Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kuka on tuo salaperäinen nainen pääministerin rinnalla? Sipilän ykkösavustajalla on valtaa kuin ministerillä

Pääministerin ykkösavustaja Riina Nevamäki on 40-vuotias politiikan ammattilainen. Nevamäellä on jopa enemmän valtaa kuin riviministerillä, mutta itseään koskevaa julkisuutta hän yrittää vältellä kaikin keinoin. Nyt se ei onnistu.

Marko Junkkari HS

Uutislähetyksissä toistuu usein sama koreografia. Toimittajat ja valokuvaajat piirittävät eduskunnan aulassa pääministeriä, joka lausuu jotakin jostain ajankohtaisesta asiasta. Hieman kauempana, toimittajaringin ulkopuolella seisoo vaalea nainen tummassa jakkupuvussa. Hänellä on neliskanttiset silmälasit ja vakava ilme.

Viime kesästä lähtien tämä nainen on nähty kymmenissä uutiskuvissa pääministerin rinnalla, mutta useimmiten hänen nimeään ei mainita edes kuvatekstissä.

Eikä hän sitä edes halua. Hänen tehtävänsä on pysytellä taustalla.

Suuri yleisö ei tiedä hänestä yhtikäs mitään.

Nainen on nimeltään Riina Nevamäki. Hän on pääministerin poliittinen erityisavustaja. Se tarkoittaa, että hän on pääministerin tärkein työtoveri. Se taas tarkoittaa, että hänellä on paljon valtaa. Mutta kuinka paljon?

”Pääministerin poliittisella erityisavustajalla on enemmän valtaa kuin riviministerillä”, sanoo Mikael Jungner, joka toimi pääministeri Paavo Lipposen ykkösavustajana vuosina 2000–2002. Jungneriakaan ei kukaan vielä silloin tuntenut.

Roni Rekomaa / Lehtikuva. Kuvankäsittely Juha-Pekka Laitinen.
Riina Nevamäki on 40-vuotias politiikan ammattilainen.
Riina Nevamäki on 40-vuotias politiikan ammattilainen.

Yritys jos toinenkin. Turhaan.

Riina Nevamäki ei halua antaa haastattelua. Hän perustelee kieltäytymistään siteeraamalla keskustan puoluesihteeriä Timo Laanista.

”Laanisen mukaan erityisavustajan esiintyminen julkisuudessa on aina epäonnistuminen.”

Eikä Nevamäki halua epäonnistua, se tiedetään. Itse asiassa yksi hänen suurimmista onnistumisistaan oli se, kun hän onnistui välttämään epäonnistumisen.

Nevamäki nimitettiin syksyllä 2012 keskustan tuoreen puheenjohtajan Juha Sipilän neuvonantajaksi.

Keskustassa pelättiin ennen viime kevään eduskuntavaaleja, että kannatuspiikki oli tullut liian aikaisin. Nevamäen tehtävänä oli varmistaa, ettei poliittisesti kokematon Sipilä tee virheitä vaalitaistelussa. Seurasi varovainen vaalikampanja, joka onnistui tärkeimmässä. Sipilä ja Nevamäki eivät epäonnistuneet. Keskusta oli uurnillakin suurin puolue.

Se tarkoitti myös sitä, että Nevamäki nousi Suomen tärkeimmän vallankäyttäjän portinvartijaksi, ”postikonttoriksi”.

Artikkeliin liittyvät

Postikonttori on sana, jolla Timo Laaninen kuvaili pääministerin poliittisen erityisavustajan tehtävää 50-vuotissyntymäpäivähaastattelussaan vuonna 2004.

Laaninen noudatti itse julkisuusohjettaan. Hän toimi vuosikausia keskustalaisten pääministerien erityisavustajana, eikä juuri esiintynyt julkisuudessa itsenäisenä poliittisena toimijana paitsi tuossa syntymäpäivähaastattelussa.

Esimerkiksi Vanhasen ykköshallituksen kaudella 2003–2007 Laaninen mainittiin Helsingin Sanomien kirjoituksissa 80 kertaa – siis melko usein. Kun juttuja lukee tarkemmin, huomaa, ettei Laaninen esiinny niissä Timo Laanisena vaan pääministerin viestinvälittäjänä.

Varsinkin hallituskauden loppupuolella Laaninen pääsi tiuhaan kommentoimaan, ettei pääministeri kommentoi julkisuudessa velloneita naisasioitaan.

Syntymäpäivähaastattelussaan Laaninen sanoi myös, että erityisavustajan tärkein myyntiartikkeli on pääministerin aika. ”Aikaa ei pidä myydä niin paljon, että laatu pääsee heikkenemään”, Laaninen totesi.

Juuri tähän – niukkuuden jakamiseen – perustuu ykkösavustajan valta.

Maan tärkeimmän päättäjän puheille riittää tulijoita: virkamiehiä, poliitikkoja, toimittajia, etujärjestöjä. Erityisavustaja päättää ketkä pääsevät vallan ytimeen ja ketkä eivät. Erityisavustajan tehtävä on karsia turhaa hälyä, jotta pääministeri pystyy keskittymään olennaiseen, maan johtamiseen.

Erityisavustajat itse vähättelevät valtaansa, niin Laaninenkin.

”On ilo olla pääministerin postikonttorina, mutta päätökset tekee aina ministeri”, hän sanoi vuonna 2004.

Näinhän se on. Avustajat eivät päätä, mutta heillä on huomattavasti vaikutusvaltaa. He tarjoavat neuvoja tiukoissa paikoissa ja vaikuttavat siihen, mistä ylipäänsä päätetään.

Riina Nevamäki on rakentanut pääministerin ympärille jykevän suojamuurin. Kysyntä Sipilän ajasta on suurta, mutta tarjonta poikkeuksellisen niukkaa. Joidenkin mielestä Nevamäen kontrolli on jopa liian tiukkaa.

Sipilä ei pääministerinä ole ihan sellainen avokonttoripomo, jollaiseksi hän virkakautensa alussa halusi profiloitua.

Etenkin hallituskauden ensi kuukausina päätöksenteko jumitti, kun asiat pysähtyivät Nevamäen pöydälle.

Jumitus voi johtua myös Sipilän johtamistavasta. Hänellä on tapana keskittyä usein yhteen asiaan kerrallaan. Esimerkiksi syksyllä Sipilä kertoi, että hän keskittyi kolme viikkoa pelkästään sote-uudistukseen. Tämä tarkoittaa, että muut asiat saivat odottaa.

Sipilän lähipiiri toimii kuin yrityksen johtoryhmä. Siihen kuuluvat Sipilän ja Nevamäen lisäksi keskustan varapuheenjohtajat Annika Saarikko, Juha Rehula ja Anu Vehviläinen. Puoluesihteeri Timo Laanisen rooli on myös suuri.

Keskustan riveistä on kuulunut pitkin syksyä nurinaa siitä, ettei päätöksistä keskustella entiseen tapaan eduskuntaryhmässä tai puolue-elimissä.

Toisaalta kritiikkiin voi vastata sillä, että johtoryhmän kuudesta jäsenestä viisi on valittu puoluedemokratian mukaisesti tehtäviinsä puoluekokouksessa. Vain Riina Nevamäen asemasta ei ole äänestetty.

Riina Nevamäki, 40, on kokenut politrukki. Ensimmäinen pesti oli Esko Ahon eduskunta-avustajana vuonna 2002. Sittemmin hän avusti Matti Vanhasta puolustusministerinä ja pääministerinä sekä Mauri Pekkarista kauppa- ja teollisuusministerinä Vanhasen ykköshallituksessa. Vanhasen toisessa hallituksessa Nevamäki toimi pääministerin EU-asioiden avustajana sekä työ- ja elinkeinoministeriön valtiosihteerinä.

Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
2005: Riina Nevamäki toimi pääministeri Matti Vanhasen avustajana. Vasemmalla Eero Heinäluoma.
2005: Riina Nevamäki toimi pääministeri Matti Vanhasen avustajana. Vasemmalla Eero Heinäluoma.

Nevamäki opiskeli valtiotieteitä Turun yliopistossa. Hän asuu Espoossa ja hänellä on kohta viisivuotiaat kaksoset. Keskustalaisuus on verenperintöä, ainakin isoisä oli mukana kunnallispolitiikassa. Nevamäki on kotoisin Kortesjärveltä Etelä-Pohjanmaalta. Hän harrastaa ainakin juoksua ja on pelannut jalkapalloa.

Nevamäki on pariin otteeseen pyrkinyt taustalta eturiviin. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa hän sai Helsingin vaalipiirissä 1 115 ääntä ja jäi valitsematta. Kampanjaansa hän sai tukea vaalirahakohussa ryvettyneeltä Kehittyvien maakuntien Suomelta 3 000 euroa. Vuoden 2012 kuntavaaleissa Nevamäki sai Espoossa 258 ääntä eikä tullut valituksi.

Matti Björkman / Lehtikuva
2009: Riina Nevamäki nimitettiin elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen valtiosihteeriksi.
2009: Riina Nevamäki nimitettiin elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen valtiosihteeriksi.

Nevamäki kuuluu keskustan liberaalisiipeen. Vaalikonevastausten perusteella Nevamäki suhtautuu päämiestään vapaamielisemmin esimerkiksi homojen adoptio-oikeuteen.

”Kokenut”, ”ammattitaitoinen”, ”lojaali”. Näillä adjektiiveilla Nevamäkeä kuvataan. Yksi keskustalainen poliitikko korostaa hänen laajoja verkostojaan ja politiikan osaamistaan. Toinen järjestelykykyjä: ”Riina pitää koko orkesterin kasassa.” Vanha tuttu luonnehtii häntä perusluonteeltaan rennoksi ja hyväntuuliseksi.

Kyynisyys on politrukkien ammattitauti, mutta Nevamäki on kuulemma aika hyvin välttynyt siltä, vaikka toimittajiin hän suhtautuu ajoittain epäluuloisesti. ”Eritysavustajan pitää olla vähän paranoidi”, avustajakollega sanoo.

”Lähtökohtaisesti pääministeri on etäinen instituutio. Erityisavustaja on pääministerin edustaja maan päällä”, Mikael Jungner sanoo. Hänen mukaansa avustajan pitää tiedostaa toimivansa asiakaspalvelutehtävässä.

”Asiakas ei ole pääministeri, vaan ulkoiset sidosryhmät: virkamiehet, media, poliitikot, kansalaiset”, Jungner sanoo.

Päämiehen ja avustajan suhde perustuu ennen kaikkea luottamukseen. Jungner kertoo, että pääministeri Lipponen hermostui aikanaan häneen muutaman kerran. Kun Sdp:n eduskuntaryhmällä oli kokous Tampereella, kansanedustajat matkustivat kokouspaikalle junalla. Puheenjohtaja Lipponen hurautti paikalle juuri ennen tilaisuuden alkamista pääministerin virka-autolla. Toimittajat kysyivät avustaja Jungnerilta, eikö pääministeri arvosta julkista liikennettä.

”Pääministerin virka-auto on julkista liikennettä”, Jungner vastasi, ja sitaatti päätyi lehteen. Lipponen murahti jälkikäteen Jungnerille, että kaikkiin kysymyksiin ei pidä vastata.

Suomessa pääministerillä on ollut käytössä oma henkilökohtainen poliittinen sihteeri vuodesta 1927. Muille ministereille on palkattu avustajia 1960-luvulta lähtien. Poliittisen sihteerin titteli muutettiin vuonna 1990 pääministerin poliittiseksi erityisavustajaksi.

Kun Mauno Koivisto nimitettiin pääministeriksi 1979, hän ilmoitti, ettei tarvitse avustajaa. Sdp:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa maanitteli Koiviston ottamaan Lipposen sihteerikseen. Lipponen kertoo muistelmissaan, että hänen ja Koiviston suhde oli toimiva, mutta aika etäinen.

Lipposen ajoista avustajien määrä on kasvanut reippaasti. Lipponen pitää tätä huolestuttavana. ”On olemassa suuri riski, että avustajakunta alkaa elää omaa elämäänsä ja ryhtyy pelaamaan omia pelejään, joissa sotkeutuu omaan näppäryyteensä”, Lipponen kirjoitti muistelmissaan.

Politrukkien määrää on kasvattanut se, että vuonna 2005 keskeisiin ministeriöihin nimitettiin poliittiset valtiosihteerit. Valtiosihteerien tehtävä oli toimia ministerin ja virkakoneiston välissä. Ministeriön ylin virkamies on kuitenkin kansliapäällikkö, ei valtiosihteeri. Pääministerin valtiosihteeri, tällä hetkellä Paula Lehtomäki (kesk), johtaa eri ministeriöiden kansliapäälliköiden kokousta. Vuonna 2013 valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) moitti valtasuhteiden sekavuutta raportissaan.

VTV:n silloisen johtajan Tuomas Pöystin mukaan poliittisten esikuntien ja virkamiesten työnjaossa on ongelmia. Avustajien tulisi keskittyä tukemaan ministeriä poliittisissa asioissa eikä tunkea virkamiesten tontille. VTV:n mukaan ongelmallista on myös se, että keskeiset virkamiehet eivät olleet päässeet puhumaan suoraan ministerille, vaan heidän on pitänyt asioida poliittisen esikunnan kanssa.

Sipilän hallituksessa on 14 ministeriä eli selvästi vähemmän kuin edellisissä hallituksissa. Samalla valtiosihteereiden määrää on vähennetty kymmenestä neljään. Pääministerin valtiosihteerin lisäksi kaikilla kolmella hallituspuolueella on omansa.

Avustajien määrä – 36 – on aivan sama kuin edellisessä hallituksessa. Ministerien ja valtiosihteerien väheneminen tarkoittaa väistämättä sitä, että avustajien rooli ja vaikutusvalta on kasvanut.

Tämän takia pääministerin ykkösavustajan palkkaa nostettiin viime kesänä, vaikka ministerit laskivat palkkojaan taloustalkoiden nimissä. Nevamäen kuukausiansio, 7 530 euroa, on noin kymmenen prosenttia suurempi kuin edellisellä pääministerin ykkösavustajalla.

Palkankorotusta perusteltiin sillä, että työn määrä ja vaativuus kasvoivat. Korotuksen siunasi pääministeri Juha Sipilä, mistä oppositio otti syksyllä ilon irti.

Nevamäen tehtäviin kuuluu myös kaikkien keskustan avustajien työn johtaminen. Kokoomuksessa vastaavaa tehtävää hoitaa ministeriryhmän eritysavustaja Joonas Turunen. Perussuomalaisissa kuvio on järjestetty hieman toisin. Perussuomalaisten ministeriryhmän erityisavustaja on Juha Halttunen. Avustajia kuitenkin johtaa valtiosihteeri Samuli Virtanen.

Nevamäki, Turunen ja Virtanen kokoontuvat joka keskiviikko kello 10. Kolmikko käy läpi torstain raha-asiainvaliokunnan ja valtioneuvoston yleisistunnon asialistat.

Tarkoitus on varmistaa, ettei päätettävien asioiden listalla ole mitään poliittisia pommeja ja että päätökset noudattavat hallitusohjelman henkeä.

Pienemmissä kiistoissa avustajat neuvottelevat keskenään, suuremmissa asiaa puivat vastuuministerit, ja kaikkein vaikeimmat ongelmat päätyvät puheenjohtajien eli Juha Sipilän, Timo Soinin ja Alexander Stubbin väännettäväksi. Ykkösavustajat osallistuvat myös tämän trion kokouksiin.

Timo Laanisen ohjeista huolimatta Nevamäki antoi syksyn aikana yhden haastattelun, yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen Ura-ammattilehdelle.

”Mietin usein etukäteen, mitä työtehtäviä teen päivän aikana, mutta huomaan päivän päätyttyä, etten ehtinyt tehdä niistä mitään. Kiireellisiä töitä tulee hyvin lyhyillä varoitusajoilla”, Nevamäki sanoi haastattelussa.

Eräs entinen poliittinen avustaja ihmettelee kommenttia. Pääministerillä ja hänen esikunnallaan on niin paljon valtaa, että heidän pitäisi nimenomaan pystyä määrittelemään poliittista agendaa eikä vain reagoida siihen.

Toisaalta kommentti kuvaa hyvin Sipilän hallituksen alkutaivalta. Hallituksella on kunnianhimoiset tavoitteet Suomen velkaantumisen taittamiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Suunnitelman toteuttamista on haitannut se, että jatkuvasti on tullut yllätyksiä, joihin hallitus on joutunut reagoimaan: pakolaiskriisi, Kreikan uusi lainapaketti, Pariisin terrori-iskut.

Hallitus on kompuroinut myös ihan omatoimisesti hosumalla ja perumalla päätöksiään. Ura-lehden haastattelusta paistaa Nevamäen huoli mahdollisesta epäonnistumisesta.

”Mikään ei ole niin katoavaista kuin vaalitulos, jos työt hoidetaan huonosti”, Nevamäki sanoi. ”Joka hetki on muistettava, että demokratiassa valta on vain lainavaltaa.”

Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Hallitusvaltaa käyttää valtioneuvosto, jonka pitää nauttia eduskunnan luottamusta.

Perustuslaissa ei puhuta poliittisista avustajista mitään. Silti pääministerin erityisavustajakin käyttää lainavaltaa. Se on lainassa pääministeriltä.

Oikaisu 17.1 kello 15.30: Artikkelin kolmannen kuvan kuvatekstissä oli aiemmin virhe. Kuvassa vasemmalla on Eero Heinäluoma, ei Risto Volanen.

Martti Kainulainen / Lehtikuva
2015: Marraskuussa kaksikko ratkoi sote-kriisiä.
2015: Marraskuussa kaksikko ratkoi sote-kriisiä.
Marko Mumm
2015: Pääministeri Juha Sipilä avustajineen tapasi Viron pääministerin Taavi Rõivaksen kesäkuussa.
2015: Pääministeri Juha Sipilä avustajineen tapasi Viron pääministerin Taavi Rõivaksen kesäkuussa.
Leif Rosas
2015: Huhtikuussa 2015 Juha Sipilä ja Riina Nevamäki aloittivat hallitustunnustelut.
2015: Huhtikuussa 2015 Juha Sipilä ja Riina Nevamäki aloittivat hallitustunnustelut.
Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
2014: Puoluejohdon neuvonantaja Riina Nevamäki ja ehdokas Olli Rehn seurasivat eurovaalien tuloslaskentaa.
2014: Puoluejohdon neuvonantaja Riina Nevamäki ja ehdokas Olli Rehn seurasivat eurovaalien tuloslaskentaa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat