Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Salainen operaatio STX – kuinka telakkateollisuus pelastettiin keinoja kaihtamatta

Telakkateollisuus on kansallinen ylpeydenaihe. Kaksi vuotta sitten alan tuhannet työpaikat olivat kuitenkin uhattuna ja korealaisyhtiö STX kiristi hallitukselta tukirahaa. Korealaisista oli päästävä eroon. Alkoi peli, jossa ei keinoja kaihdettu. Salaisilla matkoilla ministeri Jan Vapaavuori kauppasi telakkaa, jota valtio ei edes omistanut.

Paavo Rautio HS
Ville Tietäväinen

Pääministeri Jyrki Katainen on suuttunut. On vuoden 2012 joulukuu, 21. päivä, kylmä perjantaiaamu.

Katainen aloittaa hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksen. Posket palavat. Kokoomuslainen pääministeri antaa läsnä oleville virkamiehille ja ministereille tiukkasanaisen läksytyksen. Sellaista häneltä ei ole hallituksen kokouksissa kuultu. Sovittelevalta mieheltä. Joku paikalla oleva on toiminut väärin, pettänyt luottamuksen ja poliisitutkintakin on mahdollinen, hän pauhaa.

"Leuka loksahti. Kunnon ripitys kaikkien paikalla olleiden kuullen", päivittelee eräs kokouksessa ollut.

Hallituksen asialistalla on tuona perjantaiaamuna telakkayhtiö STX:n avunpyyntö. Korealaisen STX-emon suomalainen tytär toivoo 50 miljoonan euron pääomalainaa, jotta Oasis 3 -jättiristeilijätilaus saataisiin varmistettua Suomeen.

Risteilijän rahoitus ei ole kunnossa. Tilaaja, Royal Caribbean Cruises -varustamo, RCC, on varakas. STX Finland ei ole, eikä talousvaikeuksiin ajautunut STX-emo auta tytärtään. Valtiota huudetaan hätiin.

Näyttää siltä, että pelissä on Suomen telakkateollisuuden kohtalo ja tuhannet työpaikat.

Virkamiehet ovat tehneet perjantain kokousta varten valmistelumateriaalia, joka on jaettu etukäteen pienelle piirille. Materiaalissa käydään läpi STX:n taloustilannetta, selvitellään Suomen valtion neuvottelutavoitteita ja ehdotetaan, että apu evätään. Materiaali on salaista.

Pääministeri Kataisen on suututtanut paperi – printti sähköpostiketjusta –, jonka hän on saanut kokouksen alla.

Kokousta edeltävänä yönä STX Finlandin varatoimitusjohtaja Jari Anttila on lähetellyt postia. Hänen postituksistaan käy ilmi, että hän tietää, mitä ministerivaliokunta aikoo päättää ja millä perusteilla.

Anttilan postia saavat valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen avustajat Tage Lindberg ja Ville Kopra. Anttila tarjoaa luottohenkilöilleen lisää perusteluja, joilla päätösehdotus vielä viime hetkellä kaadettaisiin ja STX:n tahto voittaisi.

Jostain syystä yksi Anttilan postin saajista on välittänyt ketjun kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Petteri Orpolle ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuorelle. Käry käy. Joku pienestä piiristä on vuotanut äärimmäisen tulenarkaa materiaalia vastapuolelle.

STX:n avunpyyntö oli hallitukselle kimurantti. Yhtiö vaati valtiolta 50 miljoonaa risteilijän rahoitukseen ja kertoi samaan aikaan vaatimuksensa tiedotusvälineille. Hallituksen tulkinnan mukaan tämä malli rakennettiin Eurofacts-viestintäfirman opastuksella. Tarkoituksena oli painostaa hallitusta. STX halusi kertoa, että jos hallitus kieltäytyy antamasta moista pikkusummaa, se tuhoaa telakkateollisuuden Suomessa.

Hallituksen näkökulmasta kyse oli puhtaasti kiristyksestä.

Tilanne oli hankala sekä kokoomukselle että Sdp:lle. Varsinkin Turun seudun kokoomuslaiset painoivat päälle. Demaritkin olisivat mieluusti kertoneet, että juuri he onnistuivat varmistamaan Royal Caribbean Cruises -varustamon jättiristeilijän tilauksen ja turvasivat työpaikat. Erityisesti puheenjohtaja Jutta Urpilainen olisi halunnut esitellä saavutuksiaan teollisuustyöläisille. Ja RCC:stä, maailman toiseksi suurimmasta risteilyvarustamosta, halusivat kaikki Suomessa pitää kiinni.

Oli siis painetta toimia niin, että STX saisi tahtonsa läpi.

vILLE tIETÄVÄINEN

Kataisen vinkkelistä tilanne oli kuitenkin se, että kiristettävien joukoissa oli niitä, jotka auttoivat kiristäjää. "Jotkut olivat valmiita tekemään mitä vain", eräs päättäjä kuvailee.

Telakkayhtiön pyytämä – tai kiristämä – raha oli sinänsä pikkusumma, mutta sen antamisessa oli iso ongelma: STX:n talous oli retuperällä.

Virkamiesselvitysten mukaan STX:n talousvaikeudet olivat kroonisia ja yhtiö oli tehnyt pitkään tappiota. Se oli pitänyt väkisin kiinni risteilijöiden valmistuksesta. Urakoita oli otettu alle kannattavuusrajan. Edellisen tilauksen miinusta paikattiin seuraavalla kannattamattomalla tilauksella. Touhu oli kuin pikavippivelkojen maksua uusilla pikavipeillä.

Eräs yrityksen toimintaan perehtynyt olettaa korealaisten kuvitelleen, että heille tuttujen konttialusten kustannusrakenne pätee risteilijöihinkin: ensimmäinen on kallein, sen jälkeen aletaan monistaa.

"Se oli kriisiyhtiö. Ei sitä apusummaa olisi voinut virkavastuulla edistää", kertoo toinen tilannetta selvitellyt.

Hallituksessa monelle tuli tunne, että pikkusummaa tingattiin, jotta hallituksen kieltäytyminen näyttäisi mahdollisimman kohtuuttomalta. Ja jos pikkusumman antaisi, kohta vaadittaisiin lisää. STX:n talouteen tutustunut asiantuntija vahvistaa tämän: "Suoraan sanottuna STX valehteli puhuessaan 50 miljoonan tarpeesta. Todellinen tarve oli jotain ihan muuta."

Hallitus kieltäytyi. Ei nurinoitta, mutta lopulta päätökset olivat yksimielisiä.

Muodollinen peruste kieltäytymiselle oli se, että EU ei hyväksyisi julkista tukea kannattamattomalle liiketoiminnalle.

Toinen tapa avustaa olisi ollut se, että valtio olisi mennyt osakkaaksi STX Finlandiin. Ranskassa valtio omistaa ison siivun STX Francesta ja voi helpommin avustaa telakkaa ja esimerkiksi ohjata sille alustilauksiaan.

Tämäkin idea oli tilannetta tutkineiden mielestä huono. Ei olisi fiksua siirtyä vähemmistöosakkaaksi kriisiyhtiöön, jonka omistajat olivat jättäneet heitteille.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori veti toimintalinjan: valtio auttaa ja tekee kaiken järjellisen mutta ei sido itseään uppoavaan yhtiöön.

Koska korealaiset eivät selvästikään olleet kiinnostuneita pääomittamaan tytäryhtiötään Suomessa eivätkä hoitamaan sitä muutenkaan, valtio päätti alkaa etsiä teollista osakasta, jolle voisi hivuttaa STX:n telakoiden omistusta.

Linja tarkoitti kuitenkin sitä, että RCC-varustamon Oasis 3 -tilaus ehti lipsahtaa Ranskaan, kun rahoitusta ei saatu kuntoon. Korealaisille se ei ehkä ollut iso ongelma, sillä tilaus meni STX:n telakalle Saint Nazaireen.

Suomen hallitus sen sijaan kuuli kunniansa.

Iso-Masaksi kutsuttu telakkapatruuna, kokoomuksen entinen kansanedustaja Martin Saarikangas tulkitsi (Yle 28.12.2012), että operaatiosta päävastuun kantanut elinkeinoministeri Jan Vapaavuori "menee historiaan miehenä, joka tappoi suomalaisen telakkateollisuuden".

Ammattiliitto Pron puheenjohtaja, Sdp:n nykyinen puheenjohtaja Antti Rinne tyrmistyi ja sanoi, että pääministeriltä meni pupu pöksyyn (Demari 21.12.2012).

Helmikuussa 2013 perussuomalaiset ruoskivat hallitusta välikysymyksellään. STX:n vaatimuksen epääminen kertoi puolueen mielestä valtion teollisuuspolitiikan epäonnistumisesta.

Hallitus epäonnistui STX:n tilauksen varmistamisessa, säesti vasemmistoliiton Kari Uotila.

Keskusta moitti hallitusta viran puolesta, mutta ei yhtynyt välikysymykseen – puolueessa oli selvempi käsitys STX:n tilasta. Keskustan Mauri Pekkarinen oli saanut perehtyä STX:n asioihin omalla ministerikaudellaan.

Oasis-tilauksen ongelmien takia Suomen telakkateollisuus näytti vuoden 2013 alussa kääntyvän kohti auringonlaskua. Laivatilausten rahoittajat ja aluksia tilaavat varustamot tajusivat STX:n talousongelmat ja ymmärsivät, että valtio ei suostu yhtiön takuumieheksi. Jo rakenteilla olleiden kahden TUI Cruises -yhtiön tilaaman risteilyaluksen alustava rahoitus aukesi.

Valtio päätyi lähtökohtaan, että Suomessa pitää tehdä laivoja, mutta ilman STX:ää. Kataisen puhuttelu oli ehkä tehonnut, sillä enää ei asialla pelailtu hallituksessa. STX tarjosi kiristykseksi tulkitulla toiminnallaan tahatonta apua rivien suorimiseen:

"Sen valitsema strategia avun saamiseksi oli lopulta yhtiölle itselleen turmiollinen", virkamies kertoo.

Telakkaoperaatiota hoitavat päättivät, että STX:n arvokkain osa, arktisten merien aluksia Helsingissä suunnitteleva Aker Arctic hankitaan valtiolle. Loput yhtiöstä trimmataan myyntikuntoon – omistajan suostumuksella tai ilman.

Yleensä myytävää trimmaa omistaja. Nyt hallitus ei voinut odottaa.

Ministerit ja virkamiehet laskivat, että myyntikunto on suoraan kiinni tilauksista: telakat ovat arvottomia ilman sovittuja tilauksia.

Kiirekin oli, sillä emo-STX:n konkurssi häämötti horisontissa.

STX:llä itsellään vain ei tuntunut olevan kiire.

Suomalaiset yrittivät keksiä, kenelle Koreassa pitäisi puhua ja mitä, jotta jotain tapahtuisi. "STX oli bysanttilainen hierarkia", kuvailee eräs.

Oli vaikeaa saada kiinni sellaista ihmistä, joka voisi päättää. Varsinkin kun yhtiö oli velkasaneerauksessa, jonka vuoksi päätöksentekovaltaa oli myös velkojilla. Niistä tärkein oli Korean Development Bank.

Virkamiehet ja laivatilauksille takauksia antava Finvera tekivät pitkää päivää, jotta ne löytäisivät TUI-tilauksista niin paljon uutta ja modernia suunnittelua, että ne saisivat mahdollisimman suuret innovaatiotuet. Lisäksi valtio päätti, että se järjestää apua tarjoutumalla ostamaan STX:ltä Turun telakan maa-alueen.

Seuraava askel oli otettava pian. TUI-tilaukset oli pelastettava.

Korealaiset saatiin pitkän patistelun jälkeen kokoukseen Lontoon Cityyn helmikuun lopussa 2013.

Suomen valtio, rahoittajat ja TUI Cruisesin puoliksi omistava RCC hiillostivat STX:n edustajia. Korealaisille kerrottiin: katsokaa, tilaukset katoavat, te uppoatte, kaikki häviävät.

"Kun korealaisille teki ehdotuksia, he näpräsivät hetken matkapuhelimiaan, nostivat katseensa ja kiistivät kaikki ongelmat. Sama toistui kerta toisensa jälkeen", muistelee eräs Lontoon-kokoukseen osallistunut.

Eikä vääntö Lontooseen loppunut, jatkoa seurasi Helsingissä.

Ratkaisevaksi tekijäksi nousi Royal Caribbean Cruisesin sitkeys ja sen rahat. Yhtiö tuli vastaan ja tarjosi rahoitusta, kokouslähde muistelee.

Eräs telakka-asiantuntija näkee asian niin, että varustamo ei halunnut menettää Turun telakkaa laivojen valmistajana. Jos se olisi päästetty konkurssiin, RCC:n laivoja olisi kyennyt tekemään Euroopassa enää kaksi telakkaa, Meyer Saksassa ja STX Ranskassa. Saavutetun sovun ansiosta TUI-laivat pysyivät Suomessa ja myyntituunaus oli edistynyt askeleen.

Turun telakan maa-alueen myyntiin korealaiset suostuivat sen sijaan helposti. Hinta oli 23,5 miljoonaa euroa.

TUI-alusten rahoitussovusta huolimatta keskinäinen luottamus rahoittajien, valtion, tilauksia miettivien varustamoiden ja STX:n välillä oli heikko.

Kesäkuussa 2013 – erityisesti rahoittajien toiveesta – STX Finlandin hallitukseen saatiin tilannetta korjaamaan hallitusammattilainen, muutosjohtamisen ekspertti Lauri Ratia.

Ratia väänsi korealaisilta luvan, että hän voi tilata kansainväliseltä konsulttitoimistolta Roland Bergeriltä telakkatoiminnalle muutosstrategian.

Konsultin papereissa luki muun muassa, että Rauman telakka pitäisi sulkea, koska tilauksia ei riittäisi sekä Raumalle että Turulle. Korealaisia asia ei miellyttänyt.

"Jotenkin se ei sikäläiseen kulttuuriin ehkä kuulunut, että lopetetaan", operaatioon osallistunut kertoo.

Avuksi tuli emo-STX:n kaiken aikaa paheneva tilanne. Suomi ei ollut monikansallisen yrityksen ainoa ongelma: takkiin tuli kaikkialla.

Hallituksessa laskeskeltiin, että Koreaan kannattaa lähettää lohdullista viestiä: me voimme poistaa pari painolastia uppoavan selästä.

Suomalaiset tähdensivät lisäksi viesteissään, että jos STX Finland kaatuu, samalla kaatuu koko STX Europe. Siinä rytäkässä menisivät myös Ranskan telakat.

Vastauksia tuli Koreasta kitsaasti. Lopulta, syksyllä 2013, hiostus johti siihen, että STX teki päätöksen Rauman telakan sulkemisesta ja telakka-alueen myymisestä Rauman kaupungille.

Suomessa hallitusta moitittiin ratkaisusta – tietämättä, että telakan sulkeminen sopi täydellisesti hallituksen ja Roland Bergerin suunnitelmaan.

Vielä piti saada Aker Arctic ostettua itselle ja Turun telakka myytyä muille.

Helsingin telakasta Arctechistä oli jo puolet venäläisellä United Shipbuilding Corporationilla, USC:llä, toinen puolikas oli yhä STX:llä. Venäläisiä hoputettiin kasvattamaan osuuttaan Arctechistä, jotta sekin saataisiin pois korealaisilta.

Myymisessä ja ostamisessa oli kuitenkin edelleen se ongelma, että STX:n ylimmiltä päättäjiltä ei kuultu juuta eikä jaata. Suomalaiset yrittivät lisätä painetta tapaamalla Korean päättäjiä, STX:n johtajia ja yhtiön velkojien edustajia. Koreaan tehtiin matkat lokakuussa ja joulukuussa 2013.

vILLE tIETÄVÄINEN

 Matkajärjestelyt olivat vaikeita. STX:n velkojien edustajaa, Korean Development Bankin pääjohtajaa ei edes kiinnostanut nähdä suomalaisia. Suomen hallitus joutui ajamaan asiaa diplomatian kautta ja korostamaan, että ei ole sopivaa olla tapaamatta Koreaan saapuvaa suomalaista ministeriä. Viimein tapaaminen järjestyi.

Suomalaiset palailivat molemmilta matkoiltaan hieman epätietoisina. Viestiä oli viety, mutta selviä vastauksia ei saatu. Jäi kuva, että korealaiset olisivat mieluusti siivonneet jälkiään ilman ulkopuolisia.

Lopulta hanke nytkähti eteenpäin, kun kassakriisiin uponneen STX:n oli pakko muuttaa omistuksiaan rahaksi. STX suostui myymään Aker Arcticin enemmistöosuutensa. Teollisuussijoitus osti sen 9 miljoonalla eurolla 17. joulukuuta 2013.

Suomalainen projekti eteni taas: Aker Arctic oli kuivilla, TUI -aluksien valmistus varmistettu Turkuun ja Rauman telakka kiinni. Enää oli Turun telakka myymättä.

Seuraavat askeleet kulkevat hallituksen papereissa nimillä "Projekti Town Hall" ja "Projekti Santa Cruz". Telakkaoperaatioon osallistuneet ihmettelevät nyt itsekin, kuka näin eksoottiset salanimet keksi. Yksi epäilee, että taisi tulla vetäistyksi hatusta.

"Town Hall" oli alkanut jo vuoden 2013 lopussa, kun STX:ää painostettiin.

Suomalaiset haarukoivat muutamia mahdollisia telakoiden ostajia. Parhaana pidettiin saksalaista perheyhtiötä Meyer Werftiä. Laskeskeltiin, että Meyer tarvitsisi telakkaa, jolla on suora pääsy merelle. Meyerillä on asiakaslistallaan varustamoja, joilla olisi käyttöä jättialuksille, mutta yhtiön Papenburgin telakka on kapoisen joen varrella.

Tunnustelut hoiti Lauri Ratia. STX Finlandin hallituksen jäsen operoi Suomen hallituksen toivomalla tavalla. Taustalla vaikutti amerikkalaisnorjalainen jättiläinen RCC.

Saatuaan varovaisen myönteistä vastakaikua Saksasta Ratia lähestyi elinkeinoministeri Vapaavuorta. Tämä otti yhteyttä isä-Meyeriin, perheyhtiön patriarkkaan, ja pakkasi lentolaukkunsa.

Marraskuun 21. päivänä 2013 Vapaavuori matkusti Papenburgiin. Myymään telakkaa, jota valtio ei omistanut. Telakkaa, jonka myyntiin ei ollut lupaa.

Reissusta tiesivät vain harvat. Matkalaskutkin leimattiin salaisiksi – ensimmäistä kertaa ministeriön historiassa. Huolena oli, että jos korealaiset kuulevat, että vakavarainen saksalainen yhtiö voisi ostaa Turun telakan, hinta nousisi heti. Sitä Meyer ei tietenkään halunnut, eikä hallituskaan.

Ministerin pieni matkaseurue luimisteli Helsinki-Vantaan lentokentällä ja pelkäsi, että joku tuttu tulisi kysymään, minne matka. Ei tullut. Ei tarvinnut valehdella. Salainen kauppareissu jatkui välilaskun kautta Bremeniin ja sieltä Papenburgiin.

Papenburgissa suomalaisille tuli selväksi, että Meyer todella on kiinnostunut ja investoisi Turkuun. Vahvistus saksalaisten vakaille aikeille tuli telakka-alueella. Alueella oli halleja tiiviisti vieri vieressä. Isännät kertoivat ahtautta kummastelleelle Vapaavuorelle, että takana on tarkka laskelma. Näin säästyy työntekijöiden askeleita, ja säästöistä kertyy vuodessa monta tehokasta työpäivää.

Paluumatkalla suomalaiset muistelivat näkemäänsä ja kuulemaansa. He pitivät selvänä, että nyt on tarjolla ostaja, joka on – toisin kuin korealaiset – täysillä mukana siinä, mitä tekee.

Laskevat askeleetkin.

Niistä korealaisista vain ei kuulunut mitään. Oli aloitettava projekti "Santa Cruz".

Toukokuussa 2014, kesken kokoomuksen puheenjohtajakampanjan, Jan Vapaavuori matkusti taas tapaamaan STX:n johtoa ja Korean teollisuusministeriä. Korealaisille kerrottiin edelleen ainoastaan, että telakalle saattaisi olla teollinen ostaja. Rahasta ei puhuttu eikä Saksasta. "Se oli unnamed industrial partner (nimeämätön teollinen kumppani)", kertoo eräs neuvottelija. "Korealaiset taisivat luulla, että se on jokin suomalainen yhdistelmä."

Vasta tämä matka sai asiat liikkeelle. Asennemuutoksen takana oli myös se, että STX:n perustaja Duk-Soo Kang siirrettiin sivuun yhtiöstä häntä koskevien petossyytteiden vuoksi.

Meyer teki ei-sitovan ostotarjouksen toukokuun lopulla 2014. Saksalaiset pääsivät tutustumaan Turun telakkaan ja pystyivät liiketoiminnan numeroiden perusteella päättelemään, että siitä voisi saada kannattavan.

Meyer halusi kuitenkin, että myytävällä telakalla on tilauksia. Suomen valtio ja Meyer hakivat mukaan TUI-yhtiön ja RCC-varustamon. Kaupan yksityiskohtia hiottiin koko kesän ajan. Välillä usko meinasi loppua, kuvailee hankalissa neuvotteluissa mukana ollut.

Kauppasopimus julkistettiin elokuun alussa. Mukana oli tilaus: TUI:n ja RCC:n yhteinen TUI Cruises tilasi Turusta kaksi matkustaja-alusta.

Meyerin maksamaa kauppahintaa ei ole kerrottu. Julkisuudessa oletettiin hinnan olleen 200–300 miljoonaa euroa. Todellisuudessa kauppahinta oli nimellinen – rahalla saa marketista porkkanapussin.

Vaikka pussin päälle laskee Meyerille siirtyneet parinkymmenen miljoonan arvoiset velat ja vastuut, lopputulos oli Meyerille siirtyneen omaisuuden arvon vuoksi käytännössä se, että STX maksoi ja Meyer sai.

Joulukuun lopulla 2014 STX peruutti pois Suomesta. Venäläinen USC osti STX:n ulos Helsingin telakasta.

Tammikuu 2015.

Ranskaan lipsahtanutta Oasis-alusta tehdään tiettävästi raskaasti tappiollisena. Suomalainen telakkatoiminta on sen sijaan vakaassa tilassa. Harvinaisen vakaassa, sillä toimiala on Suomessa tunnettu kriiseistä ja omistajien vaihdoksista.

Turun telakka saanee lisää tilauksia, työtä riittää. Raumalle jäi telakka. Se on yksityisten sijoittajien hallussa, ja tilat on vuokrattu kaupungilta. Erikoisaluksien markkinoilla on kuulemma tilaa.

Kun TUI-alusten rahoitus saatiin varmistettua vuosi sitten, puolueet toisensa jälkeen kiittelivät itseään telakkojen pelastamisesta. Olivat omien tulkintojensa mukaan pakottaneet hallituksen toimimaan oikein.

Totuus on toinen: suuria laivoja rakennetaan yhä Suomessa, koska pelastusoperaatiota hoitaneet eivät taipuneet puolueiden painostuksen ja kiristyksen alla. He nostivat viime elokuussa lämpimänä loppukesän iltana Katajanokan kasinolla maljan – itselleen.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat