Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Linnakunditkin tietävät, millainen on hyvä isä

Pikkupoikia tungetaan yhä ahtaisiin sukupuolirooleihin. Seurauksena on epävarmuutta ja aggressiota.

Sunnuntai
 
Jussi Konttinen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on sunnuntaitoimituksen toimittaja.
MAtti pikkujämsä
Kuva: MAtti pikkujämsä

Olen onnellinen poikalasten isä, mutta joskus ajattelen, että helpommalla olisin päässyt tyttöjen kanssa. Silloin ei tarvitsisi miettiä, mikä on se mystinen miehen malli, jota jokaisen isän kai kuuluisi näyttää pojalleen.

Sen olen kyllä huomannut, että pojat ottavat minusta mallia, enkä ole asiasta lainkaan ilahtunut.

Kun parivuotias löhöää sohvan nurkassa ja näpräilee puhelinta, tiedän keneltä malli on omaksuttu. Kun esikoinen on uppoutunut puuhiinsa niin, ettei häneen saa mitään katse- tai puhekontaktia, näen valitettavasti itseni.

En ole koskaan ollut kiinnostunut pallon perässä juoksemisesta. Koska jalkapallo tuntuu olevan osa (mieslasten) yleissivistystä, laitoin poikani jalkapallokerhoon. Turhaan, sillä he olivat jo ottaneet miehen mallia minusta eivätkä ymmärtäneet, miksi pallon perässä kuuluisi juosta.

Puheiden tasolla nykyään eletään yksilöllisyyden juhlaa, eivätkä sukupuoliroolit kurista ihmisenä olemista.

Silti teollisuus suoltaa jo kaksivuotiaille sukupuolittunutta kamaa – poikien pyöräilykypärät ovat sinisiä, ja niissä on pääkallo. Päiväkotiryhmässä ihmetyksen aihe oli, kun viisivuotiaalla pojalla oli violetti pipo. Koulussa ekaluokkalainen on oppinut homottelun taidon. Ja se jalkapallo tuntuu olevan hyväksynnän ylin aste.

Muistikuvissani tällaista yhdenmukaisuutta ei vaadittu omassa lapsuudessani. Eikös tämän pitänyt mennä toiseen suuntaan?

On kysyttävä viisaammilta, näiltä isätutkijoilta.

Kasvatustieteilijä Juha T. Hakala kuvaa kirjassaan Isän kasvatusoppi, kuinka kävi poikana talviverkoilla isänsä kanssa. Jäällä hän yritti harppoa isän jalanjälkiin housujen ratkeamisen uhalla. Myöhemmin hän on tajunnut yrittäneensä harppoa isänsä jäljissä lähes kaikessa.

Kyse on Hakalan mukaan samastumisesta, jossa on kyse matkimisesta, jossa taas on kyse biologiasta: ihmislapsen kannattaa hyödyntää jo koeteltuja toimintamalleja.

Isältä kopioidaan Hakalan mukaan erilaisia asioita kuin äidiltä. Pojat esimerkiksi omaksuvat isältä tyylin ja asenteen poikkeavuuksia kohtaan, kun taas äidiltä opitaan ”pehmoasenteita” kuten hellyyttä lapsia kohtaan.

Vanhemmuusjutuissa soitetaan aina psykiatri Jari Sinkkoselle, eikä tässä tehdä poikkeusta.

Sinkkonen kumoaa matkimisoletuksen: mallioppiminen ei ole niin vahvaa kuin annetaan ymmärtää. Keskusteleva vanhempi antaa tilaa lapsen omalle kehitykselle.

Työssään poikien parissa hän on huomannut, ettei mieheyden monimuotoistumisessa ole hirveästi edistytty.

”Pojilla tuntuu olevan jonkinlainen hätä omasta maskuliinisuudesta ja sen riittävyydestä.”

Poika tarvitsee Sinkkosen mukaan lähelleen rakastavaa ja turvallista miestä, sillä muuten hänelle voi syntyä kuva, että hyväksyttävä maskuliinisuus on kovaa ja aggressiivista. Että on teeskenneltävä tietävänsä asioista, joista ei tiedä.

Nuoremman polven isätutkija Petteri Eerola valaa toivoa. Hänen tutkimuksissaan 2010-luvulla isäksi tulleet ovat halunneet nimenomaan ottaa etäisyyttä ”miehen malliin”.

”Moninaisemmat mieheyden tavat on nyt sallittu, ja tätä miehet haluavat välittää myös lapsilleen.”

Tutkijoita railakkaampaa mieskuvan tuuletusta on harrastanut toimittaja Tero Kartastenpää. Hän kysyy, miksi suomalaisten miesihanteeseen on kirjoitettu jäykkyys ja tunnevammaisuus.

Kartastenpää kuvaa inhoten nykymiesten rituaalia, jossa ojennettua nyrkkiä pitää tönäistä rystyset edellä ja murahtaa päälle. Kun miehiä ei enää automaattisesti työnnetä yhteiskunnan parhaille paikoille, he alkavat korostaa eläimellistä voimaa.

Kartastenpää suomii kaveriaan Villeä, joka on alkanut käydä kalassa ja jonka keikarimaisuus katoaa jokaisen nostetun hauen mukana. No, ehkäpä Ville vain on tykästynyt kalastukseen. Mutta jotain perää Kartastenpään ajatuksissa on: miehen esittämisestä voi tulla kahle.

Olemisemme koostuu erilaisista rooleista, mutta jos kotona pienen lapsen kanssa alkaa vetää jotain epäluontevalta tuntuvaa äijän osaa, sitä yhtä ja oikeaa ”miehen mallia”, niin on aika metsässä.

Miehen malli voi olla lapselle myös haitallinen. Tärkeimpiä asioita, joita lapsi omaksuu vanhemmiltaan, ovat vuorovaikutustaidot. Isän aggressiivisuus on tutkitusti yhteydessä lapsen aggressiivisuuteen.

Matti Meriläinen haastatteli opinnäytetyöhönsä miesvankeja näiden isäsuhteista. Moni oli kasvanut perheissä, joissa isä harjoitti fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Yksi kertoi käyvänsä isänsä haudalla – kusella. Tosin terapian jälkeen hän oli alkanut virtsata myös äidin puolelle.

Kun Meriläinen kysyi vangeilta hyvän isän määritelmiä, ne tulivat epäröimättä: ”Luotettava kaveri, jolle voi kertoa kaikki asiat ja jolta saa ratkaisuvaihtoehtoja keskustelun kautta.” ”Sellainen, joka on kiinnostunut pojan elämästä ja käyttää aikaansa perheen kanssa olemiseen.” ”Välittää ja näyttää, että välittää. Pystyy näyttämään tunteet.” ”Kannustaa loppuun asti. Tukee siinä, mitä poika itse haluaa tehdä.”

Miettikääpä sitä: linnakunditkin edellyttävät isiltä ainoastaan ”pehmeitä” ominaisuuksia, sellaisia, joissa ei edes ole mitään sukupuolisidonnaista.

Miehisyyteen on kuulunut käytännön taitoja, joiden menettäminen on sääli. Sen sijaan käsitys, että kaikki entisaikojen isät olivat poissaolevia ja pelottavia, on väärä. Tutkija Ilana Aalto on osoittanut, että 1900-luvun alun Suomessa oli isiä, jotka hoivasivat: ottivat syliin, kylvettivät ja leikkivät.

En vaadi sukupuolen häivyttämistä kasvatuksessa, mutta vanhempana täytyy varoa, ettei ala kaataa lasta väkisin muotteihin. Kun yksi pojistamme leikki viime vuonna prinsessaa, emme tyrkyttäneet hänelle revolveria.

Tärkeintä on, että lapsi tietää, että vanhempi on hänestä ylpeä. Ei tarvitakaan mallia, vaan armoa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!