Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Varoufakis kertoo HS:lle Kreikan kohtalonhetkistä: ”Tsipras pelkäsi henkensä puolesta”

Paavo Teittinen HS

Sinä iltana Kreikan valtiovarainministeri Gianis Varoufakis itki ilosta.

Oli sunnuntai, 5. heinäkuuta 2015, kuuma kesäpäivä. Ennakkotiedot kansanäänestyksen tuloksesta alkoivat tihkua alkuillasta. Miljoonat kreikkalaiset olivat jonottaneet aamuseitsemästä lähtien antaakseen tukensa vasemmistohallitukselle. Illansuussa oli selvää, että kansan selkeä enemmistö hylkäsi maan velkojien kovat lainaehdot.

Ateenan keskustassa oli riemukas tunnelma, ihmiset huusivat ja halailivat. Puolenyön aikaan Varoufakis poistui työpaikaltaan, Syntagman keskusaukion laidalla kohoavasta mitäänsanomattomasta rakennuksesta.

Kun hän saapui pääministerin virka-asunnolle Máximoksen huvilaan, Alexis Tsipras istui pöytänsä ääressä valkoisessa kauluspaidassaan. Jokin oli vialla.

”Hän näytti masentuneelta ja valmiilta antautumaan”, Varoufakis kertoo kotonaan Ateenassa.

Se oli outoa, sillä Tsipras oli itse päättänyt kansanäänestyksen järjestämisestä ja kansa oli äänestänyt, kuten hän oli ainakin julkisesti toivonut. Vain kaksi päivää aikaisemmin pääministeri oli seisonut kymmenien tuhansien ihmisten edessä keskusaukiolla ja kehottanut kansaa torjumaan velkojien vaatimukset.

Tsipras oli kuitenkin päätynyt siihen, että kansanäänestyksen tuloksesta huolimatta Kreikan oli taivuttava velkojien tahtoon ja sovittava uudesta lainaohjelmasta.

Maan pankit olivat kiinni, lääkkeistä oli pulaa, ruokatarvikkeet käymässä vähiin. Ilman uutta lainaohjelmaa edessä olisi kaoottinen ero eurosta tai Varoufakiksen salainen ja uhkarohkea suunnitelma B.

”Kävimme pitkän keskustelun. Yritin vakuuttaa pääministerin siitä, että kamppailua kannattaa jatkaa, mutta päätös oli selvästi tehty.”

Varoufakiksen mukaan Tsipras vaikutti puheissaan pelokkaalta ja viittasi talouskatastrofin lisäksi mahdolliseen sotilasvallankaappaukseen, joista Kreikalla on historiaa. Esimerkiksi vuonna 1922 sotilasjuntta junaili kuudelle entiselle hallituksen jäsenelle kuolemantuomion. Pääministeri siis pelkäsi myös oman henkensä puolesta, Varoufakis kertoo.

”Sitä pelkoa en itse tuntenut.”

http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/b6a2086028b4d0aa9023dfddafdaf342745eb45b-varoufakis.jpg
HS erikoishaastattelu - Gianis Varoufakis puhuu maansa hullusta vuodesta
Radikaali ekonomisti Gianis Varoufakis nousi Kreikan valtiovarainministeriksi vuosi sitten. Pian sen jälkeen maa oli romahduksen partaalla. Varoufakis kertoo HS:lle kotonaan Ateenassa, mitä kulisseissa hänen mukaansa tapahtui.

Entinen valtiovarainministeri kiiruhtaa kotinsa keittiöstä tarjottimen kanssa ja kaataa suuret kupit täyteen kahvia.

Varoufakis valittelee väsymystä.

”Viime yönä nukuin vain muutaman tunnin. On pitänyt kiirettä.”

Siinä hän nyt on, puoli vuotta noiden dramaattisten hetkien jälkeen. 54-vuotias taloustieteilijä, joka nousi vuosi sitten maailmanpolitiikan päänäyttämölle.

Toiset pitävät häntä itsekeskeisenä mahtailijana, joka vaaransi maansa tulevaisuuden oman egonsa takia. Toisille hän on sankari, joka taisteli demokratian ja pienen ihmisen puolesta.

Varoufakis ilmoitti erostaan heti kansanäänestyksen jälkeisenä päivänä, eikä hän syksyllä pyrkinyt uudelleen parlamenttiin. Nyt hän puuhaa uutta, eurooppalaista kansanliikettä.

Asu on tutun rento. Harmaa kauluspaita, mustat farkut ja varsikengät.

Istumme matalilla, olohuonetta kehystävillä sohvilla.

”Viihdyn asunnossa todella hyvin. Täältä näkee myös Ateenan ränsistyneisyyden”, Varoufakis sanoo hymyillen ja viittaa vastapäiseen kerrostaloon.

Olemme Ateenan kantakaupungissa, nuhjuisella mutta varakkaalla alueella. Kulman takana on Yhdysvaltain suurlähetystö.

Korkealla sijaitseva huoneisto on tilava, valoisa ja elegantti. Kaikkialla on nykytaidetta, lattiallakin. Varoufakiksen puoliso Danae Stratou on kuuluisa taiteilija.

Pariskunta muutti tänne vuosi sitten. Muuttomiesten kantaessa laatikoita sisään tutustui Varoufakis uuteen työhönsä Kreikan valtiovarainministeriössä.

Seuraavan puolen vuoden ajan koko maailma todisti jännitysnäytelmää. Siinä nähtiin valtavaa riskinottoa, kovia uhkauksia ja petettyjä lupauksia.

Nyt Varoufakis on luvannut kertoa HS:lle, mitä tuolloin oikein tapahtui.

Kalle Koponen
Gianis Varoufakis puhui kotitoimistossaan konferenssipuhelua, jossa hän suunnitteli uuden eurooppalaisen demokratialiikkensä iskulausetta.
Gianis Varoufakis puhui kotitoimistossaan konferenssipuhelua, jossa hän suunnitteli uuden eurooppalaisen demokratialiikkensä iskulausetta.

Tammikuun 25. päivänä vuonna 2015 Eurooppaan iski poliittinen maanjäristys. Vasemmistolainen Syriza nousi äänivyöryllä valtaan Kreikassa. 40-vuotiaasta insinööristä Alexis Tsipraksesta tuli maan nuorin pääministeri 150 vuoteen.

Ensimmäistä kertaa sitten sotilasjuntan kaatumisen vuonna 1974 Kreikkaa ei hallinnut jompikumpi kahdesta suuresta puolueesta. Keskustaoikeistolainen Uusi Demokratia lähti oppositioon nuolemaan haavojaan. Sosiaalidemokraattinen Pasok putosi alle viiden prosentin puolueeksi.

Suuret puolueet olivat vuosien ajan lykänneet rakenteellisia uudistuksia. Eläkejärjestelmä oli epäreilu ja kallis, verojenkeruu tehotonta, julkinen sektori täynnä palkkiovirkoja.

Kun vuonna 2010 talouskriisi kärjistyi, velkojat komensivat Kreikan kovalle veronkiristysten ja menoleikkausten kuurille. Viidessä vuodessa maan taloudesta pyyhkiytyi pois neljännes, työttömyys nousi historiallisen suureksi. Tilastollisesti Kreikan talous oli sotien jälkeisen taloushistorian ehkä syvimmässä lamassa.

Tämä oli otollista maaperää Syrizalle, joka nousi valtaan lupaamalla lopettaa vihatun talouskurin. Lupaus hermostutti muita eurovaltioita, koska ne olivat lainanneet Kreikalle 240 miljardia euroa.

Kreikan toinen hätärahoitusohjelma oli päättymässä helmikuun lopussa. Jos ohjelmaa ei jatkettaisi, Kreikka ajautuisi pian maksukyvyttömyyteen ja eurovaltiot kärsisivät suuria tappioita. Suomen vastuut olivat vajaat 6 miljardia euroa.

Syrizan noustessa valtaan aikaa oli vain muutama viikko. Tsipras tiesi, kenet halusi vierelleen haastamaan velkojat: Teksasissa professorina työskennelleen ystävänsä Gianiksen, joka oli tullut tunnetuksi ärhäkkänä talouskurin kriitikkona.

Kaksikko oli ystävystynyt vuonna 2010 Aíginan lomasaarella, jossa Kreikan vasemmistolainen eliitti viihtyy. Tsipras oli tuolloin ensimmäisen kauden kansanedustaja, Varoufakis varsin tuntematon Ateenan yliopiston taloustieteen professori, joka oli aiemmin toiminut pääministeri Georgios Papandreoun neuvonantajana vuoteen 2006 ja pettynyt häneen pahasti.

Itsevarman vasemmistolaisen taloustieteilijän ajatukset tekivät vaikutuksen nuoreen puoluejohtajaan, ja he alkoivat hahmotella vaihtoehtoista talouspolitiikkaa Kreikalle.

Syriza oli tuolloin alle viiden prosentin puolue.

Kalle Koponen
Kreikan entinen valtiovarainministeri Gianis Varoufakis (oik.) kertasi viime vuoden kiihkeitä tapahtumia kotonaan Ateenassa Helsingin Sanomien Paavo Teittiselle tammikuussa 2016.
Kreikan entinen valtiovarainministeri Gianis Varoufakis (oik.) kertasi viime vuoden kiihkeitä tapahtumia kotonaan Ateenassa Helsingin Sanomien Paavo Teittiselle tammikuussa 2016.

Viisi vuotta myöhemmin, tammikuun 2015 lopussa, Tsipras ja Varoufakis seisoivat poliittisen vallan ytimessä Máximoksessa.

Tsipras oli pääministeri, Varoufakis äänikuningas.

”Kävimme hyvin liikuttavan keskustelun”, Varoufakis muistelee.

Tsipras kehotti Varoufakista katsomaan uusklassista arkkitehtuuria edustavan Máximoksen loistoa. Siihen ei pidä tottua, pääministeri varoitti, ja Varoufakiksen mukaan hän jatkoi: ”Tämä ei ole meille luonnollinen ympäristö. Tulimme tänne saavuttamaan jotain. Jos epäonnistumme siinä, meidän pitää luovuttaa avaimet ja muuttaa ulos.”

Siinä hetkessä Varoufakis kertoo kokeneensa, että käsillä oli ainutlaatuinen tilaisuus muuttaa koko Eurooppaa.

”Mietin, että tämä on upea mahdollisuus olla mukana hallituksessa, jonka johtajat eivät ole politiikassa nauttiakseen vallan ulkoisista merkeistä.”

Alkis Konstantinidis / Reuters
18. helmikuuta 2015 Gianis Varoufakis ja Alexis Tsipras keskustelivat Kreikan parlamentissa.
18. helmikuuta 2015 Gianis Varoufakis ja Alexis Tsipras keskustelivat Kreikan parlamentissa.

Tunnustelut velkojien kanssa alkoivat nopeasti.

Varoufakiksella oli vastassaan niin sanottu troikka, eli Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki (EKP) sekä Kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Troikan tehtävä oli valvoa, että Kreikka toteuttaa lainaohjelmansa ehdot.

Tsipras ja Varoufakis eivät kuitenkaan halunneet puhua troikan teknokraateille vaan eurovaltioiden valtiovarainministereille ja päämiehille. Heiltä kaksikko toivoi velkahelpotuksia sekä rahoitusta Syrizan hallitusohjelmalle, jossa luvattiin esimerkiksi nostaa vähimmäispalkkaa, palkata satoja tuhansia ihmisiä valtion töihin, parantaa sosiaaliturvaa ja keventää työntekijöiden verotusta.

Eurovaltioiden kärkipoliitikot suhtautuivat kohteliaan varautuneesti tulokkaisiin. Oli kuitenkin selvää, etteivät he missään nimessä sallisi Kreikan laistaa lainaehdoistaan. Velkojien silmissä Syrizan lupaukset olivat epärealistisia, muiden rahalla rälläämistä.

Hollannin valtiovarainministeri, euroryhmän puheenjohtaja Jeroen Dijsselbloem lensi välittömästi Ateenaan tunnustelemaan tilannetta. Lehdistötilaisuus valtiovarainministeriössä oli jännitteinen. Varoufakis teki heti selväksi, ettei hallitus halua jatkaa hätälainaohjelmaa eikä neuvotella enää troikan kanssa.

Se oli Varoufakiksen myrskyvaroitus. Seuraavaksi hän alkoi Tsipraksen kanssa kiertää Eurooppaa tapaamassa valtiojohtoa. Tsipras antoi Varoufakikselle myös salaisen tehtävän: tee B-suunnitelma sen varalle, että neuvottelut kariutuvat.

Kävi selväksi, että sopua ei syntyisi helmikuun loppuun mennessä. Piti ottaa aikalisä. Ohjelmaa jatkettiin kesäkuun loppuun. Kreikka sai lisää aikaa laatia listan velkojia tyydyttävistä uudistuksista.

Seuraavien kuukausien aikana valtiovarainmisterien euroryhmä kokoontui alituiseen Brysselissä.

”Kun nyt miettii noita kuukausia, kaikkein hätkähdyttävintä oli lähes täydellinen neuvottelujen puute. Kyse oli pelkästä piirileikistä.”

Varoufakiksen mukaan Kreikan velkojat eivät missään vaiheessa halunneet antaa myönnytyksiä, koska he pelkäsivät, että vasemmisto alkaisi vaatia samaa myös Portugalissa ja Espanjassa.

”He halusivat varmistaa, ettei Kreikan vasemmistohallitukselle anneta mahdollisuutta onnistua. Hallitus, joka uskalsi uhmata heitä, täytyi murskata.”

Varoufakis myös väittää, ettei hän saanut kollegoihinsa kunnollista keskusteluyhteyttä. Vastaus oli aina sama: mene troikan luokse.

”Troikka taas tuhlasi aikaa, vaati lisää tietoa, halusi omat edustajansa takaisin Ateenaan. Esityksiämme ei edes torjuttu, niihin ei yksinkertaisesti kiinnitetty mitään huomiota.”

”En saanut viiden kuukauden aikana ainuttakaan sivua ehdotuksia vastapuolelta. Lähetimme metrikaupalla paperia, he vuotivat lehdistölle, ettei meillä ollut ehdottaa mitään tai se ei ollut uskottavaa.”

Varoufakiksen mukaan Kreikan neuvottelijat saivat ensimmäisen kerran mustaa valkoisella vasta kesäkuun lopussa. Se oli ota tai jätä -tarjous, jonka Tsipras vei kansanäänestykseen.

Turhautuminen oli molemminpuolista. Velkojamaiden ministerit pitivät Varoufakista koppavana elämäntaiteilijana. Kun muut halusivat kylmiä numeroita Kreikan taloudesta, Varoufakis piti paatoksellisia ja retorisesti taitavia luentoja sekä vaati ryhmän sääntöjen uudistamista.

”Hän käyttäytyi kuin Euroopan omistaja, vaikka oli ruinaamassa meiltä lisää rahaa”, sanoo Suomen silloinen valtiovarainministeri, Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne.

Rinteen mukaan Varoufakis puhui puhelimeensa kesken euroryhmän, vuoti tietoja lehdistölle ennen kokousten päättymistä, toi ministeritapaamisiin ylimääräisiä henkilöitä ja jätti sovittuja asioita tekemättä. Varoufakiksen ensimmäinen euroryhmän kokous oli pieni performanssi: ”Hän odotutti koko porukkaa 20 minuuttia ja saapui sitten saliin kuin filmitähti kamerat perässään.”

Rinne kertoo myös, että Varoufakis jätti tulematta sovittuun kahdenkeskiseen tapaamiseen, jota oli itse pyytänyt. Hän ei myöskään ilmoittanut esteestä, ja Rinne odotteli turhaan neuvotteluhuoneessa.

Peter Nicholls / Reuters
2. helmikuuta 2015 Gianis Varoufakis tapasi Britannian valtiovarainministerin George Osbornen Lontoossa.
2. helmikuuta 2015 Gianis Varoufakis tapasi Britannian valtiovarainministerin George Osbornen Lontoossa.

Myös huoletonta pukeutumista pidettiin ylimielisenä. Maihinnousukengät ja repsottava kauluspaita erottuivat siististä pukurivistöstä. Solmiota Varoufakis ei Tsipraksen tavoin käyttänyt. Britannian valtiovarainministerin George Osbornen hän tapasi sähkönsinisessä kauluspaidassa ja gangsterityylisessä trenssitakissa.

Tyylillä oli merkitystä. Varoufakiksesta tuli hetkeksi Euroopan kiinnostavin poliitikko, jonkinlainen globaalin vasemmiston rokkitähti ja seksisymboli, joka tuntui nauttivan huomiosta täysin rinnoin.

Varoufakiksella riitti aikaa syödä vaimonsa kanssa brunssia pariisilaisen luksuslehden kuvauksissa ja osallistua talousseminaareihin Italian Como-järven rannalla. Vaikutusvaltaisten ystävien, kuten Harvardin professorin Lawrence Summersin tai nobelisti Joseph Stiglitzin kanssa pohdittiin euroalueen rakenteellisia vikoja.

Oikeutettua tai ei, monelle syntyi vaikutelma valtiovarainministeristä, joka ei kriittisten kuukausien aikana keskittynyt oikeisiin asioihin.

Valkoisella nahkasohvalla istuu mies, josta on vaikea sanoa, onko hän lintu vai kala.

Samppanjasosialistiksi häntä voinee kutsua.

Alkis Konstantinidis / Reuters
21. huhtikuuta Gianis Varoufakis ja hänen puolisonsa, taiteilija Danae Stratou osallistuivat talouskonferenssiin.
21. huhtikuuta Gianis Varoufakis ja hänen puolisonsa, taiteilija Danae Stratou osallistuivat talouskonferenssiin.

Varoufakiksen puoliso Danae Stratou on hyvin varakas; hän tulee kuuluisasta teollisuussuvusta. Opiskellessaan kuvataidetta Lontoossa 1980-luvulla Stratou innoitti Jarvis Cockerin kirjoittamaan Pulp-yhtyeen 1990-luvun jättihitin Common People. Se kertoo rikkaasta kreikkalaisesta taideopiskelijasta, joka tahtoo elää kuin tavalliset ihmiset.

Myös Varoufakiksen perhe on eliittiä, ja hän kävi parhaita kouluja. Varoufakis opiskeli taloustiedettä ja matematiikkaa Englannissa Essexin yliopistossa, joka oli 1980-luvulla radikaalin vasemmistolaisen ajattelun pesä. Hänen isänsä, nyt 91-vuotias Georgios Varoufakis toimi suuren teräsyhtiön johdossa. Perheellä oli läheiset suhteet Kreikkaa pitkään hallinneeseen Papandreoun mahtisukuun.

Vasemmistolaisuus on osin verenperintöä. Georgios Varoufakis oli kova kommunisti, joka vangittiin vuoden 1946 sisällissodassa poliittisen vakaumuksen vuoksi. Isää myös kidutettiin vankilassa.

”Gianis oli erittäin vaikea lapsi”, isä sanoi kreikkalaislehden haastattelussa viime vuonna.

Periaatteellisen isän hankalasta pojasta kasvoi jääräpäinen mies, joka osasi sanoa ei.

Valtiovarainministeri Varoufakikselle kävi nopeasti selväksi, että myös vastapuolella osattiin olla joustamattomia. Yksi keskustelu jäi hänelle erityisesti mieleen.

Oli maaliskuinen maanantai Brysselissä. Varoufakis puhui saksalaisen Klaus Reglingin kanssa. Regling on Euroopan vakausmekanismin (EVM) ja Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) johtaja. Ne ovat rahoituslaitoksia, joilta Kreikka pääosin sai lainansa.

Keskustelu koski Kreikan kesäkuun lopussa erääntyvää 1,6 miljardin euron velkaa IMF:lle. Varoufakis ehdotti Reglingille väliaikaista sopimusta, joka mahdollistaisi velan maksamisen. Kreikka toteuttaisi muutaman kaikkien toivoman talousuudistuksen, ja vastineeksi se saisi kaksi miljardia euroa Euroopan keskuspankilta.

Ne olivat voittoja, jotka EKP oli tehnyt ostamalla kriisin alkuvuosina Kreikan valtion joukkolainoja. EKP oli luvannut tilittää rahat Kreikalle, kunhan se toteuttaa lainaohjelmansa ehdot.

”Sanoin Reglingille, että maksakaa rahat meille, niin siirrän ne Kansainväliselle valuuttarahastolle. Silloin minun ei tarvitsisi päättää, maksanko eläkkeitä vai velkoja IMF:lle”, Varoufakis kertoo.

”Muistan, kun Regling katsoi minua ja sanoi, että sinun on jätettävä eläkkeet maksamatta. Ilman minkäänlaista epäröintiä! Tämän tason tunteettomuutta me kohtasimme!”

Varoufakis kuulostaa jopa loukkaantuneelta. Keskustelu Reglingin kanssa loppui lyhyeen.

”Sanoin hänelle, että tilanne on hyvin surullinen, kun vakaudesta vastaavan instituution johtaja neuvoo valtiovarainministeriä jättämään eläkkeet maksamatta.”

Vienossa hymyssä on aavistus omahyväisyyttä.

”On varsin selvää, miksi en ollut kovin pidetty.”

Reglingin toimistosta kerrotaan, että Varoufakiksen kertomus ei vastaa tarkasti keskustelun kulkua. Reglingin edustajan mukaan Varoufakikselle sanottiin toistuvasti: Kreikka joutuu valitsemaan velkojen ja eläkkeiden välillä siinä tapauksessa, että maa ei toteuta uudistuksia.

Kevään neuvottelut olivat täynnä vastaavia dramaattisia hetkiä, Varoufakis sanoo. Kreikan kassanpohja pilkotti, mutta mitään edistystä ei tapahtunut.

Suomen valtiovarainministeri Rinne tuskastui jatkuviin hätäkokouksiin niin pahasti, että kieltäytyi lähtemästä Brysseliin. Euroryhmän puheenjohtajan Jeroen Dijsselbloemin puhelu sai käännettyä demarijohtajan pään, ja Rinne saatiin sotilaskoneen kyydissä kokoukseen.

Yves Herman / Reuters
27. kesäkuuta 2015 Alexander Stubb ja Gianis Varoufakis keskustelivat Brysselissä valtiovarainministereiden hätäkokouksessa.
27. kesäkuuta 2015 Alexander Stubb ja Gianis Varoufakis keskustelivat Brysselissä valtiovarainministereiden hätäkokouksessa.

Varoufakis ei muista keskustelleensa Rinteen kanssa koskaan.

”Kuka?”

Antti Rinne, Suomen valtiovarainministeri.

”Ööh... Alexander Stubbin kanssa kyllä keskustelin ohimennen.”

Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble oli Varoufakiksen mukaan ainoa kollega, jonka kanssa hän puhui mistään merkittävästä.

”Kaikki muut vain vaihtoivat kohteliaisuuksia ja ohjasivat minut troikan luokse.”

Schäublen linja järkytti Varoufakista, hän kertoo. Varoufakis ei voinut ymmärtää, että Schäuble halusi pienemmän ja vahvemman rahaliiton, josta Kreikka potkittaisiin pois.

Jo hyvin pian Varoufakis huomasi, että hän joutuu koville myös omassa hallituksessaan.

”Kaikista ahdistavin ja surullisin hetki oli täällä Ateenassa, kun muurissamme alkoi ilmetä lohkeamia”, Varoufakis muistelee.

Ensimmäiset merkit Syrizan rintaman rakoilusta tulivat jo helmikuussa. Varoufakis tajusi, että ”tietyt tahot” hallituksessa neuvottelivat velkojien kanssa hänen tietämättään.

”Tämä valkeni minulle vaiheittain. Ajan kuluessa pientä kiilaa työnnettiin salakavalasti Syrizan riveissä ja se tuli lopulta minun ja pääministerin väliin.”

Toukokuun ensimmäisinä päivinä Varoufakis sai tietää, että Tsipras oli hänen tietämättään tehnyt huhtikuun lopussa suuren myönnytyksen velkojille.

”Pääministeri oli sopinut selkäni takana, että Kreikka suostuu 3,5 prosentin perusylijäämään.”

Tekniseltä kuulostava päätös oli Varoufakiksen silmissä valtava poliittinen tappio. Perusylijäämä tarkoittaa julkistalouden ylijäämää ennen velanhoitokuluja. 3,5 prosentin ylijäämä tarkoittaa, että julkisella sektorilla täytyy olla merkittävästi enemmän verotuloja kuin menoja. Lupaukseen sitoutuminen tarkoitti, että Kreikka tarvitsisi satumaista talouskasvua, muutoin Syriza joutuisi syömään vaalilupauksensa ja toteuttamaan ankaraa talouskuria.

Varoufakis marssi Máximokseen.

”Kerroin pääministerille, että tämä on merkittävä virhe. Hän vastasi, että täytyy tehdä kompromisseja. Pitää antaa jotain saadakseen jotain.”

”Kun kysyin, mitä saimme, Tsipras puhui velkahuojennuksista. Siinä vaiheessa kiirehdin kertomaan pääministerille, ettei hän ole miettinyt asiaa loppuun asti.”

Varoufakis selitti Tsiprakselle, että velkojilla ei ole enää syytä suostua velkahuojennuksiin. Jos kerran Kreikka pystyy keräämään valtavia ylijäämiä, maa kykenee selviytymään nykyisistä veloistaan.

”Muistutat minua kalastajasta, joka yrittää hätistää haita pois heittämällä veteen hieman verta”, Varoufakis kertoo sanoneensa Tsiprakselle.

”Hän oli mietteliäs. Luulen, että pääministeri ymmärsi. Hän jopa pohti, että ehkä voimme vetää myönnytyksen takaisin. Sanoin, että se on mahdotonta. Jos antaa troikalle jotain tässä vaiheessa neuvotteluja, virhe on peruuttamaton.”

Varoufakis kertoo harkinneensa eroa, koska Tsipras oli puuhaillut hänen selkänsä takana. Varoufakiksen asema oli muutenkin käynyt tukalaksi, sillä hän oli suututtanut eurooppalaiset kollegansa.

Huhtikuun loppupuolella Latvian Riiassa pidetyssä euroryhmässä turhautuminen Varoufakikseen kiehui lopultakin yli. Lehtitietojen mukaan muut ministerit kutsuivat häntä ”ajan tuhlaajaksi”, ”uhkapeluriksi” ja ”amatööriksi”.

Costas Baltas / Reuters
16. kesäkuuta 2015 valtiovarainministeri Gianis Varoufakis istahti Kreikan parlamentissa lattialle pääministeri Alexis Tsipraksen puheen aikana.
16. kesäkuuta 2015 valtiovarainministeri Gianis Varoufakis istahti Kreikan parlamentissa lattialle pääministeri Alexis Tsipraksen puheen aikana.

Kiihkeän kokouksen jälkeen Varoufakis siteerasi viestintäpalvelu Twitterissä Yhdysvaltain entistä presidenttiä Franklin D. Rooseveltiä: ”He ovat yksimielisiä vihassaan minua kohtaan; ja minä toivotan heidän vihansa tervetulleeksi.”

Myöhemmin Varoufakis kertoi, että hän oli salaa nauhoittanut Riian kokouksen.

Pian kokouksen jälkeen Tsipras siirsi Varoufakiksen syrjään neuvotteluryhmän johdosta.

Kaikesta tapahtuneesta huolimatta Varoufakis päätti olla eroamatta.

Toukokuussa euroryhmä kokoontui vain kerran, tuloksetta. Kreikka ja velkojat olivat yhä kaukana sovusta. Kesäkuun takarajan lähestyessä kokouksia järjestettiin tiheään tahtiin.

25. kesäkuuta Tsipras sai eteensä ota tai jätä -tarjouksen. Se oli tyly paperi.

Tsipras oli poliittisessa umpikujassa. Jos pääministeri palaisi Ateenaan kovien lainaehtojen kanssa ilman velkahuojennuksia, hän pettäisi vaalilupauksensa. Toisaalta maan rahat olivat loppumassa.

Hallituksessa oli jo aiemmin pohdittu kansanäänestyksen mahdollisuutta. Varoufakis kertoo tuolloin ilmaisseensa huolensa Tsiprakselle.

”Pelkäsin, ettemme olleet täysin rehellisiä kansalaisille. Suosittelimmeko lainaehtojen hylkäämistä, vaikka salaa toivoimme, että ne hyväksytään, mikä päästäisi meidät pälkähästä?”

Perjantaina 26. kesäkuuta Tsipras kokosi lähimmät neuvonantajansa brysseliläiseen hotelliin, Varoufakis kertoo. Kello oli yhdeksän aamulla.

”Kaikki olivat paikalla, koko sotakabinetti. Silloin Tsipras sanoi meille, että meidän täytyy kysyä kansalta.”

Henki huoneessa oli uhmakas, Varoufakis muistelee.

”Epäilyksistäni huolimatta olin iloinen ja ylpeä. Ensimmäistä kertaa kriisin alettua hallitus otti troikan vaatimukset ja vei ne suoraan kansalle. Demokratia ei ollut kuollut Euroopassa.”

Tsipras ilmoitti parlamentissa, että kansanäänestys järjestetään reilun viikon päästä. Päätös herätti raivoa eurovaltioiden johtajissa ja troikassa.

Kaksi päivää myöhemmin EKP käytännössä pakotti Kreikan pankit sulkemaan ovensa.

Keskikesällä koko maailman huomio oli Kreikassa. Jos kreikkalaiset äänestäisivät lainaehtoja vastaan, se voisi johtaa eroon eurosta ja jopa EU:sta. Panoksena oli siis kreikkalaisten ja jossain määrin myös koko unionin tulevaisuus.

Oli äänestyspäivän jälkeinen yö. Varoufakis seisoi Máximoksessa ja tuijotti Tsiprasta pettyneenä.

Yli 60 prosenttia kreikkalaisista oli sanonut lainaehdoille ei. Siitä huolimatta Tsipras oli taipumassa velkojien ehtoihin. Varoufakis oli täysin toista mieltä. Hänestä äänestystulos antoi hallitukselle lisää neuvotteluvaraa.

”Olen yhä täysin vakuuttunut, että jos olisimme kestäneet vain viikon, Mario Draghi ja Angela Merkel olisivat tarjonneet meille aitoa kompromissia nyt koetun vallankaappauksen sijaan.”

Ja olihan Varoufakiksella myös se salainen suunnitelma B. Se oli hurja.

Ensin Varoufakis olisi ilmoittanut, ettei Kreikka maksa heinäkuussa ja elokuussa erääntyviä velkojaan EKP:lle. Se olisi vastaisku ”pankkien sulkemisesta”.

Seuraavaksi maa olisi ottanut käyttöön rinnakkaisen maksujärjestelmän, jolla se pitäisi talouden rattaat pyörimässä hetken. Tarvittaessa Kreikka olisi voinut siirtyä takaisin drakmaan.

Varoufakis oli työstänyt hanketta vuoden alusta alkaen salaisessa, viiden ihmisen ryhmässä. Hän oli palkannut mukaan tuntemansa koodarin – Varoufakis ei suostu kertomaan kenet – Columbian huippuyliopistosta New Yorkista. Mukana oli myös Varoufakiksen kollega Teksasista, ekonomisti James Galbraith.

Karkeistaen ajatuksena oli tunkeutua valtiovarainministeriön verotietokantaan ja pystyttää sen varaan maksujärjestelmä, johon ei tarvita pankkeja. Se oli villi ajatus. Istuva valtiovarainministeri aikoi hakkeroida oman ministeriönsä järjestelmän.

Aihe on arka. Varoufakis puolustautuu.

”Täytyy ymmärtää, että Kreikan lainaohjelmien suurin tragedia on ollut kansallisen itsemääräämisoikeuden täydellinen menetys. Ministeriössäni oli osastoja, jotka vastasivat suoraan troikalle.”

Hän siis pelkäsi, että tieto suunnitelmasta vuotaisi velkojille.

”Jotta tällaista järjestelmää voi edes valmistella, täytyy olla valmis likaamaan kätensä. Minulla oli moraalinen velvollisuus löytää keinot toimia niin, ettei troikka huomaa, aikana, jolloin se uhkasi kuristaa meidät.”

Suunnitelma B oli hyvin riskialtis, monien mielestä pahasti keskeneräinen.

”Se oli bluffia. Varoufakiksen puhuessa suunnitelmastaan hallituksen vastaus oli aina, että emme voi toteuttaa tätä, siitä syntyisi täysi kaaos. Kuka tahansa järkevä ihminen olisi torjunut tällaisen ratkaisun, jota esitettiin vielä aivan viime hetkillä”, kreikkalainen hallituslähde kertoo.

Hänen mukaansa Tsipras ja Varoufakis eivät vaivautuneet kehittämään varteenotettavaa B-suunnitelmaa, koska halusivat Kreikan pysyvän eurossa.

”He pelasivat uhkapeliä. Molemmat uskoivat, että viime hetkillä Merkel muuttaisi mieltään ja amerikkalaiset tulisivat apuun.”

Pääministerin ja valtiovarainministerin keskustelu aamuyöllä kansanäänestyksen jälkeen oli synkkä. Tsipras oli tehnyt päätöksensä. Varoufakis sanoo, että Tsiprasta painostettiin hallituksen sisältä.

Nuorella pääministerillä oli poikkeukselliset paineet. HS:n haastatteleman hallituslähteen ja vahvistamattomien lehtitietojen mukaan Tsipras sai kansanäänestyspäivänä jonkinlaisen lievän paniikkikohtauksen.

Varoufakis ei tätä mainitse, mutta sanoo todellakin Tsipraksen puhuneen yöllä peloistaan, kuten päättäjien henkeen kohdistuvasta uhasta.

”Kirjaimellisesti”, Varoufakis sanoo.

(Tsipraksen toimistosta ei kommentoitu Varoufakiksen kertomia asioita.)

Jean-Paul Pelissier / Reuters
6. heinäkuuta 2015 Gianis Varoufakis poistui valtiovarainministeriöstä moottoripyörällään sen jälkeen, kun hän oli ilmoittanut erostaan.
6. heinäkuuta 2015 Gianis Varoufakis poistui valtiovarainministeriöstä moottoripyörällään sen jälkeen, kun hän oli ilmoittanut erostaan.

Yöllisen keskustelun aikana kävi selväksi, että lomasaarelta alkanut kumppanuus oli ohitse: ”Syleilimme toisiamme. Alexis ja minä emme ikinä riidelleet tai haukkuneet toisiamme. Olen ylpeä siitä.”

Varoufakis lähti tuona yönä Máximoksesta kotiin puoli viideltä. Hän ilmoitti erostaan aamulla.

Viikkoa myöhemmin Tsipras hyväksyi uuden, 86 miljardin euron hätälainaohjelman. Se oli todellinen pommi. Lainaohjelmat ehdot olivat ankarat, paljon ankarammat kuin siinä sopimuksessa, jonka Kreikan kansa äänestyksessään torjui.

Tuntui kuin maa olisi pettänyt alta, Varoufakis kuvailee hetkeä, kun hän kuuli uudesta sopimuksesta. Suhde Tsiprakseen on tällä hetkellä ”olematon”.

”Ei meillä olisi paljon mitään sanottavaa toisillemme. Polkumme ovat eronneet. Uskon, että hänen valitsemansa tie on umpikuja.”

Varoufakiksen mielestä Syriza on pettänyt Kreikan kansan.

Pian lainaohjelman hyväksymisen jälkeen Kreikassa järjestettiin uudet vaalit, jotka Syriza voitti kaikesta tapahtuneesta huolimatta.

Varoufakis ei ollut ehdokkaana, mutta politiikkaa hän ei ole jättänyt. Hän suunnittelee kansanliikettä, joka ”palauttaisi demokratian Eurooppaan”. DiEM-liike julkistetaan Berliinissä 9. helmikuuta.

Kesken haastattelun puhelin soi. Puhelun aikana suunnitellaan iskulausetta.

”Tuo on liian staattinen, liian kantilainen. Ei tarpeeksi hegeliläinen!” Varoufakis kailottaa puhelimeen ja kuulostaa hetkittäin itsensä parodialta. Puhelun jälkeen hän ohjaa vieraat kohti eteistä. Vaihdamme vielä pari sanaa maan tilasta.

”Jos joku väittää, että nyt on valoa tunnelin päässä, hän valehtelee. Tämä on katastrofi.”

Varoufakis luettelee: verotusta kiristetään, eläkkeitä leikataan, edes kannattavat yritykset eivät saa pankeista lainaa.

”Miten tästä voitaisiin nousta?”

Eikä Varoufakis olisi oma ristiriitainen itsensä, ellei hän madonlukujensa jälkeen muistuttaisi olevansa toiveikas Kreikan tulevaisuuden suhteen.

”Sydämeni estää minua sortumasta pessimismiin. Olen aktivisti-optimisti. Valitsen optimismin, vaikkei sille olisi mitään perusteita.”

Sitten hän ohjaa ulos ja sulkee oven.

Mitä tästä miehestä pitäisi ajatella?

Hän on karismaattinen ja puheissaan vakuuttava. Ei ole ihme, että niin moni on hänestä lumoutunut. Monissa asioissa hän on ollut myös oikeassa. Tuntuu siltä, että hänen huolensa ihmisten hädästä on vilpitöntä.

Harva merkittävä poliitikko koskaan on niin julkeasti rikkonut vallan linnakkeiden pelisääntöjä.

Holtiton hän on, ilman muuta. Ja mies, joka rakastaa huomiota.

Hänellä on selvästi suuri tarve todistaa, että hän toimi oikein Kreikan historian kohtalonhetkillä.

Siksi haastattelun jälkeen mielessä pyörii oikeastaan vain yksi kysymys.

Voiko aivan kaikkeen, mitä hän sanoo, täysin luottaa?

Koska jos voi, se olisi hurja tarina.

Kalle Koponen
Gianis Varoufakis asuu puolisonsa kanssa Ateenan koillisessa kantakaupungissa. Pariskunta muutti asuntoonsa noin vuosi sitten.
Gianis Varoufakis asuu puolisonsa kanssa Ateenan koillisessa kantakaupungissa. Pariskunta muutti asuntoonsa noin vuosi sitten.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat