Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomen tv-verkosta tuli ulkomaisten sijoittajien rahasampo

Yleisradio myi lähetysverkkonsa ulkomaiselle omistajalle. Digita perii nyt suomalaisilta kovaa hintaa televisiolähetyksistä. Monopoliyhtiö tekee huipputulosta, mutta maksaa vain vähän veroja.

Sunnuntai
 
Digitan voitot valuvat Luxemburgiin monimutkaisella yritysjärjestelyllä
Digitan voitot valuvat Luxemburgiin monimutkaisella yritysjärjestelyllä
Vuoden 2007 jälkeen Digita on tehnyt liikevoittoa yli 180 miljoonaa euroa. Voitoista Digita on maksanut veroa 12 miljoonaa.

Avaat aamuruuhkassa autoradion ja kuulet Tuomas Enbusken äänen. Puhe vaihtuu musiikkiin, et pidä siitä, ja käännät kanavan Ylen ykköselle.

Siellä keskustellaan Ukrainan kriisistä. Et ehkä jaksa aamuisin näin vakavaa asiaa, vaan kuuntelet mieluimmin Jaajon ronskeja juttuja radio SuomiPopilta.

Artikkeliin liittyvät

Kun palaat kotiin päivän askareista, haluat kenties rentoutua ja avaat television. Salatut elämät tai Hauskat kotivideot täyttävät tarpeen ennen pääuutislähetystä.

Ehkä olet eläkkeellä ja katsot televisiota myös iltapäivisin.

Et arjessasi ajattele, miten nämä ohjelmat luoksesi tulevat.

Kaikki Suomen radio- ja tv-ohjelmat Kauniista ja rohkeista merisäähän siirtyvät ilmatietä vastaanottimiin yhden ja saman lähetysverkon kautta. Niiden signaalit kulkevat 36 suuren lähetysmaston sekä yli 150 täytelähetinaseman kautta.

Lähetysverkko on niin kutsuttua perusinfrastruktuuria, kuten Suomen tieverkko, rautatiet tai sähkönjakelun kantaverkko, jota hallinnoi valtionyhtiö Fingrid.

Televisio- ja radiolähetyksiä välittää yhtiö nimeltä Digita.

Lähetysverkko eli Digita oli ennen Yleisradion omaisuutta. Nyt Digita on ulkomaisessa, yksityisessä omistuksessa ja sillä on hallussaan televisio- ja radiolähetysten monopoli Suomessa. Tämä tarkoittaa, että Yleisradio ja kaupalliset mediatalot joutuvat maksamaan sille vuosittain 80–90 miljoonaa euroa – paljon enemmän kuin ne pitävät kohtuullisena.

Toisin sanoen, sinä maksat. Esimerkiksi suoraan Yle-veron kautta.

Sinua ehkä kiinnostaa tietää, että Digita on huippukannattava yhtiö, oikea rahasampo omistajalleen, australialaiselle pääomarahastolle.

Osa sen voitoista siirtyy Luxemburgin veroparatiisiin, ja Suomeen se maksaa melko vähän veroja.

Moni on kaiken lisäksi sitä mieltä, että tämä tärkeä yhtiö myytiin ulkomaille liian halvalla.

Miten tässä näin kävi?

Mika Ranta / HS
Digita omistaa 36 lähetysmastoa ja yli 150 täytelähetysasemaa. Yksi niistä on Hakunilan vesitornin päällä Vantaalla.
Digita omistaa 36 lähetysmastoa ja yli 150 täytelähetysasemaa. Yksi niistä on Hakunilan vesitornin päällä Vantaalla.

Helsingin Senaatintorin laidalla sijaitsevaan Valtioneuvoston linnaan kokoontui toukokuun 8. päivänä 1996 Suomen poliittinen eliitti. Alkamassa oli hallituksen iltakoulu, jossa puhetta johti pääministeri Paavo Lipponen (sd).

Iltakoulu kesti viisi tuntia, ja sen aikana käsiteltiin iso liuta asioita. Lipposen hallituksessa liikenneministerinä toimiva kokoomuslainen Tuula Linnainmaa esitteli suunnitelman Suomen televisiolähetysten digitalisoinnista. Aihe ei herättänyt suuria intohimoja. Siitä päätettiin nopeasti ja ilman laajempaa keskustelua.

Digi-tv ei tuntunut asialta, joka herättäisi suuren yleisön kiinnostuksen.

Toisin kuitenkin kävi. Digi-tv:stä tuli kuuma keskustelunaihe vuosiksi. Päätöksen taloudelliset vaikutukset näkyvät yhä.

Paavo Lipposen pääministerivuosina (1995–2003) Suomella meni lujaa. 1990-luvun alun lamasta oli selvitty, Nokia valloitti maailmaa ja talous kasvoi rivakasti. Valtionyhtiöiden myynnistä tuli muotia. Sinipunahallituksissa oikeistodemari Lipposen ja kokoomuslaisen valtiovarainministerin Sauli Niinistön akseli toimi.

Samaan aikaan Yleisradiossa valmistauduttiin media-alan suureen murrokseen. Yhtiö alkoi Lipposen hallituksen päätöksen mukaisesti suunnitella televisiolähetysten digitalisointia. Esteeksi muodostui kuitenkin raha. Uuden teknologian hankkiminen ja tarvittavat muutostyöt maksaisivat satoja miljoonia euroja, mutta Yleisradiolta ei tällaisia summia löytynyt.

Poliitikoilla ei ollut halua siirtää Ylelle ylimääräistä rahaa suoraan valtion kassasta. Siksi vaihtoehtoja oli käytännössä kaksi. Yle voisi korottaa televisiolupamaksua tai myydä omaisuuttaan.

Poliittinen vasemmisto oli valmis lupamaksun korottamiseen, mutta oikeisto teilasi idean.

Suomen hallituksella oli kuitenkin ratkaisu Ylen rahoitusongelmaan. Liikenneministeri Tuula Linnainmaa lähetti kirjeen Yleisradiolle.

"Hallitus päätti iltakoulussa velvoittaa liikenneministeriön kääntymään Yleisradio Oy:n puoleen ja pyytämään yhtiötä ryhtymään pikaisiin toimiin digitaalista yleisradiotoimintaa hoitavan tytäryhtiön perustamiseksi sekä laatimaan suunnitelman jakeluverkon yhtiöittämiseksi", kirjeessä sanottiin.

Lasse Rantanen

Ylen johto kuunteli liikenneministeriä herkällä korvalla. Jo lokakuussa 1996 investointipankkiiri Björn Wahlroosin hallitsema Mandatum-pankki alkoi selvittää Ylen osien yhtiöittämistä.

Kokoomuksen voimahahmot Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz kertoivat julkisuudessa olevansa valmiit yksityistämään vaikka ison osan Ylestä. Sasi toimi viestintäasioista vastaavana ministerinä lyhyen aikaa vuonna 1999 ja uudelleen vuosina 2002–2003.

Yleisradion pitkäaikainen hallintojohtaja Jussi Tunturi muistaa, että esitys lähetysverkon yhtiöittämisestä herätti tunteita Ylen toimintaa valvovassa hallintoneuvostossa, joka koostuu kansanedustajista. Vanha vasemmisto–oikeisto-jako oli voimissaan.

"Mitä enemmän vasemmalle mentiin, sitä enemmän yhtiöittämistä ja varsinkin yksityistämistä vastustettiin. Erityisesti hallintoneuvoston jäsen Antero Jyränki (sd) teki kovasti töitä yhtiöittämistä vastaan", Tunturi sanoo.

Vasemmisto vastusti myyntiä kahdella perusteella. "Vasemmisto piti jakelutekniikkaa Yleisradion itsenäisyyden takeena ja toisaalta syömähampaana, sillä Yle vuokrasi verkkoja muille", Tunturi sanoo.

Keskustan ja oikeiston edustajat taas uskoivat, että lähetysverkon yksityistäminen ja myyminen antaisi Yleisradiolle taloudellista liikkumavaraa.

"Että ei olisi tarvinnut ryhtyä lupamaksua korottamaan. Se oli yksi oikeiston perustelu yhtiöittämiselle."

Alkuvaiheessa suunniteltiin vain Digitan vähemmistöosuuden myymistä.

Digitan synty ja myynti monine vaiheineen kiinnostaa myös tutkijoita. Tampereen yliopistossa Digitaa tutkiva yhteiskuntatieteen tohtori Martti Soramäki pitää yhtiöittämistä ja myyntiä nimenomaan Yleisradion johdon hankkeena, jossa ylimmällä päättävällä elimellä eli hallintoneuvostolla oli vain muodollinen rooli.

"Yleisradion sisällä oli selvitetty ja ehdotettu lähetystoiminnan eriyttämistä ja yhtiöittämistä 1990-luvun alusta alkaen, mutta vasta ministerien päätös sai Ylen johdon innostumaan", Soramäki sanoo.

Toki Ylen johto halusi olla selvillä, mitä hallintoneuvosto asiasta ajattelee.

"Hallintoneuvoston jäsenten kannoista yhtiöittämiseen on säilynyt Yleisradion arkistossa dokumentti. Se on päiväämätön ja allekirjoittamaton."

Oikeiston ajama malli voitti. Yhtiöittämisestä ei lopulta edes äänestetty, vaikka jyrkkiäkin mielipide-eroja oli.

Yleisradion hallintoneuvosto käsitteli asiaa kolmessa kokouksessa ja päätti syyskuussa 1998 yksimielisesti, että Ylen Lähetystekniikka yhtiöitetään ja perustetaan uusi yhtiö nimeltä Digigate, myöhemmin Digita, jonka Yle kokonaan omistaisi.

Samassa yhteydessä Digitan haltuun siirrettiin Ylen omaisuutta 1,1 miljardin markan, nykyarvoltaan noin 250 miljoonan euron edestä. Kyse oli muun muassa kiinteistöistä ja lähetysverkosta eli televisio- ja radiomastoista ja kaikesta siihen liittyvästä tekniikasta.

Omaisuuden arvonmäärityksen teki tilintarkastusyhtiö KPMG Wideri.

Yleisradio olisi voinut jättää asian tähän, sanoo Martti Soramäki. Euroopan unionin kilpailuviranomaiset olisivat olleet tyytyväisiä siihen, että televisio- ja radio-ohjelmien tuotanto ja niiden jakelu ovat eri yhtiöissä. Yksikään kilpailuviranomainen ei vaatinut, että lähetysverkko pitää myydä yksityiselle sijoittajalle tai yritykselle.

Yhtiöittämisen makuun päässeen Ylen johdon vauhti oli kuitenkin kova. Se halusi myydä Digitasta ainakin vähemmistöosuuden ja saada Ylen kassaan rahaa.

Digitan myyntiä alkoi toteuttaa käytännössä Yleisradion demaritaustainen toimitusjohtaja Arne Wessberg. Hänen pääjohtajakautensa (1994–2005) viimeiset vuodet kuluivat suurelta osin digi-tv:n rakentamisessa ja hankkeen julkisessa puolustamisessa. Wessbergin johdolla Yle alkoi etsiä kumppaneita uuteen yhtiöön.

Ensimmäinen kosioretki tehtiin teleoperaattori Soneraan, joka kertoikin ostavansa 34 prosentin osuuden Digitasta. Silloinen Soneran talousjohtaja Kaj-Erik Relander visioi entiselle valtionyhtiölle roolia televisiobisneksessä. Kauppa kaatui kuitenkin keväällä 2000 kilpailuviranomaisten ehtoon, jonka mukaan Sonera ei saisi perustaa televisiokanavaa, jos se toimii omistajana lähetysverkossa.

Lasse Rantanen

"Relander suuttui ja vetäytyi koko kaupasta, mikä oli hölmöä. Televisiokanava ei ollut lupa painaa rahaa, vaan jakelutekniikka oli", Soramäki sanoo.

Soneran vetäydyttyä Yleisradio ryhtyi etsimään ulkomaista ostajaa ja järjesti kansainvälisen tarjouskilpailun.

Joulukuussa 2000 Yle pääsi vihdoin kertomaan iloisia uutisia. Ranskalainen Télédiffusion de France -yhtiö (TDF) osti 49 prosenttia Digitasta 840 miljoonalla markalla eli nykyrahassa noin 180 miljoonalla eurolla. Myyntipäätös meni läpi Yleisradion hallintoneuvostossa läpihuutojuttuna ja jälleen kerran äänestyksittä.

Tarjouskilpailun tuottama rahamäärä yllätti Yleisradion johdon.

"Kun tarjoukset avattiin, se oli yllätys kaikille. TDF maksoi osuudesta vähintäänkin kaksinkertaisen hinnan Soneraan verrattuna", Jussi Tunturi kuvailee teknohuuman jälkimaininkeja.

Vuonna 2005 TDF hankki omistukseensa koko Digitan. Yhteensä Yleisradio sai Digitan myynnistä noin 300 miljoonaa euroa. Jälkikäteen selvisi, että hinta oli itse asiassa varsin maltillinen.

Olisiko Ylen digitalisointi onnistunut ilman lähetysverkon myyntiä?

"Lupamaksujen korotuksien avulla digitalisointi olisi tapahtunut, mutta huomattavasti hitaammin", Ylen hallintoneuvoston puheenjohtajana vuosina 1994–2004 toiminut Markku Laukkanen (kesk) arvioi.

Kaupalliset mediayhtiöt MTV ja Sanoma houkuteltiin digitalisointitalkoisiin mukaan ensin puolittamalla niiden Ylelle maksamat toimilupamaksut ja poistamalla ne lopulta kokonaan.

Mikael Jungner (sd) aloitti Yleisradion toimitusjohtajana vuonna 2005. Jungnerin aloittaessa Yle teki lähes 50 miljoonaa euroa tappiota ja edessä oli kova kulukuri. Pääministeri Lipposen erityisavustajana toiminut Jungner pisti tuulemaan. Työntekijöille jaettiin lähtöpasseja, kanavia lopetettiin ja organisaatiota myllättiin.

Oli kuitenkin yksi kuluerä, jonka suuruuteen Jungner ei pystynyt vaikuttamaan: lähetysverkon käyttömaksut.

"Digitasta ilmoitettiin hinta, ja todettiin, että tässä se nyt on. Hinnoista ei juuri voinut neuvotella, toiminta oli äärimmäisen joustamatonta", Jungner kertoo.

Jungnerin mielestä Digitalla on ollut periaatteessa lupa painaa rahaa.

Digitan liikevoittoprosentti on pysytellyt 2000-luvulla 25–47 prosentin välillä, kun yleensä yli kymmenen prosentin tasoa pidetään erinomaisena. Yhtiön liikevoitto on ollut vuosina 2007–2013 yhteensä yli 180 miljoonaa euroa.

Mediatalojen mielestä Digita perii kohtuuttoman suuria maksuja.

Toimitusjohtaja-aikanaan (2005–2010) Jungner arvosteli maksujen suuruutta julkisesti. Nyt Jungner sanoo, että kaupallisten yhtiöiden kannalta Digitan myyminen on ollut vielä haitallisempaa.

"Yle maksoi korkeita maksuja, mutta samalla hyötyi taloudellisesti Digitan myynnistä. Kaupalliset toimijat sen sijaan vain maksoivat, eli tilanne oli heidän kannaltaan kohtuuton", Jungner sanoo.

Myös Ylen nykyinen toimitusjohtaja Lauri Kivinen on tyytymätön Digitan hintoihin. Yle maksoi jakelusta viime vuonna 40,5 miljoonaa euroa, mikä on lähes yhdeksän prosenttia liikevaihdosta.

"Digitan hinnoittelu on Ylen kannalta epäedullisella laidalla, mutta sopimukseen on aina päästy", hän muotoilee.

Muuta mahdollisuutta ei oikeasti olekaan. Sopimukseton tila johtaisi Kivisen sanoin "rajuun riitelyyn oikeudessa ja lähetetyn ohjelmiston supistumiseen".

Tilanne on suoraan sanottuna erikoinen. Yle ja mediayhtiöt ovat lähes voimattomia monopoliyhtiön hinnoittelun edessä.

Taloustieteen termein Digitalla on hallussaan "luonnollinen monopoli". Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa taloudellisesti tehokkain toiminta saavutetaan vain yhdellä yhtiöllä. Suomi on väestöpohjaltaan pieni maa, eikä kahden rinnakkaisen lähetysverkon pitäminen ole taloudellisesti järkevää.

Digita voi siis toimia rauhassa, vailla pelkoa kilpailijasta.

Suurten mediayhtiöiden mielestä Digita on käyttänyt monopoliasemaansa härskisti hyödykseen perimällä ylisuuria maksuja. Asiaa on puitu aina korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti. Mediakonsernit MTV, Sanoma, Yle ja Suomen Urheilutelevisio hävisivät lopulta jutun.

MTV:n toimitusjohtajan Heikki Rotkon mukaan Digitan perimät maksut verkon käytöstä ovat noin 30–40 prosenttia suuremmat kuin Ruotsissa. MTV ei kerro tarkkoja summia lähetysverkon käyttömaksuista, mutta Rotkon mukaan maksut ovat "kovia". Samasta valittaa myös Neloskanavan omistava Sanoma. (Helsingin Sanomat on osa Sanoma-konsernia)

"Jakelukustannukset ovat aivan keskeinen asia, kun me esimerkiksi pohdimme uusien kanavien perustamista. Hinnat ovat tietynlainen hidaste toiminnan kehittämiselle", Rotko sanoo.

Rotkon mielestä olisi toivottavaa, että lähetysverkko olisi suomalaisessa omistuksessa. Hänestä työeläkeyhtiöt sopisivat hyvin omistajaksi. Rotkon mielestä on hämmästyttävää, kuinka vähän Digitan myynnistä käytiin julkista keskustelua.

"Silloin kun Digita myytiin Ranskaan, ajattelin jo, että ei hemmetti. Eikä kyse ollut vain toiminnan hinnoittelusta, vaan reservin luutnanttina mietin myös huoltovarmuuskysymyksiä. Jos jotain suurta tapahtuu, lähetysverkko on tärkeä."

Rotko on siis huolissaan siitä, että suomalaisilla ei ole enää sananvaltaa yhtiössä, jolla on suuri merkitys kriisiaikana.

"Ostaja voi olla kuka tahansa, periaatteessa jokin toimija idästä", Rotko sanoo.

Omistajan ääni Digitassa onkin vaihtunut tiuhaan. Digitan emoyhtiö TDF siirtyi välillä ranskalaisomistuksesta yhdysvaltalaisrahastolle, ja vuonna 2012 TDF myi Digitan australialaisen Commonwealth Bank of Australian hallitsemalle rahastolle. Kauppahintaa ei julkistettu, mutta uutistoimisto Reutersin mukaan First State Investments -rahasto maksoi Digitasta 400 miljoona euroa.

TDF teki siis ilmeisesti Digitan omistuksella noin sadan miljoonan euron myyntivoiton. Tämän lisäksi Digitan liiketoiminta ehti tuottaa muhkeita voittoja TDF:lle.

Mikael Jungnerin mielestä Digitan päätyminen australialaisille oli suomalaisen tv-toiminnan kannalta huono uutinen.

"TDF oli osa isompaa konsernia, jonka osaamiseen ja ydintoimintaan kuuluu lähetysverkkojen ylläpitäminen. Ranskalaisia kiinnosti kehittää yhtiötä ja toimintaa. Rahastojen omistajat miettivät taas ennen kaikkea euroja."

Digitan nykyinen isäntä on monia muita rahastoja pitkäjänteisempi omistaja. Sen omistama erikoisrahasto sijoittaa juuri infrastruktuuriin, kuten sähköverkkoihin. Joskus rahasto tulee kuitenkin myymään Digitan vielä eteenpäin.

Suomalaisesta perusinfrastruktuuriyhtiöstä uhkaa siis tulla suurten rahastojen heittopussi, jonka huipputuotot eri omistajat käyvät vuorollaan rahastamassa.

Rahastot haalivat pääomia suurilta institutionaalisilta sijoittajilta. Lähes poikkeuksetta omistuksia hallinnoidaan jonkin veroparatiisin kautta.

Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että Ylen pitkäaikainen hallintojohtaja Jussi Tunturi ei pysty edes nimeämään Digitan nykyistä omistajaa: "Digitan omistaa tällä hetkellä semmoinen institutionaalinen sijoittaja, jossa on australialaisia ja olisiko siinä sitten brittejä. En muista nyt sen sijoitusyhtiön nimeä. . .", Tunturi sanoo.

Yhtä tietämätön verkkojen nykyomistajasta on yhtiöittämisen ja myynnin aikanaan hyväksynyt Ylen poliittinen johto.

Lasse Rantanen

"Jos kysyt tämän hetken Digitan omistuspohjaa, niin en pystyisi niitä omistajia luettelemaan", Ylen hallintoneuvoston entinen puheenjohtaja Markku Laukkanen sanoo.

Digitaa tutkiva Martti Soramäki pitää tilannetta odotettuna: "Kun lähetysverkko myytiin yksityiselle yhtiölle, niin ei sitä voi enää jälkeenpäin hallita eikä tietää, missä sen omistus menee."

Suomalaisten kannalta on myös valitettavaa, ettei Digitan kova tuloskunto näy yhtiön maksamissa veroissa. Australialaisrahasto on rakentanut Digitan omistuksien hallinnointia varten holdingyhtiöiden verkoston. Yhtiöistä kolme toimii Luxemburgin veroparatiisista käsin.

Digitan Suomen-yhtiöt ovat velkaa luxemburgilaisille holdingyhtiöille yli 220 miljoonaa euroa. Näin Digitan Suomen-yhtiöiden tuotoista merkittävä osa kuluu sisäisiin korko- ja rahoituskuluihin sekä konserniavustuksiin, minkä takia yhtiön maksamat yhteisöverot jäävät alhaisiksi.

Edellinenkin omistaja osasi verosuunnittelun. Kun Digita vuosina 2007–2013 teki liikevoittoa yli 180 miljoonaa euroa, maksoi se tuloveroja alle 12 miljoonaa euroa eli noin kuusi prosenttia voitoistaan.

"En näe tässä mitään ihmeellistä, vaan se liittyy normaaliin omistajuuden hallintaan liittyviin suunnitelmiin. Digita on ollut ihan hyvä veronmaksaja, paitsi vuosina 2011–2013, jolloin yhtiön omistaja vaihtui. Olemme suuri työllistäjä, ja Digita on vastuullinen yrityskansalainen", sanoo Digitan toimitusjohtaja Sirpa Ojala.

Ainakin Digita on onnistunut rekrytoinneissaan. Hallituksen puheenjohtajana työskentelee nimittäin nykyisin Yleisradion entinen toimitusjohtaja Arne Wessberg – mies, joka aikanaan oli synnyttämässä Digitaa ja johti sen myymistä.

Wessberg on yhtiölle kullanarvoinen, tunteehan hän alan kuin omat taskunsa.

Nyt 71-vuotias Wessberg kutsuttiin Digitan johtoon, kun se siirtyi australialaisomistukseen 2012.

Wessbergin mielestä huolet Digitan ulkomaisesta omistuksesta ovat ylimitoitettuja.

"En näe, että sillä on käytännössä suurta merkitystä. Lähetysverkko on ja pysyy Suomessa. Digitan ja osittain myös sen asiakkaiden toimintaa säädellään tarkasti", hän sanoo.

Lähetysverkkoyhtiön kovaa tuloskuntoa selittää Wessbergin mukaan osittain ajanjakso, jolloin Digita myi samanaikaisesti sekä analogista että digitaalista lähetysvirtaa. Siirtymävaiheen jälkeen Digitan tuotot ovat pienentyneet.

"On Digitan tulostaso edelleen tietenkin hyvä. Toisaalta jakelun suhteellinen osuus [mediatalojen] kustannuksista on pudonnut selvästi koko 2000-luvun."

Digitan omistajan mahdollisesti tekemään verosuunnitteluun holdingyhtiöiden avulla Wessberg ei ota kantaa, vaan toteaa sen olevan omistajien asia.

"Kaiketi yritysrakennelmalla on haettu omistajan näkökulmasta fiksua ja joustavaa järjestelyä, joka sopii infrastruktuurin omistamiseen."

Oliko Digitan yhtiöittäminen ja myynti ulkomaille siis virhe?

Tätä mieltä on ainakin vasemmistoliiton entinen europarlamentaarikko Esko Seppänen.

Vasemmistossa moni muukin kuin Seppänen puhuu siitä, että Digita myytiin liian halvalla ja strategisesti tärkeää infrastruktuuria päästettiin ulkomaiseen omistukseen. Seppäsen mielestä kyse oli ennen kaikkea kokoomuksen hankkeesta.

MTV:n Heikki Rotkon tavoin Seppänen on sitä mieltä, että Digitan omistaminen sopisi suomalaisille työeläkeyhtiöille.

Hän ihmettelee, miksi eläkeyhtiöitä ei kiinnosta kotimainen yhtiö, joka antaisi sijoituksille varman ja hyvän tuoton.

Digita ei suinkaan ole ainoa tärkeä kotimainen verkkoyhtiö, joka on myyty ulkomaille. Joulukuussa 2013 valtionyhtiö Fortum myi sähköverkkonsa yli 2,5 miljardilla eurolla pääasiassa ulkomaisille rahastoille. Yhtenä omistajana on myös Digitan nykyinen isäntä, australialainen rahasto.

Yleisradion nykyinen toimitusjohtaja Lauri Kivinen ja entinen toimitusjohtaja Mikael Jungner puolestaan sanovat, ettei Digita-kaupoissa ollut kyse munauksesta.

He muistuttavat, että myynnistä saaduilla varoilla rahoitettiin Yleisradion siirtyminen digiaikaan. Molempien mielestä on myös tervettä, ettei yksi mediayhtiö eli Yleisradio omista lähetysverkkoa.

"Huono puoli on, että samalla tuli luoduksi hirveän pitkäksi aikaa aivan huikea rahasampo", Mikael Jungner sanoo.

OIKAISU (HS 19.8. 2014)

Sunnuntain 17. elokuuta sivulla C2 kirjoitettiin, että Antero Jyränki edusti Ylen hallintoneuvostossa Sdp:tä. Jyränki oli vasemmistoliiton edustaja

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat