Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Moskovassa hammaslääkäri määräsi suun desinfiointiin päivänkakkaraa

Meillä raja niin sanotun koululääketieteen ja kaiken muun välillä on äärimmäisen jyrkkä. Venäjällä sellaista rajaa ei ole, kirjoittaa Moskovan-kirjeenvaihtaja Pekka Hakala.

Sunnuntai
 
Pekka Hakala Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien Moskovan-kirjeenvaihtaja.

Yksi kerrallaan nämä kulissit hajoavat ja paljastavat mädän luonteensa. Tarkoitan siis hampaitani. Viimeksi alhaalta oikealta lähti valtava paakku. Ilman tuskia, onneksi, sillä kyseessä oli luultavasti vuosia sitten juurihoidettu hammas ja sen muinainen jättipaikka.

Asuntoani lähinnä sijaitseva terveysasema toimii diplomaattihallinto UPDK:n hallinnoimassa 1970-luvun kiinteistössä ja on varmaan edustanut aikoinaan jotain neuvostokansalle saavuttamatonta terveydenhoidon tasoa. Kuinka sitä tänä päivänä luonnehtisi? Tavallinen. Harmiton.

En ole millään mittapuilla rikas mutta kaikilla mittapuilla laiska. Menin siis naapuritalon klinikalle.

Neuvottelukäynti hammasortopedi Jevgeni Aleksandrovitšin kanssa osoitti, että olin tullut juuri oikeaan paikkaan. Vanha herra hymähteli rahakkaille ratkaisuille ja lupasi panna hampaaseen aivan tavallisen keraamisen kruunun, kustannukset noin 10 000 ruplaa.

Katsokaa itse valuuttakurssi Googlesta ja etsikää samasta paikasta helsinkiläisten hammasklinikoiden hinnastot, niin ymmärrätte, miksi en pitänyt hintakilpailutusta vaivan arvoisena.

Useimmat moskovalaiset ajattelevat toisin, ja se on maaseudulla huomattu. Ainakin rjazanilaiset klinikat kauppaavat palveluitaan vielä halvemmalla ja järjestävät omia bussikuljetuksia Moskovasta klinikoidensa pihoille.

Keskiviikkona Jevgeni-setä ruiskutti hammaskalustoni alapuolelle pyytämättä pari säiliötä puudutusainetta ja kairasi sen jälkeen kunnon montun ikeneen. Katseli muljahtelevia silmiäni, keskeytti kaivaustyöt ja pyysi minua painamaan pääni polvien väliin. Sen jälkeen piti yrittää nostaa nuppi ylös samaan aikaan kun lääkäri painoi niskasta kaikin voimin vastaan.

Helpotti. Molempia nauratti.

Lopuksi lääkäri mäiski suruttoman määrän jotain täytesementtiä tilapäispaikaksi. Kertoi olevansa tavoitettavissa koska vain, jos ongelmia tulee, ja antoi reseptin. Tai oikeastaan hänen avustajansa kirjoitti jotain omituista pienelle paperinpalalle, jonka kanssa menin suoraan apteekkiin.

Tulin ulos apteekista yhdeksän euroa köyhempänä. Rauhoittavan tahnan lisäksi kassissani oli kuivattua päivänkakkaraa, eukalyptusta ja salviaa. Ohjeiden mukaan niistä piti hauduttaa teetä ja purskuttaa ja kurlata sitä pari minuuttia muutaman kerran päivässä. Tietää kuulemma kaikille mikrobeille huutia.

Muistin lapsuuteni Kaustisella Keski-Pohjanmaalla. Kansakoulun luokkatoverit alensivat ääntään kertoessaan, että äiti oli mennyt ”jäsentohtorille”. Siis kansanparantajalle. Opettajan ei pitänyt kuulla asiasta mitään, se oli selvästi kotona teroitettu lasten mieleen.

Meillä raja niin sanotun koululääketieteen ja sen kaiken muun välillä on äärimmäisen jyrkkä. Venäjällä sellaista rajaa ei ole. Saatan tietysti yleistää turhaan ja olla väärässä kuten tavallista, mutta en muista yhdenkään suomalaislääkärin määränneen minulle päivänkakkaraa mihinkään vaivaan.

Innostuin varmaan ottamaan yliannoksen yrttiliemistä, ja kurlatessa joku tippa saattoi livahtaa nielusta alaskin. Ensimmäisen huuhtelukerran jälkeen jouduin nimittäin kiiruhtamaan uutistyöstä tunniksi kotivessaan meditoimaan: vatsani oli kuralla.

Samalla lävitse tulivat myös vahingossa nielemäni paikkasementin palat, joten yrttihoidon hyöty oli ilmeinen.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat