Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Virkkauksen supertähti verhosi keravalaisen talon pinkillä pitsillä – talo ja taiteilija ovat uskomattomia ilmestyksiä

Virkkaustaiteilija Agata Oleksiak päällystää taloja akryylilangalla. Miksikö? Jotta ihmiset muistaisivat, ettei kaikilla ole kotia.

Katriina Pajari HS

Saat viisi minuuttia. Älä kysy yhtään tyhmää kysymystä, taiteilija toteaa haastattelun alussa ja heilauttaa dramaattisesti tukkaansa.

Viidessä minuutissa hän ehtii juuri kääriä mentholsavukkeen ja polttaa sen keravalaisella pihamaalla. Ymmärräthän, että olen kiireinen, taiteilija sanoo ja nuolaisee sätkäpaperia.

”En myöskään halua vastata yhteenkään kysymykseen, joka minulta on jo kysytty joskus aiemmin. Ja minua on haastateltu lukuisia kertoja jo yli vuosikymmenen ajan.”

No niin! Tästä se lähtee! Miksi virkkaat?

”Kysy jotain muuta.”

Keravan aseman kupeessa seisoo 1900-luvun alussa rakennettu Svenskin talo. Talvisodan aikana siellä asui puuseppä perheineen. Pihaan putosi pommi, perhe pakeni mutta palasi.

Talo on oikeasti kellertävä, mutta nyt se hohkaa pinkkiä, ja se on alussa mainitun taiteilijan ansiota. Kyllä siinä kiire tulee, jos lyhyessä ajassa haluaa peittää virkkaamalla kokonaisen talon, ja sitä taiteilija Olek eli Agata Oleksiak nimenomaan haluaa.

Keravalla on nyt esillä teos nimeltä Our Pink House ja sitä ei voi kukaan ohikulkeva olla huomaamatta.

Talo on ihan oikeasti ja kokonaan peitetty miljoonilla pinkistä langasta virkatuilla pylvässilmukoilla. Palasissa on kymmenkunta kuviota: joulutähtiä, pokémoneja, pöllöjä, pääkalloja, elefantteja.

Emilia Kangasluoma / HS
Keravan aseman lähellä sijaitseva Galleria Allin talo on peitetty virkkaamalla. Kaikille avoimia avajaisia vietetään sunnuntaina.
Keravan aseman lähellä sijaitseva Galleria Allin talo on peitetty virkkaamalla. Kaikille avoimia avajaisia vietetään sunnuntaina.

Miksi juuri nämä kuvat?

”Osa on valitsemiani metaforia, osa jonkun muun keksimiä. Esimerkiksi Pokémonista en itse niin välitä, mutta erään virkkaajan lapsen mielestä Pikachu oli erinomainen idea, joten toteutin sen. Pöllön puolestaan piirsi ukrainalaispoika.”

Virkattu talo on hätkähdyttävä, riemastuttava ja räävitönkin Keravan historiallisen asemarakennuksen vieressä.

”Kiitos, mutta kyse on paljon enemmästä kuin vain visuaalisesti hienosta talosta”, Olek sanoo.

Peitettäväksi valittiin juuri pommisateeseen joutunut Svenskin talo, koska se sopii Olekin taiteen pirtaan. Maailma on täynnä sotaa pakenevia perheitä. Tilastojen mukaan viime vuonna kotinsa joutui jättämään 21 miljoonaa ihmistä, Olek toteaa. Kaikilla pitäisi olla koti. Talo on pinkki huutomerkki faktalauseen lopussa.

”Maailmassa on tapahtunut niin paljon pahaa, erityisesti Euroopassa.”

Hän haluaa, että ihmiset ajattelevat asioita, mutta keskittyvät lempeyteen.

Virkkaajatähti on maailmankuulu. Hän on kotoisin Puolasta ”kapeakatseisesta tuppukylästä”, mutta asunut jo vuosia New Yorkissa.

Emilia Kangasluoma / HS
Agata Oleksiak eli Olek on virkkaamisen supertähti.
Agata Oleksiak eli Olek on virkkaamisen supertähti.

38-vuotias nainen on oman alansa supertähti, joka ei pyytele anteeksi vaan käskee, vaatii ja painaa päälle, kun pitää saada asioita tapahtumaan. Hän tekee itse koko ajan, ja tehdessään tivahtelee kuin vanhan liiton diiva. Huitoo käsillään, huutaa ja nauraa. Hänen työasunsa koostuu pitsillä kirjaillusta pilottihaalarista, punaisista pyöreistä aurinkolaseista ja metallinhohtoisesta vyölaukusta, josta tursuaa langanpätkiä.

”Mikä tuo täti on?” pihan poikki kulkeva nelivuotias kysyy mummultaan ja osoittaa Olekia, joka virnistää lapselle.

Tämä on hänen shown’sa, ja sen pyörittämisestä virkkaustähti selvästi nauttii.

Olek on ehtinyt paljon. Hän on virkannut esimerkiksi valtavan New York Timesin etusivun, jolla oli pelkkiä hyviä uutisia. Hän on verhoillut junia, autoja ja polkupyöriä eri puolilla maailmaa sekä peittänyt virkkaamalla asunnottomien naisten yömajan New Delhissä Intiassa.

Taiteilija Agata Olesiak on virkannut kuosin New Yorkin Wall Streetillä sijaitsevalle härkäpatsaalle.
Taiteilija Agata Olesiak on virkannut kuosin New Yorkin Wall Streetillä sijaitsevalle härkäpatsaalle.

Taiteellaan hän ottaa kantaa ja tahtoo tehdä konkreettista hyvää: siksi teoksia luomassa on aina paikallisia ihmisiä.

Keravalla tekemiseen on osallistunut kymmeniä virkkaajia, pääosin naisia. Vantaalta vastaanottokeskuksesta saapui afgaani- ja irakilaisnaisia, kansanopiston kautta suomalaisia ja kuulopuheiden perusteella loput.

Yhteisöllisyyden ydin on siinä, että ihmiset kohtaavat, Olek sanoo. Maailma ei muutu, jos jokainen tekee aina vain yksin. ”Suomessa ihmiset eivät hirveästi hymyile. Minä otan tilan haltuuni ja halailen kaikkia, ihmiset hätkähtävät sitä.”

Taiteilija arvioi, että hän tuo noin 70 prosenttia virkkuutöistä ja loput tehdään paikan päällä.

Kuinka monta ihmistä tarvitset avuksi?

Emilia Kangasluoma / HS
Materiaalina on käytetty akryylilankaa. Se kestää säätä.
Materiaalina on käytetty akryylilankaa. Se kestää säätä.

”Minä en tarvitse yhtään ihmistä, voisin aivan hyvin tehdä kaiken itsekin. Mutta haluan tarjota ihmisille mahdollisuuden tulla mukaan luomaan yhdessä.”

Olek saapui Suomeen Viking Linella parisen viikkoa sitten. Ruotsissa Avestan pikkukaupungissa on toinen virkattu talo, se valmistui elokuun alussa. Lisäksi Avestassa Olek virkkasi Syyriasta ja Ukrainasta paenneiden naisten kanssa kaksi huonetta. Kuunneltuaan naisten tarinoita hän päätti räjäyttää toisen huoneen, jotta sodan tuska tulisi näkyväksi. Puolalainen elokuvaräjähdyksiin erikoistunut ryhmä tuli paikalle ja hoiti homman.

Räjähdysvideon piti olla nähtävissä Keravallakin, mutta taiteilija on alkanut empiä. Miksikö? Kukaan ei oikein tiedä.

Taiteilija tuli Keravalle, koska kutsuttiin. Avestassa syntyi ajatus toisestakin virkatusta talosta, ja Keravan taidemuseon johtaja Arja Elovirta oli kertaalleen pyytänyt Olekia Suomeen. Hän uudisti kutsunsa, se sopi. Pinkki tuli Keravalle.

”Pinkki on väri, jota käsittääkseni ei ole minkään valtion lipussa. En halua korostaa nationalismia”, Olek sanoo.

Pinkki on myös feminiini väri, joka tekee näkyväksi naisten näkymättömän työn. ”Taiteeni ei ole leimallisesti feminististä, mutta haluan tämän tietenkin olevan voimaannuttavaa naisille.”

Emilia Kangasluoma / HS
Keravalaistalon ikkunoista hohtaa nyt sisälle vaaleanpunaista valoa.
Keravalaistalon ikkunoista hohtaa nyt sisälle vaaleanpunaista valoa.

Svenskin talon alakerrassa lattioilla lojuu langanpätkiä. Pöydän ääressä istuu iloinen naisjoukko. Koukut suikkaavat sukkelasti silmukoiden läpi. No millaista on ollut?

Aivan mahtavaa, naiset sanovat. Talo on hieno! Ainutkertainen mahdollisuus! Mikään ei olisi saanut pysymään poissa!

Naisia vähän naurattaa, kun he puhuvat taiteellisesta johdosta eli Olekista, joka kuuluukin olevan paraikaa keittiössä.

Assistentti on tehnyt jotain ilmeisen ei-toivotulla tavalla, eikä selittelylle ole sijaa. ”Shut uuuuuup!” Olek karjuu avustajalleen ja marssii ulos.

Sisällä keravalaisnaiset jatkavat virkkaamistä tyyninä, jälki on tasaista. Taiteilijan kuohunta lähinnä huvittaa.

Emilia Kangasluoma / HS
Lea Räikkönen (vas.), Aune Soppela, Pia Okamo, Mirja Mäkinen, Kristiina Elomaa-Kallas ja Pirjo Karjanmaa olivat vapaaehtoisina virkkaamassa.
Lea Räikkönen (vas.), Aune Soppela, Pia Okamo, Mirja Mäkinen, Kristiina Elomaa-Kallas ja Pirjo Karjanmaa olivat vapaaehtoisina virkkaamassa.

”Joskus hän tulee viereen ja hokee hurry hurry [kiire, kiire]. Ei hän taida ihan ymmärtää, että se ei Suomessa toimi”, Riitta Pantti sanoo.

Myös virkkausohjeita tulee napakalla tahdilla. Oveen tiukkaa silmukkaa! Kulmapaloihin löysempää!

”Yksi päivä hän totesi meille, että älkää ajatelko. Että hän on täällä se, joka hoitaa ajattelun”, Pirjo Karjanmaa nauraa.

Mutta kertakaikkisen kivaa tämä on, naiset toteavat ykskantaan ja pinkki akryylilanka laulaa. Sellaisia me täällä ollaan, ettei pikkutuiskahduksista välitetä, Keravan naiset sanovat.

Niinpä kun taiteilija valitteli kipeitä lihaksiaan, yksi virkkaajanaisista kutsui hänet saunomaan. ”Taiteilija tuli ja tykkäsi.”

Keravalla lankaa on kulunut 160 kilometriä, aikaa on mennyt pari viikkoa. Alkaa olla valmista.

Olek itse tosin keikkuu yhä katonrajassa kiemuraisessa asennossa. Hän hurautti ylös henkilönostimella ja kaivoi vyölaukustaan virkkuukoukun. ”Pelkäättekö minun tippuvan”, hän huutaa ja keikkuu kaiteella nauraa hohottaen.

Sunnuntaina iltapäivällä vietetään avajaisia. Talo pysyy verhoiltuna marraskuun loppuun, jos se vain kestää säätä.

Taiteilija ilmoittaa, että haastattelu päättyy nyt. Viiden minuutin aikaraja ylittyi vain vähän.

Hei yksi kysymys vielä! Miksi virkkaat?

”Googlaa.”

Kotisivuillaan Olek vastaa: Jos haluat ymmärtää virkkaamista, joudut ensin käyttämään koko lankakerän ja sitten purkamaan tarinan ihan itse

Emilia Kangasluoma / HS
Agata Olesiak nousi katonrajaan henkilönostimella viimeistelemään taideteostaan.
Agata Olesiak nousi katonrajaan henkilönostimella viimeistelemään taideteostaan.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat