Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Maalivahti Stig Wetzell ihmettelee yhä vuoden 1974 dopingkäryään – "En syönyt banaania"

Jääkiekkomaalivahti Stig Wetzell antoi positiivisen dopingnäytteen vuonna 1974. Yhä hän haluaisi tietää, mitä oikeastaan tapahtui.

 |   | 
 
Markus Jokela / HS
Stig Wetzell palasi tapahtumapaikalle, Helsingin jäähallin jäälle.
Stig Wetzell palasi tapahtumapaikalle, Helsingin jäähallin jäälle.

Kyllä, ensimmäiseksi Stig Wetzellistä tulee mieleen banaani.

Se on tietenkin kohtuutonta. Vastapäätä istuu lempeästi harmaantunut, 68-vuotias ystävällinen eläkeläinen. Hänen dopingkärystään on kulunut 40 vuotta. Tuona aikana Suomi on kasvanut pikkutekijästä jääkiekon suurvallaksi, jolla on nippu arvokisamitaleja. Tuona aikana myös kymmeniä suomalaisurheilijoita on kärynnyt dopingista.

Silti Wetzellistä muistetaan yhä se hupaisa hätäpaniikkiselitys, jonka mukaan efedriinikäry olisi saattanut johtua ylenmääräisestä banaanien popsimisesta.

Kuoritaan banaanit vasta tuonnempana, mutta kerrotaan tässä välissä nuorille ja huonomuistisille, että Stig Wetzell on se suomalainen jääkiekkomaalivahti, jonka dopingnäytteestä löytyi efedriiniä Helsingin MM-kisoissa vuonna 1974.

Käry vei Suomelta ensimmäisen jääkiekon arvokisamitalin, ja se oli niin iso skandaali, että se nosti Wetzellin samalle häpeän orrelle, jolle myöhemmin istutettiin esimerkiksi Martti Vainio ja Lahdessa 2001 kärynneet hiihtäjät.

Doping on edelleen urheilussa niin ruma sana, ettei se unohdu – ellei sitten rikkeeseen syyllistynyt urheilija tunnusta ja kadu. Sitä Wetzell ei tosiaankaan ole tehnyt, eikä hän sitä tee tässäkään haastattelussa. Hän on sinnikkäästi vakuuttanut syyttömyyttään 40 vuoden ajan, ja sen hän tekee yhä.

"Olen ehdoin tahdoin halunnut olla poissa julkisuudesta tämän aiheen kanssa, koska olen perheeni kanssa jo aiemmin vuosien saatossa todennut, että mitä enemmän asiaa tonkii, sitä enemmän se haisee", Wetzell sanoo.

Mutta onhan asia Wetzelliä painanut, paljon. Hän kertoo, että kuluneen neljänkymmenen vuoden aikana ei ole ollut monta sellaista iltaa, jolloin vuoden 1974 tapahtumat eivät olisi tunkeneet hänen ajatuksiinsa. Ja hän todellakin käyttää ilmausta "vuoden 1974 tapahtumat".

"Minun ei pitänyt ottaa asiaan enää julkisesti kantaa, vaikka kuinka puukkoa haavassa käännettäisiin. Aina joku kuitenkin haluaa asiasta muistuttaa. Mutta ei minua tarvitse muistuttaa. Tiedän ihan itse ja aivan tarkkaan, kuinka asiat omalla kohdallani menivät", Wetzell sanoo ja kuulostaa hyvin vakuuttavalta.

On siis vähintäänkin kohtuullista, että hän saa kertoa tarinansa.

Kisat olivat alkaneet tavanomaisesti. DDR kaatui heittämällä, mutta toisessa pelissä tuli se tuttu murskatappio Neuvostoliitolle. Kun Suomi nuhjasi seuraavaksi tasapelin Puolan kanssa, kotiyleisön odotukset eivät enää olleet korkealla.

Wetzell oli varautunut siihen, että hän istuisi kisat lähinnä vaihtopenkillä kakkosvahtina, niin kuin oli käynyt hänen aiemmissa arvokisoissaan Sapporon olympialaisissa ja Prahan MM-kisoissa.

Puola-pelissä ykköstorjuja Antti Leppäseltä paukahti polvi. Hän sinnitteli vielä yhden erän Ruotsia vastaan, mutta selän taakse lipsahti pari helppoa laukausta, ja toiseen erään maalin suulle liukui HIFK:n maalivahti Stig Wetzell. Wetzellin nopea käsi toimi ilmiömäisesti, ja hän torjui kaiken. Ottelu päättyi 3–3.

Illalla Wetzell pyysi joukkueen lääkäriltä Pekka Alaselta apua flunssaansa. Tauti oli oirehtinut jo monta päivää, mutta kakkosvahdin yskiminen ei ollut siihen mennessä tuntunut merkittävältä.

Omatoimisesti Wetzell ei tohtinut lääkitä itseään, sillä leirillä Tampereella Alanen oli kertonut, että kisoissa tehdään dopingtestejä eikä minkäänlaisia lääkkeitä saa käyttää ilman hänen lupaansa.

Ruotsi-pelin jälkeen Alanen tuli Wetzellin huoneeseen ja ojensi kuusi pilleriä ja sanoi: "Ota nämä."

"Kaikki kerrallako?" Wetzell kysyi.

"Kaikki", Alanen vastasi.

Wetzell otti lääkkeet ja alkoi keskittyä seuraavaan peliin, jossa vastustajana oli Tšekkoslovakia.

Sekin meni hienosti. Wetzellin hanskakäsi heilui jälleen, ja Suomi voitti 5–2. Nyt alettiin puhua jo mitalista. Se olisi Suomen jääkiekkohistorian ensimmäinen.

Ottelun jälkeen testiarpa lankesi Wetzellille – toisen kerran kisoissa. Ensimmäisen näytteen hän oli antanut Neuvostoliitto-pelin jälkeen. Se oli ollut puhdas.

Kisoissa oli kohuttu jo yhden dopingtapauksen takia. Ruotsalaisen Ulf Nilssonin näytteestä oli löytynyt efedriiniä. Tapaus ratkesi niin, että Ruotsin joukkueen lääkäri ilmoitti antaneensa Nilssonille väärää lääkettä. Kisojen dopingtesteistä vastannut Juha Kataja oli ilmoittanut julkisesti, ettei Suomelle voinut käydä samoin, sillä hän oli itse tarkastanut joukkueen lääkärin lääkelaukun.

  • Sivu:
  • 1
  • 2
  • 3

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi


Suosituimmat uutiset – Sunnuntai

Uutiset

HS in English