelkäävät, että asiasta puhuminen leimaa muutenkin haavoittuvaisia Asperger-henkilöitä.

He korostavat, että Asperger-henkilöt ovat suuremmassa riskissä joutua rikosten uhreiksi kuin niiden tekijöiksi. Yhdysvalloissa äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan autistiset lapset tulevat kiusatuiksi lähes viisi kertaa niin usein kuin lapset keskimäärin.

Aspergerin ja väkivaltaisuuden suhdetta tutkinut ruotsalaisen Karolinska Institutet -yliopiston oikeuspsykiatrian professori Marianne Kristiansson kertoo, että tutkimukset osoittavat autististen ihmisten syyllistyvän rikoksiin vähemmän kuin ihmiset yleensä.

"Ei ole olemassa mitään selvää linkkiä minkään diagnoosin ja rikollisuuden välillä. Koskaan ei voi esimerkiksi sanoa, että kouluampuminen liittyy Aspergerin syndroomaan. Ja tämä koskee kaikkia diagnooseja", hän kertoo puhelimessa Tukholmasta.

Silti asiasta on puhuttu myös Ruotsissa. Malmössä useita maahanmuuttajataustaisia ihmisiä salaa ampunut ja kahdesta murhasta viime vuonna tuomittu Peter Mangs on Asperger-henkilö.

On asiasta keskusteltu Norjassakin, sillä 77 ihmistä tappaneella Anders Breivikillä on oikeudessa todistaneen psykiatrian professorin mukaan Aspergerin oireyhtymä, monen muun asian ohella.

Helsinkiläisellä Mikolla on Aspergerin oireyhtymälle tyypillisiä piirteitä, kuten on ehkä hieman alle prosentilla suomalaisnuorista. Mikko ei ole miehen oikea nimi.

Hänen sanallinen ja sanaton kommunikointinsa on ulkopuolisen näkökulmasta poikkeavaa. Etenkin uudessa sosiaalisessa tilanteessa ja nopeasti aaltoilevassa keskustelussa hän jää ulkopuoliseksi ja hiljenee. Turvallisessa ympäristössä ja tutussa puheenaiheessa hän sen sijaan saattaa ilmaista itseään hyvinkin sujuvasti. Kroppaa on välillä vaikea hallita. Hän koskettelee kehoaan hermostuneesti ja on kömpelön oloinen.

Parikymppisellä Mikolla on myös vaikeuksia solmia ihmissuhteita, paitsi netissä. Hän kärsii masennuksesta. Koulussa häntä kiusattiin. Vaikka kiusaaminen ei hänet kauan tunteneen miehen mukaan kuulostanut erityisen rajulta – "sellaista pipon varastamista" –, niin Mikkoa se satutti ja suututti.

Noin kuusi vuotta sitten Mikko alkoi rakennella pommeja ja suunnitella mielessään joukkosurmaa. Häntä kiehtoi erityisesti Jokelan koulusurma.

Aspergerin oireyhtymän ja joukkosurmien välinen yhteys on mutkikas, mahdollisesti olematon ja nykytiedoilla pelkkä hypoteesi.

Näin se hypoteesi menee sisäministeriön raportin ja sen tekemiseen osallistuneen ylitarkastaja Ari Evwarayen mukaan:

Asperger-henkilöiden sosiaaliset ongelmat ja vaikeudet viestiä tunne-elämään liittyvissä asioissa voivat johtaa yksinäisyyteen, eristäytymiseen ja kiusaamiseen. Nämä ovat joskus – mutta eivät aina – haavoittuvuuksia, joita koulusurmien takaa löydetään.

Koska Asperger-henkilöt ovat erilaisia, heitä kiusataan. Koska heitä kiusataan ja he kokevat sen hyvin voimakkaasti, he altistuvat masennukselle ja ahdistukselle.

"Mikäli henkilöllä on lisäksi väkivaltaan tai esimerkiksi aseisiin liittyvä mielenkiinnon kohde, on mahdollista, että tämä yhdessä muiden altistavien tekijöiden kanssa voi laukaista koulusurman tyyppisen laajamittaisen väkivallanteon", raportissa kerrotaan.

Karolinska Institutetin professori Kristiansson sanoo, että rikollisten tekojen ymmärtämisessä on tärkeää pohtia motiiveja ja taustalla olevia mekanismeja. Hänen mukaansa autististen ihmisten harvoin harjoittamassa väkivallassa voi olla kyse heidän halustaan kommunikoida sanattomasti, että he kokevat tulleensa syvän loukkauksen ja epäoikeudenmukaisen kohtelun uhriksi. He kostavat.

Motiivin ja teon väliin mahtuu kuitenkin monta jos-sanaa:

"Etenkin jos he ovat stressaantuneita ja eristäytyneitä. Ja jos heille kehittyy kummallisia mielenkiinnon kohteita. Ja jos heistä tulee pakkomielteisiä, suorastaan ritualistisia, ja jos he tekevät ja ajattelevat samaa asiaa kerta toisensa jälkeen, pieni osa tällaisista ihmisistä voi olla erittäin vaarallisia. Ja he saattavat syyllistyä hyvin kummallisiin ja äärimmäisiin rikoksiin", sanoo Kristiansson, joka on yksi harvoista Asperger-henkilöiden väkivaltaan perehtyneistä tutkijoista.

Mikko keräili intohimoisesti sarjakuvia ja samastui yhteen sarjakuvahahmoon, joka tunnetaan väkivaltaisuudestaan. Hahmon nimi jätetään kertomatta, koska Mikon voisi tunnistaa siitä.

Mikko viihtyi netissä ja jutteli siellä koulusurmista samalla verkkosivulla kuin Jokelan kouluampuja Pekka-Eric Auvinen aikoinaan.

Hän piti maskuliinisista ja näyttävistä veitsistä ja alkoi keräillä niitäkin, paljon. Hän matkasi ostamaan kymmeniä veitsiä Tuusulan Jokelassa sijaitsevasta Teräasekeskuksesta, jonka myyntilause on Arming the Nation, kansakunnan aseistaja.

Samasta kaupasta ostivat aseensa Pekka-Eric Auvinen ja hänen tekojaan kopioinut Kauhajoen ampuja Matti Juhani Saari.

Mikko ajatteli kuuluvansa samaan jatkumoon.

Newtownin ampumista seuranneessa amerikkalaiskeskustelussa kiinnitettiin huomiota Asperger-henkilöiden kyvyttömyyteen tuntea empatiaa. Tämä piirre mainitaan myös Aspergerin seulontalomakkeessa.

Tällä empatiakyvyttömyydellä on yritetty selittää, miksi kouluampuja ei olisi ymmärtänyt aiheuttamaansa kärsimystä. Asiantuntijoiden mukaan asiaan liittyy väärinkäsityksiä.

On puhuttava mieluumminkin poikkeavasta tai erilaisesta empatiakyvystä. Asperger-henkilö saattaa olla myös yliempaattinen ja itkeä yökaudet esimerkiksi maailman pahuutta tai ympäristöongelmia.

Aspergerin oireyhtymässä ja autismissa on monia veteen piirrettyjä viivoja. Kyse on hyvin laajasta ja kirjavasta ryhmästä ihmisiä, joiden diagno- soinnissa on puutteita.

Yhdysvalloissa Asperger-luokittelua ollaan poistamassa kokonaan ensi toukokuussa ilmestyvästä, uudistetusta mielenterveyshäiriöiden luettelosta nimeltä DSM-5. Siten Asperger on sulautumassa osaksi "autismin kirjon oireyhtymiä", mitä jotkut asiantuntijat ovat vastustaneet.

Aspergeria on diagnosoitu Suomessa ja muuallakin vasta parin vuosikymmenen ajan.

Mikko harkitsi haastatteluun tulemista, mutta hän päätti yön yli nukuttuaan, että antaa väkivaltatyöntekijä Tapani Auliksen puhua puolestaan. Aulis on välittänyt tämän kirjoituksen Mikon luettavaksi ja kommentoitavaksi.

Aulis työskentelee Helsinki Missioon kuuluvassa Aggredi-ohjelmassa, joka auttaa nuoria väkivallantekijöitä irtautumaan itseään tuhoavasta kierteestä. Mikko kuuluu epätavalliseen joukkoon nuoria: sellaisiin, joilla saattaa olla puhdas rikosrekisteri, mutta joiden mielessä on ollut näyttävä väkivallanteko.

Aggredissa puhutaan fantasiapohjaisesta väkivallasta. Aggredin kokemuksia kuultiin myös sisäministeriön raportin tekemisen yhteydessä.

Mikko tuli sattumoisin avautuneeksi joukkosurma-ajatuksistaan eräälle kuuluisuuden henkilölle. Tämä neuvoi Mikkoa ottamaan yhteyttä Nuorten Kriisipisteeseen, joka myös kuuluu Helsinki Missioon.

Joku toinen Mikosta huolestunut oli soittanut poliisille. Poliisit löysivät Mikon tietokoneelta vihjeitä joukkosurma-aikeista, takavarikoivat tietokoneen, pidättivät Mikon ja ohjasivat hoitoon.

Myöhemmin hän hakeutui Aggredin työntekijöiden puheille Helsingin Sörnäisissä sijaitseviin tiloihin.

Aggredissa Mikkoa ja muita autetaan menetelmällä, jossa "kunnioitetaan asiakkaan omaa totuuden määrittelyä ja sen muokkautumista vuorovaikutuksessa muiden kanssa". Aggredissa asiakkaille ei anneta diagnooseja eikä työntekijöillä ole välttämättä tietoa heidän rikosrekisteristäkään.

Auliksella on ollut kymmenkunta asiakasta, joiden poikkeava sosiaalisuus on johtanut väkivallantekoihin tai synnyttänyt joukkosurman tapaisen koston hautomista.

Aulis pitää hätkähdyttävänä viime heinäkuussa julkaistua tieteellistä artikkelia, jossa oli käyty läpi 77 koulusurmauhkauksen takia nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon ohjatun suomalaisnuoren tilannetta.

Hän ihmettelee lukua 77. Se kätkee sisälleen suuren joukon kysymysmerkkejä nuorten mielenmaisemista.

Uhkaajista tehtyä selvitystä johti nuorisopsykiatrian dosentti Nina Lindberg. Hän tarkasteli kollegoineen uhkauksia, jotka oli esitetty hyvin lyhyellä aikavälillä: marraskuun 2007 ja kesäkuun 2009 välillä.

Sairauskertomusten perusteella uhkailijoista 21 prosenttia oli kärsinyt depressiosta, kun nuoruusikäisessä väestössä vakavaa depressiota ilmenee noin 5–10 prosentilla.

Psykoosia oli esiintynyt 12 prosentilla näistä 77 nuoresta, kun keskimääräinen lukema on 1–2 prosenttia.

Uhkaajista kahdeksan, eli kymmenisen prosenttia, oli diagnosoitu tutkivan lääkärin toimesta Asperger-henkilöiksi, joita on eri tutkimusten mukaan 0,6–1 prosenttia koko väestöstä.

"Täytyy korostaa, että uhkaus ei ole sama asia kuin teko missään nimessä! On täysin mahdotonta spekuloida, olisiko kukaan näistä nuorista todella ryhtynyt toteuttamaan uhkausta ilman väliintuloa", sanoo Lindberg, joka toimii Husin Kellokosken-sairaalan osastonylilääkärinä.

Uhkaajista 20 oli kuitenkin ryhtynyt valmistelemaan koulusurmaa jollakin tavalla, esimerkiksi hankkimalla aseita ja maastoasuja, rakentamalla pommeja ja piirtelemällä hyökkäyssuunnitelmia paperille. Valmistelut eivät liittyneet mihinkään tiettyyn diagnoosiryhmään.

Tutkijat arvioivat, että 77 uhkaajasta 42:lla olisi ollut kykyjä myös toteuttaa uhkauksensa.

Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri suhtautuu hyvin varauksellisesti Aspergerin ja koulusurmien linkittämiseen. Hänen mukaansa vaarana on leimaamisen ohella kulkea vääränlaisen todisteluketjun perässä.

"Jos etsitään depressiota, löydetään jokin määrä depressiota. Jos etsitään Aspergeria, löydetään jokin määrä Aspergeria", hän sanoo.

Sisäministeriön Miksi nuori surmaa? -raportin tekijät ovat eri linjoilla. Sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikön Tarja Mankkisen mukaan "on sanottava ääneen, jos tunnistetaan tekijöitä" väkivallan takaa.

Mankkisen mukaan joku voisi tulkita raportin leimanneen kaikki koulukiusatut, koska siinä kerrottiin monien koulusurmaajien olleen kiusaamisen uhreja. Hänen mukaansa "emme hakeneet mitään kikka kolmosta", vaan selvityksessä punnittiin kaikkia haavoittuvuuksia, jotka voivat selittää koulusurmia.

"Me lisäämme yksittäisten ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointia, jos tunnistamme etukäteen näitä tekijöitä. Uhrien omaiset joutuvat elämään lopun elämäänsä näiden asioiden kanssa."

Myös ylitarkastaja Ari Evwaraye pitää kaikkien taustatekijöiden tarkastelua perusteltuna.

"Kyllä tämä pitää ottaa huomioon yhtenä juttuna, ehdottomasti. Asiat on otettava asioina. Asperger on yksi asia muiden joukossa."

Mutta vain yksi asia.

Evwarayen mukaan suomalaisilla kouluampujilla, Auvisella ja Saarella, ei ollut diagnosoitu Aspergerin oireyhtymää.

"Mikä tästä aihepiiristä tekee hankalan, on se, että tämäntyyppinen väkivalta ylipäänsä on niin äärimmäisen marginaalista, että mistään aineistosta ei saa tilastollisesti pitäviä johtopäätöksiä", Evwaraye sanoo.

Aggredin vastaava työntekijä Petri Salakka ja väkivaltatyöntekijä Tapani Aulis toivovat, että Suomessa tapahtuisi kahdenlaista heräämistä.

Umpikujaan ja väkivaltaisuuksiin ajautuneiden nuorten pitäisi tietää, että apua on tarjolla. Ja viranomaisten pitäisi ymmärtää, että tiedon kulku ja yhteistyö on kaikkien etu.

Esimerkiksi Mikko tuli Aggredin tuen piiriin vähän kuin vahingossa. Joku sattui kuulemaan hänen suunnitelmistaan, ja joku toinen sattui tietämään, mistä apua voisi saada.

"Kuulemme asiakkailtamme, että olemme ensimmäisiä ihmisiä, jotka ovat kuulleet heidän huutonsa ja vastanneet siihen. Näemme, että tästä työstä on hyötyä. Näitä ihmisiä pystytään auttamaan. Heidän tilanteensa ei ole niin toivoton kuin miltä se heistä näyttää", Tapani Aulis sanoo.

Mitä ne koulusurmalla taannoin uhanneet 77 nuorta nyt tekevät, mahtaako kukaan tietää?

Petri Salakan mukaan Suomeen on luotu valtavat tukijärjestelmät perheväkivallan varalle, ja hyvä niin.

Mutta väkivallanteoista 80 prosenttia tapahtuu kodin ulkopuolella, mikä vaatii paljon lisähuomiota.

"Tämä toinenkin puoli on saatava kuntoon."

Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka sanoo, että on laajemman keskustelun aihe, miten Suomessa suhtaudutaan mielenterveysongelmien kanssa painiviin. Miksi niin moni eristäytyy tai eristetään muusta yhteiskunnasta?

"Kaikki lapset, jotka eivät ole ampuneet kouluissa, ovat meidän vastuullamme. Onhan meillä ollut aina autismin kirjoon kuuluvia ihmisiä. Suuri kysymys on, miksi nyt nämä ihmiset oireilevat tällä tavalla. Mitä meidän ihmisten välisissä verkostoissamme on tapahtunut, että nämä ihmiset lukittuvat omaan maailmaansa?"

Mikko on käynyt puhumassa asioistaan Aggredin työntekijöiden kanssa nelisen vuotta. Nyt hänellä menee paremmin, Aulis ja Salakka kertovat.

Mikolla on harrastuksia, ja hän käy töissä. Pommien rakentaminen on jäänyt. Auliksen mukaan Mikon maailmankuva on vähän kerrassaan rakentunut uudenlaiseksi.

Ulkoinen olemus ja itseluottamuskin ovat silmin nähden kohentuneet.

"Ne veitsetkin ovat menettäneet merkitystä hänen elämässään", Aulis kertoo. "Hän on miettinyt, mihin hän ne laittaisi, että myisikö ne pois."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi