Vapaakauppasopimus siirtää valtaa valtioilta yrityksille

Professori: Suomen valta säätää lakeja voi vaarantua

Sunnuntai
 
Lasse Rantanen

Arvostettu oikeustieteilijä pomppaa tuolistaan ja harppoo kiihtyneesti ympäri työhuonettaan.

"Tällä voi olla EU-jäsenyyden suuruinen vaikutus Suomen demokratiaan. Kyseessä on julkisen vallan siirto välityselimelle, jossa muutama henkilö saisi päättää, voiko valtio säätää lakia vai ei ja miten valtion olisi lakia tulkittava."

Professori Martti Koskenniemi on kansainvälisen oikeuden asiantuntija. Hän ei vastusta tullitonta kauppaa eikä amerikkalaisia investointeja Suomeen. Silti hän on erittäin huolissaan kauppa- ja investointisopimuksesta eli TTIP:stä, josta EU ja Yhdysvallat parhaillaan neuvottelevat.

Tarkemmin sanottuna nyt puhutaan sopimukseen sisältyvästä investointisuojasta.

Sirpa Räihä / HS
Kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi.
Kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi.

Yleensä investointisuojaa kaipaavat yritykset, jotka sijoittavat epävakaisiin maihin. EU-maissa taas on demokraattisesti valitut päättäjät ja kehittynyt oikeuslaitos. Tarvitsevatko yritykset suojaa EU-maiden päätöksiltä? Siltä näyttää.

Sopimus edellyttää elintä, jonne yritykset voisivat valittaa syrjivästä kohtelusta ja vaatia valtiolta korvausta.

Yleisimmin kahdenvälisissä sopimuksissa käytetty välimieselin on Washingtonissa Maailmanpankin yhteydessä toimiva ICSID.

" Brigitte Stern, hyvä ystäväni, ja Emmanuel Gaillard Ranskasta. Marc Lalonde Kanadasta, Charles Browers USA:sta, espanjalainen Orego Vicuna ", Koskenniemi luettelee ICSID:n tuomareita.

Tästä on kyse

EU ja Yhdysvallat neuvottelevat vapaakauppa- ja investointi-kumppanuussopimuksesta.

 Tavoitteena on poistaa tullit, purkaa byrokratiaa, avata julkisia hankintoja kilpailulle ja helpottaa investointeja.

 Neuvottelut halutaan saada päätökseen vuonna 2015.

Viisitoista ilman virkavastuuta toimivaa juristia on ratkaissut yli puolet ICSID:ssä käsitellyistä kiistoista. Samat henkilöt toimivat toisissa jutuissa osapuolten asianajajina. Koska elimellä ei ole pysyvää kokoonpanoa, sen päätöksissä ei ole Koskenniemen mukaan mitään linjaa.

Koskenniemestä ongelma on järjestelmään sisältyvä oletus, että kaikki investoijat toimivat bona fide, vilpittömin aikein.

"Se ei ota huomioon mala fide (pahoin aikein) -toimijoita. Jos EU ja Yhdysvallat sopivat ICSID:n tapaisesta järjestelmästä, lakitoimistot tarttuvat kaikkeen kansalliseen lainsäädäntöön, joka olisi mahdollista haastaa. On raivostuttavaa, ettei neuvotteluissa oteta tätä näkökulmaa huomioon."

Julkisuudessa on kerrottu esimerkkejä kanteista. Voimayhtiö Vattenfall vaatii Saksalta miljardikorvauksia päätöksestä luopua ydinvoimasta ja sulkea hiilivoimala Hampurissa. Tupakkayhtiö Philip Morris taas meni oikeuteen, kun Australia vaati tupakka-askin kanteen kuvan syöpäpotilaan keuhkosta.

Vaikka kanne olisi aiheeton, sillä voidaan painostaa valtiota neuvotteluratkaisuun oikeussalin ulkopuolella: esimerkiksi vesittämään laki tai luopumaan siitä.

Koskenniemen mukaan kiistaa syntyy yleensä aloilla, joilla on tiukka valvonta. Suomessa voitaisiin haastaa vaikkapa työ-, sosiaali- tai ympäristölainsäädäntö. Esimerkiksi ulkomainen kaivosyhtiö saattaisi viedä Suomen valtion oikeuteen toimintansa rajoittamisesta.

Parempi ratkaisu olisi Koskenniemestä perustaa samantyyppinen menettely kuin kauppajärjestö WTO:ssa: pysyvä, valtioiden valvoma elin, jonka päätöksistä voi valittaa.

"Muuten kyseessä on julkisen vallankäytön siirto EU:n ulkopuolelle. Välityselin toimisi Suomen lakien laillisuusvalvojana kuin eduskunnan perustuslakivaliokunta. Tämä täytyisi hyväksyä perustuslain säätämisjärjestyksessä."

Sekä EU että Yhdysvallat haluavat kauppasopimusta erittäin paljon. Tietovuotaja Edward Snowdenia on pidetty ilonpilaajana, joka oli vaarantaa neuvottelut.

Euroopan komissio on markkinoinut sopimusta lontoolaiselta CEPR-keskukselta tilaamallaan selvityksellä sen dynaamisista vaikutuksista. CEPR:n mukaan EU-maiden vienti Yhdysvaltoihin kasvaisi jopa 28 prosenttia ja bruttokansantuote puoli prosenttia – tosin vasta vuoteen 2027 mennessä. Neljän hengen talouden käytettävissä olevat tulot kasvaisivat 545 eurolla vuodessa.

Oikeustieteilijöiden ja kansalaisjärjestöjen soraäänet ovat pakottaneet komission vastavetoon. Marraskuussa julkisuuteen vuoti komission viestintästrategia, jonka mukaan se pyrkii määrittämään keskustelun reunaehdot "positiivisella viestinnällä".

Komission sivuilla positiivisuudesta ei olekaan pulaa: "EU on erittäin hyvä neuvottelemaan vapaakauppasopimuksia." "Pitääkö minun olla huolissani kuluttajansuoja-, ympäristö- ja terveysstandardeista EU:ssa? Ei."

Suomessa kauppaneuvotteluilla on ykkösluokan mannekiini: ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok). Balilta palannut Stubb tapaa toimittajia torstaiaamuna, mutta tunnustaa olevansa jetlagissa.

"Melatoniinin voimalla tässä on menty."

Stubb vitsailee vähän epäilevänsä, tuoko sopimus suomalaisperheille juuri sen 545 euroa.

"Onko ihan varma, ettei se ole 545,58?"

Hän uskoo silti vakaasti sopimuksen etuihin. Neuvottelujen vastustus johtuu hänestä siitä, että niissä yhdistyvät monen mielestä neljä pahaa: EU, Yhdysvallat, vapaakauppa ja globalisaatio. Stubb ei näe ongelmaa riitojenratkaisumenettelyssäkään.

"Investointisuojasta on helppo maalata mörköjä seinälle. Tänne investoivat amerikkalaiset yritykset noudattavat Suomen lakeja. On fiktiota, että jokin amerikkalainen yritys tulisi tänne muuttamaan Suomen ympäristölainsäädäntöä", hän sanoo.

Mihin amerikkalaiset yritykset sitten tarvitsevat investointisuojaa?

"Se parantaa kohtelua. Yritys voi olla varma, että on turvallista investoida. Investointien houkuttelu on meidän händikäppi [puute] suhteessa Ruotsiin."

Neuvottelupöydällä on ihan ilman investointisuojaakin valtava kasa vaikeita aiheita.

Vaikka puhutaan vapaakauppaneuvotteluista, tullit EU:n ja Yhdysvaltain välillä ovat jo valmiiksi hyvin matalia. 80 prosenttia sopimuksen hyödyistä tulisikin sääntelyn ja byrokratian purkamisesta ja julkisten hankintojen avaamisesta kilpailulle.

Komission esittelemät hyödyt saavutettaisiin, jos byrokratia kevenisi 25 prosenttia ja hankintoja vapautettaisiin 50 prosenttia.

Mutta mikä on turhaa sääntelyä?

Vastausta täytyy etsiä Ecorys-tutkimusyhtiön vuonna 2009 tekemästä selvityksestä, johon CEPR:n raportti perustuu. Molempien laatija on taloustieteilijä Joseph Francois, entinen Yhdysvaltain kauppaministeriön tutkimusjohtaja.

Tiedot turhasta sääntelystä on kerätty muun muassa haastattelemalla teollisuuden ja Yhdysvaltain edustajia.

He pitävät haitallisina määräyksiä, joista luopumisesta ei komission mukaan edes keskustella. Näitä ovat kemikaaleja koskeva Reach-asetus ja tietosuojadirektiivi.

Listalta löytyvät myös esimerkiksi autojen hiilidioksidipäästöt, telemarkkinoiden avaaminen, valtioiden postimonopolit, liikenteen ulkomaisen omistuksen rajoitukset sekä rajoitukset tilapäisen ulkomaisen työvoiman käytölle.

Suomea kiinnostava kohta on lääkekorvausjärjestelmä, jonka perusteella asiakkaalle tarjotaan apteekissa halvempaa vastaavaa lääkettä. Yhdysvallat on asettanut Suomen lääkekorvausjärjestelmän tarkkailulistalle puolustaakseen lääkkeiden patentteja.

Varsinainen ongelma-ala on maatalous. Haaste eurooppalaiselle maataloudelle on Yhdysvaltain tilojen valtava koko, mikä antaa sille kilpailuedun.

"Jos Euroopassa puhutaan tehotuotannosta, niin vaikkapa Yhdysvaltain siipikarjatuotanto on ihan eri maailmasta", sanoo MTK:n johtaja Juha Ruippo.

Komissio on ilmoittanut, ettei se neuvottele ruokaturvakysymyksistä, kuten hormoneilla ja lääkkeillä tuotetun lihan tuontihelpotuksista, mutta Ruipon mielestä tätä voi olla vaikea perustella amerikkalaisille.

"Iso kysymys on ruuan merkintä. Säilyykö eurooppalainen merkintätapa, ja tietääkö kuluttaja, syökö hän esimerkiksi muuntogeenistä ruokaa?"

Haasteita hän ennustaa myös energiapolitiikassa. EU karsastaa liuskekaasun erotteluun käytettyä fracking-menetelmää, koska sitä pidetään kestämättömänä. EU on myös rajoittanut maissista tehdyn biopolttoaineen tuontia.

Kauppasovun suurimmiksi hyötyjiksi komissio laskee pienet ja keskisuuret yritykset, koska niiden vientiponnisteluita sääntely haittaa eniten.

Suomen yrittäjien johtaja Antti Neimala uskoo tähän, vaikka melko harva pk-yritys vie hänen mukaansa suoraan Yhdysvaltoihin.

"Enemmän puhutaan sopimuksen välillisistä hyödyistä, jotka liittyvät taloudellisen toimeliaisuuden lisääntymiseen. Suurimmat vaikutukset tulisivat alihankintojen kautta."

Taloustieteilijöiden valtavirta uskoo kaupan sääntelyn vapauttamisen kasvattavan taloutta. Investointisopimuksen hyöty olisi CEPR:nkin mukaan vähäisempi.

Komission mukaan sopimus lisäisi kilpailua ja innovointia, mutta aiheuttaisi myös uudelleenjärjestelyjä ja sopeutustoimia. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että monen pitäisi etsiä itselleen uusi ala.

CEPR:n vaatimattomammassa, mutta ehkä realistisemmassa ennusteessa sopimus kasvattaisi bruttokansantuotetta 0,27 prosenttia vuoteen 2027 mennessä.

"Se vastaa suunnilleen kuukauden tavanomaista talouskasvua", piikitteli amerikkalainen taloustieteilijä Dean Baker kesällä The Guardianissa. "On vähän sama kuin jos löytäisi kadulta 20-senttisen."

Toivotaan, että Baker on väärässä, sillä transatlanttinen tahto edistää sopimusta on kova. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama haluaisi sille nopean käsittelyn.

Hiljattain EU:n komissio julkaisi muistion, jossa se myönsi investointikiistojen sovitteluun liittyvät ongelmat. Komissio kertoo haluavansa selvyyttä sopimusmuotoiluihin ja maksun perusteettomille valittajille.

Pidetään peukkua. Täytyy luottaa siihen, että EU todella on "erittäin hyvä neuvottelemaan vapaakauppasopimuksia".