Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Hanoi Rocks yritti ryövätä Abban perustajajäsenen minkkiturkin – basisti Sami Yaffa kertoo nyt kaiken hurjasta elämästään

Andy McCoy ja Michael Monroe ovat jo kertoneet versionsa legendaarisen Hanoi Rocksin vaiheista. Nyt menneitä muistelee basisti Sami Yaffa. Hänen elämässään on tapahtunut paljon muutakin. Niin paljon, että Yaffan mielestä jonkun toisen on täytynyt välillä elää hänen elämäänsä.

Sunnuntai
 
Hanna Jensen
Meeri Koutaniemi
Sami Yaffa rauhoittuu Mallorcalla kiertueiden ja kuvausmatkojen jälkeen. Valokuvaaja Meeri Koutaniemi kävi kuvaamassa Yaffaa keväällä Mallorcalla. He tutustuivat tuolloin ja nykyään seurustelevat.
Sami Yaffa rauhoittuu Mallorcalla kiertueiden ja kuvausmatkojen jälkeen. Valokuvaaja Meeri Koutaniemi kävi kuvaamassa Yaffaa keväällä Mallorcalla. He tutustuivat tuolloin ja nykyään seurustelevat. Kuva: Meeri Koutaniemi

Jotakin kummallistahan siinä on, että seuraamme Hanoi Rocksin tähtien elämää vielä 31 vuotta sen jälkeen, kun bändi hajosi.

Vai onko se sittenkään kummallista?

Hanoi Rocks oli niin legendaarinen yhtye ja sen menestys oli 1980-luvulla Suomelle niin tärkeä (emme olleetkaan vain metsäläisiä!), että bändiä fanittanut sukupolvi on halunnut seurata, miten sen omituiset, epäsuomalaiset jäsenet ovat selvinneet tähteyden jälkeisestä elämästä.

Yllättävän hyvin, voisi kai sanoa.

Yhdestä tuli proviisori (Nasty Suicide), toinen löysi musiikilleen uuden yleisön (Michael Monroe), kolmas muuttui Etelä-Helsinkiä elävöittäväksi tilataideteokseksi (Andy McCoy) ja neljännestä, basisti Sami Yaffasta, tuli suorastaan renessanssimies: hän juontaa suosittua televisio-ohjelmaa, soittaa Michael Monroen bändissä, säveltää elokuvamusiikkia ja tekee myös omaa, kokeellista musiikkiaan.

Hänestä tuli myös kulkuri, joka elätti jonkin aikaa itseään katusoittajana.

Yaffa ei pitkään viihdy samoissa maisemissa. Vain Mallorcalle hän palaa kerta toisensa jälkeen. Siihen on monia syitä.

Sami Yaffaa on melko vaikea tavoittaa, mutta nyt hän istuu Mallorcan pääkaupungin Palman trendikkään baarikadun kuppilassa musta huopahattu päässään. Jo kaukaa näkee, että tuossa istuu rocktähti.

Hän on tullut Bar Cubaan etuajassa. Hattuja Yaffa on käyttänyt jo lapsena, ja nykyään hän osaa valmistaa niitä itsekin.

Hän nousee, kättelee ja tervehtii:

”Hola.”

Yaffa on köröttänyt bussilla kotoaan, pienestä Banyalbufarin vuoristokylästä 50 minuuttia Palmaan. Hän asuu ullakkokämpässä, jossa on 80 neliötä ja lähes yhtä monta soitinta. Siellä Yaffa rauhoittuu keikoilta ja kuvausmatkoilta palattuaan.

Mallorca on Yaffalle tärkeä myös siksi, että saarella asuvat hänen Aila-siskonsa ja siskontyttärensä. Juuri siskonsa luona Mallorcalla hän toipui vuonna 1985 Hanoi Rocksista lähdettyään.

Yaffalla on jalkojensa juuressa muovipussi, jossa on mangoja, papaijaa, persiljaa, valkosipulia, mahón-juustoa ja kultaotsa-ahven. Hän on käynyt kauppahallissa, kuten hänellä on tapana tehdä kaupunkiin tullessaan.

”Mä soitin tällä kadulla 1990-luvulla tangoa silloisen vaimoni Karmenin kanssa”, hän huomauttaa ja tilaa espanjaksi tarjoilijalta oluen ja palasen perunamunakasta.

”Soitettiin kaikkea muuta paitsi rokkia.”

Yaffa on nyt 53-vuotias. Hänen 26. elokuuta ilmestyvä muistelmakirjansa Tie taipuu (Like) loppuu ajatukseen siitä, että jonkun toisen on täytynyt välillä elää hänen elämäänsä. Sillä hänen elämässään on tapahtunut niin paljon, että jo 21-vuotiaana Yaffa tunsi itsensä vanhaksi äijäksi.

Mitä nykyiset 21-vuotiaat tietävät Hanoi Rocksista ja sen alkuajoista? Vai onko Sami Yaffa heille ensisijaisesti Sound Tracker -musiikkiohjelman ruutukasvo ja Michael Monroe Voice of Finland -tuomari?

Lyhyt kertauskurssi: Vuosina 1979–1985 Hanoi Rocks oli aikakautensa menestynein suomalaisyhtye ja kulttibändi, joka kävi lähellä todellista kansainvälistä läpimurtoa.

HS
Hanoi Rocks oli suosionsa huipulla 1980-luvun alussa. Vasemmalla rumpali Razzle (Nicholas Dingley), kitaristi Nasty Suicide (Jan Stenfors), laulaja Michael Monroe (Matti Fagerholm), kitaristi Andy McCoy (Antti Hulkko) ja basisti Sami Yaffa (Sami Takamäki).
Hanoi Rocks oli suosionsa huipulla 1980-luvun alussa. Vasemmalla rumpali Razzle (Nicholas Dingley), kitaristi Nasty Suicide (Jan Stenfors), laulaja Michael Monroe (Matti Fagerholm), kitaristi Andy McCoy (Antti Hulkko) ja basisti Sami Yaffa (Sami Takamäki).

Hanoi Rocks perustettiin Helsingissä, ja Sami Yaffa – tuolloin 16-vuotias Sami Takamäki – siirtyi bändiin Pelle Miljoona Oy:sta.

Pian nuoret muusikot muuttivat Tukholmaan, tosin äidilleen Yaffa kertoi vain lähtevänsä pariksi viikoksi lomalle. He nukkuivat metroasemilla, rappukäytävissä ja treenikämpillä.

Me oltiin vitun luikkuja, Yaffa kertoo muistelmissaan.

Aliravittuja muusikoita maailman parhaassa bändissä.

Sadetta, venailua, nälkää, kerjäystä.

Kerran he notkuivat Östermalmin Karlaplanilla nälkäisinä ja näkivät Abban pianistin Benny Anderssonin. Tämä työnsi ruokakaupassa ostoskärryjä pitkä minkkiturkki yllään. Pojat saivat idean: pöllitään sen ruoat ja rotsi. Mutta ulkona odottivatkin Anderssonin vartijat. Suunnitelma mureni.

Jäätiin ilman otsikkoaHanoi Rocks mugs Benny Andersson”, Yaffa kirjoittaa.

Sellaista sekoilua se oli alusta asti. Nälkä oli, mutta päihteissä ei pihtailtu.

Suomen-kiertueella bändin jäsenet saivat 50 markkaa päivärahaa. Kun viskipullo maksoi 45 markkaa, jäi ruokaan vain vitonen. Andy McCoy alkoi jossain vaiheessa myydä annostensa jämiä. Hän kauppasi Nasty Suicidelle lihapullia 1,50 markalla kappale.

Rahahuolet haihtuivat, kun bändi saavutti menestystä. Myöhemmin Hanoi Rocks muistettiin myös siitä, kun Andy McCoy heilutteli rahatukkua A-studion haastattelussa ja sanoi: ”Mul on tääl lompakossa kolkyttonnia. Jos mä nään jotain mistä mä diggaan, ni mä ostan sen.”

Lopun alku oli se, kun yhtyeen brittiläinen rumpali Razzle kuoli joulukuussa 1984 viinanhuuruisessa auto-onnettomuudessa. Jo ennen sitä bändiin oli Yaffan mukaan hiipinyt ”nistiviba”: sen jäsenet olivat alkaneet eristäytyä ja passivoitua. Kuukausi Razzlen kuoleman jälkeen Yaffa ilmoitti jättävänsä yhtyeen.

Lähtö bändistä oli helpotus, mutta 21-vuotias basisti ei ollut kunnossa. Hän oli 183-senttinen ja painoi 51 kiloa. Hän matkusti Suomeen, lepäsi äitinsä luona Keravalla ja pyristeli eroon huumeista.

Alkuvuodesta 1985 Yaffa ja hänen ruotsalainen tyttöystävänsä Anna Jederby matkustivat Mallorcalle, jossa Samin sisko asui. Parin kuukauden ajan he kävelivät rannoilla ja ottivat rennosti. Anna tuli raskaaksi.

Poika Nicholas syntyi myöhemmin syksyllä Tukholmassa.

”Katsoin silloin vastasyntynyttä poikaani ja mietin, että jos välitän tuosta kääröstä yhtään, elämäni muuttuu nyt”, Yaffa sanoo Bar Cuban pöydässä.

Monet risaista elämää viettäneet rocktähdet ovat tehneet saman lupauksen. Yaffankin elämä rauhoittui, ainakin pariksi vuodeksi.

Hän meni töihin tukholmalaiseen autokorjaamoon ja opiskeli piirtämistä.

”Mä en halunnut soittaa”, Yaffa sanoo.

Hän yritti elää tavallista elämää, mutta maailmantähteyttä maistaneet tietävät, miten vaikeaa se voi olla. Ei siis ihme, että Yaffa tarttui tarjoukseen, kun häntä vuonna 1987 houkuteltiin Los Angelesiin. Jetboy-niminen bändi etsi basistia.

”Tajusin, että mun oli turha yrittää tehdä työkseni muuta kuin soittaa”, hän sanoo.

Jukka Lehtinen
Vuonna 1990 Sami Yaffa soitti Jerusalem Slim -yhtyeessä.
Vuonna 1990 Sami Yaffa soitti Jerusalem Slim -yhtyeessä.

Se tarkoitti elämää, jossa kaupungit vaihtuivat. Yaffa on elämänsä aikana asunut Mallorcan lisäksi muun muassa Tukholmassa, Lontoossa, New Yorkissa, Los Angelesissa, Barcelonassa ja San Diegossa – joissakin kaupungeissa useaan otteeseen.

Myös bändejä on kertynyt pitkä lista. Hanoi Rocksin ja Jetboyn jälkeen Yaffa on soittanut esimerkiksi yhtyeissä Jerusalem Slim, Demolition 23., Joan Jett & Blackhearts ja New York Dolls, jota Yaffa oli ihaillut jo 1970-luvulla.

”Mulla täytyy aina olla jokin soitin mukana. Olen rauhaton. Mutta kun saa tapailla vähän sointuja, rauhoitun”, Yaffa sanoo.

Jonkinlainen rauhoittumisen paikka on myös Mallorca, jonne Yaffa muutti New Yorkista vuonna 1995 uuden vaimonsa, amerikkalaismuusikko Karmen Guyn, kanssa.

Tuolloin he asettuivat keskelle saarta pieneen Montüirin kaupunkiin, jossa ei juuri muita ulkomaalaisia asunut. Karmen Guyn kanssa hän perusti bändin, jonka nimeksi tuli Mad Juana. He halusivat unohtaa kaiken oppimansa ja kehittää oman musiikkityylin, johon sekoittui romanimusiikkia, flamencoa, arabimusiikkia ja kelttiläisiä vaikutteita.

Yaffa opiskeli espanjaa siskonsa tyttäriltä ja lastenohjelmista. Mutta Mallorcalle oli vaikea jäädä pysyvämmin, sillä kokeellisempi musiikki ei kiinnostanut paikallisia. Muiden hittejä, covereita, soittamalla olisi lomasaarella voinut hyvin elääkin, mutta Yaffa ei sitä halunnut.

Oli jälleen pakko vaihtaa maisemaa. Yaffa ja Guy muuttivat Barcelonaan vuonna 1997.

Rahat olivat vähissä, joten Yaffa päätti kokeilla katusoittamista. Hän meni La Ramblan kävelykadulle ja alkoi soittaa bluesia kitarallaan. Ihmiset pysähtyivät kuuntelemaan. Ja maksoivat.

”Ansaitsin ensimmäisenä päivänä neljässä tunnissa 8 000 pesetaa eli kolmasosan vuokrastani”, Yaffa muistelee.

Hänellä on hämmentävän hyvä nimi- ja numeromuisti. Varsinkin nimiä putoilee puheessa niin paljon, että hänen laaja tuttavapiirinsä käy selväksi.

Mikään leveilijä hän ei kuitenkaan ole. Yaffa puhuu avoimesti ongelmistaan ja hetkestä, joka kuulostaa entisen Hanoi Rocks -tähden musiikillisen uran pohjakosketukselta.

Barcelonassa Yaffa tapasi senegalilaisen katusoittajan, joka pyysi apua.

”Neuvoin sille Barcelonan katusoittajien skenestä ja hierarkiasta kaiken, mutta sanoin lopuksi, että älä sitten tule mun tonteille kahdeksalta illalla.”

Seuraavana päivänä Yaffa käveli Ramblalle vain nähdäkseen, että hänen paikallaan seisoi muuan senegalilainen.

Mitä helvettiä, Yaffa manasi. Senegalilainen haistatteli, Yaffa löi. Nyrkkitappelun jälkeen Yaffa päätti, että Barcelona on nähty.

”Siinä vaiheessa, kun täytyy tapella katusoittajan kanssa soittopaikasta, ei mene hyvin”, Yaffa sanoo.

Oli aika muuttaa takaisin New Yorkiin ja ryhtyä tekemään musiikkia taas tosissaan.

Kyllä mä tiedän, miltä tämä kuulostaa: rokkia – akustista – rokkia… Nykkiin – pois Nykistä – Nykkiin… Olen kärsimätön, olen aina ollut kärsimätön. En jaksa istua tilanteessa, joka vaikuttaa kuolleelta, hän kirjoittaa kirjassaan.

Viimeistään syksyllä 2014 kulkuri tuli tutuksi myös nuoremmalle sukupolvelle, kun Suomen televisiossa alkoi Sound Tracker -ohjelmasarja. Siinä Yaffa kulkee ympäri maailmaa ja tutustuu eri kulttuurien musiikkityyleihin ja sukeltaa niihin entisen katusoittajan asenteella.

Ohjelma sai alkunsa, kun amerikkalainen huippukokki Anthony Bourdain vieraili Suomessa vuonna 2012 tekemässä televisio-ohjelmaa ruokakulttuurista ja Yaffaa pyydettiin hänen oppaakseen. Hän vei maailmantähden nakkikioskin lisäksi ”perinteiselle perheillalliselle”, jolla juotiin reippaasti pöytäviinaa.

Siitä syntyi pieni kohu. Monet kysyivät, miten Yaffa kehtasi antaa Suomesta sellaisen kuvan. (Yaffa kuittaa kritiikin ”nousukkaiden golffareiden” kitinäksi.)

Bourdainin kanssa kuvatessa syntyi idea.

”Aloin miettiä, miksei samanlaista ohjelmaa voisi tehdä musiikista.”

Joku muukin oli ajatellut samaa. Muutama päivä myöhemmin tuli sähköposti. Lähettäjä oli ohjaaja Otso Tiainen. Hän kysyi, kiinnostaisiko Yaffaa tehdä maailmanmusiikkiohjelma.

”Päätös oli siis tehty jo universumissa”, Yaffa sanoo. Hän antoi puhenäytteen myöhemmin helsinkiläisessä baarissa ja tilitti videolle kahden minuutin monologissa, mitä halusi tehdä – ja miten.

Koekuvaus vakuutti, vaikka Yaffa ei ollut tottunut olemaan kameran edessä.

”Kamoon, olen basisti. Ei ole ollut tarvetta olla jutun keskipiste.”

Ohjelmassa Yaffa etsi maailmalta sorrettujen kansanryhmien musiikkia ja ”syrjäkylien superstaroja”. Se oli hänelle tuttua jo 1980-luvulta, jolloin hänen siskonsa edesmennyt mies José tutustutti hänet romanimusiikkiin ja -kulttuuriin.

”Se oli rankkaa jengiä. Mutta niin oli myös Hanoi Rocks. Me oltiin mustalaisia omalla tavallaan. Ei haluttu elää sääntöjen mukaan. Jatkuvaa rundausta, jatkuvaa mestan muuttamista. Sen miettimistä, mistä sai ruokaa, rahaa ja katon päälle.”

Sound Trackerin kuvauksissa Yaffa unohti kamerat ja teki sitä mitä oli tehnyt koko ikänsä: hengasi ja jutteli muusikoiden kanssa.

”Juuri siitä katsojat pitivät. Opettajat alkoivat lähettää kirjeitä ja kertoivat, että he näyttivät koulussa ohjelmaa oppilaille”, Yaffa sanoo.

Hän näyttää selvästi ilahtuneelta.

Soundtracker
Sound Tracker vei Sami Yaffan Senegaliin, jossa hän tapasi griottimuusikko Mamadou Kouyatén. Länsi-Afrikan griotit ovat tarinankertojia, joiden rooliin kuuluu myös viihdyttäminen ja riitojen sovittelu. Yaffan sylissä oleva soitin on nimeltään kora.
Sound Tracker vei Sami Yaffan Senegaliin, jossa hän tapasi griottimuusikko Mamadou Kouyatén. Länsi-Afrikan griotit ovat tarinankertojia, joiden rooliin kuuluu myös viihdyttäminen ja riitojen sovittelu. Yaffan sylissä oleva soitin on nimeltään kora.

Suomikin alkoi näyttää kuin uudelta maalta. Tai siis: ”Ymmärrys koko mestasta muuttui. Maa on muuttunut ihan helvetisti siitä, kun lähdin ensimmäisen kerran.”

Viime vuosina Yaffa on alkanut viihtyä Suomessa. Hän on jopa siirtänyt kirjansakin tänne. Suomen-koti löytyi hiljattain Helsingin Kalliosta uuden naisystävän, valokuvaaja Meeri Koutaniemen, 28, luota. Maailmanmatkaajat tutustuivat keväällä, kun Koutaniemi kävi Mallorcalla ottamassa Yaffasta valokuvia.

Tuore pari ilmoitti seurustelustaan heinäkuussa Facebookissa.

Mallorcaa Yaffa ei kuitenkaan aio jättää.

Yaffa nostaa Bar Cubassa olutlasiaan ja väläyttää leveän hymyn. Tasainen, valkoinen hammasrivistö on vuodelta 1988, jolloin hän laittoi huonon elämän tuhoaman ”kalustonsa” Beverly Hillsissä kerralla kuntoon, tuskaisten huutojen saattelemana.

Hän kertoo, että Nicholas-poika saattaa muuttaa Tukholmasta Mallorcalle. 31-vuotias Nicholas on potkunyrkkeilijä ja personal trainer eli kuntovalmentaja.

Pojan kanssa asiat on puhuttu, hän kirjoittaa uudessa kirjassa. Se, että Yaffa ei nähnyt poikaansa neljään vuoteen tämän ollessa vaikeassa teini-iässä, on nyt käsitelty.

Välit ovat kunnossa pojan äitiinkin, samoin entiseen vaimoon Karmeniin. Ero tuli vuonna 2009, mutta Yaffa ja Karmen Guy ovat keikkailleet senkin jälkeen. Ensi vuonna Mad Juana lähtee taas kiertueelle.

On muitakin syitä iloon. Uusi kirja on Yaffalle tärkeä, koska hän ei ollut mukana kirjoittamassa Hanoi Rocksin muistelmia. Niiden tulot menivät Andy McCoylle ja Michael Monroelle, ja Yaffa päätti olla kertomatta kokemuksistaan.

”Mutta välit ovat aina olleet koko kaartin kanssa kunnossa.”

Yaffan bussi on lähdössä takaisin Banyalbufariin. Sitä ennen hän puhuu puhelimessa äitinsä kanssa, kuten hän tekee monta kertaa viikossa.

Äidiltään Yaffa pyysi aikoinaan anteeksi kaikkea nuorena aiheuttamaansa huolta.

”Pyydän äidiltä vieläkin anteeksi kerran vuodessa”, hän sanoo.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat