Sunnuntai

Valikko

Yli 850 professoria tyrmää hallituksen tiedepolitiikan HS-kyselyssä: ”Nyt ihan kaikki menee pieleen” – katso keskustelu HSTV:ssä

932 professoria vastasi kyselyyn yliopistopolitiikasta ja säästöistä. Yli kolmannes heistä oli sitä mieltä, että oman alan laitoksia voisi vähentää. Monet arvostelevat jyrkästi juustohöyläsäästämistä.

”Kiitos HS:lle, että meitä professorejakin halutaan joskus kuulla!” kirjoittaa yksi Helsingin Sanomien professoreille lähettämään kyselyyn vastannut.

Kommentti kertoo siitä, että ansioituneimmat tieteentekijät, professorit, kokevat jääneensä syrjään yliopistoja koskevasta päätöksenteosta.

Juha Sipilän (kesk) yhteistyö akateemisen maailman kanssa ei ole ollut ruusuista. Hallitus on päättänyt niistää yliopistoilta neljässä vuodessa 500 miljoonaa euroa, vaikka ennen vaaleja avainministerit poseerasivat kädessään laput, joissa luki ”Koulutuksesta ei leikata!”

Hallituksen viestintä yliopistojen suuntaan on ollut onnetonta.

Pääministeri on puhunut ”kaiken maailman dosenteista”. Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) on vitsaillut professorien pitkistä kesälomista. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) raivostutti paimenkirjeellään, jossa hän sätti yliopistoja ”keskinkertaisista yksiköistä”.

Ugh. Nyt professorit ovat puhuneet.

HS lähetti kyselyn Suomen yli 2 000 professorille. Heistä 932 vastasi, ja se on paljon. Professorit saivat vastata anonyymisti, mutta moni lähestyi ja halusi puhua nimellään.

Aivan pureksimatta kriittisyyteen taipuvaiset professorit eivät populääriä kyselyä nielleet: ”Ei täytä tieteellisiä kriteerejä.”

Eipä niin, mutta kyllä satojen professoreiden vastaukset silti jotakin kertovat. Tähän asti mediassa ovat päässeet ääneen lähinnä yksittäiset kriitikot.

HS kutsui myös professorit Kirsti Lonkan ja Markku Wileniuksen HSTV:n studiokeskusteluun. Voit katsoa keskustelun alta. Artikkeli jatkuu videon jälkeen.

Ainakin professorien viesti hallituksen suuntaan on murskaava. Enemmistö, hiukan yli 50 prosenttia, katsoo, että hallitus on ”täysin epäonnistunut” yliopistopolitiikassaan. Vain 8 prosenttia katsoo, että hallitus on onnistunut hyvin tai edes jossain määrin.

Vastanneista 854 piti hallituksen politiikkaa joko täysin epäonnistuneena tai ”ei kovin onnistuneena”.

Juttu jatkuu seuraavan grafiikan jälkeen.

Mikä professoreita sitten riepoo?

Niin teoreettisten kuin soveltavien alojen professoreilta tulee kiukkuista viestiä.

”Nykyinen hallitus on harvinaisen sivistysvastainen”, kirjoittaa Tampereen yli­opiston ranskan kielen professori Jukka Havu.

”’Kaiken maailman dosentit’ ovat kai pääministeri Sipilänkin kouluttaneet, eikä hänellä pitäisi olla valittamista. Grahn-Laasosen typerä yliopistoille osoittama kirje ja Stubbin idioottimainen tokaisu laiskoista professoreista ovat esimerkkeinä hallituksessa vallitsevista asenteista.”

”Olen toiminut professorina 20 vuotta ja näen yritysten ja yliopistojen vuorovaikutuksen myös osakkuusyritysteni ja riskirahoittajana toimimisen kautta. En oikein osaa keksiä tehokkaampaa tapaa iskeä kansantaloutta vyötärön alapuolelle kuin mitä hallitus on keksinyt”, kirjoittaa toinen professori.

Torstaina Grahn-Laasonen julkaisi muun muassa Professoriliiton puheenjohtajan Kaarle Hämerin kanssa HS:ssa kannanoton, jonka mukaan ”keskeistä tuloksekkaalle tutkimukselle on työn pitkäjänteisyys ja vakaa rahoitus.”

Kyselyssä 64 prosenttia professoreista kuitenkin kertoo, että yliopistojen säästöt näkyvät heidän yksikköjensä arjessa erittäin tai melko paljon. Merkille pantavaa on, että tällä viikolla potkuja jakaneen Helsingin yliopiston professoreista peräti 82 prosenttia katsoo leikkausten vaikeuttavan työtään paljon.

”Maan hallituksen tulee pikaisesti ymmärtää Helsingin yliopistolle aikaansaadun vahingon laajuus, pitkäaikaisuus ja jopa peruuttamattomuus ja tarttua korjaustoimiin”, jyrisee yksi professori.

Erittäin tyytymättömiä säästöihin ovat esimerkiksi lääketieteellisten alojen professorit, 72 prosenttia. He valittavat ylisuurista ryhmäkoista ja jopa potilasturvallisuuden vaarantumisesta.

Vain kauppa- ja oikeustieteilijöissä on alle puolet sellaisia, joiden mukaan säästöt ovat vaikuttaneet heidän yksikköihinsä merkittävästi.

Turun yliopiston professorit kiittelevät, ettei heillä ole irtisanottu väkeä.

”Turun yliopistossa on tehty päätös, että säästöjä haetaan muualta. Tarpeettomista tiloista on pyritty luopumaan. Hallinnollisia palveluja on kehitetty. Tehdyt säästöt ovat toistaiseksi olleet järkeviä eivätkä perustoimintaan kohdistuvia.”

Tästä voit katsoa, kuinka suuri säästöjen vaikutus on eri yliopistojen ja eri tieteenalojen professoreiden mielestä.

Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

Miten säästöt sitten vaikuttavat?

Professorit kertovat irtisanomisista, täyttämättä jätettävistä tehtävistä, toimintakyvyttömiksi kutistuvista tutkimusryhmistä ja pitämättä jäävistä kursseista.

”Kansainvälisesti merkittävää työtä tekevää opetus- ja tutkimushenkilökuntaa joudutaan irtisanomaan. Samalla katoavat heidän yhteistyöverkostonsa. Edellytykset korkeatasoiseen toimintaan rapautuvat oleellisesti”, kertoo yksi professori.

”Määräaikaisia opettajan toimia lopetetaan, ja jäädessäni eläkkeelle ei minulle tule seuraajaa. Oppituoli on ainoa Suomessa. Suomesta lakkaa näin ollen yksi tieteenala kokonaan”, kirjoittaa toinen.

Useampi professori kertoo paradoksaalisesta tilanteesta: yksikössä olisi rahoitusta tutkimushankkeelle, mutta sitä ei voi käyttää, koska tutkijat on irtisanottu.

Kun hallinnosta säästetään, byrokratia kaatuu yhä enemmän akateemisen henkilökunnan niskaan, professorit valittavat.

”Hallinnollisia töitä siirretään henkilöille, joilla on korkeampi palkka, mutta jotka eivät osaa niitä”, sanoo yksi.

Erityisesti professoreita kismittää, että heidän aikansa tärvääntyy rahoitushakemusten rustaamiseen. Kun valtion yliopistoille suoraan maksamaa rahoitusta on vähennetty, yliopistot joutuvat hakemaan tutkimusrahat muista lähteistä.

Näistä tärkeimpiä ovat myös val­tion rahaa jakavat Suomen Akatemia ja Tekes, jonka määrärahoja hallitus on leikannut tänä vuonna 130 miljoonalla eurolla.

Rahoituksen saaminen on professoreiden mukaan kuin lottoa: ”Jos onnistumisprosentti on 5–10, se tarkoittaa, että 90–95 prosenttia hakemuksista ja työstä on mennyt hukkaan”, kirjoittaa yksi.

Yliopistojen perusrahoitus taas on sidottu ennakolta asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Muutama vertaa tätä Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmiin.

”Tuloksen palvonta on mennyt absurdiksi. Onko minulle taloudellinen tappio, jos hyväksyn naapuriyksikön ihmisen tentissä? Onko tohtorikiintiö tältä vuodelta täynnä, lykkäänkö opiskelijani valmistumista seuraavaan vuoteen? Laskenko suoritusten rimaa, että saamme enemmän 55 opintopistettä vuodessa suorittavia?”

”Ihmiskunnan suuret lääketieteen löydökset ovat perustuneet perustutkimuksen yllättäviin löydöksiin – ei niitä ole mikään Akatemian tai hallituksen kohdennettu strategiahaku osannut kannustaa esiin”, sanoo lääketieteen professori ja viittaa rokotteisiin ja antibiootteihin.

Kun rahaa on vähemmän, yliopistot voisivat laskea tavoitteitaan. Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professorin Janne Hukkisen mukaan näin ei toimita, koska silloin opetusministeriö pienentäisi entisestään yliopistoille myönnettäviä määrärahoja.

”Grahn-Laasonen on toiminut harvinaisen vastuuttomasti heittäessään, että ’pallo on nyt yliopistoilla’. Eivät yliopistot itseään lakkauta tai yhdistä, sen tekee val­tiojohto. Ministeri pelkää poliittisen maineensa menoa, jos ryhtyisi ryhdikkääseen linjanvetoon”, Hukkinen kirjoittaa sähköpostissaan.

Ennen kaikkea jatkuvat leikkaukset aiheuttavat näköalattomuutta, professorit valittavat.

”Elämme ikään kuin muutos ja rahan, ihmisten ja resurssien vähentäminen olisi jatkuvaa, ja tällöin toimintaa ei voi kehittää. Jatkuvuus puuttuu ja henkilöstöä ja opiskelijoita on vaikea sitouttaa.”

Monet varoittelevat aivovuodosta, ja osa aikoo lähteä itsekin: ”Nyt ihan kaikki menee pieleen. Olen päättänyt, että lähden ’turvallisesta’ kuukausipalkkaisesta professorin työstäni heti, kun se on mahdollista.”

Jotkut toisinajattelijat näkevät säästöissä plussaakin.

”Säästöt ovat aikaansaaneet sen, että olen joutunut etsimään ratkaisuja yli tiedekuntarajojen, ja tämä on ollut monin tavoin palkitsevaa, kun on joutunut verkottumaan ja olen löytänyt uusia yhteistyökumppaneita.”

Jotkut pitävät säästövalitusta ”surkeana parkuna”.

”Tutkimusta voi tehdä kolme prosenttia pienemmälläkin palkalla kuten joku vuosi sitten. Yliopistoväki on taitava liioittelemaan onnettomuuttaan ja tekemään itsestään uhrin. En näe ilmassa kriisiä, vaikka hallitus toimiikin tyhmästi”, kirjoittaa Tampereen yliopiston professori.

”Profiloinnit ja leikkaukset ovat tarpeellisia. Helsingin yliopiston itku on säälittävää, koska siellä on myös huonoa ja sekundaa. Suurempi ongelma on rahoitusmallin uudistus, joka keskittää tieteen arvioinnin, rahoituksesta päättämisen ja linjaukset Suomen Akatemialle”, sanoo Itä-Suomen yliopiston historian professori Jukka Korpela.

Miten professorit sitten tilanteen ratkaisisivat? Saako yli­opistoista säästää ollenkaan? Monen mielestä se ei ole lainkaan mahdollista ilman, että yliopistojen tehtävät vaarantuvat.

Usea professori mainitsi, että ”juustohöylämalli” on pahin tapa leikata, koska se näivettää koko yliopistokenttää. Siksi osa professoreista tarttuisi ”moottorisahaan”.

Julkisessa keskustelussa on puhuttu jopa kokonaisten yliopistojen lakkauttamisista tai yhdistämisistä.

Jo aiemmin Itä-Suomen yliopisto, Aalto ja Taideyliopisto ovat syntyneet yliopistojen vapaaehtoisen yhdistymisen myötä. Tampereella selvitetään parhaillaan yli­opiston, teknillisen yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyötä.

Harva on kuitenkaan julkisuudessa maininnut, mikä voisi olla se lakkautettava yliopisto. HS kysyi tätä professoreilta.

Professorit ovat kysymyksessä odotetusti varovaisia: 36 prosenttia vastanneista on sitä mieltä, ettei mitään yliopistoa tule lakkauttaa, ja 14 prosenttia jätti vastaamatta.

Niillä, jotka olisivat valmiita lakkautuksiin, on kaksi ehdokasta ylitse muiden: Suomen nuorimmat yliopistot Vaasa ja Lappi. Vaasasta luopuisi 16 prosenttia ja Lapista 11 prosenttia vastanneista.

”Suomessa ei tulisi olla enempää yli­opistoja kuin on suuria asutuskeskuksia (3–5). Ensin yliopistot tulisi pakottaa hallinnollisesti yhteen, jotta suuremmat yksiköt voisivat hallitusti profiloida toiminnot. Yliopistoilla voisi olla opetuspainotteisia kampuksia myös maakunnissa, eli muutos ei välttämättä olisi dramaattinen yliopistokartalle.”

Joidenkin professorien mielestä rakenneuudistuksiin voisi kannustaa porkkanoilla ja tekemällä yliopistojen kesken vaihtokauppaa yksiköistä.

Monet kuitenkin vastustavat ”suuruuden ekonomiaa”.

”Olisi viisasta edetä varovasti, konsensusnäkemyksen pohjalta. En ole nähnyt uskottavia analyysejä [lakkauttamisten] jälkiseurauksista työllisyydelle, investoinneille, kaupalle ja diplomaattimaineelle. Pelkään, että sukupolvien aikana rakennetulle järjestelmälle tehdään korvaamatonta vahinkoa”, kirjoittaa englanniksi vastannut professori.

”Ajatus siitä, että massa ja raha tarkoittavat automaattisesti laatua ja huippua on naiivi. Tämä on nähty Aalto-yliopistossa karulla tavalla”, sanoo toinen.

Lapin yliopiston professori Timo Aarrevaara on tutkinut pohjoismaisia kokemuksia yliopistouudistuksista. Erityisesti Tanskassa on yhdistelty yliopistoja ja yksiköitä kovalla kädellä.

”Suomessa on katsottu Tanskaa, muttei niinkään Norjaa ja Ruotsia, jossa on uudistettu enemmän sisältöjen kautta. Meillä lähdetään ihan liikaa rakenteiden kautta toteuttamaan tätä”, Timo Aarrevaara sanoo.

”Tanska ei ole erityinen menestystarina. Tanskassa yksiköistä on tehty niin suuria, ettei niillä ole sisällöllistä yhtenäisyyttä eikä yhteistä strategiaa siitä, mitä tieteessä ja opetuksessa halutaan saada aikaan”, kertoo tanskalaisessa Aarhusin yliopistossa paraikaa vieraileva kirjallisuuden professori Mari Hatavara.

Termi ”maakuntayliopisto” ärsyttää pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

”Jyväskylän yliopisto on kaikkein valtakunnallisin, jos katsotaan miten opiskelijat tulevat eri puolilta Suomea. Helsinkiin valikoituu enemmän Uudeltamaalta ja se on siis enemmän maakuntayliopisto”, sanoo yksi professori.

Jyväskylän yliopiston mikrobiologian professori Marja Tiirola huomauttaa, että tiedettä on kannattavampaa tukea muualla kuin Helsingissä.

”Helsingin yliopistossa hallinto- ja tilakustannukset ovat lähes 50 prosenttia suuremmat kuin muualla tutkimusrahoituksesta kerättyjen lisäkustannusten perusteella.”

HS kysyi myös, pitäisikö professorien mielestä Suomesta vähentää heidän oman alan laitoksia. Yli puolet, 53 prosenttia, vastasi tähän kieltävästi. Eniten mainintoja, 10 prosenttia, sai yksiköiden vähentäminen Itä-Suomen yliopistosta.

”Vähintään pitäisi siirtää pienten laitosten resurssit opettajineen ja tutkijoineen suurempaan laitokseen”, katsoi yksi.

”Helsingin yliopistossa on solubiolo­gian professuureja perustettu hyvinä aikoina lääketieteelliseen, eläinlääketieteelliseen ja biotieteiden tiedekuntiin, vaikka solut ovat kaikilla otuksilla samat.”

Osa professoreista, kuten Alf Rehn Åbo Akademista, paheksui lakkautuslistojen kysymistä, koska ”homo homini lupus est” eli ihminen on ihmiselle susi.

Rehn näyttäisi olevan oikeassa. Esimerkiksi Helsingin yliopiston professorit lakkauttaisivat oman alansa laitoksia mieluiten Itä-Suomen yliopistosta (15 prosenttia) ja Itä-Suomen yliopiston professorit Helsingin yliopistosta (8 prosenttia).

Neljällä alalla yli puolet vastanneista professoreista voisi harkita oman alansa laitosten vähentämistä: kauppatieteissä, matemaattis-luonnontieteellisellä alalla, oikeustieteessä ja tekniikassa.

”Ei ole järkevää pitää yli 20:tä kaupallista korkeakoulutusta antavaa yksikköä. Yliopistoissa markkinoinnin laitos ja pääaine on Aallossa, Hankenilla, Helsingin yliopistolla Viikissä, Turussa, Åbo Akademissa, Tampereella, Jyväskylässä, Lappeenrannassa, Vaasassa, Itä-Suomen yliopistossa, Oulussa ja Lapissa. Lisäksi aineessa on runsaasti opetushenkilökuntaa ammattikorkeakouluissa”, kirjoittaa Henrikki Tikkanen Aalto-yliopistosta.

”Ekonomeja tarvitaan yrityksissä ympäri Suomen, ja ekonomien palkkaaminen Hankenilta Joensuuhun voi olla haastavaa”, vastustaa toinen kauppatieteilijä.

Tästä voit katsoa, mistä eri yliopistojen ja tieteenalojen professorit olisivat valmiita lakkauttamaan oman alansa laitoksia tai kokonaisia yliopistoja.

Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

Professorien suosituin säästökohde yliopistoissa olisi hallinto. Kaikkihan vihaavat byrokraatteja. Professorit eivät kuitenkaan tarkoita vain hallintohenkilöstön vähentämistä, vaan koko byrokratian keventämistä.

”Hallinnointia (turhaa raportointia, lomakkeita, sopimuksia, tietohallintosysteemejä, epäluottamuksesta viestiviä kontrollitoimia ja varmuuden vuoksi tilastointia) pitäisi vähentää, jolloin hallintohenkilökuntaakaan ei tarvittaisi nykymääriä ja opettajat ja tutkijat voisivat keskittyä ydintehtäviinsä.”

Pääsykokeista voisi luopua, ehdottaa yksi professori.

Moni mainitsee yliopistokiinteistöyh­tiöiden perimät tilavuokrat, joita pidetään markkinahintoja kalliimpina.

Radikaaleimmat professorit olisivat valmiita säästämään itsestään – muun muassa laskemalla palkkoja.

”Olen järkyttynyt, että Helsingin yli­opisto sanoi irti akateemista henkilökuntaa ilman mitään keskustelua palkkauudistuksesta. Täydellistä solidaarisuuden puutetta”, parahtaa englanniksi vastannut professori.

Jotkut ovat jopa mielissään, jos laiskat kollegat saavat lähtöpassit.

”Säästöt antavat mahdollisuuden puuttua sellaisten henkilöiden toimintaan, jotka ovat häikäilemättömästi käyttäneet akateemista vapautta hyväkseen olemalla tekemättä juuri mitään.”

Joka viides vastannut hankkisi yliopistoille lisää rahaa ensisijaisesti opiskelijoilta lukukausimaksuina.

”Lukukausimaksut kaikille. Luotava stipendijärjestelmä, joka mahdollistaa opinnot vähempivaraisille ja samalla kannustaa valmistumaan nopeammin.”

Joidenkin professorien mielestä lukukausimaksut olisivat myös tapa antaa markkinoiden hoitaa yliopistouudistus. Tällöin opiskelijat äänestäisivät jaloillaan.

”Aallon kauppakorkeakoulu voisi pyytää kaksinkertaista maksua vaikka Vaasaan verrattuna”, sanoo Jyväskylän yli­opiston strategian professori Juha-Antti Lamberg.

Osa haluaisi uudistaa opiskelun niin, että suurempi osa suorittaisi vain kandidaatin tutkinnon ja maisteriopintoihin tulisi erillinen haku. Yliopistot voisivat jakautua tutkimus- ja opetusyliopistoihin. Ammattikorkeakouluista voisi tehdä kandidaattitehtaita.

Moni vähentäisi tohtorikoulutusta, mutta se edellyttäisi rahoitusmallin muutosta, koska nyt yliopistoja palkitaan ”tohtorituotannosta”.

Yllättäen moni professori sanoo, ettei yliopistojen pahin vitsaus suinkaan ole rahan puute, vaan vääriin käsiin joutunut valta. He pitävät vuoden 2010 yliopistouudistusta epäonnistuneena, koska se on johtanut vallan keskittämiseen professoreilta yliopistojen hallituksille ja näiden valitsemille rehtoreille.

Ulkopuolisten henkilöiden haalimista hallituksiin pidetään huonona ratkaisuna.

”Yliopiston hallitukseen rekrytoitiin ’ulkopuolista osaamista’. Näiden henkilöiden piti hoitaa verkottumista, varainhankintaa ja yhteiskuntasuhteita. He ovat epäonnistuneet”, sanoo Helsingin yliopiston professori Hannu Salmi ja mainitsee nimeltä Jorma Ollilan, Antti Pentikäisen, Jaana Husu-Kallion ja Jussi Pajusen.

”Aidot innovaatiot eivät synny ylhäältä tulevien käskyjen seurauksena, vaan yksittäisten opettajien, tutkijoiden ja ryhmien saadessa työskennellä omaehtoisesti. Liioiteltu kiinnostus ranking-sijoituksiin on uskoakseni vaikuttanut keskusjohtoisuuden kasvuun, koska keskusjohtoisuus helpottaa yliopiston kovakouraista muokkaamista maksimoimaan muodollisten kriteerien täyttymistä”, kirjoittaa Helsingin yliopiston urheiluoikeuden professori Olli Norros.

Yliopistoilla on katsottu olevan kolme tehtävää: tutkimus, koulutus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

HS:n kyselyssä 66 prosenttia valitsi tärkeimmäksi tutkimuksen – vaikka monen mielestä näistä ei voi valita.

Tutkimus korostuu myös yliopistojen rahoitusmallissa, jossa mitataan julkaisujen määrää.

Yhden professorin mukaan mittarit johtavat siihen, että määrä on tärkeämpää kuin laatu, julkaisuja ja tohtorintutkintoja arvostetaan enemmän kuin perustutkintoja ja työelämätaitoja, tutkimusta painotetaan opetuksen kustannuksella.

”Vouhotus huippututkimuksesta unohtaa, että yhteiskunnan kannalta yliopistojen merkittävin tehtävä on se, että ne kouluttavat osaavia ammattilaisia valtion, kuntien, yritysten ja kansalaisjärjestöjen palvelukseen”, katsoo toinen.

”Huippuyliopistojen rakentaminen ja muutamiin tieteenaloihin keskittyminen on kankea toimintatapa”, sanoo Lapin yliopiston muotoilututkimuksen professori Satu Miettinen, joka toimii nyt vierailevana professorina Stanfordin huippuyliopistossa Yhdysvalloissa.

Miten yliopistoja sitten pitäisi kehittää?

Joidenkin mielestä niitä ei tarvitsekaan kehittää, vaan jättää rauhaan. Professorit korostavat, että säästämisen sijasta fokus pitäisi saada tulevaisuuteen: tutkimukseen, sivistykseen ja henkilöstöön olisi uskallettava sijoittaa huonoista ajoista huolimatta.

Yksi vertaa koulutusleikkauksia hammashoidosta säästämiseen: se kostautuu varmasti. Moni peräänkuuluttaa yhteistyötä: yliopistojen pitäisi luoda yhteisiä tutkimusryhmiä, professorit voisivat opettaa eri yliopistoissa, etäopetusta pitäisi kehittää, yliopistojen yhteiset tutkijakoulut palauttaa.

Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen johtaja Jan Lundell sanoo, että lopulta tärkeintä on ihmiset.

”Perusrahoitus laitoksellemme on vähentynyt satoja tuhansia euroja. Pelkän rahan tuijottaminen on turmiollista, sillä henkilöstö ja infrastruktuuri luovat tulevaisuuden. Laitoksen sisällä mittareita ovat yhteishenki, yhteiset tavoitteet, yhdessä tekeminen, sivistäminen, toisten auttaminen, innostaminen. Osaava henkilöstö on menestyksen salaisuus”, hän kirjoittaa blogissaan.

Nyt monella laitoksella voidaan kuitenkin pahoin: ”Ilmapiiri on synkkä, pelokas, odottava ja osittain jopa lamaantunut. Paljon aikaa käytetään tulevaisuudesta puhumiseen”, kirjoittaa yksi.

Toiset varoittelevat lietsomasta apatiaa.

Ehkä kaikki ei ole huonosti. Seitsemän suomalaista yliopistoa on maailman 500 parhaan joukossa. Juha-Antti Lamberg on laskenut, että kaikki suomalaiset yliopistot tuottavat laatujulkaisuja suunnilleen saman verran työntekijää kohden.

”Ihan hyvä, jos meillä on Alabaman kokoisessa maassa seitsemän hyvää kansainvälisen tason yliopistoa. Näillä rahoilla on pärjätty.”

Leikkausten vaikutukset tulevat kuitenkin näkyviin vasta vuosien päästä, sillä ”tutkimuksen tuloksellisuus ja vaikuttavuus saavutetaan usein vasta pitkällä aikavälillä”, niin kuin Sanni Grahn-Laasonen kumppaneineen totesi mielipidekirjoituksessaan.

Kaikki voinevat yhtyä ministerin näkemykseen, että ”Suomi ja maailma tarvitsevat tiedettä”.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää

    Luetuimmat

    1. 1

      Suomalaiskenraalien suku vaikeni suuresta salaisuudesta – ”Ryssiä ollaan”

    2. 2

      Imatran surmatyöt nousivat isoksi uutiseksi maailmalla – ”Osoitus maan aseongelmasta”

    3. 3

      Saara Aalto eteni Britannian X Factorin finaaliin – kertoo esiintyvänsä Helsingissä maanantaina

    4. 4

      Italia syöksyi poliittiseen kriisiin – pääministeri Renzi kärsi kirvelevän tappion kansanäänestyksessä ja ilmoitti eroavansa

    5. 5

      Opettajille helposti voisi opettaa auktoriteettia – miksi sitä ei tehdä?

    6. 6

      Tuhannet koulutetut karkaavat Suomesta ulkomaille joka vuosi, ja entistä harvempi aikoo palata – ”Tämä on hirveän hälyttävä tulos”

    7. 7

      Lapseni on taas oma iloinen itsensä – ja kiusaajakin pääsi irti roolistaan

    8. 8

      HS Imatralla: Pieni kaupunki on järkyttynyt ja ihmettelee julmuutta – ”Tämä on niin turhaa”

    9. 9

      Minua kohdeltiin huonosti työharjoittelussa – oppilaitokseni ei puuttunut asiaan mitenkään

    10. 10

      Lars Sonckin suunnittelema Honkalinna tuhoutui tulipalossa Sipoossa: ”Siellä ei ollut enää kuin kasa kekäleitä ja piippu pystyssä”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tuhannet koulutetut karkaavat Suomesta ulkomaille joka vuosi, ja entistä harvempi aikoo palata – ”Tämä on hirveän hälyttävä tulos”

    2. 2

      Minua kohdeltiin huonosti työharjoittelussa – oppilaitokseni ei puuttunut asiaan mitenkään

    3. 3

      23-vuotiasta miestä epäillään kolmen naisen murhasta Imatralla: ”Vaikuttaa, että uhrit olisivat valikoituneet sattumanvaraisesti”

    4. 4

      HS seurasi pikkujoulujen viettoa Tallinnan-laivalla: ”Mennään hyttiin pussailemaan?” – ”Mennään vaan”

    5. 5

      Yksi Imatran uhreista oli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja – Puoluetoveri Antti Rinne: ”Hän oli minulle tärkeä ja läheinen ihminen”

    6. 6

      Imatran keskustassa vakava ampumistapaus – kolme naista surmattiin ravintolan edustalla

    7. 7

      On aika uskoa siihen: Saara Aalto menee X Factorin finaaliin

    8. 8

      Poliisi: Yksi Imatran ampumisessa kuolleista oli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

    9. 9

      Satavuotiaan Suomen juhlalikööriksi valittiin virolainen Vana Tallinn – Alkon hallintoneuvoston johto parahti: ”Ei voi olla totta”

    10. 10

      Imatran surmatut toimittajat työskentelivät Etelä-Saimaan ja Uutisvuoksen yhteisessä toimituksessa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Nainen meni kauneusklinikalle Helsingissä – päätyi öisen autokyydin jälkeen leikattavaksi omakotitaloon Viron Pärnussa

    2. 2

      Susanne Päivärinta ja Jan Andersson kiistävät päätoimittaja Atte Jääskeläisen väitteet: Ylen linjausta perusteltiin ”muilla syillä”, juontajat sanovat

    3. 3

      Kymmenien suomalaisten kauneusleikkaukset ovat menneet pieleen – Cheyenne Järvisen rintoihin jäi rujot jäljet

    4. 4

      Ylen päätoimittajan mukaan ohjaaja Susanna Kuparinen loukkasi Sipilän vaimoa – Kuparinen: ”Järkytyin ihan hirveästi”

    5. 5

      Sanna-Mari Paakki aloitti kampanjan tissien puolesta ja joutui Ylilaudalta nousseen vihakampanjan kohteeksi – ja se kertoo siitä, mikä internetiä nyt riivaa kaikkialla

    6. 6

      HS seurasi pikkujoulujen viettoa Tallinnan-laivalla: ”Mennään hyttiin pussailemaan?” – ”Mennään vaan”

    7. 7

      Ruben Stiller kertoo HS:lle saamastaan varoituksesta ja Ylen kovista vaatimuksista Sipilä-asiassa: ”Olen hiiri ja minua pelotti”

    8. 8

      Tuhannet koulutetut karkaavat Suomesta ulkomaille joka vuosi, ja entistä harvempi aikoo palata – ”Tämä on hirveän hälyttävä tulos”

    9. 9

      Ylen juontaja tenttasi päätoimittajaa suorassa lähetyksessä – ja hukkuu nyt kiittävään palautteeseen

    10. 10

      Miten elämäsi sujuu muihin verrattuna? Lue sinulle räätälöity juttu perheestä, terveydestä, työstä ja onnesta

    11. Näytä lisää