Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kuinka pääsisin asumaan aikuis­kommuuniin?

Sunnuntai
 
Helsingin Sanomat

Rakkaat ystävät! Kohtalon pilkkaa tai ei, oikeakielisyyttä koskevaan kirjoitukseeni oli uinut kirjoitusvirhe. Nimimerkki Koostumusko kirjoittaa: ”Oletko ihan varma, että huonekaluja voi koostaa? En ole koskaan kuullutkaan. Huonekalu voi kyllä koostua puusta ja kankaasta ym. mutta sehän on taas ihan eri juttu.”

Aivan oikein. Piti lukea ”kootaan”.

Timo Juutilainen jatkaa itse aiheesta:

”Tämä aihe, käyttääkö sanaa kasata vai koota, on minulle tärkeä seikka. Meillä on noin 90 hengen yritys, jossa valmistetaan mm. teollisuus- ja sotilastietokoneita. Olen aina painottanut sitä, että meidän tuotannossa kootaan tietokoneita. Jos niitä kasattaisiin, kuten lehtiä haravoidaan kasaan, ei olisi väliä sillä, miten päin osat ovat toisiinsa nähden. Leikkimielisesti olen uhannut potkuilla, jos käyttää sanaa kasaaminen kokoonpanon sijasta. Mutta nyt olen hämmentynyt kannanotostasi. Että muka kasaus onkin oikeampi termi, kun on kyse konkreettisesta laitteesta. Siis kaikki konkreettinen on kasattu, ja ajatuksemme vain ovat koottuja. Puhuisimmeko me J. V. Snellmanin kasatuista teoksista siksi, että kirjat ovat konkreettisia? Minusta tässä on puhekieli saanut vallan väärässä asiassa. Olkoon hiekkakasa tai multakasa kasana, mutta kootaan tietokoneet, etteivät joutuisi vastaanottokeskuksen romukasaan.”

Tarkennettakoon: tässä yrityksenne harjoittamassa toiminnassa kyse on virallisesti kokoamisesta – tosin arkisessa puheessa yksittäinen työntekijä saattaisi käyttää kasata-verbiä, ja se sallittakoon. Tarkalleen ottaen tietokoneiden kasaaminen tarkoittaisi kuitenkin, että niitä on lopulta useampi päällekkäin.

Lapseni lapsi kirjoittaa ylioppilaaksi nyt keväällä, toivottavasti läpäisee kirjoitukset. Mikä on nykyään käytäntö äidin lyyran suhteen? Minulla on laatikossani kaksi. Olenko kovin poikkeuksellinen mummi, jos laitan ne pukuuni lapseni lapsen ylioppilasjuhlassa? – Kysyjä ei tieltä eksy

 

Sivistyksestähän ei voi koskaan liikaa iloita, joten suositan pitämään lyyraa ylpeydellä, vieläpä molempia. Mikään ei estä myöskään lapsenlastasi lahjoittamasta sinulle vielä kolmatta rintapielessä kannettavaksi. (Tämä kevään ylioppilaille vinkkinä kerrottakoon.)

Koska tapakulttuuri heijastelee aina paitsi perinteitä myös muuttuvia aikoja, kannustan antamaan näitä kasvatustyöstä kiittäviä lyyrakoruja myös isille, jotka tänä päivänä ovat yhä enemmän mukana lastensa kasvatuksessa. Ja muistakaamme myös, että vanhemman lyyra kiinnitetään vasemmalle eli sydämen puolelle.

Olen helsinkiläinen keski-ikäinen nainen. Olen kyllästynyt asumaan yksin, toisaalta en myöskään etsi parisuhdetta. Haluaisin löytää reitin yli 50-vuotiaalle sopivaan asumisyhteisöön jossain täällä pääkaupunkiseudun tuntumassa. Teillä varmaankin on vihiä sopivista kehkeytyvistä aikuiskommuuneista? – Helena  

Aikuiskommuuni herättää mielikuvia menneiden vuosikymmenten hippiyhteisöistä, eikä nykyaika ole tästä perinnöstä aivan täysin irtautunut.

Vanhustyön keskusliitosta minulle kerrottiin, että monet aikuisten asumisyhteisöt keskittyvät tavalla tai toisella ekologiseen elämäntapaan. Tällaisia ovat esimerkiksi Ähtärissä sijaitseva luomukylä Gaija, Kangasalan yhteiskylä, Keuruun ekokylä ja Turun saaristossa sijaitseva Livonsaaren yhteisökylä. Useimmiten liittyminen tällaiseen yhteisöön alkaa molemminpuolisella tutustumisella, jossa vähän haistellaan, ollaanko samoilla linjoilla asumisajatusten suhteen. Ekoyhteisöissä ikä ei yleensä ole määrittävä tekijä; esimerkiksi Gaijassa kolmannes asujista on lapsia.

Pääkaupunkiseudulla on myös asumisyhteisöjä, joissa paino ei ole erityisesti asujien aatemaailmassa. Soitin Ryhmärakennuttajat ry:n puheenjohtajalle Salla Korpelalle, joka ilahtui kysymyksestä kovasti.

”Kävipä lukijalla onni, että juuri nyt sattui kysymään! Helsingissä on nimittäin tällä hetkellä vireillä useita uusia yhteisöasumishankkeita.”

Kyse on meillä päin verrattain uudesta ilmiöstä, Korpela kertoi. Yhteisötalot alkoivat 1960–1970-luvuilla levitä Tanskasta ja Ruotsista. Nyt Tanskassa on vastaavanlaisia yhteisöasumiskohteita jo satoja. Kuulemma nimenomaan ikääntyneet naiset ovat niistä kiinnostuneita.

Entä Suomi ja pääkaupunkiseutu? Korpela vinkkasi, että esimerkiksi Koti kaupungissa -yhdistyksellä on hankkeet Verkkosaaressa ja Sompasaaressa. Näihin viritellään yhteisöllistä asumista kaiken ikäisille.

Aktiiviset seniorit ry on ollut Suomessa ikäihmisten yhteisöasumisen pioneeri. Yhdistyksellä on muun muassa Arabianrannassa sijaitseva Loppukiri sekä Kalasatamaan vastikään valmistunut Kotisatama. Kolmatta hanketta viritellään, joten nyt on hyvä aika ilmoittaa kiinnostuksensa. Vapautuvista asunnoista saa tietoa liittymällä yhdistyksen jäseneksi.

Onnea yhteisön etsintään!

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat