43-vuotias bikinifitness-kisaaja näyttää itselleen – ”minä pystyn tähän”

Sigrid Härkönen on 43-vuotias lentoemäntä ja bikinifitness-kilpailija. Hän treenaa kurinalaisesti ja syö tarkasti. Niin tekee nyt moni muukin. Suomi on siirtynyt fitness-aikaan.

Hoidetaan hämmästely pois alta heti: on se hätkähdyttävän kireä nelikymppinen.

Sigrid Härkönen seisoo hellan ääressä pohjoishaagalaisessa keit­tiössään ja paistaa proteiinipannukakkuja. Taikinaan tulee banaani, desi kaurahiutaleita, yksi kokonainen kananmuna ja desi valkuaista sekä ripaus makeutusainetta, ja letut paistetaan kookos­öljyssä pannulla.

Härkösellä on poikkeuksellisen trimmattu takamus. Normaalisti sitä ei ehkä näin avoimesti tuijottaisi – saati kirjottaisi lehteen –, mutta Härkönen on bikinifitness-urheilija ja takapuoli on oleellinen osa lajia. Saa katsoa.

”Enhän minä nyt ole edes kovassa kunnossa!” Härkönen sanoo ja nauraa kääntäessään ympäri paistinpannulla tirisevän protskupannarin.

”Nyt on massakausi. Mutta minun etuni on, etten ole koskaan ollut lihava. Ennen salitreenauksen aloittamista painoin 60 kiloa, nykyisin 70 kiloa.”

Se on lihas, mikä painaa.

Bikinifitness on saavuttanut viime vuosina huiman suosion. Se on treenattujen naisten ulkonäkökilpailu, jossa voittaa se, jolla on timmein X-kirjaimen muotoinen kroppa ja kosolti karismaa. Puhua ei tarvitse, mutta lavakävely on tärkeä.

Suomessa on kolme lajiliittoa, joista IFBB on suurin. Sen sääntöjen mukaan laji on tarkoitettu ”itseään kunnossa pitäville naisille, joilla on terveelliset elämän­tavat. Kilpailijoilla ei saa olla suuret lihakset eikä lihaserottuvuutta. Kehon pitää olla urheilullisen ja terveen näköinen. Ylä- ja alakehon pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa nähden, ja arvostelussa otetaan huomioon myös kasvot ja hiukset”.

Kisoissa pukeudutaan lajin nimen mukaisesti pieniin bikineihin. Kilpailijat kävelevät lavalle korkokengissä (eivät saa olla pornahtavat), tekevät tuomaristolle poseeraukset edestä, sivulta ja takaa (lihaksia ei saa jännittää eikä myöskään pyllistää liikaa) ja hymyilevät niin, että ikenissä tuntuu (esiintymistaito on usein ratkaisevan tärkeää).

Härkönen näyttää keittiössään pari poseerausta. Jännitä pakara, nosta lantio, muista ryhti, hän kertaa paistinlasta kädessään.

Mikä saa aikuisen naisen asettamaan kolmiobikineihin verhotun vartalonsa tuomariston arvostelevan katseen alle?

Sigrid Härkönen menee mietteliääksi. Hän on 43-vuotias ja todennäköisesti Suomen vanhin bikinifitness-kilpailija. Valtaosa kilpakumppaneista on puolta nuorempia.

Ainakin näyttämisenhalu, Härkönen vastaa. Hän haluaa olla esimerkki siitä, ettei ikinä ole liian myöhäistä.

”Kisapäivä. Se on palkinto, voitonpäivä”, Härkönen kuvailee. ”Minulle kyse on terveydestä, hyvinvoinnista ja siitä, että ha­luan rohkaista aikuisia naisia kuntoilemaan.”

Härkönen nostelee pannarit tarjolle. Hyviä ovat.

”Seisot lavalla kauniina ja hyvässä kunnossa ja näytit taas itselle, että minä pystyin tähän.”

Bikinifitness-ilmiö on rönsy kuntobuumista, joka löi Suomessa toden teolla läpi viitisen vuotta sitten. Se näkyy kaikkialla. Naistenlehden kannessa ei enää ole missi vaan fitnessbloggaaja, teinitytöt haaveilevat lihaksista, ja onpa fitnessnainen kammennut missin jääkiekkoilijan puolison paikaltakin.

Jos aikanaan kauneusihannetta kuvasivat missin ihannemitat 90–60–90, nyt tavoitellaan lukemaa viidestä viiteentoista. Siihen välille asettuu bikinifitness-urheilijan rasvaprosentti.

Härkönen hermostuu aina, kun joku puhuu fitnessistä ja misseistä samassa lauseessa. Ei ei ei! Kyse on urheilusta! Härköselläkin on juoksutausta.

”Elän nykyisin kurinalaisempaa elämää kuin kilpaurheiluvuosina. Minun on vaikea selittää sitä fiilistä, jonka treenin jälkeen saan.”

Härkönen etsii sopivaa sanaa. Euforia? Ehkä.

Anni Mäenpää myöntelee. Bikinifitnessiä ei ole Suomessa juurikaan tutkittu, mutta Mäenpää teki Itä-Suomen yliopiston pro gradu -työnsä bikinifitnessin sukupuolen­ esittämisen tavoista ja sai marraskuussa sukupuolentutkimuksen seuran gradupalkinnon. Seuraavaksi edessä on väitöskirja aiheesta.

”Bikinifitness on naisille vaativa urheilulaji ja elämäntapa”, hän sanoo. ”Se poikkeaa muista lajeista siten, ettei tarvitse osata mitään erityistaitoa, vaan pitää olla kyky äärimmäiseen kurinalaisuuteen. Kisasuoritus on arvioinnille antautuminen, mutta harvalle pelkästään ulkonäkö on se syy treenaamiseen.”

Bikinifitness olisi helppo leimata pelkäksi pinnaksi, mutta Mäenpää rinnastaa sen teatteriin ja tanssiin. Esiintyjät seisovat lavalla katseen alla, mutta kukin omasta sisäisestä syystään. Laji on niin vaativa, ettei kukaan jaksa huipulle pelkästä muille näyttämisen halusta.

”Lajiin kuuluu myös fitness-estetiikan mukaisen ruumiin päälle rakennettu klassisen kauneusihanteen mukainen maski, jonka takaa esiinnytään. Ilman esittävää kilpailutilannetta ei olisi koko lajia.”

Bikinifitness pelaa heteroseksuaalisella naiskauneusihanteella ja vie sen roisisti yli. Kisaajat ovat räikeästi meikattuja, yliruskettuneita ja liki poikkeuksetta pitkätukkaisia. Rasvattomia mutta isorintaisia.

Yhtälö ei ole ihan luonnollinen.

Tietynlainen yliampuvuus onkin kilpailemisessa tärkeä tekijä, Härkönen sanoo. Kova kisameikki tuo suojan. Ar­vioitavana ei ole persoona tai ajatukset, vain vartalo. ”Ja vartaloa voi aina muokata tekemällä lisää töitä sen eteen.”

Elämme terveysfasismin aikaa, sanoi kulttuuriantropologi Taina Kinnunen Tulva-lehdessä kaksi vuotta sitten. ”Jos haluat olla hyväksytty, on treenattava ja tumpattava tupakat”, Kinnunen sanoi.

Se taitaa olla totta.

Vaikka tässä jutussa puhutaan bikinifitnessistä ja sen rajatusta harrastajajoukosta, niin laineet lyövät tavallisenkin kansan jaloille. On ihan tavallista, että Päivillä on personal trainer, Seppo lopetti sokeri­mehujen juonnin tai että Marko syö maitorahkaa­ välipalaksi.

Nykyaika on tällaista.

Sigrid Härkösen ostoskorissa on jauhelihaa, raejuustoa ja maitorahkaa. Ulkona tihuttaa hyhmäistä vettä. Lyhyen kauppamatkan Härkönen harppoi rivakasti, nuuhki ilmaa ja sanoi, että tällaisella kelillä on ihanaa lenkkeillä. Hän ei voi ottaa juoksuaskeleita, koska muutama vuosi sitten hän putosi tikkailta ja kantapää murtui pahasti, mutta hän kävelee reippaasti melkein joka aamu.

Mutta nyt ei olla lenkillä vaan Näyttelijäntien Alepassa. Härkönen nappaa hyllystä sipulikeittopussin.

”En ole mikään erityinen kokki, mutta jauhelihasta osaan tehdä kaikenlaista.”

Fitnessmenu on proteiinipitoinen. Jos on ikinä katsonut laihdutusohjelmia televisiosta, tietää, että fitness ja kulinarismi kohtaavat harvoin. Ruoka on puhdasta ja pelkistettyä. Ei kastikkeita, ei sokeria, niukasti hiilareita.

”Jos minun tekee mieli herkutella, syön munkin. Usein ei vain tee mieli. Mutta kun tekee, syön hillomunkin, pyöreän rinkilän, ai että, minkälaisen munkin tahansa, paitsi sellaisen räkämunkin, jossa on vaaleanpunaista päällä. Niistä en tykkää”, Härkönen kertoo.

Hän yrittää tasapainoilla ruokavalion suhteen terveen järjen puitteissa. Hän ei halua repsahtaa täysin, muttei myöskään halua punnita jokaista suupalaansa. Järki lähtisi, Härkönen sanoo.

Kuntointo, fitnessbuumi – miksi ikinä sitä kutsuukin – näkyy siinä, mitä Suomi syö. Leipää ostetaan vähemmän, samoin perunaa.

S-ryhmän ruokakaupoissa, joihin Alepakin lukeutuu, rasvattoman maitorahkan menekki on kasvanut 60 prosenttia vuosien 2012 ja 2015 välillä, raejuuston 35 prosenttia. Urheiluravinteita myydään nyt 76 prosenttia enemmän kuin kolme vuotta sitten. Hittituotteeksi on noussut välipalarahka, johon on lisätty proteiinia. Sen menekki on seitsenkertaistunut kolmessa vuodessa.

Kuvitelkaa!

Seuraavaksi mennään salille. Sitä on fitnessurheilijan arki, ruokaa ja salia.

Aaaaargh, puhkuu Härkönen. Hän on kontillaan Solana Fitness Centerin lattialla Hakaniemessä ja nostaa toista jalkaa taakse ja yläviistoon. Valmentaja Sami Maaniemi painaa vastaan. Härkösen ilmeestä näkee, että nyt tuntuu.

”Vedän kaksi päivää treeniä ja yhden päivän lepoa. Jalkapäiviä on viikossa kaksi, samoin yläkroppaa. Vatsoja joka toisessa treenissä.”

Härkösen mielestä hyvinvointi kaunistaa naista. Hyvinvointi löytyy salilta.

”Ihmisillä on niin paljon tekosyitä! Mutta esimerkiksi ikä ei ole syy, ikinä ei ole liian vanha aloittamaan. Minä olen siitä esimerkki.”

Tosiaan, Sigrid Härkösestä tuli bikinifitnesskisaaja vasta nelikymppisenä. Hän on aina ollut urheilullinen, juoksi 1 500:aa ja 3 000:ta metriä parikymppiseksi asti. Juoksu jäi, kun Härkösestä tuli äiti 22-vuotiaana.

Ensimmäinen herätys kuntosaliharjoitteluun tuli 34-vuotiaana, kun selkä venähti. Härkönen tajusi, että ei ole enää ihan nuori. Vanheneminen olisi helpompaa, jos olisi paremmassa kunnossa.

”Olen asunut Kiinassa, ja siellä aamuisin puistoissa jumppaavat vanhukset olivat tosi vetreitä. Minusta myös suomalaisten pitäisi ottaa enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Yhteiskunta ei voi huolehtia meistä, ellemme itse tee osaamme.”

Selkävenähdyksestä alkoi ajanjakso, jota Härkönen kutsuu satujumpaksi. Muutaman vuoden hän bodypumppasi ja teki ”kevyttä salia”.

Härkönen oli 38, kun häneltä murtui kantapää. Jokin niksahti myös päässä, sillä Härkönen könkkäsi kuntosalin tiskille ja päätti alkaa treenata kunnolla. Bikinifitnessistä hänellä ei ollut silloin hajuakaan.

Treeni kuitenkin maistui. Kun Suomessa sitten järjestettiin ensimmäiset bikinifitness-kisat vuonna 2011, salikaveri ehdotti Härköselle osallistumista. Vanha kilpailuvietti nosti päänsä – miksipä ei. Härkönen hankki bikinit ja käveli lavalle. Se tapahtui Lappeenrannassa.

”En kestä katsoa niitä videoita. En osannut yhtään esiintyä, vaikka kunto oli ihan hyvä. Minulla oli onnea, kun sain heti valmentajikseni Samin ja Salla Kaurasen, he opettivat minut syömään ja harjoittelemaan oikein.”

Ensiyrityksen jälkeen hän on kisannut kahdesti. Bikinifitnessissä sarjat menevät osallistujan pituuden mukaan. Härkönen on 179-senttinen, hän kisaa pisimpien sarjassa. Nykyisin on olemassa yli 35-vuo­tiaille tarkoitettu masters, mutta lisäksi Härkönen kisaa yleisessä sarjassa. ”Se motivoi treenaamaan vielä kovempaa.”

Härkönen asettaa olkapäilleen raskaat ketjut ja lähtee kohti salin toista laitaa syvin ja rauhallisin askelin. Polvi liki hipaisee maata joka askeleella.

Kuntosali on täynnä lihasta. Vaalea nainen nostaa penkkiä nurkassa, hänen olkalihaksensa on pikkukissan kokoinen. Tuntuu kaukaiselta ajatella, että vielä 1990-luvun alkupuolella lihaksikas nainen oli kauhistus. Toki voimakkaita naisia oli jo antiikin aikoina, ja kehonrakennus­kisoihinkin naiset menivät jo 1970-luvulla, mutta se oli eri asia. Nyt vahva keho on kauneusihanteena valtavirtaa.

Varsinaisen fitnessbuumin ensitahdit lyötiin vuonna 1996 Atlantan olympialaisten aikaan. Tuolloin esimerkiksi amerikkalainen Outside-lehti kehotti tyttöjä kontrolloimaan kehojaan ja olemaan ylpeitä sen vahvuudesta.

2010-luvun fitnessbuumi peilaa Suomen naisihanteita ja asenteitakin. Taantuma-aikoina konservatiiviset arvot usein korostuvat. Nainen on nainen, ja mies on mies.

Bikinifitnessissä naisellisuutta korostetaan provosoivalle tasolle.

Nykyaikaa peilaa myös se, että länsimaisssa ruumiista on tullut projekti.

Kyse ei ole suorituskyvystä vaan elämäntyylin valinnasta ja identiteetistä. Kun haetaan töitä tai ihmissuhdetta, vartalon muodolla ja yleisesti ulkonäöllä on väliä.

Ehkä tätä Härkönenkin tarkoittaa, kun hän puhuu fitnessistä elämäntapavalintana.

Tässä kohden on tarpeen mainita syömishäiriöt. Ne yhdistetään herkästi bikinifitnessiin.­ Anni Mäenpää syvähaastatteli kuusi bikinifitness-kisaajaa tutkimustaan varten.

”En usko, että laji itsessään ajaa syömishäiriöihin sen enempää kuin muutkaan urheilulajit. Terveeltä näyttäminen mainitaan säännöissäkin. Kaiken tekemisen voi vetää yli, mutta en syyttäisi siitä itse lajia”, hän sanoo.

”Enemmän silmiin pisti se, miten ankaria ja armottomia kisaajat ovat itseään kohtaan henkisellä tasolla.”

Samaa sanoo Härkönen.

”Kyllä valtaosalle lajia tosissaan tekevistä on selvää, että lihasta ei tule, jos ei syö oikein”, hän sanoo.

Ja jos joku nuori tyttö ei sitä tiedä, Härkönen sanoo, kokeneempien pitää neuvoa. Tsemppaus kuuluu lajiin.

Bikinifitness-kilpailuihin valmistautuminen on valtava rutistus. Tietenkin pitää olla lihasta, sen hankkiminen tarkoittaa ihan silkkaa salia. Monta kertaa viikossa.

Noin viisi kuukautta ennen kisoja alkaa dieetti, jossa laihdutetaan siten, että lihakset eivät häviä. Ja koko ajan treenataan. Härkönen pudottaa kisoihin noin seitsemän kiloa. Loppusuoralla päivässä syödään noin tuhat kaloria. Määrällisesti syödään paljon, mutta ruuat ovat kevyitä.

Kisaviikko on sitten prinsessaviikko.

Sigrid Härkösen rutiineja ovat kampaajakäynti,­ tekorusketus ja meikki. Ripsienpidennykset ja akryylikynnet kuuluvat hänen jokapäiväiseen arkeensa muutenkin.

Härkönen tykkää olla kaunis. Hän ei ymmärrä, miksi jotkut naiset eivät korosta parhaita puoliaan. Kaupungeissa naiset panostavat enemmän itseensä hänen mielestään. ”En tuomitse ketään, mutta kun Keski-Suomesta tulee bussillinen copypastella tehtyjä naisia, joilla kaikilla on lyhyet tukat ja silmälasit, niin mietin aina, että miksi.”

Ei pidä ymmärtää väärin, Härkönen suhtautuu Keski-Suomeen lämmöllä. Hän asui pitkään Karstulassa. Mutta.

”Tuokaa mun eteeni se nainen, joka ei halua näyttää hyvältä! Pitkä tukka on naisella kaunein. Ja en tykkää olla maitonaama, ruskettunut läski näyttää aina paremmalta kuin valkoinen läski.”

Härkösellä ei ole silikoneja, mutta aika monella muulla bikinifitness-lavalla on. Härkösen bikineihin tungetaan täytettä, koska klassinen naisellisuus on oleellinen osa lajia – ja pyöreät rinnat ovat juuri sitä.

”Mulla ei olisi mitään silikoneja vastaan, mutta on ne aika kalliit. Kynnet ovat tärkeät, mulla menee itsetunto, jos niitä ei ole laitettu.”

Fitnessiä siellä, fitnessiä täällä. Peppuposeeraus Instagramissa, Super-Jutta purkin kyljessä ruokakaupan hyllyllä.

Osaa ihmisistä koko fitnesshössötys hermostuttaa. Bikinifatness!

Ruotsalaislehti Dagens Nyheter kertoi joulukuussa, että Tukholmassa on nähtävissä fitnesselämän vastareaktio: liikunnan suosion romahdus näkyy jo.

Tukholman trendejä pidetään monesti Helsingin peilinä. DN:n mukaan yli puolet Tukholman yläaste- ja lukiotytöistä sanoi Pelastakaa Lapset -järjestön selvityksessä, etteivät harrasta lainkaan liikuntaa.

Mitenhän meillä?

Ainakaan kuntosaleilla notkahdusta ei ole näköpiirissä. Kuntosaliketju Sats Elixian maajohtaja Anne Ketola sanoo, että aallonharjallekin on vielä matkaa. Muihin pohjoismaalaisiin verrattuna suomalaisista harvempi maksaa liikuntapalveluista. Se ei tietenkään tarkoita, etteivätkö he liikkuisi lainkaan. Lenkkipolut ovat ilmaisia.

”Vielä 5–10 vuotta sitten ihmisille piti perustella, miksi kuukausittaisesta kuntosalijäsenyydestä kannattaa maksaa”, Ketola sanoo. ”Nyt asia on arkipäiväistynyt.”

Kuntosalikortti on vähän kuin bussilippu – se nyt vain on melko monella. Ja toisaalta on hyvä muistaa sekin, ettei kuntointo kosketa läheskään kaikkia. THL:n mukaan neljännes yli 20-vuotiaista suomalaisista ei harrasta lainkaan liikuntaa.

Sigrid Härkönen on ammatiltaan lentoemäntä. Jos taivaasta tipahtaisi rahakassi, hän käyttäisi sen huolellisempaan kisavalmistautumiseen. Ihanne olisi, että töitä ei tarvitsisi tehdä, mutta silti rahaa tulisi. Voisi keskittyä bikiniin, niin kuin kisaajat lajia kutsuvat.

Puoli vuotta, kolme tonnia kuukautta kohden ja lisäksi kolmen tonnin kisabudjetti.

”Sen se vaatisi, jos haluaisi päästä täydelliseen kuntoon. Treenaisin enemmän valmentajan kanssa, söisin kaiken vaa’an kautta ja minuutilleen oikeaan aikaan. Nukkuisin päiväunia.”

Nyt kun hän lentää työkseen, säännöllinen uni ei ole mahdollinen. Väsynyt kroppa kerää nestettä eikä palaudu.

Härkönen onkin realisti. Haaveena ja tavoitteena on joskus olla Suomessa kymmenen parhaan joukossa. Mutta sekin on kova tavoite työn ohessa.

”Kisasin viimeksi keväällä Helsingissä. En päässyt finaalikierrokselle, ja se kyllä harmitti. Vaikka kyse onkin tavasta elää, niin ei kisaamisessa olisi järkeä, ellei se vähän harmittaisi, jos ei menesty.”

Kevään kisa meni valmentajan mukaan hyvin. Härkönen unohti jännittää pakaran, mutta muuten sujui. Suomen kansallinen taso on kansainvälisestikin kova.

”Vähän vielä kireämpi olisi pitänyt olla.”

Ensimmäisen kierroksen jälkeen odoteltiin tuloksia, sitten valmentaja tuli Härkösen luo ja sanoi, että voit mennä syömään.

Se on kisatilanteessa aina huono uutinen.

Mutta siitä ei pidä lannistua, eikä Härkönen ole lainkaan lannistujatyyppiä.

Eihän bikinikisa alun perinkään ollut syy lähteä salille.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Kasper Hannula viritti ovelan ansan pyörävarkaalle – poliisi oli mukana juonessa, ja väijytyksessä vastassa oli ”tavallisen oloinen suomalainen mies”

    2. 2

      Suomen viranomaiset joutuivat testiin, joka monessa maassa on jo koettu – poliisi toimi eurooppalaisia kollegoitaan varovaisemmin

    3. 3

      Kaj Linna istui murhasta 13 vuotta syyttömänä Ruotsissa ja saa siitä miljoona­korvaukset – HS seurasi Linnan uutta elämää Kanarialla, jonne hän aikoo perustaa skorpionifarmin

    4. 4

      Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

    5. 5

      Vakava väkivaltarikos Vaalimaalla – Poliisi tavoittanut epäillyt miehet

    6. 6

      Kynttilämeri valaisi pimenevää Turkua, kun kaupunkilaiset kokoontuivat muistamaan puukotusiskun uhreja – ”Tunnelma on epätodellinen”

    7. 7

      Terrorismi kurottaa Marokosta eurooppalaisiin kaupunkeihin jihadistijärjestöjen mukana – suurin osa Isisin vierastaistelijoista oli viime vuonna marokkolaisia

    8. 8

      Natsit kuljettivat Franczekin, 21, Lappiin pakkotyöhön – pian hän kävi elokuvissa, sai rovaniemeläisnaisen rakastumaan ja pakeni Etelä-Pohjanmaalle

    9. 9

      Uutissuomalainen: Kansliapäällikkö Nerg kehottaa ilmoittamaan pienetkin epäilyttävät puheet poliisille

    10. 10

      Turun puukotuksista epäilty marokkolais­mies liikkui viime aikoina Pernon lähiössä, paikalliset kertovat: ”Hän kulki aina katse alas päin”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

    2. 2

      Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

    3. 3

      Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

    4. 4

      Yle: Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

    5. 5

      Turun puukotuksista epäilty marokkolais­mies liikkui viime aikoina Pernon lähiössä, paikalliset kertovat: ”Hän kulki aina katse alas päin”

    6. 6

      Timo Metsola, 42, on kietonut Helsingin vuokra-asuntomarkkinat pikkurillinsä ympärille – Yli 50 asuntoa omistava judoka on Jari Sarasvuon mukaan ”matemaattinen poikkeustapaus”

    7. 7

      Pääministeri Sipilä: ”Kiitimme poliisia erittäin ripeästä toiminnasta. Samoin meidän terveysviranomaiset ovat toimineet tässä nopeasti”

    8. 8

      70-vuotias turkulaismies meni puolustamaan iäkästä naista puukottajalta ja vältti puukoniskun täpärästi – ”ihmismassa” juoksi puukottajan perässä yrittäen pysäyttää hänet

    9. 9

      Solidaarisuus­mielenilmaus keräsi Turun kauppatorille parisataa ihmistä – Suomi ensin -ryhmän saapuminen kiristi tunnelmaa Turun keskustassa

    10. 10

      Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yle: Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

    2. 2

      Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

    3. 3

      Kuvakooste pääkaupunkiseutua riepotelleen myrskyn tuhoista

    4. 4

      Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

    5. 5

      Tutkija jakoi parisuhteet viiteen eri tyyppiin eroamisen todennäköisyyden mukaan – ”Lapset ovat hyvä syy laittaa hyvä suhde kuntoon”

    6. 6

      Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

    7. 7

      Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

    8. 8

      Pentti Linkola: Rajat pitäisi sulkea ja kehitysapu lakkauttaa

    9. 9

      Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

    10. 10

      Järjestyksen­valvojat heittivät kaksi naisesiintyjää ulos alueelta Flow’ssa – festivaali hakee esiintyjille korvauksia

    11. Näytä lisää