Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Armeija kutisti minut keskimittaiseksi – kuka on syyllinen?

Sunnuntai
 
Marko Junkkari Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
Matti Pikkujämsä
Kuva: Matti Pikkujämsä

Armeijan pitäisi kasvattaa pojista miehiä. Minulle kävi aikoinaan päinvastoin: 11 kuukauden varusmiespalvelus Vekaranjärvellä kutisti minua sentin.

Ennen kutsuntoja pidetyssä terveystarkastuksessa pituudekseni mitattiin 179 senttimetriä.

Varusmiespalveluksen päätteeksi suoritetussa mittauksessa tulos oli enää 178 senttiä – joka on myös suomalaisen miehen keskipituus. Näin ainakin kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) viiden vuoden välein tehtävä Finriski-tutkimus. Tuoreimman, vuonna 2012 julkaistun Finriskin mukaan 25–74-vuotiaiden miesten keskipituus oli juuri tuo 178 senttimetriä.

Asia on askarruttanut minua jo pitkään. Kutistiko minut keskipituiseksi mittauslaitteiston kalibroinnin epätarkkuus? Vai pyöristysvirhe? Oliko syynä armeijan tasapäistävä vaikutus?

Mysteeri palasi mieleeni, kun taloustieteen professori Markus Jäntti ja silloinen VATTin ylijohtaja, sittemmin kansanedustajaksi noussut Juhana Vartiainen (kok) väittelivät viime keväänä talouspolitiikasta HSTV:n keskustelussa. Jäntti piti keskustelussa pitkän monologin keskipituudesta.

Suomalaisten miesten keskipituus. Se jos mikä kuulostaa todellisuutta objektiivisesti kuvaavalta faktalta.

Näin ei kuitenkaan ole. Keskipituus ja kaikki muutkin tilastolliset tunnusluvut ovat valintoja.

”Arvovalinnoista vapaata tunnuslukua ei ole olemassakaan”, Jäntti julisti.

Tunnusluvun valintaan vaikuttaa se, minkälaisia virheitä halutaan välttää. Niin sanottu tappiofunktio kuvaa arviointivirheen suuruudesta aiheutuvaa haittaa tai kustannusta. Jos tappiofunktioksi – tunnusluvun ja keskimääräisen pituuden eroksi – valitaan neliö, on keskipituus aritmeettinen keskiarvo. Jos otetaan virheiden itseisarvo, niin tunnusluku on mediaani eli keskimmäisen henkilön pituus.

Mutta mitä väliä tällä on?

Useimmiten taloustieteellisissä tilastoissa tappiofunktio määritellään neliönä eli lasketaan poikkeama potenssiin kaksi. Kun ekonomisti piirtää kuvan x- ja y-akseleille, tuloksena on paraabeli. Tappiofunktio on symmetrinen. Se on yhtä suuri, vaikka tappio olisi miinus- tai plus-merkkinen.

Jäntti dramatisoi asiaa esimerkillä.

Vuonna 2000 tehtiin selvitys, jossa verrattiin sosiaali- ja terveyskustannuksia kunnissa. Koska siinä käytettiin symmetristä tappiofunktiota, oli yhtä huono juttu, jos kunnassa on yksi keskoskaappi liikaa kuin yksi liian vähän.

Jäntin mukaan kyseessä pitäisi olla arvovalinta. ”Mielestäni on vähemmän huonoa, että lojuu muutama keskosyksikkö, jossa juuri silloin ei ole keskosta hoidettavana. Kuin se, että keskosia kuolee, koska keskosyksikköjä on liian vähän.”

Poliittisen päätöksenteon pitää pohjata mahdollisimman hyvään tutkimustietoon. Poliitikot eivät kuitenkaan voi ulkoistaa vastuutaan tilastoille. Arvovalintojen tekeminen on nimenomaan poliitikkojen tehtävä.

Sinänsä keskustelu taloustieteen objektiivisuudesta ei ole uusi.

”Jos katsoo, kuinka paljon nykyaikaisessa yhteiskunnassa erilaisia käsityksiä kulkee tiedon nimellä, on syytä vanhahtavaan tapaan kuitenkin korostaa myös viisauden merkitystä”, sanoi Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto vuonna 1977. Koivisto jatkoi: ”Tutkimuspohjainen tieto on yleensä varsin puutteellista ja epäluotettavaakin, mutta kaikesta huolimatta se on kuitenkin parasta saatavilla olevaa tietoa.”

Mutta miten hyvää taloustieteellistä tietoa poliitikot nykyään saavat päätöksenteon pohjaksi?

Valtiovarainministeriön kansliapäällikön Martti Hetemäen mielestä ei riittävän hyvää.

Ennen joulua Kauppalehden haastattelussa Hetemäki piti ongelmallisena sitä, että talouspolitiikan kannalta olennainen makrotaloustieteellinen tutkimus on Suomessa vähäistä. Osittain Hetemäen ärtymys saattoi johtua siitä, että taloustutkimuslaitokset haukkuivat lausuntokierroksella hallituksen niin sanotut pakkolait. Lausunnot olivat Hetemäen mielestä ”hämmästyttävän keveitä”. Silti tilastot tukevat Hetemäen huolta.

Jenni Rytkösen ja Hannu Vartiaisen selvityksen mukaan Ruotsin yliopistoissa on taloustieteen professoreita 216 ja Norjassa 162. Suomessa heitä on vain 54.

Pelkästään Tukholman yliopistossa on enemmän taloustieteellistä henkilökuntaa kuin kaikissa Suomen yliopistoissa yhteensä.

Palataan vielä suomalaisen miehen keskipituuteen. THL ei mittaa yksitellen jokaista suomalaista miestä vaan käyttää otosta. Vuoden 2012 Finriskissä mitattiin 2 774 miestä eri puolilta maata. Koska otos on iso, virhemarginaali on hyvin pieni. Jos koe toistettaisiin samankokoisella otoksella, niin 95 prosentin todennäköisyydellä keskipituus osuisi 177,9 ja 178,1 sentin väliin.

THL:n terveysosaston johtaja, professori Erkki Vartiainen kertoo, että mahdolliset suuremmat virhelähteet ovat ”menetelmällisiä”.

Tämä tarkoittaa sitä, että mittaus pitää pystyä toistamaan aina teknisesti samalla tavalla. Mittausohjeiden mukaan tutkittavan pitää riisua kenkänsä, seisoa jalat yhdessä ja selkä suorana. Mittaustulos luetaan asteikolta katsomalla siihen vaakasuoraan. Tulos kirjataan lomakkeeseen millimetrin tarkkuudella.

Vuonna 1990 Vekaranjärven varuskunnan terveysaseman pituusmittauksessa ei ehkä toimittu näin huolella.

Vaikka tappiofunktion laskee poikkeaman neliönä, sen arvo on pieni. Sen kummempaa haittaa tai kustannuksia minulle ei koitunut.

Olisi silti mukava olla pitkä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat