Valikko

Miksi kirjan kannella on väliä? Kiitetty graafikko Jussi Karjalainen kertoo

Kansi on lukuohje, markkinointikeino ja parhaimmillaan itsenäinen teos. Finlandia-voittajan kannet suunnitellut Jussi Karjalainen halusi Oneironista runollisuuden ja lentokenttäromaanin ristisiitoksen.

Graafikko Jussi Karjalainen ei halunnut Oneironin kanteen mitään hihhunhähhyä.

”Sellaista näkee paljon varsinkin runokirjojen kansissa. Ei haluta sanoa mitään ja pannaan jotain väripöppöä leijumaan.”

Karjalainen muistaa tarkkaan, milloin sai idean Oneironin kanteen. Se tapahtui Kajaanissa. Kaupunki on hänen ja sattumalta myös Oneironin kirjoittajan Laura Lindstedtin kotikaupunki. Graafikko ja kirjailija ovat nuoruuden tuttuja.

Viime talvena Karjalainen oli rakentamassa yhteisnäyttelyä kuvittaja Ilja Karsikkaan kanssa Kajaanin taidemuseoon. Hän ripusti isoja valokuvavedoksia seinälle. Vedokset peitettiin silkkipaperilla, etteivät ne pölyyntyisi ennen avajaisia. Joukossa oli iso kasvokuva, ja Karjalainen pysähtyi katsomaan, miten kasvot kuulsivat paperin läpi. Hän otti peitetystä taulusta kuvan kännykällään ja mietti, että tämä liittyy nyt johonkin.

Hetken päästä hän hoksasi, että se jokin oli Oneiron. Kirja, jossa seitsemän naista kohtaa toisensa elämän ja kuoleman välitilassa.

Karjalainen on Suomen kiitetyimpiä kirjagraafikoita. Kirjojen lisäksi hän suunnittelee levynkansia. Karjalaisen mielestä levyn kannet ovat kuin kasvot: ne pysyvät samanlaisina maasta ja painoksesta toiseen.

Kirjan kannet taas ovat kuin vaatteet. Ne pukevat kirjan. Eri maissa ja eri painoksissa samalla kirjalla voi olla eri kansi.

Silti kirjan kansi tuntuu helpommin väärältä kuin levyn. Että eihän siellä kirjan maailmassa tuolta näytä, tai tunnu.

Kannen ensimmäinen tehtävä on kiinnittää ihmisen huomio niin, että hän ehkä ottaa kirjan käteensä. Lukee takakansitekstin, selailee sieltä täältä ja päättää lukea tai olla lukematta.

Mutta kannella on muitakin tehtäviä. Kansi on lukuohje. Jos kirja näyttää dekkarilta, lukija lukee sitä dekkarina.

Karjalainen kertoo, että hänelle on ollut ahaa-elämys nähdä Arto Paasilinnan ruotsiksi käännettyjä pokkareita. Ne näyttävät mehevän trendikkäiltä.

”Paasilinnaa ei myydäkään vain niille, jotka jo valmiiksi ajattelevat, että vähän hassuja nuo jupit, jotka ajelevat bemareilla ja puhuvat NMT-puhelimeen.”

Ruotsissa Paasilinnan kirjat näyttävät siltä, että niitä voisivat lukea juuri ne kaupunkilaiset ihmiset, joille kirjailija naureskelee. Jos ei tietäisi Paasilinnasta mitään, kirjat lukisi ironisemmin kuin suomalaiset painokset.

Näin Karjalainen kuvaa kirjagraafikon työtä tylsimmillään: sitä lukee kirjan, saa idean ja toteuttaa sen. Eikä aina tarvitse edes lukea.

”Jos on kurkimäkeläisten hurja amok-juoksu läpi Karjalan kohti Lahtea, niin sitten on ehkä löytynyt valokuva, jossa juuri ylitetään jokia ja nuorimmat lapset hukkuvat”, Karjalainen selittää.

Silloin voi riittää, että graafikko selailee kirjaa ja juttelee siitä kustannustoimittajan kanssa. Kansi suunnitellaan valokuvan pohjalta.

Yleensä kirjan lukeminen kuitenkin kannattaa, Karjalainen sanoo. Silloin graafikko seisoo varmalla pohjalla ja uskaltaa tehdä raisujakin ratkaisuja.

Oneironin kannesta Karjalainen halusi ristisiitoksen runollista kuvakieltä ja jotakin, mitä hän kutsuu laadukkaaksi lentokenttäromaaniksi.

”Lentokenttien kirjakaupoissa on aivan ihania kansia, jotka näyttävät tosi kaupallisilta ja tosi hyviltä.”

Kun Karjalainen palasi Kajaanista Helsinkiin, hän alkoi toteuttaa silkkipaperin peittämästä valokuvasta syntynyttä ideaa. Ensin hän teki kokeiluja kansainvälisten kuvapankkien valokuvilla, koska budjetissa ei ollut rahaa valokuvaajaan. (On tyypillistä, ettei rahaa siihen ole.)

Työ oli tuskallista. Kuvapankkien kuvat olivat joko särmättömiä tai käsittelivät kuolemaa liian suoraan. Kun löytyi jossain määrin tyydyttävä ihmishahmo, ongelma oli musta tausta.

”Kuolema on valmiiksi ihmisten mielissä synkkä aihe. Vaikka kirjassahan se ei sitä ole. Enemmänkin synkät asiat tapahtuvat silloin, kun hahmot ovat vielä elossa.”

Karjalainen on freelancer ja tekee töitä työhuoneella Helsingin Kalliossa. Siellä työskentelee myös valokuvaaja Aki-Pekka Sinikoski. Tämä seurasi Karjalaisen tuskailua ja tarjoutui lopulta ottamaan kuvat Oneironin kanteen. Karjalainen neuvotteli asiasta kustantajan kanssa. Sopimus syntyi, kun Karjalainen pienensi samalla omaa palkkiotaan.

Kun valokuvat oli otettu, kansi valmistui viikossa.

Etu- ja takakannen kuvassa on sama tanssija. Karjalainen ja Sinikoski halusivat kuviin luonnottoman ja omituisen näköisiä asentoja, veistoksellisuutta ja pintaa. Sekä alastomuutta, joka ei näytä tyrkyltä. Tavoitteena oli kuvata sitä hetkeä, kun ihminen havahtuu kuoleman jälkeisessä tilassa.

”Kuvassa on kokonainen hahmo, joka herättää kysymyksiä. Onko hän juuri ilmestynyt sinne tilaan, ollaanko kuvassa käpertymässä itseensä vai ehkä syntymässä uuteen? Hahmo on feminiini, mutta siinä on myös ripaus androgyynisyyttä. Kädet ovat aika hurjat.”

Oli tärkeää, ettei kannessa ole ketään kirjan hahmoista. Siinä auttaa, etteivät mallin kasvot näy.

”Jos siinä olisi joku tuijottava kaunotar, sitä alkaisi miettiä, ettei tuo kyllä näytä keneltäkään kirjan tyypeistä.”

Etukanteen valittiin yksi kuva ja takakanteen toinen. Molemmat tulostettiin paperille. Paperi peitettiin osittain silkkipaperilla ja kuvattiin uudestaan.´

Karjalainen on viime aikoina ollut innoissaan asioiden tekemisestä oikeasti, feikkaamatta. Siis niin, että kirjan kansi on oma teoksensa eikä vain kokoelma kuvapankkikuvia ja symboleita.

”Sellainen on vähän 1990-lukua. Dekkarin kannessakin hieno kuva jostakin köydenpätkästä voisi herättää paljon enemmän kysymyksiä kuin joku räjähtävä linna, josta lentää helikopteri.”

Oneironin kanteen Karjalainen toi vielä keveyttä ja sitä lentokenttien kirjakaupoista tuttua kaupallisuutta vaaleanpunaisilla ja kirkkaan keltaisilla kirjaimilla. Vaaleanpunaisissa kirjaimissa on kiiltävä lakkapinta. Sekin on yksi kerros lisää.

Ei muuten ole sattumaa sekään, että kirjan nimi muodostaa kanteen ympyrän. Nimessä on seitsemän kirjainta, ja kirjassa on seitsemän päähenkilöä, jotka istuvat usein piirissä.

Useimmilta lukijoilta nämä viittaukset jäävät ehkä huomaamatta. Moni ei edes muista, että kannessa on ihmishahmo. Vaivannäkö ei silti tunnu Karjalaisesta turhalta. Kun kirjan kansi onnistuu, ei puhuta vain kannesta vaan koko esineestä.

Jos kirja on onnistunut esineenä, siinä on pienen pieni taikavaraus, hän sanoo. Se tuntuu jollakin tavalla arvokkaalta. Se ei ole vain kasa paperia.

”Pitkällä tähtäimellä kirjat ovat esineitä, joita ihmiset kantavat niska limassa asunnosta toiseen.”

Vaan kantavatko enää kauan? Jos äänikirjat ja sähkökirjat lopulta yleistyvät, kirja ei ole enää esine. Eikä kirjahylly ole kulttuurikodissakaan enää itsestäänselvyys. Moni miettii muuton yhteydessä ainakin sitä, mistä kirjoista voisi luopua.

”Ehkä ihmisillä on tulevaisuudessa entistä vähemmän kirjoja, mutta ne ovat hienompia kuin nyt”, Karjalainen sanoo.

Hänellä ei olisi mitään sitä vastaan, että kaikenlaisia päiväperhokirjoja julkaistaisiin fyysisinä kirjoina vähemmän kuin nyt. Kirjoina julkaistaan asioita, joiden ei välttämättä tarvitsisi olla kirjoja.

”Siinä säästyisivät puutkin metsästä.”

Karjalainen huomauttaa, että kirjojen kierto on muuttunut nopeaksi.

”Jos on pari vuotta vanha kirja, sitä ei meinaa löytyä mistään, koska sen varastoiminen on niin älyttömän kallista.”

Niin, varastoiminen. Kodeissa ja kirjastoissa kirjat ovat yleensä hyllyissä. Sitä suunnittelijat ajattelevat lopulta vähän.

”Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota kirjan selkämysten suunnitteluun”, Karjalainen sanoo.

Niitä lopulta katsotaan eniten.

Oikaisu 6.3.2016 kello 11.50: Toisin kuin kuvatekstissä luki, Oneironin kansikuvaa valokuvasi Aki-Pekka, ei Aki-Petteri, Sinikoski.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää

    Luetuimmat

    1. 1

      Pilvi Hämäläiselle, 31, sanottiin, ettei hänestä voi tulla näyttelijää – nyt hän on Aina Inkeri Ankeinen, Putouksen uusi tähti

    2. 2

      Helsingissä vallitsee häkellyttävä hyväntahtoisuus – tutkijat mittasivat ihmisten auttamishalua kirjekokeella ja ällistyivät itsekin tuloksista

    3. 3

      Laura ja Kosti Paloposki kävivät läpi hedelmöityshoidot sekä Thaimaan, Kolumbian ja Suomen adoptiojonot – 11 vuoden jälkeen puhelin soi

    4. 4

      Tässä on vuoden paras amerikkalainen elokuva – ”Varma menestyselokuva aikuisemmalle yleisölle”

    5. 5

      Miksi Windows-näppäimistössä ei ole ajatusviivaa? Syy löytyy historiasta, ja näin ongelma ratkaistaan

    6. 6

      ”En enää itke hautajaisissa” – 22 kaveria kuoli, Malmön rikollispiireistä päässyt Sandro näkee kaduilla yhä nuorempia uhreja ja ampujia

    7. 7

      Korkein oikeus ei tutki 15-vuotiaan tytön murhaa Seinäjoella – koulutytön yhdeksän vuoden tuomio jää voimaan

    8. 8

      Voiko Rinkebyn mellakointi toistua Helsingissä? Tuskin, mutta pulassa ollaan, kun kouluttamattomille ja kieli­taidottomille ei enää löydy töitä

    9. 9

      CNN: Trumpin hallinto pyysi FBI:ta kiistämään uutiset Venäjä-kontakteista – ”Pyysimme vain kertomaan totuuden”, kommentoi lehdistöpäällikkö

    10. 10

      Suomi hankkii vastatykistötutkia pikavauhtia – venäläiset ovat käyttäneet vastaavia tutkia tuhoisasti Ukrainan sodassa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Autoilijan aamujärkytys Pasilassa: omasta autosta nousi vieras mies lumiharja kädessään

    2. 2

      Presidentin Lennu-koira trendaa juuri nyt maailmalla: ”Suomella on tosi hyvä koira!”

    3. 3

      Kenestä Helsingin pormestari? Löydä suosikkisi HS:n pormestarikoneella

    4. 4

      Arviossa näyttelijä Ville Haapasalon ravintola, jonka lihavartaat loistivat, mutta ei kaikki suinkaan auvoista ollut

    5. 5

      Laura ja Kosti Paloposki kävivät läpi hedelmöityshoidot sekä Thaimaan, Kolumbian ja Suomen adoptiojonot – 11 vuoden jälkeen puhelin soi

    6. 6

      Suomi hankkii vastatykistötutkia pikavauhtia – venäläiset ovat käyttäneet vastaavia tutkia tuhoisasti Ukrainan sodassa

    7. 7

      Lännen hyödylliset idiootit Putinin apureina – Takinkääntö on ollut Suomessakin vauhdikasta

    8. 8

      Sipilän Malmi-linjaus ihmetyttää Helsingin johtoa – Sinnemäki: Malmin tilalle voidaan vaihtaa vain Santahamina

    9. 9

      Sianlihasta on löytynyt Euroopassa bakteeria, johon antibiootti ei tehoa – liha kannattaa kypsentää Suomessakin kunnolla

    10. 10

      Voiko Rinkebyn mellakointi toistua Helsingissä? Tuskin, mutta pulassa ollaan, kun kouluttamattomille ja kieli­taidottomille ei enää löydy töitä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Suomalaiset nimet aiheuttavat hauskoja ja kiusallisia tilanteita ulkomailla – ”Vieraat ihmiset saattavat hätkähtää, kun he huomaavat, etten ole arabi”

    2. 2

      Rivitaloremontti meni järkyttävällä tavalla pieleen Järvenpäässä – löperösti toiminut valvoja joutuu maksamaan peräti miljoonan euron korvaukset

    3. 3

      Ex-toimitusjohtaja Kari Savolainen, 65, kyllästyi ahneuteen – antaa miljoona euroa, jotta Kirkkonummen korpeen saadaan halpojen asuntojen ekokylä

    4. 4

      Kansanedustaja Touko Aalto teki aidon facepalmin eduskunnan Aito avioliitto -keskustelussa

    5. 5

      Kiusattu koulupoika näki näyn ja perusti oman kirkon Kokkolaan – Patrick Tiaisella, 23, on paljon seuraajia ja outoja kokemuksia

    6. 6

      Pahoinpitelyt ja nöyryyttäminen mursivat 15-vuotiaan sipoolaispojan – Äiti kertoo, että nyt riittää: ”En anna tämän enää olla”

    7. 7

      USA:n media konservatiivista Foxia myöten päivittelee Trumpin käytöstä sekavassa lehdistö­tilaisuudessa: ”hullua”, ”häiriintynyttä”

    8. 8

      Trump viittasi terrori-iskuun Ruotsissa – Carl Bildt ihmetteli, onko presidentti poltellut jotain

    9. 9

      Lauri Katajainen, 20, etsii rakkautta, joka näkisi autistisen kuoren sisälle – ”Tajuan, etten aiheuta suuria intohimoja tytöissä”

    10. 10

      Sähköyhtiöiden hyvitettävä asiakkailleen ylisuuria siirtomaksuja – HS:n hakukone kertoo, oletko saajien joukossa

    11. Näytä lisää