Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kulmahuoneen kasvatti – kuinka mukava Piiraisen Marko muuttui AKT-änkyräksi

Marko Junkkari HS

Ei. Ei, ei, ei. Marko Piirainen on viime aikoina kuluttanut yhtä sanaa.

Ei työajan pidennykselle, ei pakkolaeille, ei keskitetylle tuloratkaisulle, ei työehtojen heikennyksille.

Artikkeliin liittyvät

Kun Juha Sipilän (kesk) hallitus kesällä nimitettiin, Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen kertoi hallitusohjelman olevan sodanjulistus ammattiliitoille. Hän sanoi, että AKT on valmis puolustamaan työntekijöiden oikeuksia kaikin mahdollisin keinoin. Hän on myös syyttänyt Sipilän hallitusta mafiahenkisestä uhkailusta, kiristyksestä ja työntekijöiden kyykytyksestä.

Sipilä puolestaan on pitänyt AKT:n touhua käsittämättömänä. ”Tästä on isänmaan etu kaukana”, hän sanoi marraskuun lopussa, kun AKT irtautui yhteiskuntasopimuksesta. EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämiehen mukaan AKT on vastuuton. Kansanedustaja Tom Packalén (ps) kutsui Piiraista maanpetturiksi.

Marko Piirainen on toisille taistelevan työväenluokan sankari, joka panee kampoihin porvarihallitukselle. Toisille hän on pysähtyneisyyden ajan symboli, joka pitää koko Suomea panttivankinaan.

Puhutaanko nyt tästä miehestä?

Kun Marko Piiraisen tapaa kasvokkain, hän ei vaikuta lainkaan äkkiväärältä ay-jyrältä.

Päinvastoin. Porvoossa omakotitalossa linja-autonkuljettajavaimon ja kahden poikansa kanssa asuva Piiraisen Marko on mukava mies. Hän myötäilee keskustelussa puhekumppanin sanomisia. Väliin hän ynähtelee ”kyllä”, ”totta”, ”joo”, ”mmm”.

Ay-tuttujensakin mukaan Piirainen on fiksu ja joviaali kaveri, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Siksi moni toivoi Piiraisen tuovan AKT:hen uudenlaista avoimuuden kulttuuria, kun hänet valittiin puheenjohtajaksi. Siltä myös alkuun vaikutti.

Sitten tapahtui jotakin. ”Markon ote tiukkeni selvästi noin vuosi sitten”, sanoo kollega toisesta työntekijäliitosta. Piirainen ryhtyi käyttämään keskusjärjestö SAK:n hallituksessa jyrkkiä puheenvuoroja. Kokouksissa toistui lause: ”Me emme AKT:ssä voi hyväksyä tätä.”

Muutos ihmetytti vanhoja tuttuja. Yksi kertoo Piiraisen olleen ennen puheenjohtajapestiä ”aika pehmeä”. Toinen kertoo hänen pyrkineen pikemminkin välttämään konflikteja – joskus jopa liikaakin.

Eräs ay-kollega vitsailee, että AKT:n puheenjohtajan kulmahuoneen seinissä on ilmeisesti jotain kemikaalia, joka muuttaa ihmisen änkyräksi.

Marko Piiraisen kotialbumi
Marko Piirainen vietti lapsuutensa Kuhmossa.
Marko Piirainen vietti lapsuutensa Kuhmossa.

Marko Piirainen kertoo, että hänellä oli onnellinen ja hyvä lapsuus.

Perhe asui Kuhmossa, tarkemmin Ylä-Vieksin kylässä, joka sijaitsee noin 40 kilometriä Kuhmon keskustasta Ouluun päin. Vielä 1980-luvulla kylässä oli 300 asukasta, nyt 120.

Perhe ei ollut rikas mutta ei köyhäkään. ”Ruokaa oli aina, ja vaatteet olivat puhtaat ja ehyet.”

Piiraisilla oli pientila. Muutama lehmä, sikoja ja kanoja. Äiti Anneli hoiti kahta lasta ja tilaa, isä Kaarlo työskenteli Metsähallituksessa metsurina ja mittamiehenä.

”Isä sai aikoinaan kultaisen ansiomerkin 30-vuotisesta palvelusta. Se oli hänelle tärkeää: kun tekee hyvin perustyönsä, niin työnantaja arvostaa sitä.”

Piirainen sanoo, että kotoa ovat peräisin hänen keskeiset arvonsa: rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja työnteon moraali. Hän osallistui tilan eläinten hoitoon pienestä pitäen.

Ala-asteen Piirainen kävi kyläkoulussa, mutta yläasteelle piti matkustaa Kuhmon keskustaan. Matka vei puolitoista tuntia suuntaansa. Lukioon hän ei halunnut, vaikka päästötodistuksen keskiarvo oli päälle kahdeksan ja opinto-ohjaaja patisteli. Hän valitsi ammattikoulun talonrakentajalinjan. Ammattikoulun jälkeen hän pääsi teknilliseen opistoon ja valmistui vuonna 1997 yhdyskuntarakentamisen linjalta teknikoksi eli tiemestariksi.

Vastavalmistuneelle olisi ollut tarjolla apulaistiemestarin paikka Kuhmossa, ja jatkokoulutuspaikkakin oli tiedossa. Mutta kun Piirainen kuuli, että AKT hakee Varsinais-Suomeen aluetoimitsijaa, hän päätti hakea. Kaikkien yllätykseksi AKT:n puheenjohtaja Kauko Lehikoinen valitsi tehtävään 22-vuotiaan Piiraisen, vaikka tämä oli rakennusliiton jäsen eikä ollut käynyt Turussa kuin kääntymässä.

AKT:n historian nuorin aluetoimitsija oli myös innokas. ”Kiersin kaikki saunaillat, en jättänyt yhtään kutsua väliin. Verkostoiduin hyvin. Pari vanhempaa luottamusmiestä otti minut suojelukseensa.”

Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitossa on 50 000 jäsentä. Ei siis kovin paljon, mutta liitto on kokoaan suurempi, sillä logistiikka on strateginen ala. Kuljetukset on sidottu aikaan, niitä ei voi varastoida kuten tehdastuotteita. Jos tuotetta ei lakon takia kuljeteta ajallaan asiakkaalle, tilanne menee ohi ja tappiot ovat suuret.

AKT:n voima perustuukin siihen, että se pystyy halutessaan pysäyttämään koko Suomen.

Kuljetusliitot ovat militantteja myös muualla maailmassa. Sosiologit selittävät tätä sillä, että satamatyöläiset ovat kollektiivisen työläisen prototyyppejä. Paikasta toiseen liikkuvat automiehet puolestaan ovat individualisteja, mikä luo hyvän pohjan oppositioliikkeille.

Läpi historian kuljetusala onkin ollut kiivaiden järjestöriitojen keskiössä, kuten Tapio Bergholmin kolmiosaisesta AKT:n historiasta selviää. Kirjasarjan nimi on Kovaa peliä kuljetusalalla, mikä kuvaa hyvin liiton historiaa. Ja myös nykyisyyttä.

Kuljetusalaa on perinteisesti pidetty lakkoherkkänä. Marraskuussa AKT tuki postin työntekijöiden työtaistelutoimia. Syyskuussa se oli näkyvästi mukana ay-liikkeen päivän kestäneessä työnseisauksessa. Viime vuonna Tornion sataman pääluottamusmiehen uhkailusta alkanut selkkaus sulki kaikki Suomen satamat päiväksi. Vuonna 2013 AKT osallistui Finnairin ateriapalveluita koskevaan työsopimuskiistaan tukilakoilla. Vuoden 2010 satamalakko kesti lähes kaksi viikkoa.

AKT:n keskeinen argumentti palkkaneuvotteluissa on jo vuosikymmeniä ollut se, että sen jäsenten keskitulo on pienempi kuin teollisuudessa keskimäärin. EK:n julkaisemista palkkatilastoista näkee, että tämä pitää paikkansa. Jos tarkastellaan autoliikenteen työntekijöiden ja ahtaajien tuloja yhdessä, ne ovat hieman alle teollisuuden keskiarvon.

Erikseen tarkasteltuna ahtaajat kuitenkin tienaavat huomattavasti teollisuuden työntekijöitä enemmän. Toisaalta AKT:ssä on useita ammattiryhmiä, jotka ansaitsevat vähemmän, esimerkiksi liikenneopettajat, matkatoimistovirkailijat ja matkahuollon työntekijät.

AKT on ilmoittanut haluavansa käydä seuraavat palkkaneuvottelut liittokierroksena. Historiansa aikana AKT on usein liittokierroksella onnistunut parantamaan jäsentensä suhteellista asemaa teollisuuteen verrattuna. Paras esimerkki oli vuoden 2007 kierros, jolloin palkankorotusprosentit olivat kaksinumeroisia. Tällä kertaa isoja korotuksia tuskin on tiedossa.

AKT:n lakkohaluja varmaankin hillitsee myös jäsenten huoli työpaikoista. Taantuman vuoksi tavara ei kulje rekoissa ja satamissa on hiljaista. Epävarmuutta tuo sekin, että linja-autoala on kovassa myllerryksessä. Hallitus on myös vapauttamassa kuljetusalan kilpailua ulkomaalaisille yhtiöille.

Leif Rosas
Marko Piirainen on jyrissyt AKT:n puhujanpöntöstä siitä lähtien, kun hänet valittiin Timo Rädyn eron jälkeen puheenjohtajaksi vuonna 2012.
Marko Piirainen on jyrissyt AKT:n puhujanpöntöstä siitä lähtien, kun hänet valittiin Timo Rädyn eron jälkeen puheenjohtajaksi vuonna 2012.

Vuonna 2003 aluetoimitsija Piiraisen ura lähti nousuun. Hänet valittiin ensin Helsinkiin AKT:n palkkasihteeriksi ja seuraavana vuonna talouspäälliköksi, jonka vastuulla olivat myös henkilöstöasiat. Työn ohessa Piirainen suoritti Markkinointi-instituutissa talouspäällikön tutkinnon.

Talouspäällikkönä Piirainen toimi puheenjohtaja Timo Rädyn aisaparina. Vuodesta 2001 AKT:tä johtanut Räty oli Suomen pelätyin liittojohtaja. Miesten väleistä liikkuu kaikenlaisia tarinoita, mutta Piiraisen mukaan heillä oli ”kohtuullisen hyvä” työsuhde. Erimielisyyksiä oli lähinnä talousasioista.

Rädyn takia Piirainen silti lähti 2010 AKT:stä Työväen sivistysliiton hallintojohtajaksi. Seuraavana vuonna julkisuuteen tuli Rädyn viestintäpäällikkö Hilkka Ahteeseen kohdistunut työpaikkakiusaaminen.

Timo Räty erotettiin AKT:n puheenjohtajan paikalta kesäkuussa 2012 kesken kauden. Syynä olivat rahankäyttöön liittyvät epäselvyydet sekä työpaikkakiusaaminen, josta Räty sai sittemmin myös tuomion oikeudessa.

Rädyn eron takia liitto oli täysin sekaisin ja jäsenet ihmeissään.

Kokoavaksi voimaksi haettiin Marko Piirainen. Hän voitti puheenjohtajavaalissa vastaehdokkaansa Tapio Bergholmin selvin luvuin 31–3.

Alkuvaiheessa puheenjohtajana Piiraisen asema ei ollut kovin vahva. Merkittävämpi vallankäyttäjä oli hänen kakkosmiehensä, varapuheenjohtaja Arto Sorvali, jonka tausta on satamassa. Hän on liiton lakkokenraali.

AKT:ssä todellinen valta ei muutenkaan selviä organisaatiokaaviosta. Yksittäisillä luottamusmiehillä saattaa olla erittäin paljon vaikutusvaltaa, mutta jäsenistö edellyttää silti, että AKT:n puheenjohtaja on näkyvä ja vahva.

”Jäsenet tykkäävät, kun puheenjohtaja sanoo asioita, joita he itsekin haluaisivat sanoa”, kuvailee eräs AKT-tuntija.

Samaan aikaan puheenjohtajan liikkumavara on aika pieni. Jäsenistö pitää puheenjohtajaa tiukasti otteessaan, kompromisseja ei katsota hyvällä.

Liitossa muistellaan vieläkin vuoden 1976 satamalakkoa, jonka AKT:n silloinen puheenjohtaja Martti Veirto keskeytti maan hallituksen ja Sdp:n painostuksen vuoksi. Siitäkin huolimatta, että jäsenäänestyksen perusteella jäsenistö oli toista mieltä.

Seuraavassa liittokokouksessa Veirto syrjäytettiin, ja hänen tilalleen nousi Risto Kuisma. Hän oli tiukka ja erittäin näkyvä puheenjohtaja, television viihdeohjelmissakin hän vieraili. Myöhemmin Kuisma toimi kansanedustajana.

Marko Piirainen on vasemmistodemari. Demarius tulee hänelle verenperintönä. Hänen vanhempansa olivat aikanaan Ylä-Vieksin ainoat julkidemarit. ”Demarit saivat kylältä 2–4 ääntä, ja kaikki tiesivät, että kaksi niistä tuli meiltä.”

Piiraisen isä toimi aktiivisesti Maaseututyöväen liiton ammattiosastossa ja demareiden paikallistoiminnassa. Itse hän kuvailee ”syttyneensä” vuoden 1982 presidentinvaaleissa. Pientilalle Ylä-Vieksiin piipahti silloin Kajaanista demariaktiiveja tuomaan Mauno Koiviston vaalijulisteita. Seitsemänvuotias Marko levitti niitä isänsä kanssa ympäri pitäjää.

”Julisteet olivat todella isoja”, Piirainen muistaa. ”Niissä luki ’Koivisto suoraan’, ja ne tekivät minuun suuren vaikutuksen.”

Vuoden 1996 kuntavaaleissa 21-vuotias Piirainen jäi yhden äänen päähän valtuustopaikasta. Hän kuitenkin nousi varapaikalta Kuhmon valtuustoon 1998. ”Kepulla oli silloin valtuustossa yksinkertainen enemmistö – sanan varsinaisessa merkityksessä”, Piirainen sanoo naurahtaen.

Kaikki taustaksi haastatellut kertovat, että Piirainen on erittäin kiinnostunut politiikasta. Erään hänen tuttavansa mukaan Piirainen on kiinnostuneempi politiikasta kuin ay-toiminnasta. Hänen poliittiset saavutuksensa ovat kuitenkin olleet tähän mennessä aika vähäisiä. Vuonna 2014 hän pyrki Sdp:n puoluekokousedustajaksi, mutta ei tullut valituksi vaan jäi Itä-Uusimaan äänestyksessä yhdeksänneksi, vaikka oli AKT:n puheenjohtaja. Listan ykkönen oli AKT:n entinen puheenjohtaja Risto Kuisma.

Kyseisessä puoluekokouksessa Sdp:n puheenjohtajaksi valittiin Antti Rinne, entinen tiukka ay-johtaja. Rinteen johdolla Sdp hävisi viime kevään vaalit ja jäi oppositioon.

Syksyn mittaan demareiden kannatus on noussut kohisten, viimeisimmissä mittauksissa se nousi maan suurimmaksi puolueeksi. Kannatuksen kasvun keskeinen syy on kansalaisten tyytymättömyys Sipilän hallituksen pakkolakeihin.

Pakkolakien vastustajana on profiloitunut ennen kaikkea SAK. Keskusjärjestön liitoista näkyvin on ollut puolestaan AKT.

Piirainen on ehtinyt jo väläytellä keväälle poliittisia mielenilmauksia pakkolakeja vastaan.

Ei. SAK:ssa ei olla kovin innoissaan Piiraisen jyrkästä linjasta. ”Piirainen kuluttaa itsensä ja liittonsa loppuun”, sanoo toisen liiton vaikuttaja. ”Aina ei voi ampua piiput punaisina, vaan jonkun pitää tykit ladatakin.”

Mutta miten mukava mies voi olla näin tiukka liittojohtaja?

Piirainen hämmästyy kysymystä. ”Edunvalvonnassa ja neuvottelupöydässä pitää olla tiukka ja jämäkkä”, hän sanoo. ”Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muuten ei voisi olla ystävällinen ja kohtelias.”

Onko kyseessä vain rooli?

”Ei.”

Kun Piirainen valittiin AKT:n puheenjohtajaksi, hän sitoutui toimimaan tehtävässä ainakin Rädyn kauden loppuun ja yhden kauden sen päälle. Tämä tarkoittaa vuotta 2018.

Seuraavana vuonna on eduskuntavaalit. Tätä vauhtia Marko Piirainen saattaa olla silloin vähintään yhtä tunnettu kuin Risto Kuisma.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat