Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Maalivahti Stig Wetzell ihmettelee yhä vuoden 1974 dopingkäryään – "En syönyt banaania"

Jääkiekkomaalivahti Stig Wetzell antoi positiivisen dopingnäytteen vuonna 1974. Yhä hän haluaisi tietää, mitä oikeastaan tapahtui.

Sunnuntai
 
Markus Jokela / HS
Stig Wetzell palasi tapahtumapaikalle, Helsingin jäähallin jäälle.
Stig Wetzell palasi tapahtumapaikalle, Helsingin jäähallin jäälle. Kuva: Markus Jokela / HS

Kyllä, ensimmäiseksi Stig Wetzellistä tulee mieleen banaani.

Se on tietenkin kohtuutonta. Vastapäätä istuu lempeästi harmaantunut, 68-vuotias ystävällinen eläkeläinen. Hänen dopingkärystään on kulunut 40 vuotta. Tuona aikana Suomi on kasvanut pikkutekijästä jääkiekon suurvallaksi, jolla on nippu arvokisamitaleja. Tuona aikana myös kymmeniä suomalaisurheilijoita on kärynnyt dopingista.

Silti Wetzellistä muistetaan yhä se hupaisa hätäpaniikkiselitys, jonka mukaan efedriinikäry olisi saattanut johtua ylenmääräisestä banaanien popsimisesta.

Kuoritaan banaanit vasta tuonnempana, mutta kerrotaan tässä välissä nuorille ja huonomuistisille, että Stig Wetzell on se suomalainen jääkiekkomaalivahti, jonka dopingnäytteestä löytyi efedriiniä Helsingin MM-kisoissa vuonna 1974.

Käry vei Suomelta ensimmäisen jääkiekon arvokisamitalin, ja se oli niin iso skandaali, että se nosti Wetzellin samalle häpeän orrelle, jolle myöhemmin istutettiin esimerkiksi Martti Vainio ja Lahdessa 2001 kärynneet hiihtäjät.

Doping on edelleen urheilussa niin ruma sana, ettei se unohdu – ellei sitten rikkeeseen syyllistynyt urheilija tunnusta ja kadu. Sitä Wetzell ei tosiaankaan ole tehnyt, eikä hän sitä tee tässäkään haastattelussa. Hän on sinnikkäästi vakuuttanut syyttömyyttään 40 vuoden ajan, ja sen hän tekee yhä.

"Olen ehdoin tahdoin halunnut olla poissa julkisuudesta tämän aiheen kanssa, koska olen perheeni kanssa jo aiemmin vuosien saatossa todennut, että mitä enemmän asiaa tonkii, sitä enemmän se haisee", Wetzell sanoo.

Mutta onhan asia Wetzelliä painanut, paljon. Hän kertoo, että kuluneen neljänkymmenen vuoden aikana ei ole ollut monta sellaista iltaa, jolloin vuoden 1974 tapahtumat eivät olisi tunkeneet hänen ajatuksiinsa. Ja hän todellakin käyttää ilmausta "vuoden 1974 tapahtumat".

"Minun ei pitänyt ottaa asiaan enää julkisesti kantaa, vaikka kuinka puukkoa haavassa käännettäisiin. Aina joku kuitenkin haluaa asiasta muistuttaa. Mutta ei minua tarvitse muistuttaa. Tiedän ihan itse ja aivan tarkkaan, kuinka asiat omalla kohdallani menivät", Wetzell sanoo ja kuulostaa hyvin vakuuttavalta.

On siis vähintäänkin kohtuullista, että hän saa kertoa tarinansa.

Kisat olivat alkaneet tavanomaisesti. DDR kaatui heittämällä, mutta toisessa pelissä tuli se tuttu murskatappio Neuvostoliitolle. Kun Suomi nuhjasi seuraavaksi tasapelin Puolan kanssa, kotiyleisön odotukset eivät enää olleet korkealla.

Wetzell oli varautunut siihen, että hän istuisi kisat lähinnä vaihtopenkillä kakkosvahtina, niin kuin oli käynyt hänen aiemmissa arvokisoissaan Sapporon olympialaisissa ja Prahan MM-kisoissa.

Puola-pelissä ykköstorjuja Antti Leppäseltä paukahti polvi. Hän sinnitteli vielä yhden erän Ruotsia vastaan, mutta selän taakse lipsahti pari helppoa laukausta, ja toiseen erään maalin suulle liukui HIFK:n maalivahti Stig Wetzell. Wetzellin nopea käsi toimi ilmiömäisesti, ja hän torjui kaiken. Ottelu päättyi 3–3.

Illalla Wetzell pyysi joukkueen lääkäriltä Pekka Alaselta apua flunssaansa. Tauti oli oirehtinut jo monta päivää, mutta kakkosvahdin yskiminen ei ollut siihen mennessä tuntunut merkittävältä.

Omatoimisesti Wetzell ei tohtinut lääkitä itseään, sillä leirillä Tampereella Alanen oli kertonut, että kisoissa tehdään dopingtestejä eikä minkäänlaisia lääkkeitä saa käyttää ilman hänen lupaansa.

Ruotsi-pelin jälkeen Alanen tuli Wetzellin huoneeseen ja ojensi kuusi pilleriä ja sanoi: "Ota nämä."

"Kaikki kerrallako?" Wetzell kysyi.

"Kaikki", Alanen vastasi.

Wetzell otti lääkkeet ja alkoi keskittyä seuraavaan peliin, jossa vastustajana oli Tšekkoslovakia.

Sekin meni hienosti. Wetzellin hanskakäsi heilui jälleen, ja Suomi voitti 5–2. Nyt alettiin puhua jo mitalista. Se olisi Suomen jääkiekkohistorian ensimmäinen.

Ottelun jälkeen testiarpa lankesi Wetzellille – toisen kerran kisoissa. Ensimmäisen näytteen hän oli antanut Neuvostoliitto-pelin jälkeen. Se oli ollut puhdas.

Kisoissa oli kohuttu jo yhden dopingtapauksen takia. Ruotsalaisen Ulf Nilssonin näytteestä oli löytynyt efedriiniä. Tapaus ratkesi niin, että Ruotsin joukkueen lääkäri ilmoitti antaneensa Nilssonille väärää lääkettä. Kisojen dopingtesteistä vastannut Juha Kataja oli ilmoittanut julkisesti, ettei Suomelle voinut käydä samoin, sillä hän oli itse tarkastanut joukkueen lääkärin lääkelaukun.

Wetzell meni dopingtiloihin yhdessä seuratoverinsa Esa Peltosen kanssa. Toimitus sujui leppoisasti. Pelaajat hörppivät ensin olutta ja lorauttivat sitten virtsanäytteen suihkuhuoneessa, kaikessa rauhassa ja kenenkään valvomatta.

Vuonna 1974 kiekkoilijoita testattiin MM-kisoissa toista kertaa. Menetelmä oli otettu käyttöön edellisvuonna.

Kun Wetzell luovutti näytepurkkinsa, hän sai käteensä paperin, jossa piti ilmoittaa kaikki nautitut lääkeaineet. Wetzell pyysi taukoa ja kipaisi lääkäri Alasen luokse kysymään, mitä olivatkaan ne pillerit, joita hän oli saanut flunssaansa.

Wetzellin mukaan Alanen vastasi, ettei niitä tarvitse mainita.

Wetzell pani nimen paperiin ja meni kotiinsa Lauttasaareen. Seuraava päivä oli pitkäperjantai, eikä silloin pelattu.

Lauantaina Wetzell istui alkuillasta sohvallaan, kun televisioruudulle ilmestyi hänen kuvansa. Samalla hetkellä puhelin soi. Soittaja oli joukkueen kakkosvalmentaja Raimo Määttänen, joka kertoi, että Wetzellin on tultava heti Hotelli Haagaan, sillä näytteessä on epäselvyyksiä.

Wetzell hyppäsi Datsun Bluebirdiinsä ja hurautti Haagaan. Matkalla hän ajatteli, että kyseessä täytyy olla väärinkäsitys, joka varmaankin selviää pian.

Kuulustelu kesti melkein läpi yön. Ensin Wetzelliltä kysyttiin, mitä hän on ottanut. Sitten sanottiin, että nyt on puhuttava totta.

Wetzell oli järkytyksestä suunniltaan, mutta hän toisti toistamistaan, ettei ollut käyttänyt mitään kiellettyä ainetta.

Vähitellen joukkueen johto alkoi kysellä, onko efedriiniä voinut joutua hänen elimistöönsä vahingossa.

Lopulta kuulustelijat uskoivat, että Wetzell puhuu totta eikä tosiaankaan tiedä, miten piriste on hänen elimistöönsä joutunut.

Paikalla olivat päävalmentaja Kalevi Numminen, joukkueenjohtaja Teuvo Peltola ja lääkäri Alanen.

Jossain vaiheessa ryhmä harkitsi, että tilanne hoidetaan samoin kuin Ruotsin joukkue oli tehnyt. Mutta lopulta päätökseksi tuli, että Suomen joukkue yrittää selvittää, mitä oikeasti on tapahtunut.

Wetzellin mieleen jäi ikuisiksi ajoiksi Alasen lause: selvitetään tämä asia juurta jaksain, sillä tässä on nyt yhden ihmisen elämästä kysymys.

Pekka Alanen ryhtyikin heti selvittämään tapausta. Ensi töikseen hän järjesti dopingtestin koko joukkueelle. Tarkoituksena oli selvittää, onko kyse sabotaasista. Pelaajat antoivat näytteet, jotka merkittiin vain numeroilla. Tulos oli selvä: vain Wetzellin näytteestä löytyi efedriiniä.

Sen jälkeen Alanen alkoi tutkia erilaisia vihjeitä, joita hän sai kollegoiltaan ja muilta asiantuntijoilta.

Ne tuottivat runsain mitoin erilaisia teorioita. Voiko Wetzellin elimistö tuottaa rasitustilassa efedriinin kaltaista ainetta? Pienikin kasvain lisämunuaisissa saattaa aiheuttaa positiivisen testituloksen. Joku huomasi sellaisenkin yksityiskohdan, että salmiakkipurukumi ja banaani sisältävät vähäisen määrän efedriiniä.

Wetzell suljettiin kisoista, mutta hän asui, söi ja harjoitteli joukkueen mukana. Samalla hän odotti kuumeisesti selvitysten tuloksia. Hänelle ei kerrottu tutkimusten edistymisestä. Hän sai tietoa vain jos sattui näkemään Alasta.

Wetzell muistaa tällaisen keskustelun:

"Oletko syönyt paljon banaaneja?"

"En ole, en yhtään."

"Entä banaanijogurttia?"

"En sitäkään."

"Kai sinä jotain olet syönyt?"

"No, hedelmäpommijogurttia."

Teoriat nyykähtivät yksi kerrallaan. Sitten kisat päättyivät ja Suomi jäi neljänneksi, sillä Tšekkoslovakia-pelin tulos oli muutettu 5–2-voitosta 0–5-tappioksi.

'Kisojen jälkeen jäin tosi yksin ongelmieni kanssa. Ilmeisesti sillä 'yhden ihmisen elämällä' ei sittenkään ollut niin suurta merkitystä, kunhan vain se oma kilpi pysyi puhtoisena", Wetzell sanoo nyt, 40 vuotta myöhemmin.

Yksin jäämiseen kuului sekin, että lääkäri Alasen esittämät teoriat ovat ajan kuluessa muuttuneet Wetzellin selitykseksi.

"Niin kuin se banaanijuttukin. Kaikki se putosi lopulta mun niskaan."

Enää hän ei juurikaan jaksa puhua teorioista, ne maistuvat omassakin suussa selittelyltä. Lukemattomina unettomina iltoina Wetzell on miettinyt, olivatko Alasen antamat pillerit vain antibiootteja flunssaan ja rauhoittavia unettomuuteen, kuten tämä on myöhemmin kertonut.

Välillä on harmittanut sekin, että tapausta ei hoidettu samalla tavalla kuin Ruotsin joukkue teki. "En varmaan istuisi tässä, jos niin olisi toimittu. Enkä kyllä istuisi silloinkaan, jos tietäisin olevani syyllinen. En olisi sitä taakkaa kestänyt."

Wetzell muistaa hyvin sen kohtalokkaan kauden päättäjäistilaisuuden. Siellä Alanen kertoi, että Wetzellin näytteessä oli efedriiniä niin vähän, ettei se ollut vaikuttanut mitenkään suoritukseen.

"Alanen kertoi, että efedriinin määrä vastaa teelusikallisessa yhtä kymmenesosaa. Minua ei kiinnostanut määrä, vaan se, miten aine joutui näytteeseen", Wetzell sanoo.

Lääkäri Pekka Alanen on nykyisin tamperelainen eläkeläinen. Enää hän ei muista 40 vuoden takaisten tapahtumien yksityiskohtia, keskusteluista puhumattakaan. Tapaus on hänelle edelleen arvoitus.

Olisiko efedriinin määrällä kuitenkin merkitystä? Kysytään antidopingtoimikunnan lääketieteelliseltä johtajalta Timo Seppälältä.
"Näytteessä ollut efedriinimäärä ei kerro mitään siitä, paljonko efedriiniä on elimistössä, eikä siitä, kuinka paljon efedriiniä on otettu", Seppälä sanoo. "Verinäytteestä voidaan laskea, kuinka paljon näytteenottohetkellä on efedriiniä elimistössä. Mutta verinäytettähän ei ollut. Siten Alasella ei ole ollut mitään mahdollisuuksia arvioida sitä, kuinka paljon Wetzell oli nauttinut efedriiniä."

Timo Seppälä on lausunnossaan tyly:

"Hän on saanut elimistöönsä efedriiniä joko ottamalla sitä tarkoituksella tai on tyhmyyksissään ottanut yskänlääkettä. Tosin yskänlääkkeissä, joissa oli efedriiniä oli myös kodeiinia, joka oli silloin kielletty ja olisi näkynyt testeissä."

Silti. Wetzellin kertomus kuulostaa rehelliseltä ja vilpittömältä. Mutta Seppälän kommentit saavat hänet kiivastumaan.

"Seppälä ei näe tässä kuin kaksi vaihtoehtoa: joko olen syyllinen tai tyhmä. Mutta se syyllisyys ja tyhmyys ei kyllä ole pesiytynyt tälle puolen pöytää. Se tietysti askarruttaa, onko jollakulla jotain kerrottavaa, mikä ei ole tässä tullut esiin. On askarruttanut 40 vuotta."

Jouni K. Kemppainen HS, teksti
Markus Jokela HS, kuva