Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Helsingissä on suuri nuortenkirjojen hautausmaa – testaa, erotatko hylätyt kirjasarjat nykysuosikeista

Lapset ja nuoret lukevat nykyisin ihan muuta kuin mummien ja kummien tuputtamia kirjoja.

Sunnuntai
 
Pekka Elomaa
Pääkaupunkiseudun varastokirjastossa Helsingin Pasilassa on kuusi kilometriä kirjastohyllyjä. Niihin mahtuu noin 200000 lukijoiden hylkäämää nidettä. Kirjoista pitää huolta erikoiskirjastovirkailija Harri Immonen.
Pääkaupunkiseudun varastokirjastossa Helsingin Pasilassa on kuusi kilometriä kirjastohyllyjä. Niihin mahtuu noin 200000 lukijoiden hylkäämää nidettä. Kirjoista pitää huolta erikoiskirjastovirkailija Harri Immonen. Kuva: Pekka Elomaa

Loputtomien hyllyrivien keskellä silmiä alkaa kirvellä muutamassa minuutissa. Tässä hylättyjen kirjojen varastossa Helsingin Pasilassa pölyää aika lailla, mutta silmien vetistyminen ei johdu pelkästä kirjatomusta.

Sen toisenlaisen kirpaisun aiheuttavat kirjasarjat, jotka ovat tuttuja omasta nuoruudesta. Ja niitä varaston hyllyillä riittää: Anni Polvan Tiinat ovat tuossa, ja tuossa makaa haalistuneen punainen rivi Merri Vikin Lottia. Neiti Etsiviä ja Viisikoita, ruotsalaiset punapäiset Etsiväkaksoset.

Pasilassa on koko pääkaupunkiseudun kirjastojen varastokokoelma. Tänne on siirretty kuusi hyllykilometriä niteitä, siis parisataatuhatta teosta, joita suuri lainaajajoukko ei enää kaipaa.

Totuus alkaa valjeta alumiinitikkaita väistellessä: lapset eivät itse lainaa kirjastosta niitä kirjasarjoja, joita saavat lahjaksi mummeiltaan ja kummeiltaan. Se ei tietenkään estä edellistä sukupolvea tuputtamasta nuorisolle omia suosikkejaan.

Kirjastopalveluiden aluejohtaja Oili Sivula pysähtyy kirjavarastossa v-kirjaimen kohdalle ja tekee tunnustuksen. Hänkin rakasti Merri Vikin reipasta Lottaa ja luki tämän kohelluksista kertovat kirjat moneen kertaan. Ilahtuneina huomaamme, että kumpikin meistä on myös tehnyt itse herkkusekoitusta, joka kulkee ”asiantuntijapiireissä” Lotan bestiksen Giggin nimellä.

Pekka Elomaa
Kirjastopalveluiden aluejohtaja Oili Sivula luki nuoruudessaan muun muassa Neiti Etsivä -kirjoja.
Kirjastopalveluiden aluejohtaja Oili Sivula luki nuoruudessaan muun muassa Neiti Etsivä -kirjoja.

Suklaapaloja ja lakritsia paperipussissa, nam.

Pyysimme Sivulalta listaa kirjojen hautausmaalle päätyneistä kirjoista. Hän värväsi avukseen joukon pääkaupunkiseudun kirjastojen lasten- ja nuortenosastojen nykyisiä ja entisiä työntekijöitä. Syntyi kaksi listaa, joista toisessa ovat varastokirjoiksi päätyneet lasten ja nuorten kirjasarjat ja toisessa ne sarjat, jotka nyt ovat suosiossa. Niitä vertailemalla näkee, miten nuorten kirjamaku on muuttunut.

Sivula tyrmää heti yhteisen suosikkimme: ”Lotta on liian pirteä ja onnistuu lopulta kaikessa, ja ne ongelmatkin ovat liian pieniä nykylukijoille.”

Kylläpä riipaisee ikävästi moinen analyysi. Kaikkien varastossa lojuvien kirjasarjojen perään ei silti kannata itkeä. Jo kansikuvien vanha fontti ja värimaailma saavat nykylukijan siirtymään äkkiä seuraavalle hyllyriville. Ja niinkin tuoreissa kuin 1980–90-lukujen kirjoissa paperi on jo kellastunutta ja ehkä jonkun mielestä haisevaakin.

Nimenomaan ikävä ulkoasu on yksi merkittävimmistä nyky-yleisöä karkottavista tekijöistä. Sen tietää lasten- ja nuortenkirjallisuuteen perehtynyt tietokirjailija ja kirjallisuuskriitikko Päivi Heikkilä-Halttunen. Hänen mukaansa lasten ja nuorten kirjavalinnoissa korostuvat nyt visuaalinen houkuttelevuus ja monimediaisuus.

Parasta, mitä nykylapsi tietää, on lukea kirjoja, joiden hahmot ja tarina käyvät tutuiksi monesta asiayhteydestä yhtä aikaa. Joillekin lapsille teksti ei jää mieleen ilman kuvia.

Hylättyjen listalle joutuneissa kirjoissa ei ole iätöntä tulokulmaa. Lukija voi haistaa teoksen vanhentuneeksi monista asioista: kirjassa ehkä puhutaan markoista, ihaillaan tietotekniikkaa, joka oli uutta ilmestymisaikaan tai hekumoidaan korvalappustereoilla.

Vanhentuneissa kirjoissa häiritsee Heikkilä-Halttusen mukaan myös vanhanaikainen tyyli, juonen verkkaisuus tai suoranainen paatos, jolla lukijaa puhutellaan.

”Sukupuoliroolit voivat olla niin vanhentuneita, että lapsilukijakin ärsyyntyy. Ei tule suurta surua siitä, ettei niitä kirjoja enää lainata.”

On kriitikollakin omat rakkautensa. Varastokirjoiksi ovat Heikkilä-Halttusen suruksi päätyneet myös 1900-luvun alkupuoliskolla tuhkimotarinoita ja tyttökirjoja tuottaneen Anni Swanin teokset.

”Minusta ne ovat klassikoita, joiden ulkoasua voisi tosin uudistaa. Ajan patina tekstissä voi olla viehkoakin”, Heikkilä-Halttunen sanoo.

Ja Hannu Mäkelän Herra Huu: ”Onko sen aika todella ohi? Herra Huut olivat Suomessa ensimmäisiä moderneja lasten fantasioita. Ehkä tässä on esimerkki siitä, kuinka me 1970-luvun lapset haluamme vaalia oman lapsuutemme suosikkeja.”

Klassikoiksi eivät ole yltäneet myöskään Carolyn Keenen sarja Dana-tytöt tai ruotsalaisen Sivar Ahlrudin Etsiväkaksoset. Ne eivät ole olleet lukijoiden mielestä tarpeeksi koukuttavia kieleltään tai tarinoiltaan.

Kumpikin näistä sarjoista on itse asiassa esimerkki nuortenkirjatehtailusta: Keene ja Ahlrud ovat nimimerkkejä, joiden turvin usea kirjoittaja on suoltanut lisää sarjan osia markkinoille.

Kokeile, erotatko varastoon hylätyt lasten- ja nuortenkirjojen sarjat nykysuosikeista. Juttu jatkuu testin alla.

Nerokkaasta teinisalapoliisista Paula Drew’sta kertovat Neiti Etsivät ovat saavuttaneet erikoisen aseman. Sarja on päätynyt kirjavarastoon, mutta niteet eivät saa pölyyntyä rauhassa vaan niitä kysytään edelleen lainaan joka viikko.

Klassikoiksi Neiti Etsiviä ei voi sanoa, eikä sarjasta ole otettu uusintapainoksia. Mikä selittää kirjojen seilaamisen edestakaisin?

”Siinä saattaa olla kyse aikuisista, jotka haluavat varsinkin kesäisin vaipua nostalgiaan ja lainaavat siksi yhä Neiti Etsiviä”, Oili Sivula sanoo.

Yhä käytössä oleva lasten ja nuorten sarjakirjakonsepti syntyi alun perin 1940-luvulla brittiläisen Enid Blytonin kynästä – Pasilan hyllyillä nököttää hänen tuotannostaan liuta Sos- ja Salaisuus-sarjojen kirjoja.

Blytonin kirjat ovat olleet siitä onnistuneita, että ne ovat vetäneet myös poikia lukemaan. Valtaosa nuortenkirjallisuuden klassikoista on tyttökirjoja, ehkä osin siksi, että pojille on kirjoitettu paljon vähemmän.

Suomalaisista nuortenkirjailijoista ahkerimpia on ollut Tuija Lehtinen. Juuri samaan aikaan, kun Polva lakkasi kirjoittamasta Tiina-sarjaansa 1980-luvun lopussa, Lehtinen alkoi kirjoittaa Mirkasta.

Sankari oli Tiinaa nykyaikaisempi, mutta iättömäksi ei Mirkkakaan muodostunut. Eikä kai ollut tarkoituskaan, sillä Lehtinen on Mirkan jälkeen luonut lukuisia uusia tyttösankareita.

”Nykyään Mirkka-sarja voisi lähinnä palvella sitä, että lukee, millaista oli olla nuori 1980-luvulla”, Sivula sanoo.

Kirjallisuusblogia pitävä Heikkilä-Halttunen haluaa pysähtyä vielä hetkeksi Tiinaan. Tamperelaistytön maailma voi äkkiseltään tuntua olevan valovuosien päässä nykyisen lukijakunnan todellisuudesta.

Ensimmäinen Tiina-kirja ilmestyi tasan 60 vuotta sitten, eivätkä kirjoista otetut uusintapainokset ole saaneet pääkaupunkiseudun nuoria lainaajia innostumaan.

Silti Heikkilä-Halttusella on tiedossaan, että jotkut lapset pitävät nykyisinkin Tiinasta. Sellaiset teokset voivat antaa nykylukijallekin ajattelemisen aihetta siitä, miten tavat ja arvoasetelmat muuttuvat.

Yhteiskunnalliset teemat ovat mukana Tiinojen juonessa, ja se on syy, miksi eräs 9- ja 10-vuotiaiden lasten äiti kertoi Heikkilä-Halttuselle lukevansa lapsilleen Tiinoja jo toiseen kertaan.

Samalla äiti pyysi bloginpitäjältä vinkkejä samantapaisista romaaneista.

”Jotkut kirjat voivat olla hyvällä tavalla vanhanaikaisia. Tämä esimerkiksi antaa aihetta miettiä, onko uusi kirjatarjonta liiankin yhdestä puusta veistettyä, etteikö mukaan mahtuisi muutakin.”

Nyt on noustava Pasilan kirjaston kellarista parit portaat nykyaikaan katsomaan, mihin kriitikko viittaa. Pääkaupunkiseudun kirjastoammattilaisten kokoamalta nykyiseltä suosikkilistalta löytyy eniten fantasia- ja dystopiakirjoja: Nälkäpeliä, Twilightia, Harry Potterit tietysti.

Näitä kansainvälisiksi megamenestyksiksi nousevia sarjoja siivittää tietenkin myös se, että suuret kustantajat brändäävät tiettyjä teoksia suurin budjetein.

Toinen erityisen suosittu laji on sanalliseen kikkailuun ja vaikkapa alapäähuumoriin keskittynyt kirjallisuus. Esimerkeistä käyvät Ella- ja Pate-sarjat, Kapteeni Kalsari ja Neropatin päiväkirjat.

Nykylukijan on mahdollista keskittyä vaikka vain yhteen kaunokirjallisuuden alalajiin. Löytääkseen etsimänsä kirjan fantasian alle ryhmittyneistä alagenreistä pitää melkein itsekin olla luokittelun ammattilainen – eikä sekään aina riitä.

Edes kirjastopalveluiden aluejohtaja Sivula ei heti löydä hittikirjailija Stephenie Meyerin Twilighteja. Ei tietenkään, koska hän etsii niitä pelkän fantasian kohdalta. Twilightit ovat luokittelussa ”urbaania fantasiaa”, vaikka ne voisivat tietysti olla ”paranormaalia romantiikkaakin”.

”Elokuvaversiot vaikuttavat lukusuosioon, ja jotkut lukevat vain sarjakuvia. Mutta sillä ei ole väliä. Tärkeää on, että tarinat saadaan elämään ja mielikuvitus kasvaa. Ei tarinan formaatti ole tärkeä”, Sivula sanoo.

Sitten Sivula huomaa palautettujen hyllyssä aarteen: Salla Simukan Lumikki-trilogian ensimmäisen osan. Hän nappaa suositun kirjan heti mukaansa, kun se kerrankin näyttää vapautuneen varausjonosta. Sivula selittää, että kirjaston työntekijöiden ikiaikainen työsuhde-etu, kirjajonossa etuilu, on mennyttä aikaa.

Lumikit solahtavat rikos- ja jännitysgenreen ja ottavat viitteitä klassisesta sadusta. On niistä tekeillä kansainvälinen elokuvakin. Mutta Sivula sanoo, ettei Simukan teoksissaan käsittelemä homoseksuaalisuus ole teemana helppo. Moni nuori lainaaja vaivaantuu seksiaiheista, eivätkä sen lajin kirjat siksi useinkaan nouse suursuosikeiksi.

Oikaisu maanantaina 22. elokuuta kello 11.40: Kirjavarastoon päätyneitä ja nykyisiä kirjasuosikkeja käsittelevän visan kohdassa 20. kirjailijan Johanna Hulkon nimi oli ensimmäisessä versiossa virheellisesti muodossa Johanna Huusko.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat