Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Opintotukeen tulossa isot leikkaukset – kenen velvollisuus on maksaa sinun opintosi?

Opiskelijat voivat joutua opintotuen leikkausten myötä ottamaan rutkasti lisää lainaa.

Sunnuntai
 
Markus Jokela / HS
Poliittisen historian kylmä sota -luentosarjan lopputentti on alkamassa Helsingin yliopistossa. Kysyimme opiskelijoilta, kuinka moni on ottanut opintolainaa.
Poliittisen historian kylmä sota -luentosarjan lopputentti on alkamassa Helsingin yliopistossa. Kysyimme opiskelijoilta, kuinka moni on ottanut opintolainaa. Kuva: Markus Jokela / HS

Miten gyroskooppi liittyy kylmään sotaan? Entä Lumumba? KAL007? Mikä on ”Sinatran oppi”?

Poliittisen historian professori Kimmo Rentola piti luentosarjan kylmästä sodasta, ja nyt on lopputentin aika. Alkuun esitetään joukko termejä, jotka opiskelijoiden pitää selittää yhdellä lauseella.

Mutta ennen kuin päästetään opiskelijat lopputentin kimppuun, kysytään yksi lisäkysymys: kuinka moni teistä on nostanut opintolainaa?

Kaksikymmentäkaksi kättä nousee. Noin puolet tenttiin saapuneista opiskelijoista on ottanut lainaa.

Opiskelijat nostavat nykyisin huomattavasti useammin opintolainaa kuin vielä pari vuotta sitten. Jos kyselyn toistaisi taas parin vuoden kuluttua, käsiä nousisi todennäköisesti vielä enemmän kuin nyt.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) nimitti syksyllä koulutuksen taloustieteen professorin Roope Uusitalon miettimään korkeakouluopiskelijoiden opintotuen uudistamisen vaihtoehtoja. Selvityksen takaraja on maanantaina.

Uusitalon tehtävänä on miettiä linjauksiaan hallitusohjelman antamissa raameissa. Hallitus haluaa leikata korkeakouluopiskelijoiden opintotukea 70 miljoonaa vuoteen 2019 mennessä. Pidemmällä aikavälillä pitäisi säästää 150 miljoonaa. Se olisi neljännes pois nykytasosta.

Opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä sekä opintolainasta, johon valtio antaa takauksen. Nykyisellään opintotuen kokonaismäärä on enimmillään 938 euroa kuukaudessa. Hallitusohjelman mukaan opintotuen kokonaismäärä on kuitenkin tarkoitus nostaa 1 100 euroon.

Todennäköisesti Uusitalo esittää, että opintorahan tasoa ja kestoa leikataan sekä vastaavasti lainan osuutta kasvatetaan. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijat joutuvat jatkossa maksamaan opiskeluaikaisesta toimeentulostaan aiempaa huomattavasti suuremman osan itse.

Mutta onko se niin väärin?

Monen ekonomistin mielestä opiskelu on investointi, josta hyötyy ensisijaisesti opiskelija itse.

Oikeustieteen ylioppilas on vapaaehtoisesti mennyt lukemaan lakia. Hän voi olla opiskeluaikana vähissä varoissa, mutta häntä ei voi luonnehtia huono-osaiseksi. Hän saa maksuttoman yliopistokoulutuksen, ja valmistuttuaan juristiksi hän saa todennäköisesti hyväpalkkaisen työpaikan.

Oikeustieteen opiskelijan investoinnilla on siis hyvä tuotto. Onkin siis reilua, että hän rahoittaa opiskeluaikojen hetkellisen kassavirtaongelman itse opintolainalla.

”Opintotuki on tulonsiirto veronmaksajilta tulevaisuuden hyväosaisille”, sanoo Heikki Pursiainen. Hän on ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja. Pursiaisen mukaan koulutusta pitäisi miettiä koko elämän mittaisena investointina.

Ekonomistille maailma hahmottuu selkeänä, mutta todellisuus ei välttämättä ole niin yksioikoinen. Jos opiskelijat tekisivät valintansa vain tulevaisuuden tuotto-oletusten varassa, kaikki pyrkisivät opiskelemaan oikeustiedettä, lääketiedettä, tekniikkaa, kauppatiedettä tai muita aloja, joissa on iso palkka ja hyvä työllisyystilanne.

Yhteiskunnan kannalta on kuitenkin tärkeää, että lahjakkaita ihmisiä päätyy opiskelemaan myös lastentarhanopettajiksi, antropologeiksi, antiikin filologeiksi, kirjastonhoitajiksi ja muille aloille, joissa tuotto-odotukset eivät ole yhtä varmoja.

Siksi yhteiskunnan kannattaa tukea opiskelua. Koulutuksella on yksilön edun lisäksi myös laajempaa merkitystä.

Viime vuosina opintotukijärjestelmää on veivattu edes takaisin. Ensin Jyrki Kataisen (kok) hallitus päätti sitoa opintorahan indeksiin, sitten Juha Sipilän (kesk) hallitus purki kytköksen.

Tempoilun eräs syy on se, että opintotukijärjestelmän uudistamisella on kaksi erillistä tavoitetta. Halutaan säästää – ja samalla nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista. ”Nämä tavoitteet lyövät helposti toisiaan korville”, sanoo kasvatustieteiden professori Risto Rinne. Hän on myös Turun yliopiston varadekaani.

Monille opiskelijoille työnteko on keskeinen osa toimeentuloa. Kun opiskeluaikoja ja opintotuen ehtoja kiristetään, työnteon mahdollisuudet vähenevät.

Rinne pelkää tämän rajoittavan vähävaraisten nuorten opiskelumahdollisuuksia entisestään.

Tutkimukset osoittavat, että korkeakoulutus periytyy. Jos vanhemmilla on korkeakoulututkinto, on todennäköistä, että myös lapset hakeutuvat korkeakouluun. Vuonna 1980 korkeakoulutettujen perheiden lasten todennäköisyys päätyä korkeakouluun oli noin 13-kertainen pelkän peruskoulutuksen saaneiden perheiden lapsiin verrattuna. 2000-luvulla todennäköisyys on pienentynyt noin kahdeksankertaiseksi.

Suomalaisen koulutuspolitiikan ydin onkin viime vuosikymmeninä ollut koulutuksellisen eriarvoisuuden vähentäminen, sosiaalisen tasa-arvon lisääminen sekä koulutuspalvelujen maksuttomuus ja julkinen tarjonta.

Rinne arvioi, että tämä pitkä linja on nyt muuttumassa.

Opiskeluaikoja on pyritty lyhentämään sekä kepillä että porkkanalla. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) edunvalvonta-asiantuntija Aino Jones kannattaa – kuten arvata saattaa – porkkanaa: parempaa ohjausta, opintopsykologeja, joustavia suoritusmahdollisuuksia.

Paras esimerkki porkkanasta on niin sanottu opintolainahyvitys. Aiemmin se toimi verotuksen kautta, mutta systeemi oli niin monimutkainen, että harva opiskelija hyödynsi sitä.

Sittemmin järjestelmä uudistettiin suoraviivaisemmaksi. Syksystä 2014 lähtien opiskelunsa aloittavat saavat jopa kolmanneksen opintolainastaan anteeksi, jos valmistuvat tavoiteajassa.

Tämä on lisännyt opintolainojen suosiota. Syksyllä 2014 opintonsa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa aloitti noin 34 000 opiskelijaa. Näistä opintolainaa nosti yli kolmannes eli 12 374 opiskelijaa. Määrä oli 3 500 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Opintolainahyvitys on opiskelijalle hyvinkin kannattava. Professori Roope Uusitalo kertoi viime viikolla Ekonomi-lehden kolumnissaan pohtineensa, että pitäisikö hänen reputtaa kaikki kauppatieteilijät, jotka eivät näin edullisilla ehdoilla ymmärrä ottaa opintolainaa.

HYY:n Aino Jones muistuttaa, että opiskelijat joutuvat useimmiten nostamaan lainaa, jotta pystyvät maksamaan asumisen ja elämisen. Harva miettii opintolainaa sijoituksena.

Opintolainahyvitys on valtiolle kallis. Ei tosin vielä, mutta tulevaisuudessa. Syksyllä 2014 aloittaneista, hyvityksen piirissä olevista opiskelijoista vasta kaksi on valmistunut, kertoo Kelan opintotukiryhmän vastaava suunnittelija Ilpo Lahtinen. Lähivuosina tahti kiihtyy. Vuonna 2021 opintolainahyvitysten arvioidaan maksavan valtiolle jopa 36 miljoonaa.

Roope Uusitalon yhden miehen työryhmä pohtii myös opintolainhyvityksen kohtaloa. Voi olla, että sitäkin leikataan.

Koulutuspolitiikassa on viime vuosina tapahtunut iso muutos. Samaan aikaan opiskelu halutaan nähdä henkilökohtaisena investointina, josta opiskelijan pitää itse kantaa vastuuta. Yhteiskunnan tasolla suunta on kuitenkin päinvastainen. Koulutusjärjestelmää ei nähdä enää entiseen tapaan kansakunnan investointina tulevaisuuteen, vaan koulutusmenoista on tullut kustannuksia, joita pitää karsia.

Tästä kertovat professori Risto Rinteen mukaan hallituksen leikkaukset korkeakoulujen rahoituksesta. Hän uskoo, että pian käynnistyy keskustelu lukukausimaksujen käyttöön ottamisesta myös suomalaisille opiskelijoille. Niiden myötä koulutus eriarvoistuu entisestään.

Erityisen huolissaan Rinne on siitä, että opiskelijoiden silmissä tulevaisuus voi näyttää hyvin näköalattomalta. Koulutus ei enää entiseen tapaan takaa turvattua työuraa.

Poliittisen historian luentotentissä professori Kimmo Rentola pyytää pikakysymysten lisäksi opiskelijoita kirjoittamaan kaksi tiivistä esseetä. Yksi vaihtoehtoisista otsikoista on: Nuorison rooli ja merkitys kylmässä sodassa.

Siinä pitäisi pohtia vuoden 1968 opiskelijamellakoinnin vaikutusta suurvaltapolitiikkaan.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat