Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Uintivalmentaja Marko Malvela: Urheilijalla pitää olla pokkaa jättää harjoitukset väliin

Ari-Pekka Liukkosen ja Mimosa Jallow’n valmentaja tutkii voittamisen kulttuuria. Malvela sanoo, että Rion olympialaisten voitot on jo tehty.

Sunnuntai
 
Hanna-Kaisa Hämäläinen
”Minua kiinnostaa se, miten uimarini pärjäävät maailmassa, eivät tulokset”, sanoo valmentaja Marko Malvela.
”Minua kiinnostaa se, miten uimarini pärjäävät maailmassa, eivät tulokset”, sanoo valmentaja Marko Malvela. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Kuka?

Marko Malvela

 Syntynyt Lappeenrannassa vuonna 1971.

 Valmistunut liikuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan biomekaniikka.

 Yrityskonsultti, työnohjaaja ja psyykkinen valmentaja. Ei saa varsinaista palkkaa uintivalmentajana.

 Ennen Rioa valmentanut kolmissa olympialaisissa: Sydneyssä vuonna 2000, Ateenassa 2004 (jossa uinnin lajijohtaja) ja Lontoossa 2012.

Marko Malvela piirtää voittamisen kulttuurin fläppitaululle.

Istumme altaan reunalla tyhjässä Jyväskylän uimahallissa. Vapaauimari Ari-Pekka Liukkonen ja selkäuimari Mimosa Jallow tulevat harjoituksiin vasta tunnin kuluttua.

Molemmat Malvelan valmennettavat ovat uineet niin kovaa, että kauhovat Rion olympialaisissa.

45-vuotias Malvela osoittelee tussilla piirrosta ja selittää. Käy selväksi, ettei kuvan tekeminen olisi ollut mahdollista ilman kolmea oivallusta.

Niistä ensimmäinen oli se, ettei hän itse osannut uida.

Tai osasi, mutta ei niin kovaa kuin olisi halunnut. Yläasteella Malvela tavoitteli sadan metrin vapaauinnissa minuutin alittamista. Hän teki harjoituksia – esimerkiksi 14 kilometrin treenejä –, joihin kukaan täysijärkinen ei olisi ryhtynyt.

Hänellä oli paperilla aikataulu ja kaunis käyrä, joka lähestyi minuutin haamurajaa ja lopulta alitti sen.

Tavoite ei koskaan toteutunut. Yleensä kilpauimari hoitaa rajapyykin pois alta ennen viittätoista ikävuottaan. Malvela oli 16-vuotias, kun totesi homman toivottomaksi ja ripusti speedot naulaan.

Hän ryhtyi valmentajaksi, sillä hän arveli ”tajunneensa” uimisen ja halusi jakaa henkilökohtaisen ihmiskokeensa tuloksia eteenpäin.

Sitä hän ei tiennyt, että oli yhä väärässä.

Malvela haki ja pääsi Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan biomekaniikkaa. Hän alkoi valmentaa 13-vuotiasta Jere Hårdia.

Malvela oli 20-vuotias ja varma menetelmistään. Hän tiesi, että urheilija on kone, jota pystyy trimmaamaan koko ajan paremmaksi.

He olivat täydellinen pari: Malvela piti tilastoista, Hård harjoittelusta. Elettiin 1990-lukua, jolloin Jani Sievinen ja Antti Kasvio olivat supersankareita.

Taustalla Malvela rakensi Hårdista ihmispikavenettä. SM-uinneissa vuonna 1998 Hård pani kaasun pohjaan. Hän pieksi sekä Sievisen että huippukuntoisen Kasvion, voitti kolme SM-kultaa ja teki yhden Suomen ennätyksen.

Ja parempaa oli tulossa. Hård voitti Euroopan mestaruuden 50 metrin perhosuinnissa Helsingissä vuonna 2000 ja uudestaan Berliinissä vuonna 2002 – jälkimmäisen Euroopan ennätysajalla, joka jäi vain muutamia sadasosia maailmanennätyksestä.

Homma toimi, joten Malvela ja Hård jatkoivat koneen virittämistä. Sitten kone meni rikki.

Hårdin olkapäähän tuli rasitusrepeämä. Hän joutui sairauslomalle. Kun hän palasi takaisin radoille, tulokset eivät olleet yhtä hyviä kuin aikaisemmin. Hårdin ura uimarina näytti tulleen tiensä päähän.

Jere Hård teki comebackin vuonna 2004. Hän lähti Wienin lyhyen radan EM-kilpailuihin olemattomalla valmistelulla, ja Malvelakin seurasi kisoja kotona.

Kun Hård ui viestissä lähelle omaa ennätystään, Malvela havahtui television ääressä, että nyt on meneillään jotain. 50 metrin perhosten välierässä Hård paransi jo Suomen ennätystä.

Finaalissa Hård teki Suomen ennätyksen toistamiseen ja otti kaikkien ällistykseksi hopeaa Englannin Mark Fosterin jälkeen.

Malvela kysyi Hårdilta, mitä oikein tapahtui.

Hård kohautti olkiaan. ”Se keveys tuli vaan jostain.”

Malvela ryhtyi ottamaan selvää tästä keveydestä. Hän unohti tilastot ja opiskeli psykologiaa, luki Jungia ja Freudia, tutki vanhoja kulttuureja.

Malvela teki toisen oivalluksen: Urheilija on kaikkea muuta kuin kone. Urheilija on ihminen.

Malvela nousee ylös piirroksensa edestä. Hän astelee edestakaisin selkä suorana, nenä pystyssä, kyllästynyt ilme kasvoillaan.

”Näin meikäläiset keihäänheittäjät reagoivat, kun tšekki tai saksalainen heittää pitkälle. He käyvät viivalla tiirailemassa, että jaa, tuonneko se nakkasi. Ihan jees.”

Malvelan mukaan suomalainen voittamisen kulttuuri elää väkevimmin keihäänheitossa ja jääkiekossa. Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen ovat osa vuosikymmenten ketjua suomalaisia kepinpaiskojia, jotka eivät turhia hötkyile.

Jääkiekossa valmentaja Jukka Jalosen lanseeraama Meidän peli -systeemi lähti tuumailuista, miten tällainen ”vähäväkinen ja persjalkainen” kansakunta saisi lajista irti parhaat tehot.

Pitää olla ”oma juttu”, vaikka ihan hassu, johon tekeminen perustuu, Malvela uskoo.

”Mieti aasialaisia taistelulajeja. Harjoitussalissa kamppailijat kumartelevat ja tekevät kaiken tarkkojen sääntöjen mukaan. Se on outoa ja mystistä, mutta heille ominaista. Siitä kaikki lähtee.”

Tapakulttuureja löytyy myös uinnista. ”Jenkit ja aussit lyövät ylävitosia, itäeurooppalaiset uhoavat. Suomalaiset pitävät ehkä liiankin matalaa profiilia.”

Pärjäsikö Jere Hård Wienissä siksi, että hän keksi oman juttunsa?

”Joo. Se lakkasi välittämästä tuloksesta.”

Jallow ja Liukkonen tulevat hallille ja ryhtyvät verryttelemään kuntopallolla. Tutkitaanpa sillä aikaa tarkemmin Malvelan piirrosta.

Hän on piirtänyt fläppitaululle x- ja y-akselin. X-akseli edustaa tietämisen, y-akseli ennustettavuuden tasoa.

Lähellä akselien leikkauspistettä tieto on koeteltua ja ennusteet tarkkoja. Mitä loitommas pisteestä mennään, sitä epävarmemmaksi maailma muuttuu. Lähestytään ”taiteiden ja poetiikan logiikan” maailmaa.

Taiteen maailman ja ennustettavan maailman väliin jäävät huippusuoritus ja voittamisen kulttuuri.

”Perinteinen urheiluvalmennus pysyttelee mahdollisimman lähellä akseleiden leikkauspistettä. Voimme esimerkiksi sanoa jo tällä hetkellä, että Petra Ollin [painija] menestyminen on ennustettavaa ja tiedettyä – hän on kova muuhun maailmaan verrattuna. Tässä mielessä nykyisen valmennuksen maailma toimii.”

Se on kuitenkin harvinainen tilanne, varsinkin Suomessa.

Muu suomalaismenestys Riossa on epävarmaa. Malvelan mukaan urheiluvalmennusta pitäisi venyttää enemmän kohti taiteiden maailmaa, joka mahdollistaa paitsi suuret epäonnistumiset myös yllätysvoitot. ”Kun viivalla on samantasoisia urheilijoita, joilla suoritustekniikka on hiottu huippuunsa, tulee kohta, jossa tehty työ ei enää riitä. Erot syntyvät jossakin syvemmällä.”

Urheilijan tajunnan pohjamutien pöyhiminen on Malvelan tärkeimpiä tehtäviä. Hänen mukaansa hyvä urheilija on samaan aikaan kova työntekijä ja arvaamaton taiteilija.

Pitää olla pokkaa uhmata jopa valmentajaa ja jättää harjoitukset väliin, jos siltä tuntuu.

”Eilen esimerkiksi Mimmu [Mimosa Jallow] jätti tulematta aamuharjoituksiin.”

Miten reagoit?

”No, hermostuin tietysti.”

Malvela kosti iltaharjoituksissa pitämällä uimarille puolen tunnin luennon Vietnamin sodan veteraanien aivokuvista.

Omituisten luentojen pitäminen, tarinoiden kertominen ja tahallinen ärsyttäminen on Malvelan tapa herätellä uimareidensa persoonia.

Malvela sanoo, että kun hän puhuu urheilijalle, hän ei oikeastaan puhu tämän aivoille. ”Puhun hänen keholleen.”

Malvelan mukaan lähellä toisiaan olevat kehot lukevat toisiaan koko ajan. Kilpauinnin tai -juoksun aikana nimenomaan kehot, eivät urheilijat, päättävät järjestyksen, jossa tullaan maaliin.

Jallow hyppää veteen ja alkaa vedellä rauhallisesti allasta päästä päähän. Malvela sanoo, että Jallow ja Liukkonen voittavat Riossa, jos vain keskittyvät olemaan omia itsejään. Tämä oli Malvelan kolmas oivallus. Hän ei valmenna mitaleita vaan elämää varten. ”Oikeastaan Rion voitot on jo tehty. Minua kiinnostaa se, miten uimarini pärjäävät maailmassa, eivät tulokset.”

Vaikka tietenkin, jos ”hengittäminen, aisteilla maailman havainnoiminen, tulevat ja menevät ajatukset, alitajunnan ja kehon voima sekä tässä hetkessä eläminen” ryhtyvät vetämään urheilijassa yhtä köyttä, mitä tahansa voi tapahtua.

”Silloin keho tanssii niin kuin se ei ole tanssinut koskaan ennen.”

Marko Malvelan valmentama Mimosa Jallow ui sadan metrin selkäuinnin alkuerissä sunnuntaina 7.8. kello 19 alkaen. Toinen valmennettava, Ari-Pekka Liukkonen, ui 50 metrin vapaauinnin alkuerissä torstaina 11.8. kello 19 alkaen.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat