Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tehdäänkö sukka kutomalla vai neulomalla?

Kysy Siskolta etiikasta, tapakulttuurista ja elämän pulmatilanteista. Ellei vastaus tyydytä, voit ehdottaa parempaa.

Sunnuntai
 
Helsingin Sanomat

Rakkaat ystävät! Toivottavasti joulunne sujui rauhallisesti. Tällä kertaa menemme suoraan kysymyksiin. Uuden vuoden kunniaksi olen valinnut kaksi suosikkiaihettani, oikeakielisyyden ja tasa-arvon.

Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksessä naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden. Mutta saivatko vain naimattomat naiset vaalikelpoisuuden? Naimisissa olevat naisethan olivat aviomiehensä holhouksessa vuoteen 1930 saakka, jolloin avioliittolaki saatiin uudistetuksi. Vuoden 1907 vaaleissa valittiin eduskuntaan lähes 20 naista, olivatko kaikki naimattomia?

– Leif Söderlund

Kiintoisa ristiriita tosiaan, ja siitä oltiin jonkin verran tietoisia lakia edeltävissä keskusteluissa. Eduskuntauudistusta valmistelevan komitean puheenjohtaja Robert Hermanson vastusti naisten poliittisia oikeuksia mutta arveli lausunnoissaan, että niistä voisi kyllä olla hyötyä lähinnä siten, että ”kunnioitettavat perheenisät saisivat suurempaa vaikutusvaltaa vaalien tulokseen”. Muuten hän katsoi, että haitat ylittäisivät lopulta hyödyt: ”Tätä käsitystä tukevat ne tosisyihin perustuvat epäilykset, joita on lausuttu siitä, että naiset, jos heille annettaisiin äänioikeus, ylipäätään ja erittäinkin levottomina aikoina äänestäisivät äärimmäisyyspuolueitten kera.”

(Hermanson oli näkemyksineen melko yksin, ja hänen arvionsa naisten äänestyskäyttäytymisestä ovat sittemmin osoittautuneet virheellisiksi.)

Suomen eduskuntaan valittiin 1907 vaaleissa 19 naista – maailman ensimmäiset naiskansanedustajat. Eduskuntatyössään he ajoivat muun muassa juuri naimisissa olevien naisten tasavertaisia oikeuksia muihin nähden.

Nämä naiset eivät suinkaan kaikki olleet naimattomia – esimerkiksi Maria Raunio (sdp) ehti lyhyen elämänsä aikana synnyttää seitsemän lasta, toimia kansanedustajana ja avioitua kahdesti.

Hedvig Gebhard (Suomalainen puolue) nousi eduskuntaan yhdessä miehensä Hannes Gebhardin kanssa. Pisimmän uran (38 vuotta) ensimmäisistä kansanedustajista teki tosin naimattomana pysytellyt Miina Sillanpää (sdp), joka nousi myös ministeriksi.

Naisten äänioikeutta tutkinut professori Irma Sulkunen kertoo, että naimisissa olevien naisten aseman ja poliittisten oikeuksien välisestä ristiriidasta ei tuolloin käyty kauheasti keskustelua.

”Demokratian läpimurto on yleensäkin asia, joka ei tapahdu kaikilla aloilla yhtä aikaa. Poliittinen kansalaisuus tuli suomalaisille naisille poikkeuksellisen varhain, mutta sosiaalinen ja koulutuksellinen tuli myöhemmin.”

Sulkunen muistuttaa, että sääty-yhteiskunnassa myös miespalkolliset olivat holhouksen alaisia.

Ja toisaalta äänioikeustaistelu oli pitkälti työväenliikkeen hanke.

”Siksi sukupuolijärjestelmä ei ollut niin kaksijakoinen. Naiset kävivät joka tapauksessa töissä, kun perheen toimeentulo vaati molempien työpanosta.”

Kotona meillä kudottiin sukat, mutta nyt minulle on alettu väittää, että sukat neulotaan. Nykyisinkin olen kuullut puhuttavan sukankutimesta, mutta en koskaan sukan neulomisesta. Neulonta-verbiä tukee kutimen lopputulos neule, ja monet sanovat, että kangaspuissa kudotaan ja sukat tehdään neuloen. Itse en kuitenkaan hyväksy neulomista ennen kuin näen jonkun tekevän sukkia neuloilla. Sukan parsintaa olen nähnyt neulalla tehtävän, mutta se on ihan eri juttu kuin sen valmistus. Siispä! Onko kysymys hienostelusta, koska jonkun mielestä on hienompaa puhua neulomisesta kuin kutomisesta? Vai onko kyse murteesta ja paikkakunnasta, kuten on kyse vastan ja vihdan kohdalla?

– Elimmäkeläinen

Kyseessä on niin sanottu ikuisuuskysymys; kieli- ja käsityöihmiset ovatkin jatkaneet keskustelua aiheesta yli sata vuotta. Kielikello-lehden vanha artikkeli paljastaa, että jo 1889 senaatin asettama naisten käsityönopetusta pohtinut komitea esitti mietinnössään, että kansakoulujen ensimmäisen vuoden opiskelijat opettelevat kaupungeissa ”oikean ja nurjan neulomista kahdella puikolla” (maaseudulla myös viidellä puikolla).

Puhekielessä sukanvalmistuksen yhteydessä puhutaan sekä neulomisesta että kutomisesta. Murrealue ratkaisee: länsimurteissa sukkia kudotaan, itämurteissa neulotaan. Perheesi taitaa siis olla lännestä kotoisin.

Ammattikielessä ollaan hiukan tarkempia. Tarkalleen ottaen neulomalla tehty neule on vaatekappele, jossa kulkee yksi lanka, kun taas kutominen on kankaan valmistamista kangaspuilla, jolloin lankoja risteilee kahteen suuntaan: loimia ja kuteita. (Kutomista käytetään tässä merkityksessä kaikkialla Suomessa.) Asia lyötiin lukkoon jo 1800-luvun lopulla, kun käsitöitä alettiin opettaa kouluissa. ”Virallisesti” sukkaa tai villapuseroa neulotaan (puikoilla) ja kangasta kudotaan, kun taas ompeleminen on vaatteiden valmistamista kankaasta neulaa ja lankaa käyttäen.

Arkikäytössä ei ole niin tarkkaa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat