Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Ratsastuksen maailmantähti vei Vilman varsan Lohjalta – hinta on suuri salaisuus

Suomessa syntyy vähän ratsuhevosvarsoja. Siitä huolimatta suomalaisten kasvattamia hevosia näkyy yhä useammin ulkomaisilla ratsastajilla kansainvälisissä kilpailuissa.

Minttu-Maaria Partanen

Joulukuussa 2015 düsseldorfilaisen tallin pihalla Saksassa elettiin suomalaisen ratsuhevoskasvatuksen tähtihetkeä.

Pihalle kaartoi kymmenmetrinen hevosauto. Normaalisti tällaisessa autossa on yksi kuljettaja ja kuusi hevosta, mutta tällä kertaa autosta purkautui kaksi kuljettajaa, jotka olivat tulleet hakemaan yhtä ainoaa hevosta. Prinsessaksi kutsuttu hevonen saisi tästä eteenpäin elämässään parasta mahdollista kohtelua.

Tamma oli tuotu saksalaistallille ”viimeisteltäväksi”, jotta se voitaisiin myöhemmin myydä kalliilla jollekin kansainvälisen tason ratsastajalle.

Nyt se oli tapahtunut.

Oli kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun Prinsessa syntyi Suomessa, lohjalaisella hevostallilla.

Kouluratsastaja ja hevoskasvattaja Anna-Leena Meller katsoo ratsastusmaneesinsa aurinkoiselta terassilta laitumella ulkoilevia tammojaan. Maaliskuinen aurinko kimmeltää lumella. Tammat ovat kerääntyneet portille odottamaan sisäänpääsyä.

”Kello taitaa olla puoli kaksi. Ne tietävät rutiinit”, Meller sanoo.

Eläimet ovat tottuneet täsmälliseen ja tarkkaan hoitoon, sillä ne tuntevat arvonsa. Niiden kupeista syntyy tuhansien eurojen arvoisia kouluratsastustähtiä, jos geenit, koulutus ja aimo annos hyvää onnea osuvat kohdilleen.

Anna-Leena Meller on kasvattanut lohjalaisella tilallaan viitisenkymmentä varsaa.

Kasvattajan työ on rankkaa puurtamista ilman tietoa palkkapäivästä. Työpäivät venyvät kellon ympäri. Välillä tammat tai varsat loukkaantuvat ja kuolevat.

Mutta syntymä on kasvattajalle aina yhtä ihmeellinen. Kun varsa puskee maailmaan pää edellä söpönä, märkänä ja karvaisena ja ponnistaa heti jaloilleen syömään. ”Se on pysäyttävä hetki”, Meller kuvailee hymyillen.

Viime vuonna Suomessa syntyi 305 ratsuhevosvarsaa. Määrä on erittäin pieni, sillä esimerkiksi Ruotsissa varsoja syntyy vuosittain noin 3 000. Pienestä määrästä huolimatta suomalaisten kasvattamia hevosia näkyy ulkomaisten ratsastajien alla kansainvälisissä kilpailuissa.

Miten se on mahdollista?

Nykyaikainen ratsuhevoskasvatus syntyi Suomessa 1990-luvun laman jälkeen. Siihen asti suomalainen hevoskanta edusti Itä-Euroopan raskasta linjaa. Länsieurooppalainen urheiluhevonen on jotain aivan muuta kuin raskas ja hidas itäblokin eläin: sulavalinjainen, nopea ja ketterä.

Suomalaiskasvattajat alkoivat tuoda laadukkaita tammoja lännestä Suomeen lisääntyneiden kansainvälisten suhteidensa avulla. Kasvatus mullistui lopullisesti, kun orien sperman kansainvälinen kauppa kehittyi. Yhtäkkiä suomalaiskasvattaja pystyi käyttämään tammallaan maailman parhaiden orien siementä.

Suomalainen eläinlääketiede on korkealaatuista, joten astutukset onnistuvat hyvin. Myös varsojen ja tammojen hoito ja kengitys sekä tieto eläinten ruokinnasta ovat Suomessa hyvällä tasolla. Koska suomalaisratsastajat eivät ole koskaan voineet ostaa kilpahevosiaan ”valmiina”, he osaavat kouluttaa varsoja kohti kilpailu-uraa.

Ratsuhevosen jalostaminen on periaatteessa samanlaista kuin minkä tahansa muun eläinlajin. Puolet varsan geeneistä siirtyy isäorilta, puolet emältä. Tietyt ominaisuudet, kuten koko ja ruumiinrakenne, periytyvät suoraviivaisesti.

Huippuratsastajat haluavat kuitenkin enemmän. He haluavat hevosen, joka on herkkä ja reagoi nopeasti. Hevosen, joka oppii helposti ja haluaa työskennellä ratsastajansa kanssa. He haluavat hevosen, joka jää mieleen ja kohahduttaa.

Hevosen herkkyyttä sekä oppimis- ja yhteistyökykyä on vaikeampi jalostaa kuin hevosen kokoa. Ominaisuuksien saamiseksi on tunnettava tarkasti varsan vanhemmat ja niiden sukutaulut.

Jalostukseen hyväksyttyjä oreja on vähän, mutta tammoja paljon. Orit jättävät satoja, jopa tuhansia jälkeläisiä, joten kasvattajat tietävät tarkasti, kuinka hyviä jälkeläisiä ne siittävät. Tammat sen sijaan ovat vaikeita. Ne synnyttävät vain muutaman varsan, ja siksi hyvä jalostustamma on kasvattajansa kruununjalokivi. Sellainen on vaikeinta löytää.

Kaisa Rautaheimo / HS
Vilmasta piti tulla supertähti, mutta etujalan vamma esti kilpailemisen. Nyt sen jälkeläinen Prinsessa on täyttämässä odotukset.
Vilmasta piti tulla supertähti, mutta etujalan vamma esti kilpailemisen. Nyt sen jälkeläinen Prinsessa on täyttämässä odotukset.

Vuonna 2002 Anna-Leena Meller ja hänen yhtiökumppaninsa Eva Nordman-Rajaharju kuulivat, että lähitallille Lohjalle saapuu Hollannista uusi lasti hevosia. Näiden estehevosten joukkoon oli eksynyt puolivahingossa koulusukuinen hevonen. Hevoskauppias ei ehtinyt esitellä hevosta mutta lupasi, että parivaljakko saisi vilkaista sitä.

Karsinasta löytyi kolmevuotias tamma, joka oli reppanan näköinen. Eläin oli pitkästä matkasta väsähtänyt ja kovin keskenkasvuinen. Meller laittoi sille riimun päähän ja juoksutti narun päässä maneesin kulmassa. Kolme kierrosta molempiin suuntiin riitti. Tamma lähti saman tien mukaan.

”Sen tapa liikkua oli jotain aivan ainutlaatuista”, Meller muistelee.

Tamma nosteli väsyneenäkin takajalkojaan korkealle ilmaan. Se on kouluratsastushevosille arvokas ominaisuus, jonka kasvattaja haluaa siirtää myöhemmin jälkeläisille.

Weltmaid Willow’sta eli Vilmasta piti tulla Anna-Leena Mellerin mitalihevonen, suurten luokkien supertähti. Ensimmäisen varsan saatuaan Vilma alkoi kuitenkin oireilla. Ratsastus sujui vain pätkissä. Lopulta eläinlääkäri antoi tuomion kuusivuotiaalle tammalle: etujalan vamma estäisi kilpailemisen.

”Se oli aivan hirveä pettymys”, Meller muistelee. Hän päätti, että jos Vilmasta ei tulisi kilpahevosta, ehkä sen toisesta varsasta voisi tulla. Jo Vilman ensimmäinen varsa oli vaikuttanut lupaavalta, joten oikealla orivalinnalla toisesta voisi tulla vieläkin parempi.

Meller oli ihastunut vasta seitsemänvuotiaaseen Fürst Heinrich -oriin, joka oli voittanut nuorten hevosten MM-kultaa. Ori oli Melleristä niin vaikuttava, että hän päätti hankkia sen siementä Vilmalle.

Nykyisin siitos tapahtuu muutamassa päivässä. Kun eläinlääkäri toteaa Suomessa maanantaina tamman kiiman alkavan torstaina, kasvattaja tilaa oriasemalta lastin. Ori hyppää tiistaina pukin selkään. Torstaina sperma saapuu lentorahtina Suomeen ja se laitetaan tamman sisään.

Keväällä 2006 Anna-Leena Meller pyöri sängyssään. Kantavista tammoista toinen oli saanut virustartunnan. Se synnytti ennenaikaisesti, mikä on varsalle kuolemantuomio. Meller pelkäsi, että virus oli tarttunut Vilmaan ja hän menettäisi toisenkin varsansa, tulevan huippuhevosensa.

Kevät eteni, ja Meller puki Vilmalle synnytysvaljaat. Laite hälytti huhtikuisena iltana, kun Vilma alkoi hikoilla ja asettui makuulle. Se ponnisti ulos tanskandogin kokoisen, pirteän tammavarsan.

”Oli valtava helpotus, kun varsa hengitti, nousi jaloilleen ja alkoi syödä.”

Varsassa oli alusta alkaen jotakin erityistä. ”Se oli hyvin itsevarma ja tietoinen kauneudestaan.”

Meller nimesi varsansa Kom Fairy Taleksi. Kom-kasvattajatunnus muodostuu Mellereiden lasten etunimistä. Fairy Tale on peräisin Sunrise Avenuen Fairytale Gone Bad -kappaleesta, jota Meller tuona keväänä kuunteli.

Perhepiirissä Fairy Tale nimettiin pian Prinsessaksi, sillä varsa käyttäytyi 20 tamman laumassa kuin prinsessa. Prinsessojen elämä ei kuitenkaan ole aina helppoa. Sen Meller huomasi pian.

http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/37718ca8816bca9341f8ba3765e9544b45487320-hepo.jpg
Miksi lohjalainen tamma synnyttää huippuvarsoja?
Lohjalainen Anna-Leena Meller löysi sattumalta lähitalliltaan hevoskasvattajan kultakimpaleen. Katso, millaiselta huipputamman ravi näyttää.

Jos ratsastaja haluaa voittaa olympiakultaa, hän tarvitsee huippuhevosen. Ratsastuspiireissä sanotaan, että hyvä ratsastaja ilman hevosta on vain jalankulkija.

Kansainvälisillä markkinoilla hyviä ratsastajia on enemmän kuin hyviä hevosia. Eurooppalaisten eliittisukujen lisäksi ostajiksi on 2000-luvulla ilmaantunut uusrikkaita Aasiasta, Lähi-idästä ja Amerikasta.

Tilanne on räjäyttänyt eurooppalaisten huippuhevosten hinnat taivaisiin. Summat ovat yleensä salaisuuksia, mutta tiedetään, että korkeimman eli grand prix -luokan hevosen hinta on noussut kymmenessä vuodessa kuusinumeroisesta seitsemännumeroiseksi. Vuonna 2010 kouluori Totilas maksoi 9,5 miljoonaa euroa. Hevoskauppias Jan Tops osti kolme vuotta sitten Palloubet d’Halong -estehevosen 11 miljoonalla eurolla.

Markkinat ovat siis olemassa, mutta hyvien hevosten kasvattaminen ja kouluttaminen on vaikeaa. Hyvän hevosen voi pilata nopeasti huonolla koulutuksella.

Prinsessan opettaminen vei kymmenkertaisesti aikaa muihin varsoihin nähden. Se ei hyväksynyt satulaa vaan pukitteli pitkin maneesia. Meller harjoitteli Prinsessan kanssa kärsivällisesti kuukausikaupalla ennen kuin se suostui seisomaan karsinassa rentona satula selässään. Kaikki uudet asiat ja tilanteet ahdistivat Prinsessaa, niin kuuma ja nopeasti reagoiva se oli.

Nelivuotiaana Prinsessa lähti Ruotsiin, jossa Peter Månsson opetti sen ratsuksi. Tamma kieltäytyi syömästä ja juomasta uudessa ympäristössään. Se ahdistui ja laihtui. Vuonna 2011 Prinsessa palasi Lohjalle mutta stressaantui taas muutoksesta. ”Se juoksi tarhassaan ympäri eikä taaskaan syönyt”, Meller huokaa.

Avuksi löytyi tallin 30-vuotias Honey-poni, joka marssi Prinsessan tarhaan. ”Se sanoi Prinsessalle kerran, että ole vain prinsessa, mutta minä olen kuningatar.”

Prinsessa rauhoittui, ja vähitellen Anna-Leena Meller ymmärsi, kuinka laadukas hevonen se oli. ”Jouduin miettimään, mikä on järkevää. Sitä, että minulla ei ehkä ole varaa pitää Prinsessan kaltaista maailmanluokan hevosta itselläni.”

Vuonna 2014 Prinsessa lähetettiin Saksaan herkkien hevosten koulutukseen erikoistuneelle Warwick McLeanin tallille. Sopeutuminen osoittautui jälleen vaikeaksi.

Anna-Leena Meller ehti jo ajatella, että tuleeko hommasta ikinä mitään, mutta viime syksynä yhdeksänvuotias Prinsessa oli vihdoin valmis esiteltäväksi ostajille.

Joulukuun alussa Meller istui iltapalalla tyttärensä kanssa, kun kännykkään tuli puhelu englantilaisesta suuntanumerosta. Mellerin puhelinnumero oli livahtanut väärälle nettisivulle, joten hänei ollut vastannut ulkomaisiin puheluihin vähään aikaan.

Tytär patisti kuitenkin vastaamaan. Soittaja oli englantilainen kasvattaja ja hevoskauppias Emma Blundell. ”Olin ihan että kuka ihmeen Blundell.”

Kun Meller kuuli, kenen ratsastettavaksi Blundell halusi Prinsessan ostaa, hänen suunsa loksahti. ”Sanoin tyttärelleni, että et muuten ikinä arvaa, kuka haluaa ratsastaa meidän Prinsessalla.”

Englantilainen Charlotte Dujardin on kouluratsastukselle kuin Usain Bolt pikajuoksulle, mutta ilman rosoista imagoa.

Englantilaiset kutsuvat Dujardinia ”tytöksi tanssivan hevosen kanssa”. Hän on tahkonnut maailmanennätyspisteitä Valegro-ruunansa kanssa ja voittanut kaiken, mitä kouluratsastuksessa on mahdollista voittaa. Hän on median lemmikki, joka pelastaa aaseja Intiassa ja kannustaa ponityttöjä kouluratsastukseen.

Rion olympialaisten jälkeen Valegron ura huipulla todennäköisesti loppuu, joten Dujardin etsii itselleen uutta, olympiakultaa tanssivaa hevosta. Hän aikoo kokeilla, tulisiko suomalaisesta Prinsessasta sellainen. ”Jos kasvattajilta kysyisi, kenen ratsastuksessa he haluaisivat hevosensa nähdä, vastaus olisi juuri Dujardin.”

Pitkällisten neuvottelujen, eläinlääkärin tarkastusten, röntgenkuvien ja verikokeiden jälkeen hevosauto lähti joulukuussa hakemaan Prinsessaa Saksasta Englantiin. Myyntihinta on suuri salaisuus, mutta se on Mellerin mukaan ”ihan mukava ja riittävä”.

Jos Kom Fairy Tale lopulta päätyy kilpakentille Charlotte Dujardinin kanssa, kiinnostus suomalaista hevoskasvatusta kohtaan lisääntyy. Mellereiden arvo kasvattajina tunnustetaan jo nyt kansainvälisissä piireissä.

Prinsessan ostanut Emma Blundell käyttää kasvatuksessaan uutta alkionsiirtoteknologiaa, joten Prinsessan jälkeläisiä on odotettavissa lisää markkinoille. Alkionsiirrossa varsa laitetaan aluille huipputamman kohdussa mutta siirretään kasvamaan sijaistammalle. Näin hyvät tammat voivat kilpailla samaan aikaan kun kasvattaja saa niistä varsoja.

Joulun alla Mellerien postiluukusta kolahti kortti. Sen kannessa seisoi takajaloillaan varsa tähtisäihkeen kera. Kortissa luki englanniksi:

”Kiitos, että annoitte meidän ostaa Prinsessan. Toivomme, että voimme tehdä teidät ylpeiksi tulevaisuudessa. Kaikkea hyvää vuodelle 2016, Emma.”

Regis Duvignau / Reuters
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat