Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Paavo Väyrynen on hämmentänyt Suomen politiikassa jo 46 vuotta – nämä ovat olleet suurimmat yllätykset

Suomalaisen politiikan ykköshämmentäjä Paavo Väyrynen täyttää perjantaina 70 vuotta. Toimittaja Unto Hämäläinen on seurannut Väyrysen järjestämiä yllättäviä käänteitä yli kolme vuosikymmentä.

Unto Hämäläinen HS

Kansakunta – ihmiskunta. Sen niminen on Suomen keskustan kunniapuheenjohtajan, Euroopan parlamentin jäsenen, valtiotieteiden tohtori Paavo Väyrysen syntymäpäiväseminaari. Väyrynen täyttää ensi perjantaina, syyskuun 2. päivänä 70 vuotta.

Väyrynen järjestää juhlaseminaarinsa itse. Yleensä kunniapuheenjohtajan juhlista vastaa puolue, mutta nyt tilanne on siihen liian kiusallinen. Keskusta ei voi järjestää juhlia, koska Väyrynen uhkaa viedä perustamansa Kansalaispuolueen puoluerekisteriin. Jos uusi puolue rekisteröidään, keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän olisi pakko käynnistää ikävä toimenpide: keskusta joutuisi erottamaan kunniapuheenjohtajansa.

Paavo Väyrysen ura on kestänyt 46 vuotta, ja koko sen ajan hän on järjestänyt hämmentäviä tilanteita ja yllätyksiä. Niistä olen minäkin toimittajana saanut osani.

Paavo Väyrynen 1970-1981
Paavo Väyrynen 1970-1981

Tutustuin Väyryseen 1980-luvun alussa. Jo sitä ennen hän oli tehnyt pitkän poliittisen uran. Hänet oli valittu kansanedustajaksi Lapista maaliskuussa 1970, ja seuraavana kesänä pääministeri Ahti Karjalainen oli värvännyt hänet poliittiseksi sihteerikseen. Mieleen on jäänyt suurisilmäinen nuorukainen, joka kulki ministerin kintereillä.

Tästä alkoi Väyrysen rakettimainen nousu politiikan eturiviin: ministeriksi ja puoluejohtajaksi. 1980-luvun puolessavälissä Väyrynen oli jo toistamiseen ulkoministerinä. Haastattelin häntä politiikantoimittajana ensimmäistä kertaa. Muistikuvani tuosta tilanteesta ovat vähän hatarat. Nuori mutta jo hyvin kokenut ulkoministeri osasi kuitenkin selittää vaikeat Etyk-asiat erinomaisen selkeästi. Se teki vaikutuksen.

Uransa suvantovaiheessa ulkoministeri Väyrysen yhteistyö presidentti Mauno Koiviston kanssa sujui aikansa hyvin, kunnes heille tuli poliittinen välirikko. Väyrynen haastoi Koiviston, pyrki pääministeriksi ja presidentiksi mutta ei päässyt kummallekaan paikalle, vaan kävikin niin, että presidentti Koivisto ohjasi keskustan oppositioon keväällä 1987.

Moni muu olisi lannistunut, ei Väyrynen. Hän aloitti tomerasti presidentinvaalien kampanjansa talvella 1988. Sain toimituksessa tehtäväkseni seurata Väyrystä.

Valokuvaaja Heikki Kotilaisen kanssa olimme aivan uupuneita, kun ajoimme Väyrysen perässä tuhansia kilometrejä ympäri Suomea. Väyrynen saattoi tavata jo kukonlauluun aikaan ihmisiä jossakin kahvilassa, ja sama tahti jatkui myöhäiseen iltaan asti – viikosta toiseen. Päivässä oli viisikin puhetta, ja joka ainoassa tilaisuudessa Väyrynen pystyi pitämään uuden version saarnastaan. Samanlaisen vaalivaihteen Väyrynen on saanut myöhemminkin päälle kaikissa kampanjoissaan.

HS, Lehtikuva
Paavo Väyrynen 1982-1993
Paavo Väyrynen 1982-1993

Suurimman yllätyksen meille toimittajille Väyrynen järjesti maaliskuussa 1990. Keskustan puoluetoimistosta soitettiin toimitukseen ja kutsuttiin Väyrysen tiedotustilaisuuteen eduskunnan auditorioon. Aihetta ei kerrottu, eikä kukaan aavistanut mitään.

Väyrynen ilmoitti luopuvansa puolueen puheenjohtajuudesta. Mitä ihmettä! Keskusta oli matkalla vaalivoittoon, ja Väyryselle oli tarjolla lähes varma pääministerin paikka. Luopumisen perustelut jäivät ainakin minulle hämäriksi. Paikan luovuttaminen tuntui aivan järjettömältä kaiken sen jälkeen, mitä Väyrynen oli tehnyt ja millainen kuva hänestä oli tullut.

Luopuminen nousi uudelleen esille syyskuussa 1996. Väyrynen täytti 50 vuotta, ja syntymäpäivähaastattelu tehtiin hänen toimistossaan. Euroedustaja oli vuokrannut pienen toimiston Töölöstä.

Aivan haastattelun loppupuolella kysyin vielä, mikä oli ollut suurin virhe, jonka Paavo Väyrynen oli tehnyt. Tein kysymyksen kieli poskessa, sillä Väyrynen oli tunnettu siitä, ettei hän omasta mielestään tehnyt virheitä.

Väyrynen istui kiikkutuolissa, keinutteli hetken itseään ja teki yllättävän tunnustuksen. Hän kertoi, että suurin virhe oli ollut keskustan puheenjohtajuudesta luopuminen kesällä 1990. Seuraajaksi valittiin tuolloin Esko Aho, Väyrysen silloinen suosikki.

”Luopuminen oli virhe, jälkikäteen ajateltuna se oli poliittisen urani pahin virhe. Jos en olisi luopunut silloin, keskustan ja Suomen asiat olisivat paljon paremmin. Keskusta ei olisi kannattanut jäsenyyttä, eikä Suomi olisi nyt EU:n jäsen. Eikä olisi muuten Ruotsikaan, tilanne olisi Pohjolassa täysin toisenlainen”, Väyrynen sanoi.

Haastattelu julkaistiin Helsingin Sanomissa Väyrysen syntymäpäivänä. Samana iltana keskusta järjesti Ostrobotnialla juhlan, jossa pääpuheen piti puheenjohtaja Esko Aho.

Paikalla ollut juhlavieras kertoi myöhemmin, että sekä päivänsankarin että juhlapuheen pitäjän pokka oli pitänyt hyvin. Ahon kiitospuhe Väyryselle oli kuulemma ollut suorastaan loistava. Hän oli muun muassa kehunut Väyrysen roolia puolueen uudistajana ja nuoren keskustapolven esikuvana.

HS, Lehtikuva
Paavo Väyrynen 1994-2005
Paavo Väyrynen 1994-2005

Syntymäpäivähaastattelussa Väyrynen viittasi valtiojohdon 1990-luvun alussa tekemiin päätöksiin, jotka vaikuttavat edelleen Suomen asemaan.

Esko Aho oli noussut pääministeriksi keväällä 1991 ja Väyrynen palannut ulkoministeriksi. Pian alkoi tapahtua.

Gennadi Janajevin johtama juntta yritti elokuussa 1991 vallankaappausta Moskovassa mutta epäonnistui. Siitä alkoi Neuvostoliiton hajoaminen. Syyskuun alussa 1991 ulkoministeriö ryhtyi valmistelemaan kahta suurta ratkaisua: yya-sopimuksen muuttamista ja Euroopan yhteisön, nykyisen EU:n, jäseneksi hakemista.

Syyskuussa 1991 kysyin ulkoministeri Väyryseltä, muuttuuko Suomen ulkopoliittinen linja.

Väyrynen kiisti linjanmuutoksen, hymyili ystävällisesti ja sanoi: ”Jos jokin kanta otetaan, sitä edustetaan niin kauan, kunnes otetaan uusi kanta.”

Väyrynen tuskaili syksyn aikana omaa kantaansa: voiko hän tukea EY-jäsenyyden hakemista. Lopulta hän suostui.

Väyrynen ja Aho tekivät vielä tässä vaiheessa rinta rinnan töitä, jotta jäsenyyshakemus saatiin keskustassa läpi.

Jos Väyrynen ei olisi kannattanut hakemusta, koko hanke olisi ehkä kaatunut alkuunsa. Ehkä hän teki siinä toisenkin virheen, jota nyt hiljaa mielessään katuu.

Vuotta myöhemmin EU-neuvottelujen alkaessa Väyrynen erosi Ahon hallituksesta ja ryhtyi pyrkimään presidentiksi.

Häntä ei valittu presidentiksi, ja sen jälkeen, siis vuodesta 1994, hän on kyllä ollut johdonmukainen EU-jäsenyyden vastustaja. Aholle hän ei kuitenkaan mahtanut mitään: Suomi meni keskustan johdolla Euroopan unioniin.

Vuoden 1994 presidentinvaaleista Väyrynen kantaa edelleen kaunaa Helsingin Sanomille. Lehti julkisti juuri vaalien alla Venäjän Suomelle lähettämän nootin äärioikeistolaisten toiminnasta. Vaalien jälkeen – kun Väyrynen oli pudonnut toiselta kierrokselta – hän alkoi syyttää putoamisestaan Helsingin Sanomia. Lehti ei ollut yhdistänyt Väyrystä millään lailla noottiin, mutta tämä näki asian toisin. Mediapeliä, hän moitti.

HS, Lehtikuva
Paavo Väyrynen 2005-2016
Paavo Väyrynen 2005-2016

Seesteisin vaihe Paavo Väyrysen uralla oli viime vuosikymmenen lopulla, jolloin hän palasi pitkien Brysselissä vietettyjen EU-parlamenttivuosien jälkeen eduskuntaan ja nousi kehitys- ja ulkomaankauppaministeriksi Matti Vanhasen hallitukseen.

Joulukuussa 2009 oikein hämmästyin ulkoministeriössä Katajanokalla, kuinka hyväntuulinen ja leppoisa Väyrynen oli. Samaa vakuuttivat myös ministeriön virkamiehet. Loistava ministeri, kehuttiin.

”Kyllä elämä on mallillaan. Jos olisin taikauskoinen, pitäisi koputtaa puuta”, Väyrynen kehui hyvää vointiaan. Hän jopa kertoi, miten heillä Vuokko -rouvan kanssa oli aikaa käydä yhdessä teatterissa.

Lämpimät sanat Vuokosta jäivät mieleen, sillä yleensä Väyrynen ei puhu vaimostaan ja lapsistaan mitään. Jos kysytään, hän vastaa kohteliaasti muutamalla sanalla.

Vanha Väyrynen toki pilkisti esiin, kun hän paheksui silloisia kaavailuja presidentin valtaoikeuksien vähentämiseksi. Niinpä rupesin haastattelun aikana epäilemään, josko hän pyrkisi seuraavissa, vuonna 2012 pidettävissä vaaleissa presidentiksi.

”Olen siitä onnellisessa asemassa, ettei tulla pyytämään”, Väyrynen kuittasi ehdokkuusepäilyt. Hän lainasi kieltäytymisensä perustelut yllättävältä taholta, mediapersoona Viivi Avellanilta, joka oli Väyrysen mukaan todennut olevansa mallin töihin ”liian vanha ja liian lyhyt”.

Perustelu oli niin hauska ja itseironinen, että uskoin Väyrystä. Kuvittelin, että hän olisi rauhoittunut ja päässyt vihdoin eroon vanhasta vaivastaan, jatkuvasta pyrkimisestä.

Olen ollut monta kertaa väärässä mutta harvoin näin pahasti.

Haastattelusta on kuusi vuotta. Sen jälkeen Väyrynen on pyrkinyt kerran presidentiksi, kaksi kertaa eduskuntaan, kerran Euroopan parlamenttiin, pari kertaa takaisin puoluejohtajaksi sekä vuoden 2015 keväällä ministeriksi Sipilän hallitukseen.

Kokemuksista viisastuneena en enää ryhdy ennustamaan Paavo Väyrysen tulevaisuutta.

En kuitenkaan vielä suostu uskomaan, että Väyrynen loikkaa uuteen puolueeseen. Kunhan uhkailee.

Väyrynen on pelannut monta kertaa poliittista uhkapeliä, mutta hän on tähän asti aina pitänyt keskustan jäsenkirjan taskussaan. Jäsenkirja on ollut hänelle lähes viisikymmentä vuotta poliittinen henkivakuutus, sillä keskustan tuella hän on selvinnyt monesta kiipelistä.

Entä valtiolliset tehtävät, voisiko Paavo Väyrynen vielä nousta ministeriksi?

Totta kai voi. Eurooppa ja koko maailma ovat sellaisessa kuohuntatilassa, että Suomen asema saattaa muuttua ties mihin suuntaan. Jos ajat tästä vielä vaikeutuvat, tarvitsemme ehkä uutta Kekkosta.

Silminnäkijät ovat kertoneet, että Väyrynen selvisi mainiosti Kekkosen roolista, jota hän näytteli Keminmaan kesäteatterin näytelmässä Urho ja hänen kisällinsä.

On hyvä, että meillä on pahan päivän varalta Paavo Väyrynen, kansakunnan viimeinen reservi.

Alla olevasta vaihtokuvasta voi katsoa, kuinka Paavo Väyrynen muuntautui Urho Kekkoseksi. Kuvan alla on Väyrysen poliittisen elämän virstanpylväät aikajanalla.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat