Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Yhdysvallat on feministinen painajainen, mutta voittaa yleensä Vantaan

Amerikkaa haukutaan pinnallisuudesta, mutta juuri se on siellä parasta, sanoo Los Angelesissa asuva toimittaja Peppe Öhman.

Sunnuntai
 
Heidi Piiroinen / HS
”Kaikki, mitä Yhdysvalloista sanotaan, on samaan aikaan totta ja ei-totta”, sanoo Los Angelesissa asuva toimittaja Jeanette Öhman.
”Kaikki, mitä Yhdysvalloista sanotaan, on samaan aikaan totta ja ei-totta”, sanoo Los Angelesissa asuva toimittaja Jeanette Öhman. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Tätä lohduttomampaa Suomessa on vasta lokakuussa. Tihkusade viistää taksin ikkunaa, josta näkyy Vantaa kaikissa harmaan betonin sävyissä.

Taustapeilissä näkyy feministi melkein suoraan Amerikasta.

Toimittaja Jeanette ”Peppe” Öhman on singahtanut Suomeen juhlimaan uuden kirjansa Livet & patriarkatet (Schildts & Söderströms) julkaisua.

39-vuotias Öhman on paljasjalkainen helsinkiläinen, mutta nyt hän on täällä vain käymässä. Kun kirjan julkaisujuhlat on juhlittu, Öhman palaa kotiin. Se on Los Angelesissa, aurinkoisessa Kaliforniassa, jossa Öhman on asunut kohta kolme vuotta.

Kuten nimestä ehkä arvaa, Öhmanin kirja Livet & patriarkatet kertoo feminismistä. Se on kepeä kirja painavasta asiasta.

Sillä yhdistelmällä feminismi on päässyt Suomessa pinnalle ehkä enemmän kuin aikoihin, mutta vastahyökkäys on ollut raskas. Kirjassaan Öhman muun muassa kertoo, mitä tarkoittaa ”feminazi”. Termi on tullut tutuksi.

Öhman sanoo havahtuneensa naisvihaan vuoden 2007 paikkeilla, kun hän ryhtyi suomenruotsalaisen Papper-lehden päätoimittajaksi.

Tosiaan – eivät suomenruotsalaiset ole juuri suvaitsevaisempia kuin suomenkieliset.

”Tietysti suomenruotsalaisillakin on naisvihaa”, Öhman sanoo. ”Mutta aluksi ei tullut raiskausuhkauksia. Se oli vasta sitä, että olet ruma ja tyhmä. Moni ajattelee, että naiselle pahin loukkaus on sanoa, että olet ruma.”

Nyt tuntuu, että mitään rajaa ei enää ole. Rasistit kantavat näennäistä huolta raiskausten lisääntymisestä maahanmuuton myötä – mutta samat ihmiset uhkailevat feministejä raiskauksilla. Uhkauksia on tullut Öhmanillekin. Raivon herättää pelkästään se, että ei hyväksy prosentinpyörittelyä, jonka tarkoitus on leimata kokonainen uskontokunta tai etninen ryhmä.

Ruotsissa syntyi keväällä kohu, kun vihreän puolueen paikallispoliitikko kieltäytyi kättelemästä naistoimittajaa, koska piti sukupuolten välistä kosketusta liian intiiminä.

”En ole varma, mitä mieltä olen siitä”, Öhman sanoo. ”Naisia pitää tietysti kunnioittaa. Mutta on muitakin tapoja tervehtiä kuin kättely. Meidän oma tapamme ei aina ole ainoa oikea.”

Juuri etuoikeuksien tiedostamisessa on feminismin ydin, Öhman sanoo. Mitä etuoikeuksia Öhmanilla itsellään sitten on? ”Ainakin olen valkoinen ja hyvin koulutettu. Osaan kirjoittaa. Olen asunut kaupungissa, tunnen paljon ihmisiä…”

Miten näiden etuoikeuksien ymmärtämisestä voisi syntyä yhteys työttömään itähelsinkiläiseen mieheen, joka kannattaa rasistista katupartioliikettä Soldiers of Odinia?

”Se on hyvä kysymys. Ehkä arvomme ovat liian erilaiset”, Öhman sanoo pitkän pohdinnan jälkeen. ”Voi yrittää ymmärtää, mutta ei rasismia voi hyväksyä. Varmaan yrittäisin tavata hänet. Ihmiset tykkäävät toisistaan enemmän, jos tapaavat kasvokkain.”

Perimmäinen syy Öhmanin maastamuutolle ei ollut ilma vaan ilmapiiri. Suomessa se on harmaa, Kaliforniassa valoisa.

”Sitä voi sanoa pinnalliseksi, mutta se on hyvää pinnallisuutta”, Öhman sanoo. ”Jos joku itkee puistossa, joku tulee kysymään, onko kaikki kunnossa, eikä kukaan ajattele, että se on kännissä. Ilmapiiri on luova: kukaan ei sano, että turha yrittää, tuotahan kokeiltiin jo.”

Paratiisiksi Yhdysvalloissa on liian turhauttava byrokratia, halvauttava liikenne ja hirvittävän kallis elämä. Ja onhan Yhdysvalloissakin rasismi yhä ongelma. Maailmat eivät kohtaa. Väärään paikkaan meneminen on vaarallista, varsinkin mustille.

”Los Angelesissa ihmettelin, miten ihmiset voivat ottaa monta juomaa ja sitten hypätä auton rattiin. Mutta jos on valkoinen, ei ole suurta vaaraa joutua pysäytetyksi.”

Vielä huonommalla tolalla Yhdysvalloissa on tasa-arvo. ”Tavallaan Yhdysvallat on feministinen painajainen!”

Öhman on hengaillut Los Angelesissa paljon ruotsalaisten kanssa, joita on hänen mukaansa kaupungissa valtavasti. Se johtuu siitä, että Ruotsi on viihdebisneksessä muutaman vuosikymmenen Suomea edellä. Mutta tasa-arvoon kasvaneille ruotsalaisnaisillekin käy Los Angelesissa niin, että lasten synnyttyä mies ahertaa mainoskuvauksissaan tai hittitehtaassaan, ja ansiokkaan uran tehnyt vaimo taantuu amerikanruotsalaiseksi lähiöäidiksi.

”Ruotsalaisnaiset ovat hyvin koulutettuja ja päteviä. Yhdysvalloissa hekin jäävät helposti kotiin, koska elämä on kallista ja päivähoito maksaa. Ja kun on kolme neljä vuotta kotona, on vaikea enää palata työelämään.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat