Pojat jäävät tytöistä jälkeen nyt kaikessa

Sunnuntai
 
Suutarilan yläasteen koulun 9B-luokan Veikka Mulon (vas.) ja Stefan Valkeapään mielestä matematiikka on vaikeaa. Santtu Juntusen (edessä) matematiikan numero on kahdeksan.
Suutarilan yläasteen koulun 9B-luokan Veikka Mulon (vas.) ja Stefan Valkeapään mielestä matematiikka on vaikeaa. Santtu Juntusen (edessä) matematiikan numero on kahdeksan.

Ensimmäistä kertaa Pisa-tutkimuksen historiassa Suomen tytöt olivat kaikissa testeissä parempia kuin pojat.

Edes matematiikka ei ole enää poikien linnake: tyttöjen tulokset laskutaidossa olivat niukasti paremmat kuin poikien. Lukutaidossa ero on revähtänyt entistä suuremmaksi.

Suutarilan yläasteen koulu Pohjois-Helsingissä oli yksi Pisa-testiin osallistuneista kouluista. Siellä tuloksesta ei olla yllättyneitä.

"Ei oo ihme!" Pavel Lubkin, 15, sanoo koulun käytävällä.

Ai miksi ei?

"Nykypojat on niin retardeja."

"Liikaa nuuskaa", Joel Kapp, 15, kommentoi vierestä.

Liiallinen nuuskankäyttö olisi ihana selitys, jos se olisi totta. Siihen olisi helppo puuttua.

Kerrataan vähän. Suomen koululaiset ovat yhä maailman huippua, mutta he sijoittuvat tiistaina julkaistussa Pisa-tutkimuksessa paljon aiempaa kehnommille sijoille. Erityisen suuren kohahduksen aiheutti matematiikka, jossa suomalaisnuoret ovat "vasta" 12. parhaita maailmassa.

Matematiikan Pisa-kokeen tulokset romahtivat 25 pisteellä verrattuna kymmenen vuoden takaiseen tulokseen, mikä vastaa runsaan puolen kouluvuoden edistystä opinnoissa.

Opetusministeri Krista Kiuru (sd) totesi heti, että nyt suomalainen perusopetus vaatii voimakasta kehittämistä. Jotta tulevaisuus olisi turvattu.

Tulokset aiheuttavat päänsärkyä sekä koulutusviranomaisille että diplomaateille. Jälkimmäiset ovat saaneet vuosia esitellä Suomen koulumenestystä rinta rottingilla: mitäs nyt kaupitellaan Lähi-idän šeikeille, maailman kahdenneksitoista parasta matikanopetustako?

Asiantuntijat olivat osanneet varautua Pisa-tuloksiin. Kansalliset testit ovat kertoneet taitojen heikkenemisestä jo aiemmin. Se on huomattu myös koulujen arjessa.

"Keskitasolta on pudottu. Osa niistä, jotka ennen saivat seiskoja tai kaseja, osaa nyt numeron verran vähemmän", sanoo Suutarilan matematiikanopettaja Toni Sjöroos.

Selityksiä pitänee etsiä siitä, mikä on kymmenessä vuodessa muuttunut. Ilmeisin muutos on teknologiassa. Netti on entistä suurempi osa nuorten arkea. Vuosikymmen sitten tietokonetta piti käyttää vielä kotona. Nyt internet on jokaisen taskussa.

Toni Sjöroos arvioi, että sillä on oikeasti merkitystä.

"Matematiikkaa pitäisi opiskella niin, että istut hetken hiljaa ja keskityt."

Pisa-tutkimuksen matematiikan tulosten arvioinnista vastaa Jyväskylän yliopiston professori Pekka Kupari. Hän sanoo, että koulu kilpailee nykyään etenkin poikien ajasta ja huomiosta digimaailman houkutusten kanssa. Kuparin mielestä koulujen olisi pystyttävä sovittamaan padit ja pelit osaksi opetusta, koska ne ovat keskeinen osa nuorten elämää.

Mutta sekä tytöillä että pojilla on älypuhelimet. Miksi ne haittaisivat poikien oppimista enemmän kuin tyttöjen?

Matematiikantunnin voi käyttää myös kuvaamataitoon.
Matematiikantunnin voi käyttää myös kuvaamataitoon.

Viime vuonna julkaistun Lasten mediabarometrin mukaan pojat pelaavat selvästi useammin ja enemmän digitaalisia pelejä kuin tytöt. Toisaalta samanlaisia tutkimustuloksia on saatu kaikkialla maailmassa: milläs siellä selitetään menestystä tai alhoa?

Poikien ja koulunkäynnin suhteesta väitöskirjan tehnyt tutkija Harry Lunabba pitää tietokonepelien syyttämistä "absurdina yksinkertaistuksena", jolla ei pitkälle päästä. Hänestä on esimerkiksi mainio tieto, että tietokonepelit ovat parantaneet poikien englanninkielen taitoa.

"Minusta ei kannata yhtä vihollista hakea. Aina on ollut jotakin, joka on vienyt poikien huomion. Aiemmin se oli skeittilauta. Tämä digiaikakausihan on opettanut nuoret kirjoittamaankin", hän sanoo.

Toinen muutos on kasvava eriarvoisuus. Tutkimustulosten mukaan sosiaalisen taustan vaikutus nuorten oppimiseen on vahvistunut viime vuosina.

Asuinpaikalla näyttää olevan merkitystä. Kaikkien suomalaisnuorten matematiikan pistemäärä tutkimuksessa putosi 25 pisteellä. Itä-Suomessa asuvien poikien pisteet romahtivat 50:llä.

Lukutaidossa Pohjois- ja Itä-Suomen pojat ovat lähes kaksi kouluvuotta tyttöjä jäljessä.

Suomen Pisa-tulosten kansallinen koordinaattori, Jyväskylän yliopiston professori Jouni Välijärvi arvelee, että koulun asema auktoriteettina ja opetuksen monopolina on murentumassa. Pojat ovat reagoineet muutokseen nopeammin kuin tytöt. Hänen mukaansa esimerkiksi Pohjois-Suomessa asuvien tyttöjen usko perinteiseen koulunkäyntiin on vielä vahvaa, toisin kuin pojilla.

Suutarilan 9B-luokalla on matematiikan kaksoistunti, Laskutaito-kirjat ovat auki, vuorossa on toisen asteen funktio ja paraabeli. Oppilaat tekevät itsenäisesti monisteen tehtäviä, jotka harjoituttavat ensi maanantain kokeeseen.

Tai osa tekee ja osa ei.

Luokka on jakautunut karkeasti kahtia. Tytöt ovat edessä ja ikkunan vieressä. He laskevat ja keskustelevat laskuista keskenään. Melkein kaikkien matematiikan numero on vähintään kahdeksan. Monilla kiitettävä. Pojilla yleisin arvosana on viitonen tai kuutonen.

Yhtä lukuun ottamatta luokan pojat istuvat takarivissä. He ovat kiilanneet itsensä pulpetin ja seinän väliin. Yksi heistä on muista erillään, takanurkassa, kuulokkeet korvissaan. Hän on tehnyt jo kaikki tehtävät, kun osa ei ole edes aloittanut.

Monisteen ensimmäisessä tehtävässä on kaksi paraabelia ja ohje: Arvioi funktion g(x)=0,5x²+1 ja f(x)=–x²+8 arvo, kun x=4. Tarkista laskemalla.
Opettaja Mirtta Kurki kiertää neuvomassa oppilaita.

"Missä on origo?" hän kysyy yhdeltä pojalta.

"Tossa."

Säännöllisin väliajoin pitää muistuttaa muustakin kuin yhtälön ratkaisusta.

"Puhelin pois."

Ja hetken päästä uudestaan.

"Puhelin pois."

Luokassa on rauhallista, tytöt juttelevat kovempaan ääneen kuin pojat. Poikia tosin saattaa hiljentää se, että toimittaja istuu vieressä. Heitä hihityttää.

Kännyköiden räpläämisen lisäksi käytössä on yhä vanhoja jekkuja. Yksi pojista heittää paperitollon luokan halki kohti roskakoria. Ohi menee, niukasti.

Harry Lunabba havaitsi syyskuussa tarkastetussa väitöstutkimuksessaan kolme aikuisten ja poikien välistä suhdetta hiertävää asiaa. Ensimmäisenä tulevat pojat, joilla on ongelmia, mutta joiden tilannetta ei oteta vakavasti. Vaikka he alisuoriutuvat, heistä ajatellaan, että "pojat ovat poikia".

Toisen ryhmän muodostavat "pojat, jotka eivät herätä tunteita". He ovat harmaata massaa, jotka pärjäävät koulussa ihan hyvin, mutta joista vaietaan myös Pisa-tuloksia analysoidessa.

"Monilla pojilla menee aivan hyvin", Lunabba painottaa.

Kuten vaikka Joel Kappilla, joka vitsaili nuuskan olevan syy poikien huonompaan menestykseen. Hänen keskiarvonsa on 8,5, ja hän aikoo lukioon. Vain yksi asia ärsyttää.

"Vanhemmat antavat monille rahaa, kun ne saavat ysin kokeista. Mulle se on ihan normi."

Suutarilan yläasteen koulun 9B-luokan Veikka Mulon (vas.) ja Stefan Valkeapään mielestä matematiikka on vaikeaa. Santtu Juntusen (edessä) matematiikan numero on kahdeksan.
Suutarilan yläasteen koulun 9B-luokan Veikka Mulon (vas.) ja Stefan Valkeapään mielestä matematiikka on vaikeaa. Santtu Juntusen (edessä) matematiikan numero on kahdeksan.

Näkyvin ja kuuluvin ryhmä koululuokissa ovat kielteisiä tunteita herättävät pojat. Heihin kohdistuva huomio on syyllistävää, ja heidän tekemisiinsä puututaan. Sen sijaan että häirikköjä autettaisiin, heille sanotaan "turpa kiinni ja ulos luokasta", Lunabba kertoo.

Suutarilan koulun matematiikanopettaja Toni Sjöroos sanoo saman toisin: "Ne, jotka tarvitsisivat minuutin avustuksen, eivät sitä välttämättä saa, jos pitää pitää sitä yhtä kiroilijaa kädestä."

Suutarilan opettajien tuntuma on, että vaikeita tapauksia on enemmän kuin ennen. Nyt on luokkia, joissa kolmannes tai jopa puolet tarvitsisi erityisapua.

"Ja tämä on pientaloaluetta", Sjöroos sanoo tarkoittaen, ettei sosiaalisia ongelmia ole yhtä paljon kuin jossakin muualla.

Koska huomio on häiriköissä, suuri massa joutuu pärjäämään hiljaa omillaan. Hiljaa pysytteleviä ongelmatapauksia ei aina tueta, ei myöskään lahjakkaita, joiden ongelma voi olla liian vähä tekeminen.

Opettaja Kurki neuvoo yhä 9B-luokkaa.

"Kertolasku ensin. Muista laskujärjestys."

"Aloittakaa viimeisestä sivusta, niin saatte onnistumisen kokemuksia. Siellä on sama tehtävä kuin kirjassa."

Puolivälissä jälkimmäistä tuntia Kurjen pitää poistua ja historian opettaja tulee valvomaan tuntia, mutta hänestä ei ole auttamaan laskuissa.

" Mirko, auta sä poikia", Kurki sanoo lähtiessään nurkassa istuvalle pojalle.

" Tiina, hoida sä tytöt."

Sijainen kävelee yhden pojan eteen.

"Oletko sä tehnyt mitään?

"En."

"Et mitään?"

Pari muutakin poikaa tuntuu vain odottavan, että tunti on ohi. Laskemisen sijaan he vertailevat potkulautojen vanteita. Samaan aikaan tyttöjen nurkassa useimmat ovat vastanneet kolmeen tai neljään tehtävään.

Tytöillä on selitys poikien heitä heikompaan laskutaitoon. "Kyllä pojatkin osaisi, jos niitä kiinnostaisi", yksi tytöistä sanoo.

"Jos ne edes yrittäisi", toinen säestää.

Yksinkertainen selitys tyttöjen ja poikien erolle on se, että tytöt ovat poikia ahkerampia. Harry Lunabban mukaan monet pojat suhtautuvat kouluun stressittömästi: he "alisuoriutuvat ihan rauhassa".

Kuinka paljon Pisa-tuloksista yleensä ja poikien tuloksista erityisesti pitäisi huolestua?

Lastensuojelun Keskusliiton tutkija Petri Paju pitää Pisa-tulosten ympärillä käytävää keskustelua vouhotuksena, joka kiehui ylikierroksille jo vuosia sitten. Kun hän teki koulumaailmaan sijoittuvaa väitöskirjaansa, hän ei halunnut mainita Pisaa edes sivulauseessa.

Pajun mukaan on epätodennäköistä, että yhdeksänvuotinen peruskoulujärjestelmä voisi näin lyhyessä ajassa muuttua niin perusteellisesti kuin tällä viikolla on annettu ymmärtää.

Hän toivoo hieman pirullisella äänensävyllä, että kaikki Pisa-maineesta kunniaa keränneet ihmiset tulisivat nyt rohkeasti esiin kertomaan, mikä heidän luomuksessaan on mennyt pieleen, jos niin kerran on.

"Nyt näyttää siltä, että syyt kaadetaan vanhempien ja nuorten päälle. Eihän voi olla, että hyvät tulokset selittyvät opettajilla ja huonot tulokset ovat nuorten ja heidän vanhempiensa vika. On loogista, että vikaakin etsitään samasta suunnasta kuin menestystä", Paju toteaa.

Siis koulusta ja opettajista.

Suutarilan yläasteen matematiikan opettajat epäilevät yhdeksi syylliseksi uutta opetussuunnitelmaa, joka tuli voimaan kouluissa viimeistään vuonna 2006. Nykyään on opetettava niin paljon asioita, että perusasioihin jää liian vähän aikaa.

Pisaa on aina arvosteltu siitä, että se mittaa vain tiettyjä mekaanisia taitoja. Missä ovat empatiaa tai itsenäistä ajattelua mittaavat testit?

Jos Suomen Pisa-menestys on jotain opettanut, niin sen, että hyviä tuloksia voi saada muutenkin kuin jatkuvalla testaamisella. Juuri se on ollut Suomen menestyksen hienous. Meillä opitaan lukemaan ja laskemaan, vaikka koulupäivät ovat lyhyitä ja läksyjä on Aasian menestyjiin verrattuna vähän. Opettajiakaan ei rasiteta turhalla valvonnalla.

Mutta Pisa ei ole ainoa testi, joka kertoo huonosta kehityksestä. Ja on vaikea kuvitella maailmaa, jossa hyvästä luku- ja laskutaidosta ei olisi etua. Ne ovat ajattelun välineitä.

Suutarilan äidinkielen opettaja Tiina Lepistö kertoo, että yläasteen alussa oppilailta kysytään, kuinka monella on kirjastokortti. Ennen luokassa oli korkeintaan muutamia, joilla ei ollut. Nyt usein puoli luokkaa on ilman kirjastokorttia.

Monet seitsemäsluokkalaiset eivät Lepistön mukaan enää pysty lukemaan edes lehtitekstiä, se pitää muokata heille helpommaksi. Teksteistä ei osata tehdä johtopäätöksiä. Pitkät tekstit pelottavat – oppikirjatkin ovat nykyään silppua.

"Tuntuu, että ryhtymisen kulttuuri on ratkennut täysin. Varsinkaan pojat eivät enää edes rupea. Sanovat vain, että vittu mä en edes jaksa."

Yläasteella ihmetellään, mitä ala-asteella nykyään tapahtuu. Matematiikan opettajat kertovat, ettei moni osaa yläasteelle tullessaan edes murtolukuja. Tosin he tietävät, että syytä on helppo vyöryttää alaspäin. Lukion opettajat syyttävät yläastetta.

Pisa-tulosten julkaiseminen käynnisti nettikeskusteluja, joissa tulosten epäiltiin selittyvän maahanmuuttajilla. Heille oli tutkimuksessa annettu tavallista suurempi paino: 15 prosenttia vastaajista oli maahanmuuttajia.

Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajat olivat tuloksissaan 98–126 pistettä kantaväestöä jäljessä testattavasta taidosta riippuen. Toinen sukupolvi oli 64–81 pisteen päässä.

"Oli jonkin asteinen yllätys, että ero oli noinkin suuri. Olimme ajatelleet kahden kolmasosan kokoluokkaa tuohon verrattuna", Jouni Välijärvi sanoo.

Välijärven mukaan maahanmuuttajien vastaukset painotettiin heidän todellisen osuutensa, 3,8 prosentin, mukaan. Niin ollen maahanmuuttajien vaikutus Pisa-tulokseen oli vain 2–3 pisteen luokkaa.

Maahanmuuttajien taso siis yllätti hieman, ja siitä sietääkin puhua. Mutta maahanmuuttajilla ei Suomen Pisa-pudotusta voi selittää pois: koulujemme taso-ongelmat ovat Made in Finland.

Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja Daniel Sazonov ajattelee, että Pisa-tuloksia on pidettävä merkkinä siitä, miten eri tavoin pojat ja tytöt perusopetuksen kokevat. Hänen mukaansa nykyinen "jopa vanhakantainen" opetus suosii hiljaisia puurtajatyttöjä, kun taas poikia sysitään huonoille urille.

Toisaalta syytös tyttöjen suosimisesta on ikivanha. Miksi ero poikiin on juuri nyt kasvanut?

Sazonovin mielestä pitää tutkia, onko vika opetustavoissa, sopeutumisvaatimuksissa tai joissain muissa rakennelmissa.

"Kyse on positiivisen kierteen aikaansaamisesta. Se tulee uskosta omiin kykyihin, joka johtaa motivaatioon, joka johtaa oppimiseen ja joka johtaa uskoon omiin kykyihin. Nykyisin kierteeseen pääsevät useammin tytöt kuin pojat."

Suutarilan 9B-luokan pojat vaikuttavat nielleen ajatuksen siitä, että tytöt ovat parempia.

"Tytöt ottaa kaiken vakavammin", Nur Mesry sanoo.

"Ne on henkisesti kehittyneempiä", Stefan Valkeapää jatkaa.

"Jätkät ottaa enemmän riskejä", Veikka Mulo sanoo.

Se jäi mieleen joltakin oppitunnilta.

Sazonovin mukaan peruskoulussa kylvetään siemenet, jotka korjataan lukiossa ja korkeakouluissa. Poikien motivaatio laskee peruskoulun lopulla, mikä näkyy tyttövaltana lukioissa ja yliopistoissa. Suomalaisista korkeakouluopiskelijoista 55 prosenttia on naisia. Samankokoinen tai suurempi tyttöjen yliedustus on lukioissa.

Pojat ovat jo pitkään olleet koulua kohtaan kriittisempiä kuin tytöt. Harry Lunabba kutsuu sitä "maskuliiniseksi vastahakoisuuskulttuuriksi". Poikien status muiden koululaisten silmissä nousee, kun he vähät välittävät koulusta.

Siis vanha kunnon kovikset vastaan nörtit -meininki.

Jos poikia tarkastellaan koko ajan niin, etteivät he sovi nykyiseen koulumaailmaan, poikien rakentava ja kriittinen kohtaaminen muuttuu mahdottomaksi, Lunabba kirjoittaa väitöskirjassaan. Siis "pojat ovat poikia" -ajattelu kääntyy poikia vastaan.

Toisaalta tytöt ovat nousseet matematiikassa poikien ohi, vaikka ennen luultiin, ettei tytöillä ole matikkapäätä. Tuskin poikakulttuurin muutoskaan on mahdoton.

Suutarilan pojat ovat kuulleet Pisa-tulosten huononemisesta.

"Se on tämä sukupolvi", Stefan Valkeapää sanoo.

Poikien analyysi syistä on sama kuin luokan tyttöjen ja asiantuntijoiden.

"Se johtuu siitä, kun ei kiinnosta", Valkeapää sanoo.

Pitäisikö koulun tai opettajien muuttua, että kiinnostaisi?

Pojat eivät keksi, mitä he muuttaisivat.

"Kyllä se kiinnostus on itsestä kiinni", Valkeapää sanoo käytävällä.

Vieressä istuva Nur Mesry on luokan ainoa poika, joka on saanut tänä vuonna todistukseen matematiikasta kiitettävän. Peruskoulun jälkeen hän aikoo lukioon.

Mesry haluaa hyvän tulevaisuuden. Se tarkoittaa hyvää työtä, ja sitä "että pärjää".

Ei tulevaisuus välttämättä ole huono, vaikkei matematiikka sujuisikaan. Stefan Valkeapäällä on jo kaksi konkreettista uravaihtoehtoa. Hän haluaa pienmekaanikoksi tai diakonissaopistoon.

"Olin tet-harjoittelussa vanhainkodissa, ja se oli mukavaa."

Toisaalta mekaanikon töitä hän jo osaa. Isän kanssa harrastetaan yhdessä enduroa ja motocrossia.

Se kiinnostaa.