Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

HS seurasi evakkojen paluuta Fukushimaan – toiset pelkäävät säteilyä ja toiset eivät välitä

Viisi vuotta sitten Japania ravisteli maanjäristys, tsunami ja vakava ydinvoimalaonnettomuus. 165 000 ihmistä evakuoitiin ja osa heistä on nyt palaamassa kotikonnuilleen ydinvoimalan naapuriin. Joissain paikoissa säteilyä on vähemmän kuin Helsingissä, toisaalla kymmenkertaisesti, raportoivat HS:n kirjeenvaihtaja Mikko Paakkanen ja valokuvaaja Sami Kero Fukushimasta.

Mikko Paakkanen HS

Setsuko Niizuma avaa kotitalonsa oven ja astuu sisään.

Talossa on tunkkaista ja hieman siivotonta.

Niizuma päivittelee epäjärjestystä ja aukoo ikkunoita niin tarmokkaasti, ettei häntä uskoisi 85-vuotiaaksi.

”Nolottaa, kun ei ole edes kunnon sisustusta”, leskirouva sanoo.

Japanilaisen Niizuman kotitalo on kuitenkin rempallaan aivan ymmärrettävästä syystä. Se on ollut pian viisi vuotta asumaton. Siitä lähtien, kun 20 kilometrin päässä tapahtui vakavin ydinvoimalaonnettomuus sitten Tšernobylin.

http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/89c558311e3b334011f1a0d168ddee78024e0ef1-2495481-mummot3yritys_06.jpg
Säteily pelottaa yhä Fukushiman ympäristössä
Hisako Minen kotikaupunki Naraha Japanissa evakuoitiin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen säteilyvaaran vuoksi. Nyt sinne saisi jo muuttaa takaisin, mutta Mine vielä odottelee uuden kerrostaloasuntonsa valmistumista Narahan keskustaan. Koillis-Japanin maanjäristyksestä, tsunamista ja ydinvoimalaonnettomuudesta on tässä kuussa kulunut viisi vuotta.

Olemme Fukushimassa.

”Tässä talossa ei ole muuta elävää kuin tuo kello”, Niizuma sanoo.

Paristokäyttöinen seinäkello on kaksi minuuttia edellä. Lähes kaikki huonekalut talosta on viety sukulaisten luo tai heitetty pois.

Tarkemmin sanottuna talo sijaitsee Naraha-nimisessä pikkukaupungissa Koillis-Japanissa, Fukushiman prefektuurissa.

Tämä on yksi alueista, jotka kärsivät pahasti rannikkoa ravistelleessa suuressa maanjäristyksessä 11. maaliskuuta 2011.

Maanjäristys aiheutti Tyynellämerellä tsunamin eli hyökyaallon, joka tuhosi Fukushima 1 -ydinvoimalasta jäähdytysjärjestelmät. Seuraavien päivien aikana voimalan kolmen reaktorin uraaniytimet sulivat.

Katso HS:n vuorovaikutteinen 3D-grafiikka ydinvoimalasta ja onnettomuuden vaiheista:

Voimalasta levisi säteilyä paljon kauemmaskin, ja säteilyvaaran vuoksi asukkaat evakuoitiin laajalta alueelta. Evakuoituja oli noin 165 000.

Maanjäristys ja tsunami tappoivat koko Japanissa vajaat 16 000 ihmistä. Lisäksi kateissa on yhä yli 2 500 ihmistä. Loukkaantuneita oli yli 6 000.

Kuolleista valtaosa oli muualla kuin Fukushiman prefektuurissa, vaikka siellä tapahtunut ydinonnettomuus sai eniten julkisuutta. Prefektuurit ovat Japanin hallintoalueita, joita on kaikkiaan 47.

Fukushimalaisetkaan eivät kuolleet säteilyyn, vaan maanjäristyksen ja tsunamin seurauksiin. Poliisin tilastoimien kuolleiden lisäksi onnettomuuden epäsuoriin seurauksiin on kuollut jopa 1660 ihmistä. Näitä kuolemia olivat aiheuttaneet esimerkiksi evakuoinnin aiheuttamasta stressistä johtuneet sairaudet ja itsemurhat.

Fukushiman voimalan säteilyyn liittyviä kuolemia tai sairauksia ei ollut varmuudella todettu ennen viime lokakuuta. Tuolloin Japanin terveysministeriö kertoi ensimmäisestä syöpätapauksesta, jonka se myönsi johtuvan Fukushiman säteilystä. Onnettomuusvoimalan raivaustöissä työskennelleellä miehellä oli todettu leukemia.

Maaperän puhdistustyöt on Narahassa saatu lähes valmiiksi. Jo viime syyskuussa viranomaiset purkivat evakuointimääräyksen koko kaupungista. Sitä ennen Narahassa sai käydä, mutta vain päiväsaikaan.

Naraha on ensimmäinen kokonainen kunta, josta Fukushiman ydinonnettomuuden aiheuttamat rajoitukset on poistettu. Aiemmin evakuointeja oli purettu kahdella paljon pienemmällä alueella lähikunnissa.

Paluu viiden vuoden atomievakosta ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Niizuma asuu evakossa edelleen, vaikka säteilyvaara ei ole puoleen vuoteen estänyt paluuta kotikaupunkiin.

Hän on Narahassa vain käväisemässä. Seurana on Hisako Mine, 75, toinen narahalainen leskirouva. Naiset tutustuivat vasta evakossa. He asuvat samassa parakkikylässä Iwakin kaupungissa noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Narahasta.

Hisako Mine oli kävelyllä ystävänsä kanssa, kun maanjäristys iski. Maa liikkui sivusuunnassa, ja heiluminen oli niin voimakasta, että oli vaikea pysyä pystyssä.

Maanjäristyksen keskus oli merellä Japanin pääsaaren Honshun itäpuolella. Poikkeuksellisen voimakas järistys kesti pidempään kuin maanjäristykset yleensä, peräti kuusi minuuttia.

”Kun se loppui, katukaivojen kannet olivat nousseet omituisesti. Se näytti pelottavalta.”

Järistyksen jälkeen Mine palasi kotitalolleen, joka sijaitsi mäellä noin kilometrin päässä meren rannasta. Hän tarkisti, että talo oli vielä pystyssä.

Naapurusto oli kokoontunut kotikadun päähän, paikkaan, josta näki rantaan. Mine liittyi joukkoon.

Hyökyaalto näkyi ensin kaukana merellä valkoisena suorana viivana.

”Kun se tuli lähemmäs, se näytti mustalta”, Mine sanoo.

Aluksi hänestä näytti siltä kuin aalto olisi rantaan tultuaan edennyt vain Kido-jokea pitkin. Pian se kuitenkin ylitti rannassa olevan muurin ja pyyhkäisi sitten nopeasti riisipellon päältä.

Alhaalla lähellä rantaa oli arviolta 30–40 omakotitaloa, Mine sanoo. Hänen mukaansa aalto oli noin kolme kertaa talojen korkuinen.

”Aalto meni talojen yli kuin peitto. Se tapahtui ihan sekunneissa.”

Tuolloin ei vielä mietitty sitä, että rannikolla on myös ydinvoimaloita.

Useat Japanin rannikolla sijainneet ydinvoimalat vaurioituivat tsunamissa. Fukushima 1 -ydinvoimalassa loppui reaktorien jäähdytys, koska tsunami katkaisi sähköt. Ydinreaktiot eivät lopu, vaikka voimala sammutettaisiin, ellei reaktorien polttoainesauvoja jäähdytetä.

Jo tsunamipäivänä viranomaiset evakuoivat ihmiset kolmen kilometrin säteeltä ydinvoimalasta. Seuraavana päivänä voimalan ykkösreaktorissa sattui vetyräjähdys. Sen jälkeen evakuoitiin kaikki kahdenkymmenen kilometrin säteeltä.

Reaktorien jäähdytysyritykset eri menetelmin jatkuivat kaksi viikkoa. Reaktoreihin esimerkiksi pudotettiin merivettä Japanin puolustusvoimien helikoptereista. Alkupäivinä voimalasta pääsi säteilyä ympäröiville alueille.

Vähitellen reaktorit saatiin jossain määrin hallintaan. Vasta joulukuussa 2011 todettiin, että reaktorit ovat sammuksissa.

Lähempänä Narahaa sijaitseva Fukushima 2 -ydinvoimala oli myös lähellä suuronnettomuutta jäähdytysjärjestelmän rikkoutumisen vuoksi. Siellä reaktorit kuitenkin saatiin hallintaan ennen kuin ytimet ehtivät sulaa.

Sami Kero / HS
Tsunamin takia muuttamaan joutuneet Hisako Mine (vas.) ja Setsuko Niizuma kävivät katsomassa Niizuman vanhaa kotitaloa. Molemmat ovat muuttamassa takaisin Narahaan.
Tsunamin takia muuttamaan joutuneet Hisako Mine (vas.) ja Setsuko Niizuma kävivät katsomassa Niizuman vanhaa kotitaloa. Molemmat ovat muuttamassa takaisin Narahaan.

Ydinvoimaloista alettiin puhua vasta tsunamin jälkeisenä päivänä, muistelevat Niizuma ja Mine.

Kumpikin oli tuolloin evakuoitu kotitaloistaan, koska talot olivat vaurioituneet maanjäristyksessä ja niissä oli jälkijäristysten takia vaarallista olla. Mine yöpyi läheisessä jalkapallohallissa, Niizuma kylpylässä.

Päivä järistyksen jälkeen Narahan kaupungintalon kaiuttimista kuulutettiin, että nyt pitäisi kaikkien poistua koko kaupungista. Setsuko Niizuma lähti tyttärensä luo Saitamaan. Hisako Mine meni puolestaan poikansa luo Tokioon.

Kumpikin muistaa, että evakkomatka oli vaikea järjestää. Katastrofialueella liikenne oli kaoottista, tiet olivat maanjäristyksen vaurioittamia ja polttoaineesta oli pulaa.

Mine asui poikansa luona puoli vuotta, kunnes Narahan evakoille rakennettiin parakkikylä Iwakiin ja hän muutti sinne. Niizuma muutti evakkokylään tyttärensä kanssa vasta kaksi vuotta myöhemmin.

Fukushiman ydinvoimalan lähistöllä tsunamin tekemiä tuhoja näkyy yhä. Niitä on varsinkin alueilla, joissa evakuointimääräykset ovat yhä voimassa. Kaikkia hyökyaallon särkemiä rakennuksia ei ole vielä edes purettu ja raivattu.

Noin 13 kilometrin päässä Fukushima 2:n ydinvoimalasta on Tomiokan rautatieasema, jonka asemarakennus vaurioitui pahoin tsunamissa ja purettiin.

Puretun asemarakennuksen vieressä on suuri sininen puutavaravarasto. Se on meren puolelta pahasti lytyssä.

Jäljellä on rautatie, jonka kiskot ovat ruostuneet käytön puutteessa. Rata vie kohti onnettomuusvoimalaa, jossa säteilyarvot ovat vielä vaarallisen korkeat.

Sami Kero / HS
Tomiokassa on yhä hyökyaallon vaurioittamia asuinrakennuksia. Evakuointimääräys alueella on vielä voimassa, mutta pian Tomiokaan pääsee muuttamaan.
Tomiokassa on yhä hyökyaallon vaurioittamia asuinrakennuksia. Evakuointimääräys alueella on vielä voimassa, mutta pian Tomiokaan pääsee muuttamaan.

Kahden matalan asuinkerrostalon alimmat kerrokset ovat pahoin vaurioituneet. Aseman lähelle on rakennettu uusia taloja. Ylempänä mäellä on vanha, autioitunut asuinalue.

Muutamassa talossa on tiilikaton harjalla pressuja ja niiden päällä hiekkasäkkejä. Nämäkin talot ovat olleet tyhjillään viisi vuotta. Verhot ovat kiinni.

Tomiokassa on yhä voimassa evakuointimääräys, joka kieltää yöpymisen. Pian määräys on tarkoitus kumota, ja aluetta valmistellaan siksi kovaa vauhtia. Aseman edustalla puretaan taloja, ja asuinalueilla maaperä näyttää pääosin puhdistetulta.

Maaperää puhdistetaan tuhoutuneen ydinvoimalan ympäristössä kaapimalla pintakerros sekä kasvillisuus pois. Ne pakataan noin kuutiometrin kokoisiin mustiin säkkeihin. Eri kokoisia säkkikasoja näkee pitkin rannikkoseutua Fukushiman evakuointialueilla.

Tomiokan aseman luona rautatien ja meren välissä on yksi suurimmista saastuneen maan varastoista. Sinne on koottu satojatuhansia säkkejä siisteihin pinoihin. Tämä on vain välivarasto. Loppuvarastointipaikkaa ei ole vielä rakennettu.

Sami Kero / HS
Säteilystä saastunutta maata on koottu jätesäkkeihin Tomiokassa reilun kymmenen kilometrin päässä Fukushiman tuhoutuneesta ydinvoimalasta.
Säteilystä saastunutta maata on koottu jätesäkkeihin Tomiokassa reilun kymmenen kilometrin päässä Fukushiman tuhoutuneesta ydinvoimalasta.

Aseman lähistölle radan varteen on asennettu säteilymittari, jossa on suuri näyttötaulu. Mittari näyttää 0,231 mikrosievertiä tunnissa.

Se ei ole kovin suuri lukema. Suomen taustasäteily on Säteilyturvakeskuksen mukaan normaalisti 0,05–0,30 mikrosievertiä tunnissa. Esimerkiksi Helsingin Kalliossa on viime päivinä säteillyt noin 0,12 mikrosievertiä tunnissa. Japanissa taustasäteilyä on huomattavasti vähemmän kuin Suomessa.

Fukushiman ympäristössä ei ole kuitenkaan kyse luonnon taustasäteilystä, vaan ydinlaskeumasta. Säteily vaihtelee paljon alueiden välillä. Se voi paikoin olla huomattavan korkea niillä alueilla, joita ei ole vielä edes alettu puhdistaa.

Säteilyä on enemmän, kun lähestytään onnettomuusvoimalaa. Se käy selväksi, kun ajaa rannan suuntaista kuutostietä, joka ohittaa voimalan. Kuutostielle on asennettu säteilymittareita, jotka kertovat lukemia autoilijoille.

Yonomorin kylän kohdalla kuutostiellä alkaa kävely- ja pyöräilykielto. Paikalla on säteilymittari, joka näyttää säteilyn annosnopeudeksi lähes kolme mikrosievertiä tunnissa. Tästä eteenpäin tietä saa kulkea vain autolla. Pysähtyä ei saa, eikä ikkunoiden avaamista suositella. Tämä on suljettua aluetta, jossa ei saa oleskella ilman lupaa.

Kun voimalaa lähestyy kuutostietä etelästä, lukemat säteilymittareissa kasvavat. Suurin lukema tiellä on lähes 3,5 mikrosievertiä tunnissa, olemme silloin parin kilometrin päässä voimalasta. Sen jälkeen säteily mittarien mukaan vähenee.

Sami Kero / HS
Kuutostie kulkee lähimmillään parin kilometrin päässä tuhoutuneesta ydinvoimalasta. Pysähtyminen tiellä on kielletty, ja mittari kertoo syyn: säteilyannos on lähes 3,5 mikrosievertiä tunnissa.
Kuutostie kulkee lähimmillään parin kilometrin päässä tuhoutuneesta ydinvoimalasta. Pysähtyminen tiellä on kielletty, ja mittari kertoo syyn: säteilyannos on lähes 3,5 mikrosievertiä tunnissa.

Säteily maantiellä on siis paikoin yli kymmenen kertaa niin voimakasta kuin Suomen taustasäteily. Silti tiellä kulkee jatkuvasti henkilö- ja linja-autoja. Kun vain ajaa alueen läpi eikä jää oleilemaan, säteilyannosta ei ehdi kertyä vaarallisen paljon.

Suljettu alue tien varressa näyttää täysin kuolleelta, lukuun ottamatta siellä täällä seisoskelevia suojapukuisia vartijoita ja poliiseja.

Kaikki sivuteille ja talojen pihoihin johtavat tiet on suljettu aidoilla. Kuutostieltä ei saa tässä kohtaa poiketa.

Umpeen kasvaneilla pihoilla näkyy pysäköityjä autoja, jotka ovat olleet siinä viisi vuotta.

Sami Kero / HS
Suljetun alueen läpi kulkevan tien varrella on paljon vaurioituneita rakennuksia.
Suljetun alueen läpi kulkevan tien varrella on paljon vaurioituneita rakennuksia.

Tienvarren taloista osa on maanjäristyksen vaurioittamia. Monissa hylätyissä taloissa alkaa olla rapistumisen merkkejä, kuten irronneita räystäspaneeleja ja ruostuneita peltejä. Osa taloista taas näyttää hyväkuntoisilta käytön ja huollon puutteesta huolimatta.

Tienvarsiravintolan raollaan olevasta ovesta näkee, että baaritiskillä on laseja.

Yhdessä risteyksessä kukkii luumupuu. Kevät on tulossa.

Kotiseuturakkaus on ydinvoimaa vahvempi voima.

Leskirouvat Niizuma ja Mine haluavat muuttaa parakeistaan mahdollisimman pian Narahaan ja palata normaaliin arkeen.

Heidän paluutaan viivyttävät käytännön järjestelyt. Niizuma aikoo muuttaa samalle paikalle, jossa hänen talonsa on nyt. Ensin talo on kuitenkin purettava ja rakennettava tilalle uusi. Talossa on vaurioita, joita ei kannata korjata.

Rakentamisen järjestää Niizuman tytär, ja he aikovat muuttaa uuteen taloon yhdessä. Se tuskin tapahtuu ainakaan vuoteen.

Narahassa monet muutkin ovat huomanneet, ettei kotitalo olekaan enää asuttavassa kunnossa. Maanjäristyksessä vaurioituneihin taloihin on tullut uusia ongelmia, kun ne ovat olleet viisi vuotta tyhjillään. Varsinkin tiilikatoille järistys teki tuhoja, ja sisään valunut sadevesi on aiheuttanut kosteusvaurioita.

Näin on käynyt myös Minen talolle.

”Ei tarvitse ottaa kenkiä pois, tämä puretaan”, Mine sanoo, kun hän kutsuu sisään taloonsa.

Hän aikoo muuttaa kerrostaloon, jota Narahan kaupunki on rakentamassa keskustaan. Tämän ratkaisun hän on valinnut kahdesta syystä: ”Elän yksin ja minua pelottaa.”

Häntä itkettää. Avara kotitalo tuntuu aivan toiselta kuin ahdas evakkoparakki.

”Tuntuu, että asun mandariinilaatikossa ja kotitalo vain homehtuu. Täällä on tärkeitä tavaroitanikin, mutta taidan heittää ne pois, koska luulen, että ne ovat saastuneet säteilystä.”

Sami Kero / HS
Hisako Mine kävi katsomassa kotitaloaan. Hän ei muuta sinne takaisin, vaan asettuu uuteen kerrostaloon, jota rakennetaan Narahan keskustaan.
Hisako Mine kävi katsomassa kotitaloaan. Hän ei muuta sinne takaisin, vaan asettuu uuteen kerrostaloon, jota rakennetaan Narahan keskustaan.

Säteily pelottaa rouva Mineä. Hän myöntää, ettei edes tiedä, mitä säteily tarkalleen on.

Kaikki kuitenkin puhuvat siitä. Yhdessä hänen talonsa huoneista on mitattu korkea säteilylukema. Mine ei muista, kuinka korkea, mutta pelottavan korkea. Hän menee huoneeseen, mutta ei viivy siellä pitkään.

”En halua olla tässä huoneessa edes tulevaisuudessa, vaikka säteilyä olisi vähemmän.”

Mine pohtii myös, uskaltaako hän juoda Narahan vesijohtovettä, vaikka viranomaiset sanovat, että se on puhdasta.

Kaikki narahalaiset eivät kuitenkaan ole säteilystä huolissaan. Minen talon naapurustossa saman kadun varrella on upouusi omakotitalo.

Sen asukkaat Hitoshi Kujiraoka, 68, ja hänen vaimonsa Kimiyo Kujiraoka, 64, kutsuvat sisään juomaan kahvit. Eteisessä on vastamaalatun tuoksu.

”Olemme asuneet tässä neljäkymmentä vuotta”, herra Kujiraoka kertoo.

Niin kauan he ovat siis asuneet tällä tontilla. Vanhan, vaurioituneen ja säteilleen talon paikalle rakennettiin uusi koti, jonne pariskunta muutti tammikuun lopulla.

Televisiohuoneen pöydällä oleva pieni digitaalinen säteilymittari näyttää 0,06 mikrosievertiä tunnissa. Vain puolet helsinkiläisestä perussäteilystä.

Sami Kero / HS
Narahassa asuva Kimiyo Kujiraoka esittelee säteilymittaria. Sitä pitäisi kuljettaa aina mukana, mutta Kujiraoka pitää sitä yleensä pöytälaatikossa.
Narahassa asuva Kimiyo Kujiraoka esittelee säteilymittaria. Sitä pitäisi kuljettaa aina mukana, mutta Kujiraoka pitää sitä yleensä pöytälaatikossa.

Kaikki Narahaan muuttaneet ovat saaneet kaupungilta käyttöönsä säteilynmittauslaitteita. Rouva Kujiraoka kaivaa lipaston laatikosta kaksi kaulassa kannettavaa pientä annosmittaria, joissa ei ole näyttötaulua.

Ne ovat henkilökohtaisia, ja omaa mittaria on käsketty pitämään mukana aina. Mittarit pitäisi viedä kerran vuodessa kaupungintalolle, jossa viranomaiset lukevat laitteesta vuoden aikana kertyneen säteilyannoksen.

”Mutta me pidämme niitä aina tuossa lipastossa”, rouva Kujiraoka myhäilee. ”Niiden kuljettelu on niin ärsyttävää.”

Ennen asuinalueen puhdistamista ja vanhan talon purkua Kujiraokojen tontilta mitattiin säteilyä noin 0,6 mikrosievertiä tunnissa. Herra Kujiraoka työskentelee vartijana säteilyalueella ja käy siellä päivittäin, mutta ei silti viitsi kantaa mittaria mukanaan.

”En pelkää säteilyä, koska sitä ei voi nähdä”, hän sanoo. ”Aion elää täällä hyvin pitkään.”

Hänen mielestään evakossa on niin ahdistavaa asua, että elinikä lyhenee. Pariskunta ei ole tosin joutunut asumaan kaikkein ankeimmissa parakkikylissä. He muuttivat uuteen taloonsa kerrostaloasunnosta Iwakin kaupungista.

Asunnon vuokran maksoi Fukushiman prefektuuri, Hitoshi Kujiraoka kertoo. Myös uuden talon rakentaminen on hänen mukaansa suurin piirtein saatu maksettua voimalaa pyörittäneen sähköyhtiön Tepcon maksamilla korvauksilla.

Sami Kero / HS
Kimiyo Kujiraoka (vas.) ja Hitoshi Kujiraoka rakensivat Narahaan uuden talon, kun vanha piti purkaa vaurioiden ja säteilyn takia. He muuttivat takaisin tammikuussa.
Kimiyo Kujiraoka (vas.) ja Hitoshi Kujiraoka rakensivat Narahaan uuden talon, kun vanha piti purkaa vaurioiden ja säteilyn takia. He muuttivat takaisin tammikuussa.

Muut talot asuinalueella näyttävät tyhjiltä. Verhot kiinni, pressuja katoilla. Talojen väleissä on tyhjiä tontteja, joista tonttien haltijat ovat purkaneet talonsa, mutta eivät ole toistaiseksi rakentaneet mitään. Osa pihoista on roskaisia, mikä siistissä Japanissa kielii siitä, etteivät asukkaat ole viime aikoina käyneet paikalla.

Kimiyo Kujiraoka myöntää, että asuinalueella on iltaisin pimeää ja yksinäistä.

”Panemme verhot kiinni ja katselemme televisiota”, hän kertoo. ”Totta kai toivon, että naapurit tulevat pian takaisin.”

Onko Narahalla tulevaisuutta? Ei se ennen ydinonnettomuuttakaan ollut mikään metropoli.

Kaupungin virallinen asukasluku on noin 7 300. Saman verran väkeä asuu Suonenjoella. Tiheästi asutussa Japanissa paikka on peräkylä.

Japanissa etenkin nuorisolla on taipumus siirtyä tällaisilta alueilta suurkaupunkeihin töihin heti, kun se on mahdollista. Siihen ei tarvita edes ydinturmaa.

Paluumuutto on jäänyt vielä vähäiseksi. Japanin yleisradioyhtiön NHK:n helmikuussa julkaisemien lukujen mukaan vain kuusi prosenttia Narahan virallisista asukkaista vietti kotikaupungissaan enemmän kuin neljä päivää viikossa.

Kaduilla näkyy lähinnä ikäihmisiä. Japanissa on muutenkin paljon vanhuksia, mutta ydinvoimalan lähistöltä evakuoitujen kuntien ikärakenne tulee olemaan hyvin haasteellinen. Parakkikylissä ja tilapäisasunnoissa paluumuuttoa odottelee lähinnä vanhuksia. Työikäisistä evakuoiduista valtaosa on kotiutunut suurempiin kaupunkeihin.

Paikallishallinto toivoo, että jälleenrakentaminen houkuttelisi nuorempiakin asukkaita ja lapsiperheitä. Kaupunkiin on rakennettu uusi terveyskeskus ja suurehko koulurakennus. Sen viereen ollaan parhaillaan tekemässä urheilukenttää. Tulossa on myös uusia ostoskeskuksia ja teitä.

Lapsiperheiden houkuttelu on kuitenkin vaikeaa. Harva haluaa kasvattaa lapsiaan todellisen tai kuvitellun säteilyn vaikutuspiirissä.

Säteily herättää huolta, vaikka viranomaiset kertovat, ettei siitä ole vaaraa. Monet japanilaiset eivät luota viranomaisten tietoihin. Se on osittain perua ydinvoimalaonnettomuuden jälkeisestä tilanteesta, jossa säteilystä tiedottaminen koettiin sekavaksi ja ristiriitaiseksi.

Fukushiman ydinonnettomuuden takia evakuoitujen määrä oli tämän vuoden alussa laskenut hieman alle sadan tuhannen. Määrä on laskenut vuosi vuodelta. Evakkojen väheneminen ei tarkoita, että ihmiset olisivat muuttaneet takaisin kotiseudulleen. Laskelmista on poistettu ihmiset, jotka ovat ostaneet asunnon sieltä, minne ovat muuttaneet säteilyn tieltä.

Hyvin monet Narahaan muuttaneista tai muuttoa aikovista ovat tietoisia siitä, että kotikaupunki on nyt ja todennäköisesti myös tulevaisuudessa melko hiljainen ikäihmisten paikka.

”Narahaa ei voi enää palauttaa ennalleen”, Kimiyo Kujiraoka sanoo.

Sami Kero / HS
Rouva Kimiyo Kujiraoka muutti takaisin Narahaan tammikuun lopussa, kun uusi talo valmistui puretun kodin tilalle.
Rouva Kimiyo Kujiraoka muutti takaisin Narahaan tammikuun lopussa, kun uusi talo valmistui puretun kodin tilalle.
Sami Kero / HS
Tsunamikatastrofin vuoksi evakuoituja ihmisiä majoitettiin parakkikyliin muun muassa Iwakin kaupunkiin. Evakuointikylissä asuu paljon ikäihmisiä.
Tsunamikatastrofin vuoksi evakuoituja ihmisiä majoitettiin parakkikyliin muun muassa Iwakin kaupunkiin. Evakuointikylissä asuu paljon ikäihmisiä.
Sami Kero / HS
Taloa puretaan Tomiokan tuhoalueella. Pian Tomiokaan pääsee taas muuttamaan.
Taloa puretaan Tomiokan tuhoalueella. Pian Tomiokaan pääsee taas muuttamaan.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat