HS:n laaja Stephen Elop -artikkeli syyskuussa 2013: Mies, joka teki myyjän työn

Kolme vuotta sitten Nokian toimitusjohtajaksi tuli energinen kanadalainen. Nyt Stephen Elop palaa Microsoftille parikymmentä miljoonaa rikkaampana. Mikä mies hän oikein olikaan?

Sunnuntai
 
Antonin Kratotšvil
Kuva: Antonin Kratotšvil

Kolme vuotta sitten Nokia sai uuden toimitusjohtajan. Suomalaiset nimesivät hänet leikkisästi Seppo Eloksi.

Stephen Elop oli haastatteluissa paljon avoimempi kuin suomalaiset edeltäjänsä, mutta jäi silti meille aika vieraaksi.

Elopin ylisanat tuntuivat meistä välillä vähän epäaidoilta. Ikään kuin hän olisi ollut myymässä jotain meille.

Nyt Nokian matkapuhelimet on myyty, ja Elop kuitannut miljoonapalkkiot. Hän palaa takaisin Microsoftin leipiin.

Mikä mies hän oikein on?

Oliko hän ovela myyrä – vai taitava myyjä?

Stephen Elop vietti turvallisen esikaupunkilapsuuden. Hän syntyi uudenvuoden aattona 1963 Ancasterin pikkukaupungissa Kanadan Ontariossa. Hyvinvoiva Ancaster sijaitsee Helsingin kokoisen Hamiltonin kaupungin kupeessa.

Insinööri-isä suunnitteli laitteita voimaloihin. Äiti oli koulutukseltaan kemisti. Stephen oli keskimmäinen kolmesta pojasta.

Jo lapsena hän oli kiinnostunut elektroniikasta. Kun pikkuveli sai joululahjaksi transistoriradion, Stephen purki sen osiin, eikä radiota sen koommin saatu toimimaan, hän on muistellut.

Lukion jälkeen Elop lähti opiskelemaan insinööritieteitä ja johtamista McMasterin yliopistoon. Tämä oli turvallinen valinta, sillä yliopisto sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä lapsuudenkodista.

Elettiin 1980-luvun alkuvuosia: henkilökohtaiset tietokoneet tekivät tuloaan kampukselle. Ohjelmistoja ja tietoja siirreltiin koneelta toiselle lähinnä c-kaseteilla ja disketeillä.

Elop kyllästyi kuljetteluun ja alkoi itse rakentaa kaapeliyhteyttä opiskelijoiden tietokoneilta toisille. Näin hän tuli luoneeksi kampuksen lähiverkon. Kyse oli tavallaan yhdestä Kanadan ensimmäisistä internetverkoista.

McMasterin yliopistossa Elop tapasi myös tulevan vaimonsa Nancyn. Tämä oli töissä yliopiston atk-keskuksessa. Parin välille kehkeytyi kiistaa tietokoneen toimintaperiaatteesta, ja he löivät flirttailevan vedon: häviäjä veisi toisen syömään.

"Hän voitti, joten minun piti tarjota illallinen. Vein hänet Mother Tucker -nimiseen pihvipaikkaan Hamiltonin ulkopuolelle. Se ei ollut erityisen romanttista, mutta hyvä alku", Elop kertoi Forbes-lehdelle.

Elop valmistui yliopistosta 1986 viiden vuoden opiskeluiden jälkeen. Hän sai heti töitä kanadalaisesta ohjelmisto- ja konsulttiyrityksestä nimeltä Soma. Se tarkoitti muuttoa miljoonakaupunki Torontoon, alle tunnin ajomatkan päähän lapsuudenkodista. Elop on kertonut äitinsä ihmetelleen, miksi pojan pitää muuttaa niin kauas.

1990-luvun alussa Elop teki ensimmäisen suuren ja jälkikäteen ajatellen yllättävän urasiirtonsa. Hän siirtyi pikaruoka-alalle.

Boston Chicken oli tuolloin nopeasti kasvava ketju, jonka ruokalista perustui broilerille. Nykytiedon valossa urahyppy vaikuttaa oudolta, mutta 1993 pörssiin listautunut Boston Chicken oli nouseva tähti.

Elop työskenteli yhtiössä ainakin tietotekniikasta vastaavana johtajana. Yhtiö perusti nopeaan tahtiin yli tuhat ravintolaa. Kova kasvu tarkoitti liian nopeaa velkaantumista, ja yhtiö ajautui konkurssiin 1998.

Stephen Elop on myöntänyt haastatteluissa, ettei ollut tyytyväinen siihen, mitä yhtiön sisällä tapahtui.

"Minulla oli siellä hyviä aikoja ja huonoja aikoja, mutta ainakin ruoka oli loistavaa", hän sanoi Forbesille 2005.

Stephen ja Nancy Elopin oli vaikea saada lapsia. Nykyisin 21-vuotias esikoispoika David syntyi vasta vuosien yrittämisen jälkeen. Tämän vuoksi Elopit päättivät adoptoida Kiinasta tyttären, Courtneyn.

Lapsettomuushoidot kehittyivät, ja Elopien kohdalla ne jatkuivat adoption jälkeen: 14 vuotta sitten syntyivät kolmoistytöt.

"Halusimme saada hedelmällisyysekspertiltämme maksimaalisen tuoton sijoitetulle pääomalle", Elop vitsaili myöhemmin.

Stephen Elopin työ vei häntä yhä useammin Yhdysvaltoihin, mutta koti oli turvallisesti Kanadan puolella.

Niin silloinkin, kun Elop jätti pikaruoka-alan ja siirtyi Piilaaksoon, Macromedia-nimiseen ohjelmistoyhtiöön. Elettiin 1990-luvun loppua, it-kuplan aikaa. Macromedia oli kehittänyt flash-teknologian, jolla verkkosivuille saatiin liikkuvaa kuvaa.

Jälkikäteen Elop on puhunut Macromedian ajasta kovana johtamiskouluna. Ainakin it-kuplan puhkeaminen ravisutti yritystä pahanpäiväisesti, piti tehdä kovia päätöksiä. Elop on vitsaillut tuolloin oppineensa "painovoiman lain": Jos painovoima joskus poistetaan, se palaa takaisin.

"Koko maailma oli muuttunut, ja me selvisimme siitä vahvempana kuin koskaan. Se on hyvä oppimiskokemus", hän kommentoi myöhemmin.

Macromediassa Elop teki omistajiin vaikutuksen asiakaskeskeisyydellään ja toimeenpanokyvyllään. Niinpä hänet nimitettiin Macromedian toimitusjohtajaksi tammikuussa 2005, 41-vuotiaana. Alaisia hänellä oli noin 1 500.

Ennen ensimmäistä toimitusjohtajapestiään Elop oli siis painanut töitä lähes parikymmentä vuotta erilaisissa tietoteknisissä, hallinnollisissa ja myyntityössä.

Tämä toimitusjohtajuus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Ohjelmistoyritys Adobe osti Macromedian keväällä 2005. Elop sai kovan pestin myös Adobelta, mutta tajusi, ettei hänestä tehtäisi Adoben toimitusjohtajaa ainakaan lähitulevaisuudessa.

Hän ryhtyi etsimään uusia töitä.

Adobe-kaupan myötä Elopista tuli myös amerikkalaisella mittapuulla varakas.

Ohjelmistoyhtiöt suosivat osakepohjaisia kannustimia johtajilleen. Vuonna 2006 Elop myi Adoben osakkeita 10 miljoonan euron arvosta. Siitä yli puolet oli puhdasta voittoa.

Kunnianhimoinen Elop oli päässyt toimitusjohtajuuden makuun, eikä hän tätä peitellyt. 2006 hän siirtyi Piilaaksossa toimivan verkkolaiteyhtiön Juniper Networksin palvelukseen operatiiviseksi johtajaksi. Parempaa oli kuitenkin luvattu.

"Hän meni Juniperiin, jossa suunniteltiin johtajanvaihdosta. Hän meni yhtiöön tullakseen seuraavaksi toimitusjohtajaksi, se oli päivänselvää", sanoo Elopin pitkäaikainen valmentaja ja neuvonantaja Stephen Miles puhelinhaastattelussa.

Milesin mukaan Elop ei siis todellakaan etsinyt uusia töitä, kun ohjelmistojätti Microsoftin kykyjenetsijä otti yhteyttä syksyllä 2007 ja sanoi, että toimitusjohtaja Steve Ballmer haluaisi tavata hänet.

Microsoft oli tyypillisesti valinnut ylimmän johtonsa yhtiön sisällä kasvaneiden joukosta. Ulkopuolelta tulleilla oli ollut vaikeuksia sopeutua yrityskulttuuriin, jonka luontaisetuihin kuului Steve Ballmerin lähes päivittäisen huudon ja meuhkaamisen kuunteleminen.

Ballmer kuitenkin halusi hämmentää pakkaa. Hän oli kuullut Elopin kyvyistä päätösten toimeenpanijana.

Ballmerilla ei ollut tarjota Microsoftin toimitusjohtajuutta, mutta Elopille tarjottiin yhtä ohjelmistoalan suurimmista tehtävistä. Hän halusi Elopista yhtiön lypsylehmän eli yritysohjelmistojen divisioonan johtajan.

Se oli tarjous, josta komeaa uraa tavoitteleva ohjelmistomies ei oikein voinut kieltäytyä. Elop sai vastuulleen liiketoiminnan, joka noin 14 miljardin euron vuotuisesta liikevaihdosta jäi tasaisesti voittoa lähes yhdeksän miljardia euroa.

Tietenkin näin tärkeän divisioonan johtaja myös palkittiin ruhtinaallisesti. Esimerkiksi vuonna 2009 Elop tienasi Microsoftilta palkkana, osakkeina ja bonuksina noin neljä miljoonaa euroa. Tämän päälle hän sai toisen mokoman muuttorahaa. Ja lisää oli luvassa.

Perheen koti oli ollut Kanadassa koko sen kymmenen vuoden ajan, kun Elop työskenteli Piilaaksossa. Se tarkoitti, ettei isää juuri viikolla näkynyt. Mutta nyt Nancy-vaimo oli valmis muuttamaan.

Microsoftin pääkonttori sijaitsi Redmondissa, Seattlen kupeessa. Helmikuussa 2008 Elopit ostivat kahdeksan makuuhuoneen talon Redmondista noin neljällä miljoonalla dollarilla. Talossa on lähes tuhat neliötä, tenniskenttä ja viinikellari.

Kymmenessä vuodessa Stephen Elop oli ponnistanut konkurssiin menneen pikaruokaketjun palkkalistoilta maailman kannattavimpiin kuuluvan teknologiayrityksen avainjohtajaksi.

Silti Elopin nousu uralla ei tapahtunut yhtäkkiä tai sattumalta. Hän raivasi tietään ylöspäin määrätietoisesti, eikä pelännyt ottaa vastaan hankaliakaan työtehtäviä.

Suurena strategisena ajattelijana hän ei niittänyt mainetta, mutta nimenomaan strategian toimeenpanijana, joka ymmärsi myynnin – siis asiakkaiden – merkityksen ja tarpeet. Myös Elopin poikkeukselliseen tarmokkuuteen on kiinnitetty huomiota.

Nämä ominaisuudet tulivat tutuiksi myös nokialaisille, sillä johtaessaan Microsoftin yritysohjelmistoja hän oli suomalaisten kanssa toistuvasti tekemisissä erilaisissa yhteistyökuvioissa.

Elop ehti työskennellä Microsoftilla vain runsaat pari vuotta, kun Nokiasta tuli yllättävä yhteydenotto. Kiinnostaisiko häntä osallistua Nokian seuraavan toimitusjohtajan valintaprosessiin?

Nokian matkapuhelinliiketoiminta oli pulassa. Yhtiön johdossa oli jouduttu toistuvasti pettymään kehityksen vauhtiin. Apple ja Samsung olivat ajaneet ohitse älypuhelimissa. Suurimmat ongelmat olivat Nokian ohjelmistoissa. Älypuhelimien käyttöjärjestelmään Symbianiin oli rakennettu huonot perustukset. Jälkikäteen niitä on vaikea korjata.

Yhtiön johtoon etsittiin siis todellista softaosaajaa, joka kykenisi myös muutosjohtamiseen.

Elopin asiat olivat hyvin Microsoftilla. Hän asui vihdoin myös viikot lähellä perhettään. Hän työskenteli arvostetun, huippukannattavan yksikön johtajana. Miksi hän muuttaisi toiselle puolelle maailmaa, kriisiyhtiön johtajaksi. Ja miksi hän pienentäisi palkkaansa?

Elopin neuvonantaja Stephen Miles huomauttaa, että Elop olisi Microsoftiin jäädessään tienannut arviolta 70 prosenttia enemmän kuin Nokialla. Microsoftin divisioonan johtajat voivat hänen mukaansa odottaa pitkällä tähtäimellä noin kymmenen miljoonan dollarin vuotuisia tuloja. Nokialla hänen peruspalkakseen tuli miljoona euroa vuodessa, plus osakekannustimet.

"Nyt puhutaan paljon siitä, paljonko Stephen on tienannut Nokialla. Nokia itse asiassa ei maksanut hänelle kovinkaan paljoa. Microsoftiin verrattuna hän teki töitä lähes palkatta", Miles kärjistää.

Suurin syy Nokian tarjoukseen tarttumiseen taisi olla kunnianhimo. Elop oli kerran päässyt maistamaan toimitusjohtajuutta, ja se maistui hyvältä.

Nokia oli vaikeuksissa, mutta silti kyseessä oli maailmanlaajuisesti toimivan ja maineikkaan pörssiyhtiön toimitusjohtajuus.

Milesin mukaan Elop kaipasi myös haastetta, vaikeusastetta. Sitä Nokia ainakin tarjosi.

Oli myös yksi syy, joka teki suomalaisyhtiön tarjouksesta houkuttelevan.

Raivopäisen ja dominoivan Steve Ballmerin alaisena ei ollut kovinkaan kivaa.

Minkälainen liikkeenjohtaja Stephen Elop on?

Elopin kanssa läheisesti töitä tehneet nykyiset ja entiset nokialaiset kuvailevat häntä johtajana varsin myönteisesti, myös taustakeskusteluissa.

"Hänellä on erittäin korkea energiataso. Hän on myös erittäin läsnä bisneksessä ja sen yksityiskohdissa... . Johtajana hän on myös hyvin näkyvä... . Hän asettaa selkeän vision, jota ryhdytään toteuttamaan", sanoo Nokian johtokunnan jäsen Jo Harlow.

Elopia kuvaillaan taitavaksi viestijäksi ja hyväksi ihmisjohtajaksi.

Tosin joidenkin mielestä hän viestii jopa liikaa. Hän on hyvin kiinnostunut yksityiskohdista ja teknologiasta. Harlow'n mukaan Elopin heikkoutena on, että hän toisinaan haluaa tehdä liian pieniä päätöksiä, siis puuttuu lillukanvarsiin.

"Hän on niin innostunut bisneksestä, että saattaa joskus unohtaa olevansa toimitusjohtaja", Harlow muotoilee.

Elopin kanssa töitä tehnyt nokialainen johtaja kehuu häntä vuolaasti, vaikka haluaa puhua nimettömänä: "Valtava energiamäärä, aina hyväntuulinen, helposti lähestyttävä, avoin ja rehellinen. Älyllisesti nopea, ja nopea viemään asioita eteenpäin. Ei todellakaan mikään huutajatyyppi."

Eräs entinen nokialainen luonnehtii Elopia superviestijäksi, joka on hirveän hyvä innostamaan organisaatiota.

"Hän puhuu paljon perheestään, hän saa ihmiset tietyllä tavalla sitoutumaan itseensä vahvasti. Toisaalta luulen, että hän ei itse kiinny ihmisiin. Siinä mielessä hänen on varmasti helppo irtautua kuviosta, kun tilanne muuttuu."

Elopista välittyy kuva sosiaalisesti lahjakkaana halki, poikki ja pinoon –miehenä.

Elop aloitti Nokiassa syyskuussa 2010.

Alun perin hän ilmoitti, että myös perhe muuttaa Suomeen, mutta suunnitelmasta luovuttiin. Elop nimittäin huomasi olevansa jatkuvalla maailmanympärysmatkalla, kun hän kiersi Nokian yksiköitä hengästyttävällä vauhdilla.

Nokia järjesti Elopille 184 neliön luksushuoneiston Katajanokalta, jossa hän kävi lähinnä nukkumassa lyhyitä yöunia.

Syksyn mittaan Nokian älypuhelinkehityksen heikkoudet paljastuivat tuoreelle toimitusjohtajalle. Hän kyseli tuotekehitysinsinööreiltä, mitä he oikein tekivät, mutta ennen muuta hän oli kiinnostunut siitä, kuinka nopeasti nämä saisivat tekemiään asioita markkinoille, valmiisiin tuotteisiin.

Tällä tavoin, epäsuorasti, hän kylvi organisaatioon kriisitietoisuutta.

Elop kyseli avoimesti nokialaisilta myös sitä, minkä asioiden tekeminen pitäisi lopettaa.

Erityisesti Elop oli kiinnostunut Nokian kehittämästä Meego-käyttöjärjestelmästä. Olisiko siitä seuraavan sukupolven älypuhelinten alustaksi?

Älypuhelinliiketoiminnan strategiatyö alkoi marraskuussa 2010. Siihen valjastettiin suuri joukko nokialaisia.

Vaihtoehtoja oli käytännössä kolme. Ensimmäinen ja alkuun vahvin oli jatkaa Symbianin ja Meegon kehittämistä. Vaihtoehtoina olivat myös Googlen kehittämän Android-järjestelmän tai Microsoftin Windows-alustan käyttöönotto. Yksi vaihtoehto olisi tietysti ollut jatkaa puhelimien valmistusta useille käyttöjärjestelmille, mutta tämä idea haudattiin hyvissä ajoin.

"Käytännössä se oli mahdotonta. Jos on puutteellinen softaosaaminen lähtökohtaisesti, niin monella hevosella ajaminen ei ole mahdollista", sanoo Nokian ylimpään johtoon kuulunut suomalainen.

Todellisuus alkoi valjeta Elopille ja muulle Nokian johdolle tammikuussa 2011, heti joululomien jälkeen.

Tulos oli karu: Meegosta ei ollut Nokian pelastajaksi. Meego-puhelimia oli tuotekehitysputkessa aivan liian vähän, ja niiden markkinoille saamiseen kuluisi aivan liian kauan.

"Meego oli enemmän tuote kuin alusta. Olisi kestänyt ainakin pari vuotta, jotta siitä olisi saatu aikaan alusta", Jo Harlow sanoo.

Käytännössä Nokian ja Elopin piti siis valita Androidin ja Windowsin väliltä.

Androidia vastaan puhui se, että Samsung oli jo ehtinyt ottaa käyttöjärjestelmän haltuunsa ja toi markkinoille kilpailukykyisiä puhelimia. Android-älypuhelimissa Nokiasta olisi tullut selvä peesaaja. Muutenkin yhteistyö Googlen kanssa arvelutti.

"Kun päätöstä tehtiin, näytti siltä, että Nokia olisi menettänyt vielä enemmän kontrollia Googlelle. Microsoftin yritysoston jälkeen voi tietysti kysyä, että missä se kontrolli on, mutta siinä vaiheessa Googlen voima vaikutti suurelta", Nokiassa yhä työskentelevä johtaja sanoo.

Windowsin puolesta puhui voimakkaasti esimerkiksi Kai Öistämö, joka tuohon aikaan työskenteli kehitysjohtajana.

Lopullisen esityksen Windowsin valinnasta teki toki Elop tammikuussa 2011, mutta tämä esitys tehtiin laajan, avoimen ja huolellisen arviointiprosessin tuloksena, useat nokialaiset vakuuttavat. Asiaa läheltä seuranneet eivät kokeneet, että Elop olisi voimakkaasti suosinut valintaprosessissa entistä työnantajaansa.

"Jos joku tämäntyyppinen asia olisi ollut, niin se olisi tapahtunut enemmän alitajuisesti. Totta kai kokemuksesi vaikuttaa. Jos tulet Microsoftilta, tunnet tyypit ja osaat asioida heidän kanssaan. Se tuntuu luontevammalta", eräs nokialainen arvioi.

Elopin alku Nokiassa oli siis vauhdikas, mutta muutosjohtajaksi hänet oli palkattukin.

Vaikka hänen tyylinsä innosti monia nokialaisia, ei ongelmilta ja kulttuurien yhteentörmäyksiltä vältytty, vaikka rakkaus jääkiekkoon yhdisti häntä suomalaisiin.

Elop toi korostetusti esille Nokian suomalaisuutta, ja vertasi yhtiötä Lasse Viréniin, joka kompuroi, mutta voitti silti olympiakultaa.

Meegoon uskoneet nokialaiset saivat pian väistyä, kun Elop kokosi omaa ydinryhmäänsä. Se aiheutti luonnollisesti myös katkeruutta, samoin kuin henkilöstövähennykset, joita Elop ajoi kannattavuuden parantamiseksi.

Alkuvaiheessa Elopilla oli kitkaa hallituksen kanssa. Hän teki päätöksiä vauhdikkaasti ja omin päin eikä aina muistanut informoida hallitusta, jota vielä tuolloin johti entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila.

Elopin neuvonantaja Stephen Miles vahvistaa, että Nokia-aikana hän ja Elop keskustelivat erityisen paljon siitä, miten Elop ottaisi paremmin huomioon hallituksen ja saisi sen sitoutumaan toimivan johdon esityksiin.

Nokian hallituksen jäseniä ärsytti esimerkiksi Elopin kirjoittama kuuluisa muistio, jossa hän vertasi Nokian tilannetta palavalla öljylautalla seisovaan mieheen, jonka on tehtävä päätös hyiseen mereen hyppäämisestä.

Tunteikkaasti kirjoitettu muistio julkaistiin yhtiön sisällä helmikuussa 2011, hieman ennen kuin Windows-yhteistyö kerrottiin koko maailmalle.

Elopin muistion tarkoituksena oli herättää organisaatio muutoksen välttämättömyyteen. Siinä sivussa hän tosin tuli haukkuneeksi yhtiön Symbian-puhelimet, joita Nokia oli ajatellut toimittaa maailmalle vielä 150 miljoonaa kappaletta.

Muistion vuotaminen julkisuuteen ei ainakaan helpottanut Nokian myyjien tilannetta maailmalla. Monet arvioivat sen tulleen Nokialle kalliiksi, sillä Symbian-puhelinten kauppaaminen muuttui entistä vaikeammaksi.

Nokian hallituksessa muistiota pidettiin pahana arviointivirheenä, ja Elop sai siitä kitkerää palautetta Jorma Ollilalta.

Yhteistyösuhde hallituksen kanssa parani sittemmin. Kevään 2011 yhtiökokous nimitti Elopin hallituksen jäseneksi.

Jälkikäteen tiedetään, että Windowsin valinta käyttöjärjestelmäksi sinetöi lopulta Nokian matkapuhelinten myynnin Microsoftille. Lumia-puhelinten myynti ei parin vuoden jälkeenkään vastannut toiveita, ja Nokian heikkenevä taloustilanne pakotti yhtiön hallituksen kipeään ratkaisuun.

Elopin täsmällinen rooli myyntiprosessissa ei ole täysin selvillä. Hän oli mukana neuvotteluryhmässä, johon kuului hallituksen jäseniä, Nokian toimivaa johtoa ja ulkopuolisia neuvonantajia.

Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa on korostanut, että hän johti neuvotteluita Microsoftin kanssa. Neuvottelut pääsivät vauhtiin helmikuussa, kun Siilasmaa ja Ballmer tapasivat Barcelonan matkaviestintämessuilla.

Sitä tuskin saadaan koskaan tietää, minkälaisia kahdenkeskisiä keskusteluita Ballmer ja Elop keskenään kävivät, jos kävivät.

Monet suomalaiset ovat kysyneet, oliko Elop Microsoftin myyrä tai Troijan hevonen alun alkaen.

Salaliittoteoria menee jotenkin niin, että hänet olisi solutettu Nokiaan tavoitteenaan yhtiön matkapuhelinliiketoiminnan heikentäminen tilaan, jossa pakkomyynti Microsoftille on ainoa vaihtoehto.

Jos tämä kuulostaa älyttömältä teorialta, se johtuu vain siitä, että sitä se todennäköisesti on.

Elopia läheltä seuranneet ja myös häneen kriittisesti suhtautuvat nokialaiset pitävät myyräpuheita silkkana roskana.

Ensinnäkin Elop houkuteltiin Nokialle, eikä hän hakeutunut sinne itse. Windows-ratkaisun päätti hallitus, johon Elop ei silloin kuulunut, ja sitä tukivat toimitusjohtajan lisäksi useat Nokiassa pitkään työskennelleet johtajat.

Nokialaisten mukaan Elop myös teki Lumian menestyksen eteen niska limassa töitä.

"Kun olen nähnyt, kuinka sitoutunut tämä henkilö on firmaan ja bisnekseen, ja nähnyt, mitä se ihminen on tehnyt tämän työn eteen, en epäile sitä sitoutumisen tasoa. En tiedä ketään, joka olisi tehnyt niin paljon töitä. En tiedä, missä välissä se lepää", sanoo Nokialla pitkään työskennellyt johtaja.

Silti kuvio ei näytä hyvältä, koska Elop palaa entisen työnantajansa palvelukseen muhkean korvauksen kera.

Hän ehti nostaa Nokiasta palkkaa ja palkkioita Nokiasta noin kymmenen miljoonaa euroa, mutta niiden päälle hän saa vielä 19 miljoonan erokorvauksen, josta Microsoft suostuu maksamaan suurimman osan, Nokian toiveesta.

Erokorvaus perustuu Elopin toimitusjohtajasopimukseen, joka solmittiin 2010.

Summa kuulostaa tietysti kohtuuttomalta. Yhdysvaltalaisessa yrityskulttuurissa, josta Elop rekrytoitiin, se ei kuitenkaan ole tavaton.

Elopin näkökulmasta ajatellen täytyy muistaa, että Nokialle lähtiessään hän vapaaehtoisesti otti itselleen palkan alennuksen ja muutti toiselle puolelle maapalloa.

Työsopimusta solmittaessa Elop on varmasti muistanut myös edellisen, lyhyen toimitusjohtajakautensa Macromediassa, joka päättyi yrityksen myyntiin.

Riski oli suuri myös henkilökohtaisessa elämässä, ja se näyttää realisoituneen, sillä Elop ja hänen vaimonsa ovat keskellä avioeroprosessia. Vauhtivuodet Nokialla tuskin ovat ainakaan parisuhteen tilaa parantaneet.

Ulkomaalaisesta, sutkista ja itsevarmasta yritysjohtajasta on toki helppo leipoa suomalaisten silmissä syntipukki.

Silloin unohtuu, että pahimmat virheensä Nokia teki jo aiemmin, Jorma Ollilan ja Olli-Pekka Kallasvuon valtakaudella.