Valikko

Kukkamyyjä haki silmätippoja ja naapuri antoi satasen – tulipalo toi Pirjo Salon elämään lopulta paljon hyvää

Helsingin keskustassa syttyi raju ullakkopalo heinäkuussa 2014. Tuli ja vesi tuhosivat kodin, mutta Pirjo Salolle päällimmäinen muisto on ihmisten apu.

Asuntomme Punavuoressa paloi kesällä 2014. Korjausremontti on kestänyt jo yli puolitoista vuotta ja jatkuu vielä.

Tulen aina muistamaan suurenmoisia ystäviäni ja naapureita, joiden tuki on ollut vertaansa vailla. Myötätunto on ollut lohduttavaa.

Kiitän Eevaa, Tittaa ja Kaijaa halauksista tulipalopäivänä, Tori-ravintolaa lihapullista koiralleni ja minulle, kahvilaa kahvitarjoilusta, torin kukkakauppiaita silmätipoista, katututtavaa kännykän laturin lainaamisesta ja Teroa rahan lainaamisesta bensan ostamiseen, jotta voin ajaa maalle!

Kiitän Iristä lahjoittamastaan grafiikastaan ja ruukkukukan taimista, jotka ovat jo ehtineet kukkiakin tilapäisasunnossamme!

Kiitän Marjaa kirjoittamastaan kirjasta, josta aloitamme uuden kirjastomme kartuttamisen!

Kiitän Hannelea laulusta, jonka hän lauloi Bulevardilla kaiken kansan kuullen!

Kiitollisena muistelen kaikkia, jotka ovat jaksaneet kuunnella, ja heitä on paljon.

Välittämisellä on väliä!

Terveisin, Pirjo

Savu puski läpi olohuoneen katonrajasta. Aluksi hentona harmaana, sitten liki mustana. Koira painoi itsensä matalaksi punertavaa mäntylattiaa vasten ja oli aivan hiljaa paikallaan.

Eläin tietää, kun jotain pahaa tapahtuu. Palohälytin alkoi piipata.

Tuli humahti hetkessä. Satavuotiaan talon rutikuivat rakenteet ja ullakkoasunnon katon sahanpurut ruokkivat liekkejä. Ei mennyt kuin minuutti, kun oli jo vaikea hengittää.

Kattoterassin ovi oli suljettu laudoilla, sillä taloyhtiössä tehtiin julkisivuremonttia. Päästäkää ulos, Pirjo Salo huusi ulkopuolella työskennelleille rakennusmiehille. Repikää laudat!

Ullakkopalo Isolla Roobertinkadulla oli iso paikallisuutinen heinäkuun viimeisellä viikolla toissa vuonna. Lehdet seurasivat sammutustöitä, Yle Areena näytti livekuvaa Helsingin keskustan taivaalle nousevasta savusta. Se oli monella tapaa erikoinen tulipalo – nostolava ei yltänyt ullakolle, ja heinäkuinen helle teki sammutustyöstä poikkeuksellisen raskasta. Puolen tunnin savusukellus vaati yli tunnin tauon, jotta sukeltajan ruumiinlämpö palasi normaaliksi.

Kuudennen kerroksen kattoterassin ovilaudat poisti lopulta palomies, joka kiipesi rakennustelineitä pitkin ylös. Hän auttoi Salon ja koiran turvaan.

Kadulle alkoi kerääntyä katsojia.

Kun on oikea hätätilanne, järki menee tunteiden eteen ja pysyy siinä pitkän aikaa, Pirjo Salo sanoo. Hän kertoo, ettei tuntenut paniikkia missään vaiheessa paloa. Kun hätäkeskuspäivystäjä käski sulkea asunnosta ikkunat, Salo totteli, vaikka tuntui, että happi loppuu.

Kun Salo lopulta pääsi ulos ja alas, ystävät Eeva-Liisa ja Titta olivat kadulla vastassa. Halasivat. Kuinka he edes tiesivät tulla sinne, Salo ei tiedä, mutta siellä he joka tapauksessa olivat. Salon puoliso Seppo oli perheen kesäpaikassa Tenholassa. Hänkin soitti heti: ei kai se ole meidän talo. Oli se.

Mitä tekee ihminen, kun hänen kotinsa on tulessa? Pirjo Salo meni torille. Salo väisti median haastattelupyynnöt, kieltäytyi kriisiavusta ja lähti kahville – Fredrikintori on aivan kulman takana. Kaija lähti kaveriksi. Ystävät epäilivät myöhemmin, että Salo oli šokissa.

Kun palo syttyi, kello oli 10.06. Salo oli juuri tarkistanut ajan, koska oli lähdössä koiran kanssa aamulenkille. Hänellä oli taskussaan puhelin ja 20 euron seteli, jolla hän aikoi ostaa jäätelön Kaivopuistosta.

Alle tunti tuosta hän saapui torille. Omaisuus paloi parhaillaan korttelin päässä, mutta Salo istui kahvilaan kuten usein ennenkin. Savunhaju oli takertunut kesätoppiin.

Pirjo Salo on Punavuoressa tuttu hahmo. Hän toimi pitkään Punavuoriseuran puheenjohtajana, järjesti Rööperifestiä ja on yhä yleinen näky naapuruston kaduilla. Hän on ollut myös Unicefin koululähettiläs, nykyisin hätäapuvastaava, ja Rakennusviraston puistokummi.

Salo on tehnyt paljon vapaaehtoista työtä yhteisen hyvän eteen. Tässä tapauksessa voisi ehkä sanoa, että Salo on pannut hyvän kiertämään – ja nyt se tuli takaisin.

Kun Salo saapui torille, tuttu kukkakauppias kiirehti ostamaan silmätippoja apteekista. Hänen mielestään Salon silmät punoittivat savusta. Saloa se vähän naurattaa nyt, koska omien sanojensa mukaan hänen silmänsä vetistävät ja ovat punaiset aina, oli tulipalo tai ei.

Kahvilassa Salon pöytään istui puolituttu nainen. Hän lähti hakemaan kotoaan laturia, kun kuuli, että Salon matkapuhelimesta oli virta vähissä.

Kahvila tarjosi kahvit. Viereisestä Tori-ravintolasta ilmestyi Salolle ja Reima-koiralle lihapullat. Maksoiko joku ne, Salo ei tiedä. Ne vain tulivat. Hyviä olivat.

Alakerran naapuri Tero kävi nostamassa pankkiautomaatista sata euroa, jotta Salo voisi tankata autonsa.

Palomestarilta Salo pyysi, että josko joku voisi tuoda hänen Marimekko-olkalaukkunsa, jossa olivat luottokortit ja avaimet. Salo sai kassinsa. Se haisi kauhealta ja oli märkä, mutta sisältö oli kunnossa.

Sammutustyöt olivat yhä käynnissä, kun Salo lähti ajamaan miehensä luo maalle. Heidän kodissaan olohuoneen katto oli halkaistu kymmenen metrin matkalta, sammutusvesi oli tärvellyt Yrjö Kukkapuron suunnitteleman Ateljee-nahkasohvakaluston, ja asunnon oveen oli kiinnitetty kyltti, jossa luki ”romahdusvaara”.

Salo ajatteli, että autoilu rauhoittaa.

Puhutaan hetki koirasta, jonka käytös kertoi Salolle heti, että tuli­palo oli paha.

Reima on borderterrieri. Sen ei pitäisi olla sylikoira lainkaan, mutta niin vain se viihtyy kainalossa. Rodusta sanotaan, että aikanaan Romaniassa mustalaiset pitivät koiria vankkureiden katolla. Kun koiralle sanoi, että hae kana, se lähti varkaisiin ja palasi lintu suussaan.

Salo on kiitollinen paitsi auttajaihmisille, myös koiralle. Ilman Reimaa ja palohälytintä olisi voinut käydä huonosti, hän uskoo. Palon syttymissyyksi paljastui lopulta kattoterassilla tehdyt vesieristystyöt.

Salon perhe pääsi katsomaan tuhoutunutta asuntoa palon jälkeisenä päivänä. Menette omalla vastuulla, heille sanottiin. Asunto näytti karmealta. Se oli täynnä hiiltynyttä palojätettä, ja seinät ja katto­rakenteet oli revitty auki. Tuli ei ollut se, mikä tuhosi, vaan sammutusvesi. Kahdeksan tuntia valunut vesi oli riipinyt taulut ja grafiikat seiniltä. Pauno Pohjolaista, Hanna Varista, Marja Perttulaa.

Mutta arvotavarat eivät surettaneet niinkään, perheellä oli vakuutukset kunnossa. Mutta ne lasten ja lastenlasten tekemät savityöt ja tuhoutuneet piirustukset. On kai klassikkofraasi, että tulipalosta pelastaisi valokuvat, mutta tässä tapauksessa se meni juuri niin. Palossa meni pala yhden perheen historiaa, ja seuraavana päivänä otettiin talteen se, mitä oli jäljellä.

Tulipalosta on puolitoista vuotta. Pirjo ja Seppo Salo asuvat yhä väliaikaisasunnossa. Vanha koti on remontoitu täysin, he muuttavat takaisin Ison Roban ullakolle ehkä maaliskuussa.

Seinät ovat samat, mutta ullakkokoti tuntuu silti erilaiselta. Vanha talo tuoksuu uudelle.

Uusi lattia on tehty punamännystä kuten edellinenkin, mutta siinä missä vanha lattia oli huoleton sadan vuoden punertavaksi patinoima, uusi on kiiltävä ja naarmuton. Saloa huvittaa, miten varovaiseksi uudet pinnat hänet tekevät. Nyt hän ei anna Reiman hypätä ikkunalaudalta lattialle, jotta se ei naarmuunnu, vaikka vanha lattia oli täynnä jälkiä, joista Salo piti.

Pitää vain hyväksyä, että kaikki pitää aloittaa alusta, Salo sanoo. Siinäkin on auttanut niin moni.

Yksi heistä on naapuritalossa asuva taiteilijaystävä Iris. Pirjo Salo törmäsi häneen kadulla. Tule käymään, Iris kutsui. Kun Salo meni, Iris antoi maalaamansa taulun, jossa on tuttu punavuorelainen sisäpiha­näkymä. Hän antoi myös rönsyliljan. Taulut ja kukat luovat kodin tuntua, hän sanoi.

Kun Salo meni Stockmannille katselemaan uusia mattoja tuhoutuneiden tilalle, myyjä antoi kahvikuponkeja, jotta Salo voisi kupin ääressä pohtia valintoja. Tuttu kirjailija kirjoitti kirjan ja lahjoitti yhden Saloille. Siitä tuli uuden kirjahyllyn ensimmäinen teos.

Vastapäisessä talossa asuva tuntematon mies soitti – ehkä juristi, Salo arvioi – ja halusi varmistaa, että vakuutusyhtiön kanssa oli sujunut kuten pitääkin. Hän sanoi, että tuli vain mieleen kysyä, kun olen tästä ikkunasta remonttianne seurannut.

Salo sanoo, että pieniä hyviä tekoja on pitkä lista. Muistaisipa kaikkia aina kiittää.

”Mietin tulipaloa joka päivä, mutta en yksinomaan pahalla. Mietin kaikkea sitä myötätuntoa, josta olisin jäänyt paitsi ilman paloa. Ihmiset auttoivat valtavasti, olen siitä loputtoman kiitollinen”, Pirjo Salo sanoo.

Siksi hän kirjoitti kirjeen.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Työttömänä ollut Kaisa Heikkilä suuttui, kun ystävä käski ryhtymään siivoojaksi – Korkeasti koulutettujen patistaminen mihin tahansa työhön on heidän väheksymistään, hän sanoo

    2. 2

      Erittäin tappava tunnistamaton tauti levinnyt Liberiassa – alustavien tietojen mukaan kyse ei ole ebolasta

    3. 3

      Metsään kadonnut kuopiolaismies oli jo alkanut riisua vaatteitaan hypotermiassa – onneksi poliisikoira Körmy löysi lumen alta pipon

    4. 4

      Mullistava löytö: ihmisiä eli Amerikassa yli satatuhatta vuotta luultua aikaisemmin

    5. 5

      Isän väkivaltaisuuteen ei kiinnitetty huomiota ennen kuin hän surmasi vaimonsa ja lapsensa – Suomesta on lähtenyt YK:lle kolme valitusta perhe­väkivallasta

    6. 6

      Salaperäinen ”rouva P” kuoli ilman perillisiä – kaupunki saa tililleen mittavan omaisuuden

    7. 7

      Vihreiltä todellinen jättiyllätys: Sanna Vesikansa valittiin Helsingin sosiaali- ja terveystoimesta vastaavaksi apulaispormestariksi

    8. 8

      Sadan vuoden kuluttua Marsissa voi olla asutusta – planeetta kiinnostaa ihmiskuntaa ainakin kymmenestä syystä

    9. 9

      Joissain kouluissa voi pian jättää pois pakollisen ruotsin – Asiantuntijoiden huoli: pahimmillaan kokeilu voi kiihdyttää eriarvoistumista

    10. 10

      Saunaremontin yhteydessä paljastui vanha vesivahinko – laajasta kotivakuutuksesta ei ollut mitään apua

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Metsään kadonnut kuopiolaismies oli jo alkanut riisua vaatteitaan hypotermiassa – onneksi poliisikoira Körmy löysi lumen alta pipon

    2. 2

      Salaperäinen ”rouva P” kuoli ilman perillisiä – kaupunki saa tililleen mittavan omaisuuden

    3. 3

      Mausteista löytyi syöpää aiheuttavaa maaliväriä pääkaupunkiseudulla – viranomaiset takavarikoivat chiliä, currya ja kurkumaa

    4. 4

      Kela rankaisi ystävääni vanhemman menettämisestä

    5. 5

      Erittäin tappava tunnistamaton tauti levinnyt Liberiassa – alustavien tietojen mukaan kyse ei ole ebolasta

    6. 6

      Näin upeina et ole koskaan nähnyt Signe Branderin ja muiden Helsinki-kuvaajien otoksia – tästä päivästä lähtien huippulaatuisia kuvia saa käyttää vapaasti

    7. 7

      Hankalia nuoria ei ole olemassa – on vain kesken­eräisyyttä ja kyvyttömiä aikuisia

    8. 8

      Asumistukileikkuri rankaisee pääkaupunki­seudun köyhiä, Helsinki pelkää – ”Kuvitteleeko joku, että asuminen tämän seurauksena halpenee?”

    9. 9

      Helsingin rikkaimmilla alueilla on usein surkeat palvelut – HS:n laskuri näyttää: idän lähiöt lyövät monet eliitti­kaupunginosat mennen tullen

    10. 10

      Välipohjissa mikrobikasvua, ullakolla linnunraatoja – Kätilöopiston sairaala suljetaan puolen vuoden kuluessa laajojen homevaurioiden takia

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kun pienten tyttöjen isä nukkui viiden tunnin päiväunia, se ei ollut merkki väsymyksestä vaan aivosyövästä – Kirsi Karhusen mies sai Suomen parasta saattohoitoa, mutta moni muu ei saa

    2. 2

      ”Se on kuin jokin uskonto: usein kun suomalainen lähtee töistä, hän ei enää vastaa puhelimeen” – USA:ssa uraa tehnyt Tero Kuittinen hämmästelee suomalaista keskustelua työuupumuksesta

    3. 3

      Bostonin maratonin voittajan uurteiset reisilihakset hämmästyttävät: ”En ole nähnyt koskaan mitään vastaavaa”

    4. 4

      Kolmentuhannen euron lasku kuoleman jälkeen yllätti omaiset

    5. 5

      Selvitys: Lähes kolmannes pohjoiskorealaisista käyttää huumeita – metamfetamiini on monille jo arkipäiväistä

    6. 6

      Ravitsemusterapeutti kärsi vuosia kipeästä vatsasta ja ilmavaivoista – Sitten ystävä kertoi ruokavaliosta, joka toi helpotuksen

    7. 7

      Onko tässä Helsingin pienin ja kallein vuokrayksiö? 10 neliömetriä, 1 941 euroa kuukaudessa

    8. 8

      Nyt on hyvä aika päivittää televisio – alle kuukauden päästä kanavasi voivat pimentyä

    9. 9

      Stella Sironen, 19, loi vahingossa valtavan netti-ilmiön kulmakarvakuvallaan, isot ulkomaiset mediat ottavat jatkuvasti yhteyttä – ”Kyllähän tämä tuntuu ihan absurdilta”

    10. 10

      Liike-elämässä mokaillaan hartaasti, ja yksi suomalaistuote pääsi epäonnistumisia esittelevään museoon – muistatko tämän vempaimen?

    11. Näytä lisää