Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kunnioittaako eduskunta edelleen perustuslakia?

Sunnuntai
 
Professori Tuomas Ojanen
Professori Tuomas Ojanen

Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen on rampannut lähes kaksi vuosikymmentä eduskunnassa. Hän on antanut 400 asiantuntijalausuntoa ja tuntee eduskunnan tavat.

”Kuten muut Euroopan maat, myös Suomi kokeilee sitä, missä kulkevat perustuslain ja ihmisoikeussopimusten äärimmäiset alarajat. Koetetaan, kuinka alas suojan tasossa voidaan niiden puitteissa mennä. Se on määrätietoinen pyrkimys ulkomaalaisasioissa”, Ojanen sanoo.

Poliittinen eliitti ei tunne ja kunnioita perustuslakia ja ihmisoikeussopimuksia samalla lailla kuin vielä 2000-luvun alussa, Ojanen väittää. Myös perustuslakivaliokunnan arvostus on heikentynyt. Vielä 1990-luvun lopulla se oli kunniapaikka, jonne hakeutuivat eduskunnan konkarit, ne, joilla oli laajin kokemus ja ymmärrys lainsäädännöstä. Nyt valiokuntaan valitaan Ojasen mukaan ensimmäisen kauden ”keltanokkia, jotka vasta opettelevat eduskuntatyötä”.

Lasketaanpa. Perustuslakivaliokunnan 17 varsinaisesta jäsenestä kahdeksan on ensimmäisen kauden kansanedustajia. Jäsenistä vain puheenjohtaja Annika Lapintie (vas) on tullut eduskuntaan ennen 2000-lukua.

”Se on suolakaivos, poliitikolle yksi työllistävimpiä valiokuntia, josta ei saa poliittisia irtopisteitä”, Ojanen sanoo.

Hän uskoo, että suurin syy perustuslain ja ihmisoikeuksien tallomiseen on Suomen heikko taloustilanne ja kasvanut humanitaarinen maahanmuutto.

Mutta juuri vaikeat ajat ovat yhteiskunnan koetinkivi. Silloin testataan, pitääkö se kiinni ihmisoikeusvelvoitteistaan.

”Nyt linja lipsuu yli puoluerajojen. Ei voi syyttää vain yhtä puoluetta, kuten perussuomalaisia”, Ojanen sanoo.

Eduskunta rukkasi ulkomaalaislakia sekä toukokuussa että kesäkuussa. Ensin poistettiin humanitaarinen suojelu, joka oli mahdollistanut turvapaikan myös sellaisille hakijoille, joilla ei ole henkilökohtaista vaaraa mutta joiden kotimaassa on huono turvallisuustilanne. Uusi linja on siis se, että hakija ei saa Suomesta suojelua, jos hänen katsotaan voivan paeta vainoa kotimaansa sisällä.

Kesäkuussa taas tiukennettiin entisestään perheenyhdistämisen ehtoja ja asetettiin perheenyhdistäjälle tuloraja, joka on kahden vanhemman ja kahden lapsen perheessä varsin korkea, 2 600 euroa.

Oikeutta perheenyhdistämiseen ei käytännössä enää ole, Ojanen sanoo.

Hän ei kuitenkaan väitä, että ulkomaalaislain muutokset rikkoisivat Suomen perustuslakia. Perustuslakivaliokuntahan on ne sallinut. Monimutkaisempi kysymys on se, rikkovatko ne EU-oikeutta tai kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut.

Vielä 2000-luvun alussa – kun Suomen taloudella meni paremmin – Suomessa oli Ojasen mukaan pyrkimyksenä tavoitella yhä vahvempaa yksilönsuojaa.

Nyt tuulet ovat kääntyneet. Ulkomaalaislaissa haetaan alinta suojan tasoa, joka pysyisi ”rima vapisten” perustuslain ja ihmisoikeuksien rajoissa. Muutoksessa ei ole kyse niinkään yksittäisistä lakipykälistä, vaan kokonaisuudesta.

”Se on pirstaloitu kokonaisuus, jossa on ylipäätään kiristetty ruuvia.”

Hän puhuu salamitaktiikasta. ”Muutokset menevät paremmin alas pieninä palasina kuin yhtenä pötkönä.”

Ajoittain perustuslakivaliokunta on Ojasen mielestä onnistunut tekemään parannuksia. Kesäkuussa se puolusti alaikäisten turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ja asemaa hallituksen esitystä vastaan.

Jo kesäkuussa 2015 Ojanen ja silloinen Tampereen yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori Juha Lavapuro arvostelivat hallitusohjelman menoleikkauksia. He arvioivat tuolloin, että köyhiä ennestään kurittavat suuret menoleikkaukset saattavat olla Suomen allekirjoittamien ihmisoikeussopimusten vastaisia.

Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa turvataan oikeus suojeluun köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan.

Ojanen ripittää Sipilän hallitusta myös esitysten luokattomasta valmistelusta. Etenkin hallituskauden alussa eduskunnalle tuotiin lakiesitysten raakileita, joiden juridista kestävyyttä ei ollut tarkistettu. ”Sitten jälkikäteen mietittiin, miten se mahtuisi perustuslakimme raameihin.”

Ojanen korostaa, ettei syy ole virkamiehissä vaan politiikan teon tavassa.

Sipilän hallituksen arvostuksista kertoo Ojasen mukaan se, ettei oikeusasioille nimetty omaa ministeriä. Ne työnnettiin työministerin salkun sivutaskuun.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat