Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Vaiettu ilmiö: Työpaikoilta varastetaan vähemmän kuin aikaisemmin, ja se voi näkyä myös talousluvuissa

Eläkeiässä olevat tunnustavat, että työelämästä on tullut rehdimpää ainakin yhdessä mielessä, kirjoittaa kolumnisti Tommi Uschanov.

Sunnuntai
 
Helsingin Sanomat

Olen viime aikoina keskustellut eläkeikää lähestyvien tai sen jo saavuttaneiden kanssa siitä, miten työelämä on muuttunut heidän nuoruudestaan. Esille on useampaan otteeseen tullut ilmiö, josta ei paljon puhuta. Minua vanhemmilla keskustelukumppaneillani on vaikutelma, että työpaikoilta varastaminen on vähentynyt, eikä varastamista enää pidetä luontevana osana työelämää.

On ymmärrettävää, ettei asiasta pidetä meteliä. Edes Juha Siltala ei maininnut sitä vuosikymmenen takaisessa, muuten tyhjentävässä menestyskirjassaan Työelämän huonontumisen lyhyt historia.

En tarkoita varastamisella vain tavaran ottamista luvatta itselleen. Tarkoitan myös tavaran järjestämistä työntekijän sukulaisille ja tuttaville ja esimerkiksi luvattomien alennusten antamista heidän ostoksistaan. (Suomessa ei valitettavasti ole suoraa vastinetta brittiläiselle slangisanalle bunce, joka tarkoittaa jotakin yleensä maksullista, joka otetaan ilmaiseksi tai saadaan joltakulta sen ilmaiseksi ottaneelta.)

Syynä muutokseen ei selvästikään ole se, että ihmiset olisivat tulleet entistä moraalisemmiksi – saati että he olisivat entistä lojaalimpia työnantajaansa kohtaan. Suomessa tämä on toki epäuskottavaa jo siksikin, että työmarkkinasuhteet ovat viime aikoina olleet kireämmät kuin vuosikymmeniin.

Kyse on sen sijaan teknologisesta muutoksesta. Valvontakamerat ovat nostaneet näpistysten kiinnijäämisriskiä. Myös logistiikkaketju on tarkasti valvottu, ja konteissa kulkevaa tavaraa on vaikeampi päästä matkalla sorkkimaan.

Viivakoodinlukijat ja korttimaksaminen ovat estäneet väärinkäytöksiä kauppojen kassoilla. Etätyön yleistyminen on vähentänyt työpaikalla vietettävää aikaa. Ja elinkeinorakenteen palveluvaltaistuminen on sekin vaikuttanut asiaan: tavaran voi sujauttaa taskuun, mutta palvelua tietenkään ei.

Työpaikalta varastamisesta kertoo esimerkiksi Johnny Cashin laulu One Piece at a Time, jossa autotehtaan työläinen salakuljettaa itselleen auton yksi osa kerrallaan. Kun laulu julkaistiin 1976, tämä saattoi tuntua vielä juuri ja juuri realistiselta, mutta tuskin enää.

Ilmiö saattaa näkyä myös taloustilastoissa. Väite ei ole itse keksimäni, vaan sen esitti joitakin vuosia sitten sijoitusanalyytikko Chris Dillow.

Varastamisen väheneminen näkyy ensinnäkin tilastoissa talouskasvuna, koska niin kutsutun harmaan talouden osuus kansantaloudesta supistuu. Koska työn määrä ei muutu vaan sen tulokset pelkästään jaetaan toisella tavalla, kyse ei ole aidosta tuottavuuskasvusta vaan tilastoharhasta. Pieni, mutta silti merkittävä osa viime vuosikymmenten talouskasvusta on tämän takia saattanut olla näennäistä.

Toiseksi viime aikojen hidas ja kivulias kasvu saattaa selittyä osaksi sillä, ettei äskettäin ole enää keksitty uusia teknisiä innovaatioita, jotka vähentäisivät työpaikoilta varastamista entisestään. Tie on kuljettu tältä erää loppuun.

On usein ihmetelty, miksi ihmisten tyytyväisyys omaan elämään ei noudata kovinkaan kuuliaisesti talouden kasvukäyrää. Tämäkin saattaa johtua osittain työpaikoilta varastamisen vähenemisestä. Jos talouskasvu on yllä kuvatulla tavalla aiheutunut varastamisen vähenemisestä, se on saattanut jopa vähentää ihmisten tyytyväisyyttä, jos juuri sama varastaminen on osaltaan pitänyt heidät tyytyväisinä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat