Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Energiatehokkaissa rakennuksissa piilee riskejä – tuleeko Suomesta mätien kotien maa?

Tehokkaat ilmanvaihtokoneet saattavat pahentaa sisäilmaongelmia, eivätkä ne välttämättä säästä energiaa kuten laskelmat lupaavat.

Jussi Konttinen HS

Hämäläisen järven saaressa kohoaa epätodellinen näky: jyhkeistä hirsistä salvottu kehikko, jonka liitokset on veistetty hienoiksi sulkanurkiksi.

Onko tuollaista olemassakaan? Tai pikemminkin: saako tuollaista olla?

Ville Männikkö
Eetu Puurtisen hirsikehikko on veistetty yli satavuotiaista petäjistä. Puurtinen joutuu asentamaan taloonsa koneellisen ilmanvaihdon energiansäästösäädösten takia.
Eetu Puurtisen hirsikehikko on veistetty yli satavuotiaista petäjistä. Puurtinen joutuu asentamaan taloonsa koneellisen ilmanvaihdon energiansäästösäädösten takia.

Nykyiset rakennusmääräykset eivät ole tehneet tuuloslaisen Eetu Puurtisen kodin pystytyksestä helppoa.

Puurtinen on ammatiltaan hirsirakentaja, joka on ollut muun muassa pystyttämässä muusikko Sipe Santapukin kuuluisaa saunaa Heinolassa.

Puurtinen alkoi suunnitella taloaan, kun myrsky oli kaatanut puita suvun omistamasta saaresta ja hän mietti mitä niistä tekisi. Hirret ovat yli satavuotiaista petäjistä. Niitä voi käyttää omalla työmaalla, mutta muuten niille pitäisi laskea lujuusluokitus kantavissa rakenteissa.

”Halusin tehdä alusta loppuun itse. Olen sahannut puut ja kuorinut hirret petkeleellä.”

Neljä vuotta meni hyvin: Puurtinen kokosi kehikkoa kirvesmiehen silmällä, ilman piirustuksia.

Sitten tuli rakennusluvan hankinnan aika. Puurtinen halusi talostaan mahdollisimman perinteisen: ei keinotekoisia materiaaleja, ei koneellista ilmanvaihtoa.

Unelma törmäsi rakennusmääräyksiin. Jokaisen uuden talon on läpäistävä energialaskelma, jossa ynnätään käytettyjen rakenneratkaisujen lämmöneristyskykyä eli U-arvoja.

Koska Puurtinen tekee talonsa ilman lisäeristystä ja ulkovuorausta, hän joutuu säästämään energiaa muutoin.

”Kääntelin näitä energialukuja, enkä saanut arvoja täsmäämään ilman koneellista ilmanvaihtoa. Minun on pakko laittaa ilmanvaihtokone lämmön talteenotolla, vaikka en haluaisi. Mahdollisuutta kaikkein yksinkertaisimpaan ratkaisuun ei ole”, hän harmittelee.

Puurtista ihmetyttää, ettei materiaalien ja laitteiden hiilijalanjälkeä oteta huomioon energialaskelmissa. Hän ei saa hyvitystä siitä, että puut on kaadettu läheltä, vedetty paikalle taljoilla ja nostettu vinsseillä lihasvoimin ja että hän tekee perustan luonnonkivistä. Betonia ja uretaania on tulossa vain erilliseen märkätilaan hirsikehikon ulkopuolelle.

http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/a721123a9b5ddf2fd11f9c3ac79d7f5d61fd9120-graffavideo_talojen_ilmanvaihto.jpg
Näin nykytalosta voi tulla homeloukku
Koneellinen ilmanvaihto ja paksut eristeet voivat olla osasyyllisiä suomalaisten rakennusten sisäilmaongelmiin.

Suomi säästää energiaa ja torjuu ilmastonmuutosta. Pariisin kokouksessa Suomi sitoutui vähentämään päästöjään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Rakennukset kuluttavat 40 prosenttia energiasta, joten ei ole ihme, että säästöä haetaan juuri niistä.

EU antoi rakennusten energiatehokuutta koskevan direktiivin vuonna 2010. Sen pohjalta Suomi laatii nyt lakimuutosta, jonka tavoitteena on ”lähes nollaenergiarakennus”.

Jokainen maa määrittelee, mitä energiatehokas rakentaminen tarkoittaa, mutta Suomi on menossa kohti tavoitetta tiukimman kautta.

Lainvalmistelua varten tehdyn selvityksen mukaan toimistotalojen energiankulutuksesta voisi säästää 47 prosenttia tehostamalla ilmanvaihtoa ja lämmön talteenottoa, parantamalla valaistusta, ikkunoita ja rakenteiden tiiviyttä.

Määräyksistä voi poiketa, mutta poikkeukset pitää hyväksyttää viranomaisilla.

Nyt valmisteltava laki koskee uudisrakentamista. Kuitenkin jo yli puolet rakentamisesta on talojen korjausta.

”Vain kymmenesosa rakennuskannasta uudistuu kymmenessä vuodessa. Jotta päästöt saadaan kuriin 2030 mennessä, on pakko tehdä jotain olemassa oleville rakennuksille”, sanoo rakentamismääräyksistä vastaava ympäristöministeriön ylijohtaja Helena Säteri.

Kukaan ei pakota omistajaa korjaamaan taloaan. Mutta jos rakennukseen tekee isomman muutoksen, se edellyttää rakennuslupaa. Samalla astuvat voimaan korjausrakentamisen energiamääräykset, jotka Suomi sääti vuonna 2013. Niitä on sovellettava, jos muutokset ovat ”toteutettavissa taloudellisesti”.

Etenkin korjausrakentamisen energiavaatimukset herättävät arkkitehtikunnassa voimakasta kritiikkiä.

”Suomi on unohtanut olevansa pohjoisessa. Esimerkiksi Skotlanti on vaatinut ja saanut poikkeuksia energiatehokkuusdirektiivistä sijaintinsa vuoksi, mutta Suomi ei ole sellaisia pyytänyt. Arkkitehdeilla on iso huoli, että määräysten takia joudutaan pilaamaan taloja”, sanoo Alvar Aalto -säätiön johtaja, arkkitehti Tommi Lindh.

”Rakennus on monimutkainen fysikaalinen kokonaisuus, mutta tässä otetaan huomioon vain yksi asia, energia. Kun vaikka rintamamiestalo korjataan, pakotetaan muuttamaan se, mikä jo toimii. Jos ei ole vikaa, ei kannata korjata, tulee vaan enemmän vauriota”, kertoo arvokohteiden korjauksiin erikoistunut arkkitehti Tapani Mustonen.

”Määräyksiä ja ohjeita tulkitaan jäykästi. Ajatellaan, ettei rakennus vastaa nykynormeja, ja lisätään siihen tekniikkaa, ilmanvaihtoa, jäähdytystä ja tietojärjestelmiä. Energiatehokkuus, lämmöneristys ja ilmanvaihto eivät kuitenkaan ole sellaisia irto-osia, joita voisi muuttaa vaikuttamatta rakennuksen kokonaisuuteen”, sanoo Museoviraston yliarkkitehti Pekka Lehtinen.

Oleellinen osa energiansäästötoimia on koneellinen ilmanvaihto ja siihen liittyvä lämmön talteenotto poistoilmasta. Iso osa rakennusmääräysten kritiikistä liittyy juuri koneellisen ilmanvaihdon ongelmiin.

Sata vuotta sitten rakennetuissa kerrostaloissa ilmanvaihto on painovoimainen: se perustuu ulkoseinän korvausilma-aukkoihin ja poistoilmahormeihin.

Sotien jälkeen kerrostaloihin alettiin asentaa ilmanpoistokoneita. Nykyään uudisrakennuksissa on monimutkainen ja tehokas ilmanvaihtojärjestelmä tulo- ja poistoilmakoneineen, lämmön talteenottoineen ja jäähdytysjärjestelmineen.

Suomalaiset tarvitsevat viranomaisten mielestä enemmän happea kuin muut kansat. Pohjoismaisen vertailun mukaan Suomessa vaaditaan eniten tuloilmaa toimistoissa, asuinkerrostaloissa ja pientaloissa. EU-vertailu kertoo, että Suomessa puhalletaan koulujen luokkahuoneisiin enemmän ilmaa kuin muissa maissa.

Koneellisen ilmanvaihdon etuna on se, että raikasta ilmaa on tarjolla riittävästi rakennuksen eri osissa. Liika hiilidioksidi ei ole hyväksi ihmiselle.

Tehokkailla ilmanvaihtokoneilla on kuitenkin varjopuolia.

Ensinnäkin ne vievät runsaasti tilaa. Entinen Elannon Leipätehdas Helsingin Hämeentiellä on tyypillinen esimerkki. Konehuone on vallannut ullakkokerroksen: tulo- ja poistoilmakoneita, jäähdytyskoneita ja talteenottojärjestelmä. Paksut ilmastointiputket risteilevät kerroksissa.

Parhaillaan remontoitavissa Eduskuntatalossa ja Helsingin kaupunginteatterissa ilmastointitilat joudutaan louhimaan maan alle.

Toiseksikin koneellinen ilmanvaihto kuluttaa runsaasti sähköä toisin kuin painovoimainen, joka ei kuluta sitä lainkaan. Koneellisessa ilmanvaihdossa tuloilman virtausnopeus on suuri ja ilma on lämmitettävä nopeasti. Julkisiin rakennuksiin asennetaan myös jäähdytys, joka syö paljon sähköä.

Kolmas varjopuoli onkin sitten kinkkisempi: tehokkaiden ilmanvaihtokoneiden epäillään olevan osasyyllisiä Suomen rakennusten perusvitsaukseen, sisäilmaongelmiin.

Jotta sisältä tuleva ilman kosteus ei tiivistyisi ulkoseinään, ilmanvaihto säädetään useimmiten alipaineiseksi. Alipaineinen rakennus imee itseensä korvausilmaa. Jos talo ei ole tiivis, se voi imaista korvausilman seinässä, katossa tai lattiassa olevasta reiästä. Mikäli rakenteissa on mikrobeja tai epäpuhtauksia, niitä päätyy tällöin huoneilmaan.

Tämän takia koneellisen ilmanvaihdon asentamisen yhteydessä joudutaan tarkastamaan kaikki vanhan talon rakenteet. Varmuuden vuoksi esimerkiksi puuta sisältäviä välipohjia poistetaan, vaikka ne olisivat kunnossa.

Jos kasvustoja on pesiytynyt ilmanvaihtokanaviin, järjestelmästä voi tulla homeenlevityskone.

Neljäs ongelma ilmanvaihtokoneissa on niiden monimutkaisuus. Ne voivat vaatia käyttäjäkseen insinööriä, kun painovoimaisen ilmanvaihdon talossa asukas avaa ikkunan tai venttiilin.

Jos järjestelmää ei huolleta ja suodattimia vaihdeta, se on altis vioille. Hiilidioksidianturit ja ilmamääräsäätimet menevät helposti rikki, eikä järjestelmä välttämättä osaa kertoa, että jokin on vialla.

Ja viidenneksi ilmanvaihtokoneet ovat kalliita. Voi kestää jopa 30 vuotta ennen kuin ne maksavat itsensä takaisin säästettynä energiana, ja silloin laitteiden käyttöikä saattaa jo lähestyä loppuaan. Koneita ohjaavan automaation voi joutua uusimaan jo kymmenen vuoden kuluttua.

Suomi on pilattujen talojen maa. Jopa 600 000–800 000 ihmistä oleskelee päivittäin tiloissa, joissa on merkittäviä kosteus- tai homeongelmia.

Otaniemessä Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitoksella pitäisi olla kaikki rakentamiseen liittyvä viisaus Suomessa. Niin vain kävi, että laitos jouduttiin tyhjentämään koko viime kesäksi korjauksia varten, kun useiden ihmisten epäiltiin saaneen oireita sisäilmasta.

Rakennustekniikan talo on rakennettu neljässä vaiheessa vuosina 1959–1999. Vuonna 2001 koko rakennus peruskorjattiin ja sen koneellinen ilmanvaihto uusittiin tehokkaaksi.

Kosteusvaurioita ja mikrobikasvustoja löytyi varsinkin rakennuksen eri osien, ikkunoiden, seinien ja katon liitoskohdista. Ylläpitopäällikkö Jukka-Pekka Salmiston mukaan ilmanvaihto on voinut pahentaa tilannetta.

”Järjestelmä on mitoitettu alipaineiseksi, jonka takia se on voinut levittää epäpuhtauksia.”

Ville Männikkö
Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitos remontoitiin sisäilmaongelmien takia. Ylläpitopäällikkö Jukka-Pekka Salmiston (oik.) mukaan koneellinen ilmanvaihto on voinut olla osasyy. Vahanen-yhtiöiden asiantuntija Miia Pitkäranta on mukana selvitystyössä.
Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitos remontoitiin sisäilmaongelmien takia. Ylläpitopäällikkö Jukka-Pekka Salmiston (oik.) mukaan koneellinen ilmanvaihto on voinut olla osasyy. Vahanen-yhtiöiden asiantuntija Miia Pitkäranta on mukana selvitystyössä.

Korjaukset tulivat kalliiksi. Talossa avattiin rakenteita, poistettiin pilaantuneita materiaaleja, tiivistettiin vaippaa, säädettiin ilmanvaihtoa uudelleen. Lopuksi rakennus imuroitiin ja pyyhittiin läpikotaisin.

Nyt katsotaan, kuinka korjaukset onnistuivat. Keväällä rakennuksessa tehdään seurantamittauksia ja uusi sisäilmakysely.

Ilmanvaihdon lämmön talteenoton lisäksi toinen keskeinen tapa säästää energiaa on rakennuksen vaipan – seinien, katon ja alapohjan – lisäeristäminen.

Vanhoissa taloissa on niin sanottu massiivirakenne: seinä on samaa ainetta, hirttä tai tiiltä. Rakenne ”hengittää” eli sisältä tai ulkoa tuleva lämpö kuivattaa sen.

Nykyiset seinät taas ovat monikerroksisia: ne sisältävät betonirungon lisäksi esimerkiksi mineraalivillaa, muoveja ja bitumia. Passiivitaloissa eristepaksuus on 40 senttimetriä, eikä pienintäkään lämmönhukkaa sallita.

Lisäeristyksen vaikutuksia tutkittiin muun muassa Tampereen teknillisen yliopiston Frame-projektissa. Tutkimus paljasti, että eristepaksuuden lisääminen kasvatti kosteusongelmien riskiä.

Eristetyssä seinässä ulkopuoli viilenee, jolloin sinne voi syntyä otollisia olosuhteita homeen kasvulle. Kesällä jäähdytettäessä ulkoilman kosteus voi tiivistyä rakenteen sisäosiin. Koska seinä on tiivis, se ei kuivu helposti.

Rakennuksissa käytetään erilaisia hengittämättömiä materiaaleja kuten höyrysulkuja, muovimattoja ja -maaleja. Jos kosteus pääsee niiden muodostamiin rakennetaskuihin, sinne voi alkaa kasvaa hometta.

”Energiamääräysten edellyttämät monikerroksiset rakenteet ovat vikaherkkiä, samoin kuin yhä monimutkaisemmaksi muuttuva talotekniikka. On vaikea uskoa, että tällaiset rakennukset pysyvät käyttökelpoisina 50:tä vuotta pitempään ilman isoja korjauksia. Jos talot joudutaan käytännössä rakentamaan uudestaan 50 vuoden välein, ne eivät voi mitenkään säästää energiaa. Sen sijaan ne kuormittavat ympäristöä rakennusjätteenä”, sanoo arkkitehti Juulia Mikkola.

Yllättävintä on, että energiansäästö ei välttämättä näyttäisi säästävän energiaa.

Helsingin Energian vertailussa vuosina 1800–1929 rakennetut talot kuluttivat verraten vähän kaukolämpöä. Niitä paremmin pärjäsivät vain 2000-luvulla rakennetut kiinteistöt, mutta vertailussa ei mitattu sähkön kulutusta, joka on uusissa taloissa todennäköisesti suurempi koneellisen ilmanvaihdon vuoksi.

Vanhoissa taloissa on painovoimainen ilmanvaihto. Paksut tiiliseinät varaavat lämpöä, mutta tätä ei huomioida energialaskelmissa.

Sekä rakennuslupaan vaadittava lämpöhäviön tasauslaskelma että energiatodistus perustuvat laskennallisiin malleihin, eivätkä ne välttämättä kerro todellisesta energiankulutuksesta.

Tampereen teknillisen yliopiston Combi-hankkeessa on tutkittu uusien energiatehokkuusmääräysten mukaan rakennettuja kouluja ja päiväkoteja.

Tulokset ovat hämmästyttäviä: niin sanotut energiatehokkaat talot kuluttivat lähes järjestään paljon enemmän energiaa kuin oli laskettu. Vanhemmat koulut kuluttivat vähemmän energiaa kuin uudemmat.

Myös Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus energiapiheistä pientaloista ja Tampereen ammattikorkeakoulun tutkimus Vuoreksen asuntomessualueen talojen kulutuksesta kertoivat, että monien rakennusten kulutus oli selvästi suurempaa kuin energialaskelma lupasi.

”Kun käytännön energiankulutus osoittautuu paljon arvioitua isommaksi, näiden kalliiden investointien mielekkyydeltä putoaa pohja. Ennen kuin määräyksissä mennään pitemmälle, pitäisi tutkia, miksi energiankulutus ei ole merkittävästi laskenut ja miksi laskettu ja todellinen kulutus eivät kohtaa”, sanoo Tampereen teknillisen yliopiston rakennusfysiikan professori Juha Vinha.

Vinhan mukaan syitä suureen kulutukseen pitää etsiä talotekniikasta ja sähkön käytön lisääntymisestä. Frame-tutkimuksen mukaan eristepaksuuden lisääminen nykyisestä ei enää parantaisi energiatehokkuutta paitsi pientaloissa. Kesällä paksut eristeet lisäävät jäähdytysenergian tarvetta.

Vinhan mukaan EU:n kylmimmässä maassa tehdään nyt kalliita ja riskialttiita kokeiluja energiansäästössä ja talotekniikan lisäämisessä.

”Suomesta haluttaisiin tehdä nopeasti energiatehokkuuden mallimaa. Se on tarpeetonta, kun rakentaminen on meillä muutenkin kallista ja laadussa ongelmia.”

Voi sen painovoimaisenkin ilmanvaihdon tehdä, muistuttavat ympäristöministeriön virkamiehet. Tai välimallin, jossa on poistokone auttamassa painovoimaista ilmanvaihtoa. Sellaiset ovat yleistyneet kouluissa Ruotsissa.

Espoolainen Heli Nikunen rakennutti painovoimaisen ilmanvaihdon kesällä valmistuneeseen omakotitaloonsa.

Helppoa se ei ollut, koska harva lvi-suunnittelija osaa laskea painovoimaisen ilmanvaihdon energiankulutusta ja ilmamääriä. Kulttuurirahaston tuella tehdyssä K3-tyyppitalosuunnitelmassa on laskettu valmiit arvot painovoimaiselle ilmanvaihdolle, mutta tuo talomalli ei mahtunut Nikusen tontille.

”Lopulta suunnittelija löytyi isosta toimistosta. Ratkaisu tuli paljon kalliimmaksi kuin koneellinen ilmanvaihto, sillä suunnittelukulut olivat 17 800 euroa”, sanoo Nikunen, joka kertoo talostaan Kissankäpälä-blogissa.

Talon kellarissa on pieni huone, johon virtaa ulkoilmaa putkea pitkin. Hyisenä pakkaspäivänä anturi on säätänyt tuloilman läpän melkein kiinni. Maalämpö esilämmittää ilman huoneessa 12 asteeseen. Sitten se nousee hitaasti tiilisissä ilmanvaihtohormeissa ja lämpiää vielä matkalla kunnes poistuu katolta taivaan tuuliin.

Ville Männikkö
Espoolaisen Heli Nikusen omakotitaloon tuli nykyaikainen painovoimainen ilmanvaihto. Ilma poistuu tuulen voimalla pyörivien pallomaisten imureiden avulla.
Espoolaisen Heli Nikusen omakotitaloon tuli nykyaikainen painovoimainen ilmanvaihto. Ilma poistuu tuulen voimalla pyörivien pallomaisten imureiden avulla.

Koska Nikusen talossa ei ole lämmön talteenottoa, hänen oli kompensoitava se säästämällä energiaa muuten. Piti pienentää ikkunoita ja lisätä eristeitä.

Mutta tuliko hyvä talo?

Energiaa on mennyt kolmannes vähemmän kuin energiatodistuksessa tai Fortumin laskelmassa samankokoisen omakotitalon kulutuksesta.

Jotta ymmärtäisi, miten rakennusmääräyksiin on päädytty, täytyy katsoa, miten niitä valmistellaan.

”Lähes nollaenergiatalon” lainvalmistelusta vastaa ympäristöministeriön ylijohtaja Helena Säteri. Valmistelun pohjaksi perustettiin ministeriön osaksi rahoittama Finzeb-hanke, jossa Rakennusteollisuus ja Talotekniikkateollisuus ovat mukana.

”Kysyimme teollisuudelta, miten tähän kiristystasoon päästään. He vastasivat, että ei hätää, kyllä tämä on täysin mahdollista”, sanoo Säteri.

Nyt lakia valmistelee Säterin johtama ohjausryhmä. Siinäkin on virkamiesten lisäksi Rakennusteollisuuden ja Talotekniikkateollisuuden edustajat sekä kiinteistöjen omistajia edustavat RAKLI, Kiinteistöliitto ja Omakotiliitto. Arkkitehtejä tai muita suunnittelijoita ei ryhmässä ole.

Teollisuus rahoittaa yliopistojen ja VTT:n tutkimuksia, joilla perustellaan määräyksiä. Teollisuuden osaksi rahoittamaa Frame-hanketta johtanut professori Vinha puhuu ”kovasta lobbauksesta ja kädenväännöstä”.

”Lämmöneristeteollisuus ei ollut tyytyväinen tuloksiin, sillä he ovat ajatelleet, että energiatehokkuuden parannus lisäisi menekkiä. Heidän edunvalvontansa oli voimakasta, jotkut heistä pyrkivät vaikuttamaan jopa tutkimuksen tuloksiin ja kiistämään niitä”, sanoo Vinha.

Eriste- ja ilmanvaihtoteollisuus on juuri sitä suomalaista cleantechia, jonka halutaan valloittavan maailma. Esimerkiksi sisäilmaratkaisuja tekevä Halton on kasvanut pienestä iittiläisestä perhefirmasta kansainväliseksi yhtiöksi, jolla on 189 miljoonan euron liikevaihto. Sen sijaan painovoimainen ilmanvaihto ei hyödytä teollisuutta, koska siihen ei tarvita kalliita koneita.

Määräysten lisäksi suunnittelijat noudattavat usein erilaisia ohjeita ja suosituksia, vaikkei olisi pakko. Esimerkiksi ilmanvaihdossa noudatetaan usein Sisäilmayhdistyksen luokituksia, jotka ovat määräyksiä huomattavasti tiukempia.

Sisäilmayhdistys ei ole homesairaiden potilasjärjestö, vaan teollisuuden ja yritysten rahoittama organisaatio. Sen toiminnanjohtaja on Jorma Säteri, rakentamismääräyksistä vastaavan ympäristöministeriön ylijohtajan Helena Säterin aviomies. Molemmat ovat taustaltaan lvi-alan diplomi-insinöörejä.

Sätereillä oli huonoja kokemuksia painovoimaisesta ilmanvaihdosta entisessä töölöläiskodissaan.

”Ilma oli likaista, ja sitä piti suodattaa. Ihmiset olivat tapetoineet venttiilejä kiinni. Painovoimainen ilmanvaihto ei pystynyt pitämään ilman laatua niin hyvänä”, kertoo Helena Säteri.

Yksi sisäilmaongelmien työllistämä ihminen on Helsingin kaupungin tilakeskuksen kiinteistöpäällikkö Sari Hildén.

Kaupungin kiinteistöistä satakunta on jatkuvasti sisäilmatutkimusten kohteena. Suurin osa näistä on kouluja ja päiväkoteja. Tilakeskus käyttää vuodessa sisäilmaongelmien tutkimuksiin 2 miljoonaa euroa ja korjaamiseen 10–15 miljoonaa. Peruskorjauksia tehdään sadalla miljoonalla eurolla vuodessa, ja niissä ovat etusijalla sisäilmaongelmaiset kohteet.

Hildénillä on selkeä toivomus rakennusmääräyksistä.

”Ilmanvaihtomääriä pitäisi laskea. Koulujen oppilasmäärillä ne kasvavat niin isoiksi, että sisäilma muuttuu talvella kuivaksi ja ihmiset oireilevat. Koneellinen ilmanvaihto sotkee vanhan rakennuksen toiminnan ja saa epäpuhtaudet kulkemaan. Tanskassa painovoimainen ilmanvaihto on yleinen kouluissa ja vaadittavat ilmamäärät paljon pienempiä.”

Hildénin mielestä pitäisi kysyä, tehdäänkö rakentamisessa ylipäätään oikeita asioita.

”Onko se oikein, että me uusitaan ulkoseinän eristeitä ja välipohjarakenteita ja laitetaan vanhaan kouluun koneellinen ilmanvaihto? Kun muualla Euroopassa ei tämmöisiä tehdä ja kosteusvaurioihin ei suhtauduta lainkaan niin kuin meillä.”

Laajassa eurooppalaisessa Hitea-hankkeessa tutkittiin koulujen sisäilmaa ja lasten sairastamista Suomessa, Hollannissa ja Espanjassa. Tulokset ovat häkellyttävät.

Hollantilaisissa ja espanjalaisissa kouluissa bakteereita ja homeita oli jopa 50–100 kertaa enemmän kuin suomalaiskouluissa. Silti suomalaislapset kärsivät eniten hengitystieoireista.

Suomessa kouluilmassa oli vähiten pienhiukkasia ja pöly ”immunologisesti kuollutta”.

Ja vielä yksi piirre: kaikissa tutkituissa suomalaiskouluissa oli koneellinen ilmanvaihto ja suodatus toisin kuin Hollannissa ja Espanjassa.

Kosteusvauriot eivät välttämättä ole aina sisäilmaongelmien syy. Helsingin yliopiston mikrobiologian emeritaprofessori Mirja Salkinoja-Salonen katsoo, että terveysongelmat voivat johtua siitä, että olemme tehneet elinympäristöstämme luonnottoman steriilin.

”Ihmisen immuunijärjestelmä tarvitsee mikrobeja, jotta se kehittyy ja pysyy kunnossa. Meidän lapsemme ovat tiloissa, jotka on kemikalisoitu niin, etteivät mikrobit pysy hengissä.”

Salkinoja-Salosen ryhmän tutkimuksessa biosidiset siivousaineet, homeenestoaineet ja rakennusmateriaaleista erittyvät yhdisteet kiihdyttivät haitallisimman eli toksiineja tuottavan homeen kasvua.

”Kun mikrobeja torjutaan kemikaaleilla, jäljelle jäävät vain vaarallisimmat homeet ja bakteerit, jotka pystyvät pumppaamaan myrkyn ulos.”

Samalla kun rakentamisesta on tullut korkeaa matematiikkaa, jossa ei enää olla varmoja mitä tehdään, jotkut miettivät, voisiko tulevaisuus olla jotain muuta.

Nuori arkkitehti Lars Mattila hahmotteli diplomityössään tulevaisuuden kerrostalon, joka on tehty massiivipuuelementeistä painovoimaisella ilmanvaihdolla. Keski-Euroopassa tällaisia tehdään.

Hämäläisellä järvellä Eetu Puurtinen puolestaan puhdistaa jäätä, jotta voisi vetää traktorilla hirsikehikon tontilleen lähikylään.

Puurtinen haluaa, että hänen talonsa jäisi perinnöksi lapsille, jos hänellä sellaisia joskus on.

”Tarkoitus olisi, että talo kestäisi 400–500 vuotta. Tämä ei ole kerroksellinen, arvoituksellinen juttu, vaan niin yksinkertainen, että sitä on helppo korjata.”

Hirren väliin hän haluaisi laittaa sammalta tai pellavaa. Lämpöä tulisi luonnonkiviuunista ja ehkä aurinkopaneelista. Katon ja lattian eristeeksi tulee purua.

”Vastaava mestari ehdotti sitä. En ollut tullut edes ajatelleeksi, että se olisi sallittua.”

OIKAISU (HS 28.1.2016): Toisin kuin sunnuntaina 24. tammikuuta kirjoituksessa mainittiin, hirrellä ei ole CE-tyyppihyväksyntää, mutta kantavissa rakenteissa siltä edellytetään lujuusluokitusta. Halton ei tee ilmanvaihtokoneita vaan sisäilmaratkaisuja. Sen liikevaihto ei ole 150 miljoonaa vaan 189 miljoonaa euroa (2014).

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat