Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mies, joka teki myyjän työn

Kolme vuotta sitten Nokian toimitusjohtajaksi tuli energinen kanadalainen. Nyt Stephen Elop palaa Microsoftille parikymmentä miljoonaa rikkaampana. Mikä mies hän oikein olikaan?

 |   | 
 
Antonin Kratotšvil

Kolme vuotta sitten Nokia sai uuden toimitusjohtajan. Suomalaiset nimesivät hänet leikkisästi Seppo Eloksi.

Stephen Elop oli haastatteluissa paljon avoimempi kuin suomalaiset edeltäjänsä, mutta jäi silti meille aika vieraaksi.

Elopin ylisanat tuntuivat meistä välillä vähän epäaidoilta. Ikään kuin hän olisi ollut myymässä jotain meille.

Nyt Nokian matkapuhelimet on myyty, ja Elop kuitannut miljoonapalkkiot. Hän palaa takaisin Microsoftin leipiin.

Mikä mies hän oikein on?

Oliko hän ovela myyrä – vai taitava myyjä?

Stephen Elop vietti turvallisen esikaupunkilapsuuden. Hän syntyi uudenvuoden aattona 1963 Ancasterin pikkukaupungissa Kanadan Ontariossa. Hyvinvoiva Ancaster sijaitsee Helsingin kokoisen Hamiltonin kaupungin kupeessa.

Insinööri-isä suunnitteli laitteita voimaloihin. Äiti oli koulutukseltaan kemisti. Stephen oli keskimmäinen kolmesta pojasta.

Jo lapsena hän oli kiinnostunut elektroniikasta. Kun pikkuveli sai joululahjaksi transistoriradion, Stephen purki sen osiin, eikä radiota sen koommin saatu toimimaan, hän on muistellut.

Lukion jälkeen Elop lähti opiskelemaan insinööritieteitä ja johtamista McMasterin yliopistoon. Tämä oli turvallinen valinta, sillä yliopisto sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä lapsuudenkodista.

Elettiin 1980-luvun alkuvuosia: henkilökohtaiset tietokoneet tekivät tuloaan kampukselle. Ohjelmistoja ja tietoja siirreltiin koneelta toiselle lähinnä c-kaseteilla ja disketeillä.

Elop kyllästyi kuljetteluun ja alkoi itse rakentaa kaapeliyhteyttä opiskelijoiden tietokoneilta toisille. Näin hän tuli luoneeksi kampuksen lähiverkon. Kyse oli tavallaan yhdestä Kanadan ensimmäisistä internetverkoista.

McMasterin yliopistossa Elop tapasi myös tulevan vaimonsa Nancyn. Tämä oli töissä yliopiston atk-keskuksessa. Parin välille kehkeytyi kiistaa tietokoneen toimintaperiaatteesta, ja he löivät flirttailevan vedon: häviäjä veisi toisen syömään.

"Hän voitti, joten minun piti tarjota illallinen. Vein hänet Mother Tucker -nimiseen pihvipaikkaan Hamiltonin ulkopuolelle. Se ei ollut erityisen romanttista, mutta hyvä alku", Elop kertoi Forbes-lehdelle.

Elop valmistui yliopistosta 1986 viiden vuoden opiskeluiden jälkeen. Hän sai heti töitä kanadalaisesta ohjelmisto- ja konsulttiyrityksestä nimeltä Soma. Se tarkoitti muuttoa miljoonakaupunki Torontoon, alle tunnin ajomatkan päähän lapsuudenkodista. Elop on kertonut äitinsä ihmetelleen, miksi pojan pitää muuttaa niin kauas.

1990-luvun alussa Elop teki ensimmäisen suuren ja jälkikäteen ajatellen yllättävän urasiirtonsa. Hän siirtyi pikaruoka-alalle.

Boston Chicken oli tuolloin nopeasti kasvava ketju, jonka ruokalista perustui broilerille. Nykytiedon valossa urahyppy vaikuttaa oudolta, mutta 1993 pörssiin listautunut Boston Chicken oli nouseva tähti.

Elop työskenteli yhtiössä ainakin tietotekniikasta vastaavana johtajana. Yhtiö perusti nopeaan tahtiin yli tuhat ravintolaa. Kova kasvu tarkoitti liian nopeaa velkaantumista, ja yhtiö ajautui konkurssiin 1998.

Stephen Elop on myöntänyt haastatteluissa, ettei ollut tyytyväinen siihen, mitä yhtiön sisällä tapahtui.

"Minulla oli siellä hyviä aikoja ja huonoja aikoja, mutta ainakin ruoka oli loistavaa", hän sanoi Forbesille 2005.

Stephen ja Nancy Elopin oli vaikea saada lapsia. Nykyisin 21-vuotias esikoispoika David syntyi vasta vuosien yrittämisen jälkeen. Tämän vuoksi Elopit päättivät adoptoida Kiinasta tyttären, Courtneyn.

Lapsettomuushoidot kehittyivät, ja Elopien kohdalla ne jatkuivat adoption jälkeen: 14 vuotta sitten syntyivät kolmoistytöt.

"Halusimme saada hedelmällisyysekspertiltämme maksimaalisen tuoton sijoitetulle pääomalle", Elop vitsaili myöhemmin.

Stephen Elopin työ vei häntä yhä useammin Yhdysvaltoihin, mutta koti oli turvallisesti Kanadan puolella.

Niin silloinkin, kun Elop jätti pikaruoka-alan ja siirtyi Piilaaksoon, Macromedia-nimiseen ohjelmistoyhtiöön. Elettiin 1990-luvun loppua, it-kuplan aikaa. Macromedia oli kehittänyt flash-teknologian, jolla verkkosivuille saatiin liikkuvaa kuvaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi


Suosituimmat uutiset – Sunnuntai

Uutiset

HS in English