Valikko

Tutkimus ryöpyttää Suomen Akatemiaa: Tehottomuutta, suosimista, avoimuuden puutetta

Professorit tutkivat Suomen Akatemian 400 miljoonan euron rahoitusta kymmenen vuoden ajalta, eikä tulos ole mairitteleva. Näin Akatemia vastaa viiltävään kritiikkiin.

Muistatteko Himas-kohun?

Kolme vuotta sitten ihmeteltiin, miksi huippututkimusta rahoittava Suomen Akatemia oli antanut filosofi Pekka Himasen tulevaisuustutkimukselle rahaa, vaikka Akatemian hallituksessa hankkeen hakemusta oli pidetty köykäisenä.

Jäljet johtivat pääministeri Jyrki Kataiseen (kok), eikä koskaan kunnolla selvinnyt, miten paljon hän oli myötävaikuttanut rahoituksen järjestymiseen.

Ainakin Himasen 700 000 euron tutkimus huomattiin. Samaa ei voi sanoa kaikesta Suomen Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta.

Piakkoin julkistettava tutkimus arvostelee Akatemian rahanjakoa kovin sanoin. Professori Pekka Räsänen ja apulaisprofessori Atte Oksanen ovat käyneet läpi 1841 hanketta, joita on tuettu kymmenen viime vuoden aikana 391 miljoonalla eurolla.

Lähes 400 miljoonaa. Se on 559 kertaa suurempi summa kuin Himasen potti ja saman verran kuin Suomen hallituksen tällä viikolla ilmoittamat lisäleikkaukset.

Oksanen ja Räsänen ovat selvittäneet rahankäytön tehokkuutta: Kuinka vaikuttavaa tutkimusta Akatemian rahoilla on tuotettu? Kuinka monta julkaisua ja viittausta on kertynyt? Ennen kaikkea he toivovat herättävänsä keskustelua Suomen Akatemian rahojen järkevästä käytöstä.

”Tällaista tutkimusta ei ole aiemmin tehty, vaikka Akatemia jakaa huomattavia summia veronmaksajien rahoja. Rahat ovat tieteelle erittäin merkittäviä, ja tutkijoilla menee hakemusten tekemiseen paljon työaikaa”, Räsänen sanoo.

Kyse ei ole katkeruudesta. Räsänen ja Oksanen kertovat olevansa itse tyytyväisiä Akatemialta saamaansa rahoitukseen.

Yliopistoista riippumaton Suomen Akatemia rahoittaa kaikenlaista huippututkimusta – tänä vuonna kaikkiaan 428 miljoonalla eurolla. Räsäsen ja Oksasen tutkimus koskee kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikön rahanjakoa. Se on yksi Akatemian neljästä toimikunnasta.

”Usein ollaan kiinnostuneita vain rahasummista eikä niinkään siitä, mitä sillä saadaan aikaan”, Räsänen kertoo.

Keskustelua tieteen tehokkuudesta on penännyt myös opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok). Hän sai näillä sivuilla tynnyrillisen hapanta palautetta professoreilta neljä viikkoa sitten (HS 13.3.). Kritiikki koski muun muassa koulutusmenojen leikkauksia. Suomen Akatemian tämän vuoden budjetista Juha Sipilän (kesk) hallitus nipisti kymmenen miljoonaa euroa.

Leikkaukset ovat ilmeisesti saaneet Akatemian väen varpailleen. Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikköä johtava Liisa Savunen ilmoittaa aluksi, ettei halua edes vastaanottaa kriittistä tutkimusta. Hän perustelee kieltäytymistään sillä, ettei hallussani olevaa tutkimusta ole vielä julkaistu. Mieli muuttuu, kun kerron, että julkaisupäätös Tieteessä tapahtuu -lehdessä on jo tehty.

Kevätaurinko paistaa, kun kuljen Hakaniemenrannassa sijaitsevaan Suomen Akatemian rakennukseen. Neuvotteluhuoneessa odottaa Savunen ja kaksi muutakin Akatemian työntekijää, Otto Auranen ja Anu Nuutinen. Tunnelma on jännitteinen.

Kritiikki on kieltämättä viiltävää.

Oksanen ja Räsänen ovat laskeneet, kuinka paljon Akatemian rahoittamat tutkimushankkeet ovat tuottaneet tieteellisiä julkaisuja. Tulosten mukaan keskimääräinen tutkijatohtorin hanke on tuottanut noin kaksi, akatemiahanke kolme ja akatemiatutkijan hanke neljä julkaisua. Tämä on Oksasen ja Räsäsen mielestä silmiinpistävän vähän, kun kyse on monivuotisista projekteista.

Muu arvostelu kohdistuu tiettyjen tutkijoiden ja Helsingin yliopiston suosimiseen sekä Akatemian avoimuuden ja itsearvioinnin puutteeseen. Palataan näihin myöhemmin.

Oksasen ja Räsäsen mukaan Suomen Akatemia siis ohjaa rahoitusta tehottomille tutkimushankkeille. Millaiset julkaisumäärät sitten olisivat normaaleja? Mihin nämä Akatemiaa arvostelevat tutkijat ovat itse yltäneet?

Päätän käyttää samaa lähdettä kuin hekin, Scopusta. Se on Oksasen ja Räsäsen mukaan maailman laajin vertaisarvioitujen tieteellisten julkaisujen tietokanta ja kattaa merkittävimmät tieteelliset julkaisut vuodesta 2003. Aineisto on lähinnä englanniksi, mutta mukana on myös suomenkielisiä julkaisuja.

Scopuksen mukaan Turun yliopiston taloussosiologian professori Räsänen julkaisi viiden vuoden aikana (2011–2015) yhteensä 27 artikkelia – yksin tai yhdessä muiden kanssa. Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian apulaisprofessori Oksasella vastaava saldo on 35. Viime vuonna kaksikko oli erityisen tuottelias: molemmat tekivät yhdeksän julkaisua.

Luvut ovat raskasta sarjaa, jos niitä verrataan Savusen johtaman Akatemia-yksikön lukuihin.

”Kun rahoitusta myönnetään, Suomen Akatemia ei katso julkaisujen määrää vaan päätökset perustuvat tutkimussuunnitelman vertaisarviointiin kansainvälisissä asiantuntijapaneeleissa”, Savunen puolustautuu.

Hän siis korostaa laatua määrän sijasta.

Tutkimuksen laatua mitataan usein sillä, kuinka paljon muut tutkijat ovat siihen viitanneet. Oksasella ja Räsäsellä myös viittausten määrä on ylivoimainen verrattuna keskimääräiseen toimikunnan rahoittamaan tutkijaan.

Savunen kaataa kahvia ja päästää tiedeasiantuntija Otto Aurasen irti. Hän on perehtynyt bibliometriikkaan eli tiedejulkaisujen tutkimukseen. Hän hyökkää käytettyä tietokantaa, Scopusta vastaan.

”Scopuksesta jää pois paljon vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita erityisesti humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla – pääasiassa niitä, jotka on julkaistu muulla kielellä kuin englanniksi”, Auranen sanoo.

Hän on vertailun vuoksi selvittänyt Akatemian rahoittamien hankkeiden julkaisujen määrää suomalaisten tutkimusorganisaatioiden Juuli-portaalista vuosilta 2011–2014. Juulissa Suomen Akatemian hankkeiden julkaisuja on kertynyt hieman enemmän kuin Scopus-tietokantaan on kirjattu.

Puolustuksen puheenvuoro jatkuu. Johtava tiedeasiantuntija Anu Nuutinen kaivaa esiin kiinnostavan bibliometrisen raportin. Siinä Leidenin yliopisto on tarkastellut Akatemian huippuyksiköiden tieteellistä vaikuttavuutta.

”Keskeistä oli, että he pystyivät vertaamaan tuloksia kunkin alan kansainväliseen tasoon. Tulos oli, että taso on selvästi maailman keskitason yläpuolella”, Nuutinen sanoo.

Otos on kuitenkin jälleen eri kuin Oksasella ja Räsäsellä: Leiden on vertaillut huippuyksiköitä, professorit yksittäisiä tutkijoita.

Oma asiantuntemukseni ei riitä tuomariksi, enkä voi sellaiseksi ryhtyäkään, joten kysyn Räsäsen ja Oksasen aineiston ja metodin mielekkyyttä korkeakoulututkimuksen professorilta Jussi Välimaalta.

Hän lukee tutkimuksen läpi ja toteaa, että ”aineiston perusteella tehdyt johtopäätökset vaikuttavat relevanteilta” ja että ”artikkeli on luotettava niillä kriteereillä, joita on käytetty. Sen johtopäätökset ovat rationaaleja”.

Välimaa kuitenkin huomauttaa, että tieteenalojen väliset erot ovat suuret.

”Psykologian tuloksellisuus korostuu liikaa, ja historia näyttäytyy heikompana kuin se todennäköisesti onkaan. Syynä on todennäköisesti se, että psykologiassa tehdään paljon kokeellista tutkimusta ryhmissä, kun taas monilla humanistialoilla tehdään yksilötyötä”, Välimaa kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.

Juuri historian kaltaiset tieteenalat kärsivät, jos vertaillaan vain Scopus-tietokantaan kirjattuja julkaisuja.

Historiantutkijoiden julkaisut ovat usein suomenkielisiä kirjoja eivätkä englanninkielisiä artikkeleita. Lisäksi historiateokset tehdään monesti yksin eikä työryhmissä. Näin julkaisuja ei kerry useankaan vuoden aikana kovin monta.

Joillakin tieteenaloilla viittauksia kertyy hitaasti. Teologian ja uskontotieteen neljä julkaisua saivat vain kaksi viittausta.

Savusen mukaan Scopus-tietokantaa voi käyttää etenkin saman alan tutkijoiden väliseen arviointiin. Pekka Oksasen ja Antti Räsäsen mielestä Akatemian pitäisi juuri asettaa tieteenalakohtaisia kriteerejä.

Tuoreessa tutkimuksessa kritisoidaan myös sitä, keille Akatemia rahaa jakaa. Etenkin akatemiatutkijat ja hankkeiden johtajat saavat Oksasen ja Räsäsen mukaan rahoitusta heikoilla meriiteillä.

Näillä senioritutkijoilla ei yleensä ole opetusvelvoitetta, eli heidän pitäisi pystyä siksi tuottamaan muita enemmän julkaisuja. Lisäksi toimikunta näyttäisi rahoittavan samoja henkilöitä uudestaan, vaikka edelliset projektit eivät olisi tuottaneet merkittäviä julkaisuja.

”Senioritutkijoilta voitaisiin edellyttää kansainvälisiä näyttöjä. Tämä antaisi hyvät lähtökohdat todellisiin läpimurtoihin. Nyt raha tuntuu ohjautuvan rahan luo, vaikka näyttöjä ei olisi. Ulkopuolelle jää iso joukko koviakin tekijöitä, jotka saattavat siirtyä töihin ulkomaille, kun tukea Akatemialta ei ole tullut”, Oksanen sanoo.

Hakaniemen neuvotteluhuoneessa Akatemian Savunen ja Nuutinen muistuttavat, että rahoituspäätökset perustuvat kansainväliseen vertaisarviointiin. Nämä asiantuntijapaneelit ruotivat erityisesti tutkimussuunnitelmaa.

”Paneelissa varmasti katsotaan myös aiempia julkaisuja, ja eri aloilla eri lailla. Rahoituspäätös perustuu kuitenkin hakemuksen kokonaistasoon eikä suoraan julkaisujen ja viittausten määriin. Se on siis enempi eteen- kuin taaksepäin katsomista”, Savunen sanoo.

Oksanen ja Räsänen arvostelevat Akatemiaa myös avoimuuden puutteesta. Vertaisarviointia tekevistä panelisteista kerrotaan rahoituksen hakijoillekin vain sukunimet. Näin on vaikea hahmottaa henkilösuhteita, jotka ovat mahdollisesti vaikuttaneet rahoituspäätöksiin.

Savunen ja Nuutinen vastaavat, että vertaisarvioijien nimet saa kysyttäessä ja että paneelin arvio on konsensus, eikä yksittäinen panelisti siksi voi ratkaisevasti vaikuttaa rahoituksen saamiseen. He korostavat myös, että esteelliset henkilöt eivät osallistu hakemuksen käsittelyyn.

Oksasen ja Räsäsen mielestä valinnat osuvat kuitenkin hämmästyttävän usein Helsingin yliopistoon. Vain 15 prosenttia kaikista Akatemiaan tulevista hakemuksista tärppää, mutta peräti neljä kymmenestä rahoituksen saaneesta on kirjoilla Helsingin yliopistossa.

Akatemian Auranen lyö vastapallon: Helsingin yliopisto on Suomen suurin, ja sieltä tulee myös eniten hakemuksia. Hän kaivaa esiin tilaston: 26 prosenttia Helsingin yliopiston hakijoista saa rahaa Akatemialta humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä. Osuus ei ole juurikaan suurempi kuin muilla suurilla yliopistoilla.

Mitään korkeakoulua ei siis suosita. Tämä osuus kritiikistä tuntuisi olevan huti. Tunnelma Hakaniemessä kevenee hieman.

Yhdestä asiasta niin Akatemian väki kuin Akatemiaa arvostelevat tutkijat ovat samaa mieltä.

Koulutussäästöt ovat älyttömiä.

Budjetin höylääminen on heistä koko maan kannalta lyhytnäköistä – ovat kohteena sitten yliopistot tai Suomen Akatemian toimikunnat.

”Vastustan kaikkia mahdollisia koulutusleikkauksia. Rahat vain pitäisi kohdentaa järkevästi. Akatemian tehokas toiminta on koko yhteiskunnan etu”, Räsänen kiteyttää.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Hurmaavasti harmaantunut britti paljastui ghanalaiseksi huijariksi, jolle Anja menetti 170 000 euroa – HS esittelee tyypillisimmät verkkohuijaukset ja kertoo, miten niitä voi välttää

    2. 2

      Pilapiirtäjät moukaroivat Trumpia – HS valitsi 62 parasta piirrosta

    3. 3

      Miksi kankkunen tuntuu vuosi vuodelta pahemmalta? Tutkija kertoo, mistä krapula oikeastaan johtuu

    4. 4

      Poliisi tyhjensi Kaivopuiston nuorten rähinöinnin vuoksi Helsingissä – Alkuillasta 35 000 seurasi Mantan lakitusta sateisessa säässä

    5. 5

      Vieraannuttaminen vahingoittaa lasta vakavasti

    6. 6

      Maineikas vuorikiipeilijä Ueli Steck putosi ja kuoli Mount Everestillä – ”Hän liukastui”

    7. 7

      Jari Lindström yritti johtaa kahta ministeriötä mutta sairastui vakavasti – Nyt hän puhuu HS:lle aiheesta, josta poliitikot ovat vaienneet

    8. 8

      Kon-Tikin matkan synkkä totuus: Thor Heyerdahl halusi todistaa oikeaksi rasistisen teorian ihmiskunnan historiasta

    9. 9

      Poliisi on alkanut sakottaa luvatta maassa olevia, kun säilöönottokeskuksiin ei mahdu eikä palautus kotimaahan onnistu

    10. 10

      Ehdokas paiskoo hommia, ja sitten tulee joku Aaltonen ja menee valtuustoon – aakkosilla on väliä vaalikamppailussa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Jari Lindström yritti johtaa kahta ministeriötä mutta sairastui vakavasti – Nyt hän puhuu HS:lle aiheesta, josta poliitikot ovat vaienneet

    2. 2

      Vanha rouva näytti herttaiselta, mutta yhtäkkiä olinkin rasististen herjausten kohteena

    3. 3

      Pilapiirtäjät moukaroivat Trumpia – HS valitsi 62 parasta piirrosta

    4. 4

      Kon-Tikin matkan synkkä totuus: Thor Heyerdahl halusi todistaa oikeaksi rasistisen teorian ihmiskunnan historiasta

    5. 5

      Maineikas vuorikiipeilijä Ueli Steck putosi ja kuoli Mount Everestillä – ”Hän liukastui”

    6. 6

      Miksi kankkunen tuntuu vuosi vuodelta pahemmalta? Tutkija kertoo, mistä krapula oikeastaan johtuu

    7. 7

      Poliisi tyhjensi Kaivopuiston nuorten rähinöinnin vuoksi Helsingissä – Alkuillasta 35 000 seurasi Mantan lakitusta sateisessa säässä

    8. 8

      ”Minulla on mielenterveysongelmia, petyin niin pahasti” – Mohammad Tamim palasi Jyväskylästä Afganistaniin, mutta onko hän nyt turvassa?

    9. 9

      Poliisi on alkanut sakottaa luvatta maassa olevia, kun säilöönottokeskuksiin ei mahdu eikä palautus kotimaahan onnistu

    10. 10

      Politiikassa on yksi tabu, joka on kuin insestin, ihmissyönnin ja pedofilian vastine – ja ilman sitä olisimme kuolleita

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kon-Tikin matkan synkkä totuus: Thor Heyerdahl halusi todistaa oikeaksi rasistisen teorian ihmiskunnan historiasta

    2. 2

      Vuoden hienoin mainos on tässä – kondominvalmistaja kehottaa kuksimaan kuin suomalainen

    3. 3

      Kun pienten tyttöjen isä nukkui viiden tunnin päiväunia, se ei ollut merkki väsymyksestä vaan aivosyövästä – Kirsi Karhusen mies sai Suomen parasta saattohoitoa, mutta moni muu ei saa

    4. 4

      Sveitsiläislehti hehkuttaa suomalaista vaikenemista – omisti tuppisuisuudelle koko numeron

    5. 5

      Jako hyviin ja huonoihin työttömiin ärsyttää Kaisa Heikkilää, 29, joka päätti olla ylpeästi työtön – ”Suomessa työ määrittelee ihmistä”

    6. 6

      Jari Lindström yritti johtaa kahta ministeriötä mutta sairastui vakavasti – Nyt hän puhuu HS:lle aiheesta, josta poliitikot ovat vaienneet

    7. 7

      Metsään kadonnut kuopiolaismies oli jo alkanut riisua vaatteitaan hypotermiassa – onneksi poliisikoira Körmy löysi lumen alta pipon

    8. 8

      Rumatkin miehet koetaan viehättäväksi, jos jutut ovat hyviä – naisilla tilanne on monimutkaisempi, selvisi viehätysvoimatutkimuksessa

    9. 9

      ”Anna on taas lihonut” – Suomalainen suosikkibloggaaja laihdutti lukijoidensa edessä, lihoi entiselleen, päätti lopettaa jojoilun – ja saa nyt kuulla siitä jatkuvasti

    10. 10

      Erittäin tappava tunnistamaton tauti levinnyt Liberiassa – alustavien tietojen mukaan kyse ei ole ebolasta

    11. Näytä lisää