Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Olen rakastunut väärään henkilöön, miten voin lopettaa?

Kysy Siskolta tapakulttuurista ja elämän pulmatilanteista. Ellei vastaus tyydytä, voit ehdottaa parempaa.

Sunnuntai
 
Helsingin Sanomat

Rakkaat ystävät! Viimeksi oli puhetta lihansyönnin vähentämisen seurauksista. Luomupikkutilallinen mökin muija kirjoittaa: ”Vastauksenne lopussa Tohtori K:n kyselyyn todettiin seuraavaa: ’Lisääntynyt kasvien tuotanto käyttäisi vain murto-osan vapautuvista pelloista, joten osa maista varmasti metsitettäisiin’.”

”Käsitykseni on, ettei näin missään tapauksessa kannattaisi tehdä. Lihantuotannosta vapautuvat pellot kannattaisi ehdottomasti ottaa vihermassan, apilan ja heinän tuotantoon. Näin saataisiin jakeita, jotka yhdessä lannan kanssa käsiteltäisiin biokaasulaitoksissa. Lannan lannoitusominaisuudet paranisivat ja vihermassa lisäisi kaasutuotantoa. Tällä kaasulla voidaan sitten korvata tuontiöljyä. Pellot pysyisivät tuotantovalmiina mahdollisia ruokakatastrofeja varten. Itse asiassa nurmiviljely parantaisi peltojen multavuutta, kun niitä nykyisin niin kovasti tehoviljellään. Metsien käyttöönotto takaisin peltotuotantoon ei nimittäin käy tuosta vain.”

”Lisäksi ympäristö kiittäisi, paikalliset työpaikat lisääntyisivät, kansantalouden tase kohenisi ja olisimme enemmän energiaomavaraisia, mikä on etenkin maailmanlaajuisesti ruuantuotannossa kaikkein heikoin lenkki. Kun energia loppuu, pysähtyvät traktorit ja meijerit, keinolannoitteiden valmistus loppuu.”

 

Rakas Sisko, olisi niin paljon kysyttävää! Kysyn nyt vain tätä: monenko naisen kootut teokset ovat esillä Kansalliskirjastomme keskisalissa?

– Feministi

 

Rakas feministi, kirjoitan tätä vastausta sinulle sattumalta tasa-arvon päivänä! Kansalliskirjasto on Suomen suurin tieteellinen kirjasto ja kerrassaan upea paikka. Kirjastonhoitaja Harri Ahonen kertoi, että kirjaston kupolisalissa on esillä filosofien, kirjailijoiden ja tieteentekijöiden teoksia alkukielisinä ja kriittisinä editioina – niihin siis sisältyy tieteellinen kommentaari. Kirjoja ei lainata ulos.

”Kyseessä on kokoelma perusteoksia, jotka palvelevat tutkimusta ja kirjallista kulttuuria”, Ahonen kertoi. ”Kokoelmaan on valikoitu erityisesti sellaisia kirjoittajia, joiden ajattelu tai toiminta on vaikuttanut huomattavasti suomalaiseen tutkimukseen ja kulttuuriin. Painopiste on uuden ajan alun ja 1800-luvun ulkomaisissa kirjoittajissa.”

Naisten edustus kupolisalissa on hyvin vähäinen: vain 13 yhteensä noin 400:sta.

”Lukumäärään vaikuttaa se, että kirjoittajat ovat lähinnä 1500–1800-luvulta ja teokset vielä sellaisia, joista on tehty tieteellinen editio”, Ahonen kertoo. ”Odottelemme kyllä innolla, että näitä kriittisiä editioita ilmestyisi lisää.”

 

Sisko, apua! Voisitko soittaa lukupiirin psykologille? Olen rakastunut väärään henkilöön. Meistä ei tule paria, vaikka oli lyhyt romanssi. Tunteisiin tämä tieto ei vaikuta, ja kärsimystä on jatkunut vuosia. Ajattelen häntä monta kertaa päivässä, vaikka emme ole tavanneet moneen kuukauteen. Muut ihmiset eivät kiinnosta. Välillä tuntuu, että sydän halkeaa. Miten voin lopettaa?

– On siis kevät

 

Otin viipymättä yhteyttä lukupiirin psykologiin, joka sanoi, että tämän ongelman ratkaisemalla voittaisikin Nobelin. Sitten hän kommentoi sarkastiseen tapaansa: ”Hyvästi, Nobel.”

Toivoa silti on.

Aivan ensiksi: Käskemällä tunteet eivät lopu. Psykologi varoitti, että yrityksestä voi ennemminkin seurata, että ne vain entisestään yltyvät. Sen sijaan olisi nyt hyväksyttävä kaksi asiaa, jotka ovat 1) olet rakastunut ja 2) se on menetetty. Tämä tarkoittaa väistämättä suremista. Sureminen on kivuliasta, ja siksi on tavallista, että sitä yrittää välttää.

”Voi olla niin, että irtipäästämisvaihe lykkääntyy, jos elättelee sitkeästi toiveita toisesta tilanteen mahdottomuudesta huolimatta”, psykologi sanoi.

Sitten hän alkoi hiukan psykologisoida, psykologi kun on.

”Mikä tässä ihmisessä vetää puoleensa, vaikka hän ei ole saatavilla?” hän kysyi. ”Sivuutanko ehkä mielessäni itseeni kohdistuneen huononkin kohtelun? Joskus suurin veto syntyy sellaiseen ihmiseen, joka koskettaa jollain tavalla omaa psykologista haavaa – eli psykopatologiat ikään kuin napsahtavat lukkoon keskenään.”

Jos omassa historiassa on vaikkapa hylkäämistä, saattaa siis kiinnittyä juuri ihmisiin, jotka hylkäävät. Tässä onkin yksi ihmismielen oudoimmista piirteistä: että haemme lisää sitä, mikä on aiemmin satuttanut.

Mutta samassa erikoisuudessa piilee kuitenkin myös ongelman ratkaisu. Luopumista voi helpottaa, kun ymmärtää, mistä veto toiseen syntyy.

Toinen käytännön neuvo on, että asia kannattaa jakaa muiden kanssa. Tässä asiassa puhumisen parantava vaikutus on erityisen selvä – vaikka ystävät olisivat jo kyllästyneet.

Jos vain vaalii tunteita mielessään, saattaa helpommin jäädä jumiin. ”Fantasia jää elämään omaa elämäänsä eikä lähde siirtymään luopumisvaiheeseen”, psykologi varoitti.

Lopuksi hän huomautti, että juuri tämänkaltaisten rakkauksien vuoksi meillä kuitenkin on taide, elokuvat ja kirjallisuus.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat