Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tähti heilahti ja Mikko Tuomi havahtui – näin suomalainen tähtitieteilijä löysi elämälle suotuisan planeetan aivan vierestämme

Elokuun lopussa maailma kohahti: naapuritähdeltämme oli löytynyt planeetta, jolla saattaisi olla elämän edellytykset. Sen havaitsi ensimmäisenä tähtitieteilijä Mikko Tuomi syksyllä 2013. Löytö piti varmistaa huolellisesti, mutta Erittäin Suurelle Teleskoopille oli kahden vuoden jono.

Ville Similä HS

Tämäpä kummallista. Aivan kuin Proxima Centauri -tähti hieman heilahtelisi kiertoradallaan. Se voisi tarkoittaa sitä, että tähteä kiertää planeetta. Vieläpä sellainen planeetta, jolla saattaisi olla edellytykset elämälle.

Tähtitieteen tohtori Mikko Tuomi merkitsi muistiin kiinnostavan tiedon ja jatkoi muita töitään Hertfordshiren yliopistossa lähellä Lontoota.

Oli syksy 2013. Tuomi päätti syventyä asiaan myöhemmin, vaikka tiesi, että planeettalöydös olisi mullistava.

Proxima Centauri on kosminen tonttinaapurimme, kaikkein lähimpänä meitä sijaitseva tähti.

Sitä lähempää emme voi löytää planeettaa, jolle ehkä voisi kehittyä elämää.

Planeetan löytäminen sinänsä ei enää ole kummallista. Oman aurinkokuntamme ulkopuolisia planeettoja tunnetaan yli 3 500.

Tuomi oli löytänyt planeettoja aiemminkin. Esimerkiksi vuonna 2012 hän löysi kolme HD 40307 -tähteä kiertävää ”supermaapalloa” eli Maan kaltaista mutta paljon suurempaa planeettaa. Yhdellä niistä saattaa olla elämälle otolliset olosuhteet.

Sekään ei ole harvinaista. Planeettoja, joilla elämä on mahdollista, on laskettu olevan yksitoista miljardia – pelkästään omassa galaksissamme Linnunradalla.

Conor O'Leary
Mikko Tuomi (s. 1979) on suomalainen tähtitieteilijä, joka työskentelee Britanniassa.
Mikko Tuomi (s. 1979) on suomalainen tähtitieteilijä, joka työskentelee Britanniassa.

Eteläisellä pallonpuoliskolla Alfa Centauri -kaksoistähden löytää yötaivaalta helposti. Proxima Centauri on sitäkin lähempänä. Se on kuitenkin niin pieni ja himmeä, ettei sitä näe paljain silmin.

Stockmannin kellon alta Proxima Centaurille on matkaa 4,2 valovuotta. ”Avaruuden mittakaavassa se on aivan kivenheitto”, Tuomi kertoo puhelimessa.

Tähtitieteilijän työ on tavallaan samanlaista kuin vuosisatoja sitten. Yhä katsotaan kaukoputkella yötaivaalle ja yritetään järkeillä, mitä tähdet kertovat. Tuomi tarvitsee työhönsä uskomattoman tarkkoja kaukoputkia.

Koulun fysiikasta muistetaan, miten painovoima toimii: suurempi kappale vetää pienempää kappaletta puoleensa, mutta myös pienempi kappalee vetää puoleensa suurempaa.

Planeettakin siis vetää tähteä aavistuksen verran puoleensa, mikä panee tähden hieman heilahtelemaan.

Tämä heilunta voidaan nähdä yli neljän valovuoden päähän, kun tutkitaan tähden jaksollista punasiirtymää eli ”väriä”. Tähti muuttuu hieman punaisemmaksi, kun planeetan vetovoima heilauttaa tähteä meistä pois päin. Kun tähti heilahtaa meihin päin, se muuttuu sinisemmäksi.

Tätä heiluntaa Tuomi alkoi tutkia saatuaan muut työt tehtyä. Hän alkoi tehdä laskelmia oletuksensa pohjalta ja kerätä lisää havaintoja Proxima Centaurista.

”Se meni lähes täsmälleen niin kuin olin ennustanut”, Tuomi sanoo.

Jo tuolloin, vuonna 2014, Tuomi oli melko varma siitä, että oli löytänyt mahdollisesti elämälle suotuisan planeetan. Mutta asia oli tarkistettava pomminvarmasti.

”Tämä oli valtavan merkittävä löytö, joten ei saanut jättää sijaa sattumalle.”

Vierähti kaksi vuotta. Suurin osa ajasta kului odotteluun. ”Tarvitsimme paljon aikaa parhaalta mahdolliselta instrumentilta”, Tuomi sanoo.

Niin tarvitsevat muutkin tähtitieteilijät. Siksi jonotusaika Chilen autiomaassa sijaitsevalle eurooppalaisen avaruusjärjestö ESO:n teleskoopille oli kaksi vuotta. Etuilemaan ei päässyt, vaikka käsissä oli mullistava löydös.

Odotteluaikana tutkijat kävivät läpi vanhoja havaintoja Proxima Centaurista. Näin voitiin sulkea pois virheiden mahdollisuuksia.

Viimein helmikuussa 2016 tutkimusryhmä pääsi Chileen. Observatorio on erittäin kliininen ympäristö, jossa tutkijat eivät itse katsele kaukoputken etsimeen vaan lähinnä tutkivat tuloksia tietokoneen ruudulta.

Planeettalöydön viimeinen varmistus on tavallaan yksinkertainen.

Kun planeetan rata on saatu laskettua, tiedetään, missä ajassa se kiertää tähtensä. Sitten vain tutkitaan, heilahtaako planeetta silloin, kun laskelmien mukaan pitäisi.

Planeetan otaksuttiin kiertävän hyvin lähellä Proximaa. Tutkijat arvioivat etukäteen, että yhteen kierrokseen tähden ympäri – planeetan vuoteen – kului vain 10–12 Maan vuorokautta.

Se helpotti tutkimustyötä. Parin kuukauden aikana tähti ehti heilahtaa riittävän monta kertaa – ja aina 11,2 vuorokauden välein.

Se oli siinä!

Conor O'Leary
Mikko Tuomi Hertfordshiren yliopiston laboratoriossa.
Mikko Tuomi Hertfordshiren yliopiston laboratoriossa.

Elokuun 24. päivänä tutkimusryhmä saattoi julkistaa jymyuutisensa, jonka Tuomi oli tiennyt jo pari vuotta.

Planeetalle annettiin nimi Proxima b.

Siitä tiedetään nyt varmasti kaksi asiaa:

1) Planeetta on kiveä.

2) Sen pintalämpötila on sen verran lauhkea, että planeetalla voi olla vettä.

Muuta ei tarvita. Kun nämä tiedetään, planeetta saattaa olla elinkelpoinen.

Ensinnäkin planeetta on massaltaan noin kolmanneksen Maata suurempi. Näin painavan planeetan on oltava kiveä eikä kaasua, ja kaasuplaneetalla ei elämää voi kehittyä.

Planeetta voi silti olla elinkelvoton monista syistä.

Se kiertää niin lähellä Proximaa, että tähti on melko varmasti lukinnut planeetan kierron omaansa. Planeetta on siis kuin oma Kuumme: Sen toinen kylki on aina kohti aurinkoa, ja toisella puolella vallitsee ikuinen pimeys. Planeetan auringonpuoleinen kylki on tappavan kuuma ja varjoisa kylki niin kylmä, että kummallakaan puolella ei voisi elää.

Mutta se ei ole niin vakavaa. Tuomi otaksuu, että luultavasti planeetalla on kaasukehä, joka tasaa lämpötilaa, ja lisäksi vettä.

Miten siitä voi olla niin varma?

”Koska vesi on yksi maailmankaikkeuden yleisimmistä molekyyleistä”, Tuomi sanoo.

Elämän olosuhteiden kannalta sekin voi olla ongelma, että tähti oli aiemmin kirkkaampi ja lämpötila planeetalla korkeampi.

”Silloin vesi on saattanut kiehua pois”, Tuomi sanoo. ”Mutta ei sekään välttämättä haittaa. Niin kävi aikoinaan Maassakin, mutta myöhemmin tänne tuli maapalloon törmänneiden jääkomeettojen mukana vettä uudestaan.”

Kaikenlaista muutakin planeetasta tiedetään. Proxima Centauri on himmeä punainen kääpiö, joten planeetan pinnalla valo on siis punaista.

Monta kysymystä jää silti ilmaan. Emme vieläkään ole nähneet itse planeettaa, ainoastaan tähden heilunnan. Yksinkertainen syy on se, ettei riittävän tehokkaita kaukoputkia ole vielä olemassa.

Chilen autiomaassa sijaitsevan teleskoopin nimi – kyllä, ihan virallinen nimi – on Very Large Telescope eli Erittäin Suuri Teleskooppi. Sen peilin läpimitta on 8,2 metriä.

Proxima b:n näkemiseen tarvitaan vähintään neljä kertaa suurempi teleskooppi. Onneksi ESO on jo tehnyt päätöksen Äärimmäisen Suuren Teleskoopin eli Extremely Large Telescopen rakentamisesta.

Äärimmäisen Suuren Teleskoopin peilin halkaisija on mykistävät 39 metriä.

Jos suunnitelmat pitävät, Äärimmäisen Suuri Teleskooppi voisi olla toiminnassa jo vuonna 2024.

Mutta entä se elämä? Voiko Proxima b:llä olla elämää?

”En olisi yllättynyt, jos siellä olisi alkeellista elämää”, Tuomi sanoo.

Monimutkaisempi – siis monisoluisempi – elämä on paljon vaikeampi juttu. Se ei ole enää Tuomen alaa.

Asiaan ei olla saamassa vahvistusta lähiaikoina. Nykytekniikalla Proxima b:lle matkustaminen kestäisi ainakin 30 000 vuotta. Periaatteessa planeetalle voisi ehkä lähettää luotaimen, joka ehtisi perille ehkä 50 vuodessa, mutta luotainta ei voisi saada takaisin.

Ja todennäköisesti Proxima b:llä ei taida olla ketään ottamassa luotainta vastaan.

Unohdetaan se. Helpompi on löytää metsästä sieniä. Suppilovahverot alkavat olla parhaimmillaan. Niitä löytää parhaiten sammaleisista kuusikoista.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat