Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sveitsissä kansalainen saa tietää nopeasti, mitä hänestä on urkittu – Suomessa pitää odottaa 60 vuotta

Suomessa valmistellaan tiedustelulakeja. Oppia voisi hakea Sveitsistä. Ongelmiakin pienen maan tiedustelupalvelulla on, siksi se vaatii lisää työkaluja.

Tuomo Pietiläinen HS

Kymmenet lautasantennit höristävät taivaalle Sveitsin Alppien laaksoissa kuin isot korvat. Ne kuuntelevat tietoliikennesatelliitteja, joiden välittämät puhelut ja viestit tallentuvat suuriin tietovarastoihin. Sieltä tiedot lähtevät lopulliseen määränpäähänsä, analysoitaviksi Sveitsin tiedustelupalveluun.

Alppimaan tiedusteluväen mielestä nämä ”korvat” kuulevat kuitenkin huonosti ja liian vähän. Siksi siviilitiedustelu Nachrichtendienst des Bundes eli NDB haluaa lisää työkaluja.

Sveitsin tiedustelupalvelu haluaa päästä seuraamaan myös kaapeleissa kulkevaa tietoliikennettä, avaamaan viestejä, tunkeutumaan kansalaisten tietokoneille ja tarkkailemaan heitä kodeissaan.

Kuulostaako tutulta? Aivan. Myös suojelupoliisi (Supo) ja puolustusvoimat haluavat samankaltaisia valtuuksia Suomessa ja ulkomailla.

Alppimaan tiedustelulait ja -käytännöt ovat noin viisi vuotta Suomea edellä. Sveitsissä on toiminut siviilitiedustelu vuodesta 2010. Suomessa tiedustelulakien valmistelu on vasta aloitettu, eikä meillä vielä ole siviilitiedusteluviranomaista Sveitsin tapaan.

Sveitsiläisillä on suomalaisia enemmän kokemusta siitä, miten tiedustelulait valmistellaan niin, että kansalaisten yksityisyys kärsii mahdollisimman vähän. Samoin alppimaassa on mietitty meitä enemmän sitä, miten isoveli valvoo uskottavasti ja läpinäkyvästi, jos se on mahdollista. Nyt kannattaa olla kuulolla Sveitsin suuntaan.

Denis Balibouse / Reuters
Markus Seiler
Markus Seiler

Istumme rautalanka-aitojen ja lukkojen takana Sveitsin tiedustelupalvelun päämajassa Bernissä. NDB:n johtaja Markus Seiler puhuu rauhallisella äänellä. ”Nykyiset työkalut eivät anna meille tarpeeksi tietoa, jonka perusteella poliisi ja syyttäjät voisivat tarvittaessa käynnistää varsinaisen rikostutkinnan. Kun esitutkinta vihdoin alkaa, voi olla liian myöhäistä”, hän sanoo ja viittaa tällä terrori-iskujen mahdollisuuteen.

Juuri terrorismia on pitkään käytetty perusteena, kun on vaadittu lisää toimivaltuuksia tiedustelupalveluille. Näin on myös Suomessa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistutti viimeksi tiedustelulakien tarpeellisuudesta Pariisin tuhotyön jälkeen.

Sveitsin tiedustelupalvelu NDB vastaa sekä Sveitsin sisäisestä että ulkoisesta tiedustelusta. Tämä on Seilerin mukaan hyvä malli, ja yhden tiedustelupalvelun ratkaisu on pohdinnassa Suomeenkin.

Euroopan maat edustavat nykyisin kahta oppisuuntaa siinä, kuinka ne ovat järjestäneet sisäisen ja ulkoisen tiedustelun. Tiedustelut ovat saman katon alla Sveitsin tapaan muun muassa Hollannissa, Espanjassa, Luxemburgissa ja Sloveniassa. Erillään ne ovat esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Itävallassa. Näin on tietysti myös Yhdysvalloissa, jossa toimivat FBI ja CIA.

”Kun torjumme terrorismia tai joukkotuhoaseiden leviämistä, maan sisäistä ja ulkoista tiedustelua on mahdoton erottaa toistaan. Myös ihmisten matkustamisen seuraaminen on silloin helpompaa”, Seiler perustelee yhden tiedustelupalvelun mallia.

Sveitsin laki ei rajoita tiedustelupalvelun käyttämiä tiedustelukeinoja ulkomailla, mutta Sveitsin sisällä tiedustelun rajat ovat historiallisista syistä tiukat. NDB:n edeltäjä jäi kylmän sodan jälkeen kiinni siitä, että se oli kortistoinut runsain joukoin lähinnä vasemmistolaisia kansalaisia.

Kuulostaako jälleen tutulta? Samaa työtä teki Suomen suojelupoliisi Supo vielä 1980-luvulla.

Historiansa takia NDB saa tarkkailla ihmisiä julkisilla paikoilla ja kerätä heitä koskevaa tietoa julkisista ja salaisista lähteistä. Tekninen seuranta on hyvin rajoitettua: jos sveitsiläinen lähtee ulkomaille vaikkapa terrorikoulutukseen, NDB saa paikantaa hänet puhelutiedoilla mutta ei tarkkailla viestiliikennettä.

”Käymme Sveitsissä loputonta ja hyvin teknistä keskustelua siitä, mitä nykyinen laki sallii ja mitä ei. Siksi tarvitsemme uuden lain”, Seiler perustelee.

Suomessa suojelupoliisi ja puolustusvoimat eivät ole vielä suostuneet tarkasti määrittelemään sitä, kuinka laajaa ja yksityiskohtaista viestiliikenteen tiedustelua ja valvontaa ne tarvitsevat.

Keskustelua ei ole syntynyt siitäkään, kuinka monta kertaa vuodessa esimerkiksi suojelupoliisi uskoo näitä uusia työkaluja tarvitsevansa.

Seiler sen sijaan on miettinyt asiaa.

”Puhumme ehkä noin 12 tapauksesta vuodessa”, hän sanoo.

Seurattavien henkilöiden lukumäärä kuulostaa pieneltä, sillä Supo ja Suomen puolustusvoimat tavoittelevat laajaa tietoverkkojen valvontaa. Kriitikot nimittävät sitä massavalvonnaksi.

”Me emme todellakaan halua massavalvontaa. Haluamme poimia neulan heinäsuovasta, emme ottaa koko kasaa”, Seiler kuvailee.

Ei ehkä ole sattuma, että Seiler puhuu heinäsuovasta. Samaa vertauskuvaa käytti Yhdysvaltain signaalitiedustelusta vastaavan NSA:n johtaja Keith Alexander ennen Edward Snowdenista lähteneen skandaalin paisumista.

NSA toteutti vuosikausia ajatusta, jossa neulaa ei etsitä heinäsuovasta, vaan tiedustelupalvelu varastaa koko heinäkasan. Tällöin tiedustelupalvelu kerää mahdollisimman ison tietovaraston esimeriksi puhelutietoja ja analysoi sitä.

Sveitsin tiedustelupalvelu haluaa nyt toimia päinvastoin.

”Kyse on suorastaan tiedustelufilosofisesta asiasta. Emme usko, että isosta tietomäärästä löytyy joku algoritmi tai merkkijono, joka paljastaa kohteen”, Seiler sanoo.

Sveitsin malli on se, että tiedustelupalvelu määrittelee ensin kohteen ja aloittaa vasta sen jälkeen kohdetta koskevan tiedustelun.

Massavalvonnan estää Seilerin mukaan se, että Snowdenin paljastusten jälkeen salattujen sanomien osuus tietoliikenteessä on kasvanut. Pieni tiedustelupalvelu pystyy avaamaan niistä vain murto-osan, joten tärkeintä on keskittyä analysoimaan metadataa eli sitä, kuka viestii ja kenen kanssa.

Tuomo Pietiläinen
Sveitsin tiedustelupalvelun NDB:n päämaja on Bernissä. Siellä työskentelee noin 270 virkailijaa, minkä lisäksi NDB työllistää maan kantoneissa satakunta ihmistä. Rakennuksessa työskentelee myös neljä puolueetonta valvojaa, jotka pääsevät käsiksi kaikkeen tiedustelupalvelun tietoon.
Sveitsin tiedustelupalvelun NDB:n päämaja on Bernissä. Siellä työskentelee noin 270 virkailijaa, minkä lisäksi NDB työllistää maan kantoneissa satakunta ihmistä. Rakennuksessa työskentelee myös neljä puolueetonta valvojaa, jotka pääsevät käsiksi kaikkeen tiedustelupalvelun tietoon.

Sveitsin tiedustelupalvelussa Bernissä työskentelee noin 270 virkailijaa, minkä lisäksi maan kantoneissa on satakunta työntekijää. Suomessa suojelupoliisi työllistää noin 300 ihmistä.

”Meidän on pakko olla valikoivia, sillä voimavaramme eivät edes riittäisi massavalvontaan”, Seiler korostaa.

Edellytys kaapelien kuuntelulle tulee olemaan, että vähintään toisen seurattavan on oltava Sveitsin ulkopuolella. Kotimaisten viestien vaihto on siis jäämässä tietoliikennetarkkailun ulkopuolelle.

Seiler tähdentää myös tiukkaa valvontaa. Jotta tiedustelupalvelu voi panna kansalaisen tietoliikenteen seurantaan, uusien työkalujen käytölle pitää saada oikeudellinen ja poliittinen lupa kahdelta korkeimmalta mahdolliselta alan päättäjältä. Ne ovat Sveitsin liittovaltion tuomioistuin ja hallituksen turvallisuuskomitea.

Suomessa ei vielä ole käyty keskustelua siitä, mikä taho myöntäisi luvan tiedusteluun. Sen sijaan käytännön verkkotiedustelutyön tekeminen on menossa molemmissa maissa samalle viranomaiselle eli puolustusvoimien tiedustelulaitokselle.

Sekä Sveitsissä että Suomessa puolustusvoimien tiedustelu käyttää satelliitteja myös niin sanottuun kuvatiedusteluun. Siitäkään ei ole Suomessa käyty kansalaiskeskustelua, vaikka nykyaikaisten satelliittien kyky nähdä kotirauhan suojaamille paikoille on hämmästyttävä.

Seilerin mielestä alihankintamalli tiedustelussa on hyvä asia.

”Kun toinen osapuoli tekee käytännön teknisen tiedustelutyön, niin väärinkäytösten vaara pienenee”, Seiler perustelee.

Väärinkäytösten mahdollisuuksia vähentää sekin, että Sveitsissä on käytössä ehkä maailman tehokkain tiedustelupalvelun kontrolli: kuka tahansa saa enemmin tai myöhemmin vastauksen siihen, mitä tiedustelupalvelu on kysyjästä rekisteröinyt. ”Noin sata ihmistä vuodessa käyttää tätä oikeutta hyväkseen”, hän kertoo hämmästyttävän avoimesta mallista.

Kysyjä joutuu toisinaan odottelemaan vastausta, sillä NDB saa lain mukaan viivyttää sitä korkeintaan kolme vuotta. Tiedustelupalvelu saa näin aikaa viedä operaation loppuun. Odottelun jälkeen NDB:n on kuitenkin annettava kaikki tieto kenelle tahansa kysyjälle. Vain lähteiden henkilöllisyyden saa salata.

Vertailun vuoksi: Suomen suojelupoliisista kansalainen saa itseään koskevat tiedot 60 vuoden odottelun jälkeen.

Seiler on selvästi ylpeä maan tiedustelupalvelun läpivalaisusta. ”Mielestäni se on onnistunut kompromissi kansalaisten oikeuksien ja toisaalta meidän tiedustelutarpeidemme välillä.”

Kerrataanpa Sveitsin opetukset meille ensimmäistä tiedustelulakia säätäville suomalaisille.

Ensiksi: tehokkaan tiedustelun ei tarvitse olla massavalvontaa. Toiseksi: kansalaisten on saatava nähdä kaikki häntä itseään koskevat tiedustelutiedot.

Sveitsin tiedustelun johtaja antaa vielä kolmannen vinkin: tiedustelulla on oltava vahva ja puolueeton valvonta.

Sveitsin tiedustelupalvelua pitävät silmällä kuuden kansanedustajan komitea sekä lähes riippumaton valvontaelin.

”Niillä on oikeus kaikkeen tietoon, mitä meillä on. Aivan kaikkeen”, Seiler sanoo.

Lähes riippumattomasta valvontaelimestä tulee Seilerin sanoin ”täysin riippumaton”, jos Sveitsin tiedustelu saa uudet työkalut käyttöönsä. Tuolloin valvontaelimessä ei enää ole puolustusministeriön jäsentä kuten nykyään.

Käytännössä suurimman työn tekee valvontaelin. Sen neljä jäsentä ovat jo nykyisin täysipäiväisesti töissä NDB:n päämajassa, sillä myös Sveitsin vanha tiedustelulaki edellyttää tiukkaa valvontaa.

Riippumattomien valvojien varassa on paljon, heidän ammattitaitonsa ratkaisee. ”Toisaalta systeemi toimii vain, kun valvojat varmasti pitävät salaisuudet sisällään.”

Kun Sveitsissä ollaan, uudet tiedonhankintatyökalut joutuvat vielä kansanäänestykseen kesäkuussa.

Ennen kansalaisten kuuntelemista heitä on kansanvallassa kuultava.

OIKAISU (24.1.2016): Sunnuntaina 17. tammikuuta kirjoitettiin virheellisesti, että Sveitsin tiedustelupalvelu NDB antaa viimeistään kolmen vuoden odottelun jälkeen kaiken kysyjää koskevan tiedon. NDB antaa tällöin tiedon siitä, onko henkilö rekisteröity. Rekisteröinnin syyn ja tiedon luonteen kysyjä saa tietää 10-45 vuoden kuluttua tiedustelusta. Suomessa samat tiedot tulevat julkisiksi 60 vuotta merkinnän syntymisestä suojelupoliisissa.

Tuomo Pietiläinen
”Olen huolestunut kansalaisten yksityisyydestä”, sanoo ympäristöteknologiayrityksessä työskentelevä Christoph Leumann (oik.). Hän allekirjoitti Zürichissä joulukuussa vaatimuksen, joka johtaa kansanäänestykseen uudesta tiedustelulaista. Nimiä keräsi Sveitsin nuorsosialistien Lewin Lempert (vas.).
”Olen huolestunut kansalaisten yksityisyydestä”, sanoo ympäristöteknologiayrityksessä työskentelevä Christoph Leumann (oik.). Hän allekirjoitti Zürichissä joulukuussa vaatimuksen, joka johtaa kansanäänestykseen uudesta tiedustelulaista. Nimiä keräsi Sveitsin nuorsosialistien Lewin Lempert (vas.).
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat