Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Apulannan ensimmäinen basisti Mandy palasi Suomeen ja lavalle – vuosi Heinolassa muutti hänen elämänsä

Newyorkilainen Amanda Gaynor oli vuonna 1992 vaihto-oppilaana Heinolassa. Siellä hän liittyi basistiksi aloittelevaan punkbändiin, jolla oli hölmö nimi: Apulanta. Vaihto-oppilasvuoden jälkeen seikkailut vasta alkoivat.

Ville Similä HS

Jälleennäkemiset eivät koskaan ole sellaisia kuin etukäteen kuvittelee.

On torstaiaamu Helsinki-Vantaan lentokentällä, ja Apulanta-yhtye särpii pystybaarissa kahvia. Tai kaksi kolmasosaa Apulannasta: laulaja Toni Wirtanen ja rumpali Simo ”Sipe” Santapukki.

Basisteja saa aina odottaa. ”Ei ole tohtori Ashleya näkynyt”, Santapukki sanoo. ”Tohtori Ashley” on 41-vuotias kentuckylainen hammaslääkäri Amanda Gaynor Ashley.

Hän on myös Apulannan alkuperäinen basisti Mandy, jonka olisi tänään määrä soittaa Oulussa Apulannan kanssa. Edellisestä keikasta on 23 vuotta.

Ohjaaja Tuukka Temonen on kutsunut Mandyn Ouluun. Temonen on ohjannut entisen yhtyeensä alkutaipaleesta kertovan elokuvan Teit meistä kauniin. Meneillään on ensi-iltakiertue, ja Ouluhallin kaikki 2 200 lippua ovat menneet.

Helsinki-Vantaalla Wirtanen ja Santapukki manailevat, ettei heillä ole aavistustakaan, mitä Temonen odottaa heidän tekevän.

Eikä tohtori Ashleya näy vieläkään. Wirtanen ja Santapukki nousevat koneeseen.

”Boarding completed”, lentoemännät kuuluttavat ja käskevät matkustajia kiinnittämään istuinvyönsä.

Portit sulkeutuvat. Istuinvyöt napsahtelevat kiinni. Lentokone nousee harmaalle Vantaan taivaalle.

Kun kone tuntia myöhemmin laskeutuu Ouluun, etuosasta kuuluu kiljahdus. Jotenkin Mandy on vilahtanut koneeseen Wirtasen ja Santapukin ohi.

Vesa Ranta
Amanda Ashley ja hänen lapsensa Asa ja Sabine saapuivat torstaina Ouluun. Kannoilla seurasivat näyttelijä Roope Salminen (vas.), rumpali Sipe Santapukki ja laulaja Toni Wirtanen.
Amanda Ashley ja hänen lapsensa Asa ja Sabine saapuivat torstaina Ouluun. Kannoilla seurasivat näyttelijä Roope Salminen (vas.), rumpali Sipe Santapukki ja laulaja Toni Wirtanen.

Heinola on niin tavanomainen suomalainen pikkukaupunki, että se tunnetaan parhaiten siitä, että sen voi kiertää. Sen jälkeen kun 924 metrin pituinen Tähtiniemen silta valmistui vuonna 1993, tavallisella ihmisellä ei ole ollut yhtään erityistä syytä käydä Heinolassa.

Saati sitten 17-vuotiaalla amerikkalaisella tytöllä.

Mutta elokuussa 1992 Amanda Gaynor pakkasi skeittilautansa, astui lentokoneeseen ja lensi Helsinki-Vantaalle.

Sieltä autokyyti jatkoi päijäthämäläiseen loppukesän peltomaisemaan. Gaynorin kotikaupungissa Uticassa on 50 000 asukasta, Heinolassa ei edes puolta siitä. Mandy ei tiennyt mitään koko Suomesta.

”Tiesin vain mäkihyppääjä Toni Niemisen ”, Mandy sanoo. ”Ensimmäisen vaihto-oppilasperheeni vanhemmat eivät juuri puhuneet englantia, ainoastaan vähän saksaa. Joten keskustelut menivät suunnilleen näin: Toni Nieminen! Toni Nieminen? Toni Nieminen!”

Mandy halusi palavasti vaihto-oppilaaksi. Hän oli huonoissa väleissä perheensä kanssa, ja perhe suostui päästämään Mandyn maailmalle vain jos hän saisi high schoolinsa loppuun.

”Vanhempani panivat minut huumetestiin. Enkä ole tähän päivään mennessä kokeillutkaan huumeita! Olin vuoden jäljessä opinnoissa, ja tein töitä aamusta iltaan valmistuakseni.”

Mandy aloitti koulun Lyseonmäen lukiossa. Kuukauteen ei tapahtunut mitään.

Ilmat viilenivät, syksy alkoi tulla. Mandy kävi koulussa kuten vaihto-oppilaiden kuuluu ja keskusteli iltaisin Toni Niemisestä.

”Uticassa asuu paljon amerikanitalialaisia ja puolalaisia. He eivät oikeastaan edes halaile, vaan kaappaavat toisiaan syliinsä kuin karhut. Suomalaiset tai ainakin heinolalaiset olivat niin ujoja, että kesti kuukauden verran, ennen kuin kukaan edes sanoi minulle hei. Onneksi koulussa oli aikaisempien vuosien vaihto-oppilaita, jotka olivat kivoja. He selittivät, että suomalaiset ovat etäisiä, eikä siinä ole mitään kummallista.”

Sitten eräällä välitunnilla Mandy löysi käytävältä koulurepun, jossa oli Misfitsin ja muiden punkbändien logoja. Reppu kuului yläasteella olleelle Simo Santapukille.

”Menin sanomaan tytölle, että anteeksi, se on minun reppuni. Hämmästyin, kun se puhuikin englantia”, Simo Santapukki muistelee.

Santapukki kertoi heti kaverilleen Antti Lautalalle, että oli tavannut amerikkalaisen tytön, joka oli vieläpä kiinnostunut punkista. Pojilla oli bändi, jossa oli kaksi kitaristia, mutta ei yhtään basistia.

Seuraavalla tai sitä seuraavalla välitunnilla pojat pyysivät tyttöä basistikseen.

Se kuulosti vähän epäilyttävältä. Apulannan treenikämppä oli kaukana syrjäisen metsätien takana, Mandy muistelee.

”Simo oli niin pieni, ihan konkreettisesti niin pienikokoinen, ja vain 14-vuotias. Joten ajattelin, että ei tässä varmaankaan ole mitään vaarallista. Olen New Yorkista, joten ajattelen aina ensin, onko se turvallista vai ei.”

Ensimmäiset harjoitukset järjestettiin saman viikon aikana, eikä kukaan yrittänyt tappaa Mandya.

Apulanta ei hukannut aikaa. Pian Mandy soitti jo ensimmäisen keikkansa. Se oli Funky Maruschka -nimisessä ränsistyneessä maalaisdiskossa Heinolan kirkonkylässä.

Funky Maruschkan nimi oli kirjoitettu Suomen musiikkihistoriaan jo 20 vuotta aikaisemmin. Se oli yksi niistä paikoista, jotka toivat diskokuumeen Suomeen 1970-luvulla. Funky Maruschkan tiskijukat soittelivat niin tanakkaa diskobiittiä, että Heinolan hikisessä yössä käytiin Helsingistä asti.

1990-luvun alussa Funky Maruschka oli nähnyt parhaat päivänsä. Ensimmäisillä keikoilla Apulanta soitti lähinnä lainakappaleita, Mandy muistelee.

Mutta Apulanta oli kunnianhimoinen yhtye, joka ei aikonut jäädä loppuiäkseen Heinolaan soittamaan Misfitsiä. Se halusi suurkaupungin sykkeeseen, tapahtumien keskipisteeseen.

Lahteen.

Osoitteessa Sammonkatu 8 sijaitsee Lahden kaupungin ylläpitämä nuorisotalo Kasisali. Vuonna 1992 siellä oli alkamassa 1990-luvun jännittävin teini-ilmiö.

Kasisalin johtava teinibändi oli lahtelainen Tehosekoitin. Apulannan soittajat olivat skeittaavia lökäpöksyjä, mutta Tehosekoittimen pojat näyttivät rocktähdiltä.

”Tehosekoitin oli uskomaton”, Mandy sanoo. ”Muistan ajatelleeni, että se oli kaikkien aikojen paras bändi. He olivat niin uskomattoman cool. Ajattelin, että Apulannasta ei voi tulla mitään, koska Tehosekoittimen soittajat olivat kymmenen kertaa coolimpia kuin me.”

Apulanta tutustui Tehosekoittimeen ja pääsi kohta itsekin keikalle Kasisalille. Siellä parveili skeittareita, maiharihippejä, nahkatakkipunkkareita ja perusteinejä.

Amerikkalainen tyttö, joka oli ollut ensimmäisen kuukauden aikana yksinäinen, oli yhtäkkiä kaiken keskipisteessä. ”Oli huikeaa olla osa sellaista skeneä”, Mandy muistelee. ”Tehosekoitin otti meidät siipiensä alle, ja muistan, kuinka hienoa oli kävellä isossa porukassa Lahden boulevardia, mikä se pääkatu nyt on, kohti Kasisalia.”

Apulanta kehittyi nopeasti ja parani keikka keikalta. Sillä oli myös vetonaula: amerikkalainen tyttö.

”Toni oli kiusoitellut minua, että minulla on poikafaneja. Minä vain nauroin, että niin varmaan. Mutta yhdellä keikalla katsahdin alas yleisöön, ja siinä oli poikia, jotka vain tuijottivat minua.”

Lahdessa oli niin hyvä meno, että Mandy ei kaivannut Päijät-Hämeen ulkopuolelle. ”Tutustuin pariin skeittaavaan tyttöön ja hengailin heidän kanssaan Helsingissä, mutta Helsinki ei ollut niin kiinnostava paikka kuin Lahti.”

Mandyn ensimmäinen vaihto-oppilasperhe oli mukava mutta asui kaukana Vierumäellä. Vierumäessä oli kylläkin se hyvä puoli, että Mandy pääsi pelaamaan jääkiekkoa. Tyttöpelaajia ei ollut, ja samanikäisten poikien joukkueessa meno oli liian rajua. Niinpä Mandy pantiin pelaamaan kahdeksanvuotiaiden poikien kanssa. ”Olin kaksi kertaa pitempi kuin ne pikkupojat, ja minä jouduin maalivahdiksi. Täytin koko pikku maalin, eikä kukaan saanut tehtyä maalia.”

Onneksi oli aina skeittaus. Heinolassa Mandy tutustui pitkään skeittaripoikaan, Tuukka Temoseen.

Muiden heinolalaispoikien tavoin myös Tuukka ihastui Mandyyn. Hän kehitti juonen: Mandya olisi helpompi liehitellä, jos he asuisivat saman katon alla. Tuukan ei tarvinnut kuin houkutella isänsä ottamaan vaihto-oppilas luokseen. Juoni onnistui.

”Oli kevät, ja halusin päästä lähemmäs keskustaa. Tuukan asunnosta tuli kohtauspaikka, jossa saattoi nukkua 20 teiniä sikin sokin”, Mandy kertoo.

Kun Mandy muutti Temosille, Tuukasta alkoi tuntua, että tämä oli kuin sisko, joten liehittely sai jäädä.

Kaikki loppuu aikanaan, varsinkin vaihto-oppilasvuosi. Bändillä meni hienosti, ja Toni Wirtanen aneli Mandya jäämään. Voisihan Suomessakin mennä yliopistoon!

Mandyn ja Sipen välillä oli alkanut suhde, mutta Mandy ei siltikään vakavasti harkinnut jäävänsä. Hän oli päättänyt ryhtyä hammaslääkäriksi. ”Oli ihan selvää, että en ollut oikeasti lahjakas. En ollut perheeni kanssa niin valtavan hyvissä väleissä. Mutta en silti ollut nähnyt heitä vuoteen, ja minulla oli ikävä isoisääni ja pikkusiskoani.”

Oli tehtävä vielä yksi asia. Kesäkuussa Apulanta ahtautui Kasisalin demostudioon äänittämään ensimmäisen levynsä, yhdeksän kappaleen EP-levyn Mikä ihmeen Apulanta?

Silmämuna-kappaleen sanat ovat hieman omituiset, sillä ne ovat Mandyn kirjoittamat. Lisäksi Mandy kiljaisee kertosäkeen ”Varo räkä!” -huudon.

Kuudessa tunnissa Mandyn levytysura oli ohi. Ja niin oli myös vuosi Suomessa. Parin päivän päästä hän hyppäsi Temosten autoon, ajoi Helsinki-Vantaalle ja lensi Amerikkaan.

Nyt Mandyn entisestä bändistä puuttui basisti. Tilalle astui isäntäperheen Tuukka.

Mandy opiskeli hammaslääkäriksi. Hän kuitenkin seurasi Apulannan uraa ja kävi 1990-luvun mittaan Suomessa. Mutta internet ei vielä toiminut eikä New Yorkissa päässyt lukemaan Suosikkia tai Rumbaa. Kun Mandy kuuli, että Apulannalla menee kivasti, hän ajatteli että okei, kiva juttu.

Mandy vietti Suomessa koko kesän 1999. Silloin Apulanta oli jo lyönyt läpi.

”Kun Sipe tuli hakemaan minua lentokentältä, kaikki halusivat ottaa valokuvia hänen kanssaan. Apulanta oli kaikkien festivaalien pääesiintyjä. Ja Sipellä oli hurjan kokoinen Cadillac!”

Kesän jälkeen Sipe ja Mandy erosivat lopullisesti. ”Olin 24-vuotias sinkku, ja minulla oli 125 000 dollaria opintovelkaa. Kyselin, mikä on hammaslääkärille pahin paikka, sellainen, missä kukaan ei kestä muutamaa kuukautta pidempään”, Mandy sanoo.

Se oli Alaskan Barrow.

Neljäntuhannen asukkaan Barrow on Yhdysvaltain pohjoisin asuttu kolkka. Nuorgam ja koko Suomi on sitä etelämpänä.

Siellä, inupiaqheimon keskuudessa, oli auki hammaslääkärin paikka. Mandyn työnä oli kiertää erämaan inuiittikylissä. Hammasklinikka lastattiin pieneen vesitasoon, ja sitten lennettiin syrjäkylille hoitamaan hampaita. Perillä Mandy avasi klinikan ja hoiti muutaman päivän ajan hampaita.

Mandy rakasti Barrow’ta kuin Heinolaa.

Hän aikoi aluksi olla Alaskassa vuoden, mutta ei malttanut lähteä pois. Hän tapasi Barrow’ssa biologimiehen, joka tutki Alaskassa mursuja, valaita ja jääkarhuja.

”Joo, koko ajanhan siellä näki jääkarhuja”, Mandy sanoo. ”Inuiitit pyytävät valaita, ja jääkarhut kulkevat teurasjätteiden perässä. Tiedäthän, miltä näyttää, kun pieni muovipussi pyörii eteenpäin tuulen kuljettamana? Kerran katsoin, että tuolla rinteessä pyörii joku muovipussi. Mutta se olikin jääkarhunpoikanen! Tiesin, että emo oli silloin lähellä, joten piti äkkiä päästä pakoon.

Bac Totrong
Nykyään Mandy eli Amanda Ashley on hammaslääkäri.
Nykyään Mandy eli Amanda Ashley on hammaslääkäri.

Mies yritti houkutella Mandya etelään, mutta kaksi ensimmäistä lasta, Asa ja Sabine, syntyivät Alaskassa. ”Lasten kanssa alkoi olla vaikeaa asua Alaskassa. Jos lapset sairastuivat, piti lähteä lääkäriin pääkaupunkiin Anchorageen.”

Sinne oli matkaa yli 1 100 kilometriä linnuntietä. Eikä mitään muuta tietä olekaan.

Alaskan inuiittiyhteisöä riivaa vaikea alkoholismiepidemia, mutta tilanne meni 2000-luvulla vielä pahemmaksi. ”Barrow’ssa alkoi liikkua yhä enemmän metamfetamiinia. Alkoi tuntua, että se ei ole mukava paikka kasvattaa lapsia.”

Nyt Asa ja Sabine katselevat vieressä, kun roudarit pystyttävät valtavaa lavaa Ouluhalliin. Muutaman tunnin päästä Mandy nousee vielä kerran soittamaan Apulannan kanssa.

”En ole lainkaan uskonnollinen, mutta uskon, että päädyin Heinolaan jostain kosmisesta syystä”, Mandy sanoo. ”Heinolan takia olen se, kuka olen.”

Vesa Ranta
Mandyn bändi Apulanta soitti torstaina elokuvan ensi-illassa Ouluhallissa.
Mandyn bändi Apulanta soitti torstaina elokuvan ensi-illassa Ouluhallissa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat