Valikko

Laskutaito heikkenee, ja se uhkaa Suomen tulevaisuutta – testaa, hallitsetko koulumatematiikkaa

Matematiikka on inhottu oppiaine, ja siksi sitä osataan Suomessa entistä huonommin. Tästä kärsivät yliopistot, elinkeinoelämä ja ihmiset itse. Ongelmaan on ratkaisu: matematiikkaan pitää rakastua.

Yhtälö vaikutti mahdottomalta. Luokassa oli kymmeniä nuoria, joilla oli unelma. He halusivat päästä opiskelemaan psykologiaa yliopistoon. Se on vaikeaa ympäri Suomen: Helsingin, Turun ja Tampereen yliopistoissa ainoastaan muutama prosentti hakijoista valitaan.

Unelman tiellä oli vain yksi pelätty este: matematiikan koe. Suurten yliopistojen psykologian pääsykokeen pisteistä peräti puolet tulee tilastomatematiikasta. Siksi nämä opiskelijat olivat valmennuskurssilla, jonka tarkoitus oli saada heidät oppimaan jotain, mitä he eivät olleet koskaan uskoneet voivansa oppia.

Suuri osa osallistujista oli opiskellut lukiossa lyhyttä matematiikkaa. Matematiikka oli ollut pelätty ja inhottu aine. Kaikki eivät muistaneet edes yhtälön ratkaisun perusasioita. Nyt heidän täytyi loistaa kokeessa, jossa piti osata todennäköisyysjakaumia, Pearsonin korrelaatioita, regressiota ja epäparametrisiä testejä.

Moni ahdistui alkuunsa. Opettaja Laura Tuohilampi sai usein kuulla oppilaiden sanovan, etteivät he opi eivätkä pysty.

Mutta Tuohilampi tiesi, että he olivat väärässä.

Se oli tuttu virsi tilastomatematiikan valmennuskurssilla, ja se on tuttu virsi koko maassa. Suomessa ei osata matematiikkaa niin hyvin kuin olisi syytä. Huoli heräsi taas huhtikuussa, kun Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisemista testituloksista kävi ilmi, että peruskoululaisista suuren osan matematiikan taidot eivät riitä edes arkielämän tarpeisiin.

Etujärjestö Tekniikan akateemiset lähetti tiedotteen, jonka mukaan Suomessa on välittömästi aloitettava valtakunnalliset matematiikkatalkoot. Kirjailija Tiina Raevaara pohti Suomen Kuvalehdessä, että valinta lyhyen ja pitkän matematiikan välillä on esimerkki suomalaisesta luokkajaosta. Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Riikka Heikinheimo sentään iloitsi blogissaan – tosin siitä, että Suomessa oli viimein havahduttu ikävään tosiasiaan: matematiikan osaamisessa ero maailman huippumaihin on kasvanut.

Matematiikan osaamisen ja opetuksen ongelmista on puhuttu vuosikaudet. Vuonna 2005 joukko matematiikan professoreita ja yliopistonlehtoreita kirjoitti matematiikkalehti Solmuun artikkelin, jossa he ilmaisivat huolensa suomalaisten matematiikan taidoista.

Professorit perustelivat kirjoitustaan matematiikan ylioppilaskokeiden laskevilla pisterajoilla sekä vuoden 1999 kansainvälisellä TIMSS-tutkimuksella. Siitä oli käynyt ilmi, että suomalaiset osaavat geometriaa ja algebraa keskimääräistä huonommin. Professorit myös huomauttivat, että vaikka tulokset vuoden 2003 Pisassa olivat suomalaisilla huippuluokkaa, testi mittaa arkielämän taitoja, eräänlaista matemaattista lukutaitoa. Se ei lukio- ja ammattiopinnoissa riitä.

Professorien parahdus ennakoi tulevaa. TIMSS-tutkimuksissa vuonna 2011 suomalaisten seitsemäsluokkalaisten taso romahti. Tutkimuksessa kävi ilmi, että seitsemäsluokkalaisten matematiikan taidot olivat taantuneet lähes yhden vuoden oppimäärän suhteessa vuoden 1999 tutkimukseen.

Vuonna 2012 myös PISA-tulokset laskivat. Suomi oli kahdestoista matematiikassa, moni Aasian maa meni heittämällä ohi. Keskimääräisen laskun lisäksi myös huipputulosten osuus laski huomattavasti. Vuonna 2012 huippuosaajia oli enää neljä prosenttia testatuista, kun yhdeksän vuotta aiemmin heitä oli ollut 7 prosenttia. Heikkojen määrä lähes kaksinkertaistui seitsemästä kahteentoista prosenttiin.

Kun kaiken lisäksi viime vuonna Suomi jäi koululaisten parhaimmistoa testaavissa kansainvälisissä matematiikkaolympialaisissa 82. sijalle, opetusministerinkin oli avattava suunsa. Sanni Grahn-Laasonen totesi MTV3:lle, että asialle on tehtävä jotain.

Tässä asiassa yliopistoissa ollaan ministerin kanssa samoilla linjoilla. Pitkän matematiikan osaajia on liian vähän korkeakoulujen tarpeisiin. Luonnontieteellisillä aloilla kärsitään opiskelijapulasta. Lisäksi korkeakouluihin tulee yhä enemmän ihmisiä, joiden matematiikan taidot ovat hyvin heikot. Eräskin opettajaopiskelija oli hämmentyneenä pohtinut, kuinka paljon on 11–6, koska ihmisellähän on vain kymmenen sormea, kertoo Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen varajohtaja Timo Tossavainen.

Hän kertoo myös hätkähdyttävän tiedon: 1950-luvulla lyhyen matematiikan kokeissa oli vaikeampia tehtäviä kuin pitkän matematiikan kokeissa nykyään.

Nyt olisivat hyvät neuvot kalliit, ja niitähän riittää.

Yksi niistä on rakkaus. Mutta ensin on voitettava inho.

Täältä se alkaa, ensimmäisen luokan matematiikan tunnilta. Puistolan peruskoulun 1A-luokalla on pitänyt oppia jo aikoja sitten, paljonko on 11–6. Nyt mennään jo tuhansissa. Niitä harjoitellaan pahvin avulla, johon on kirjoitettu vasemmalta oikealle: T, S, K, Y. Tuhannet, sadat, kymmenet, ykköset.

Näitä harjoitellaan yhdessä. Moni jaksaa seurata, mutta yksi lapsista leikkii pikku-ukoilla lattianrajassa. Kun matematiikan kirjat otetaan esiin, hän istuutuu pulpettiinsa, laskee nopeasti ja ehtii vielä sivussa kertoa äitinsä jumiutuneista hartioista. Vierustoveri sanoo, että laskut ovat hänestä ”kivoja ja liian helppoja”. Matematiikka on kuulemma kivoin aine koulussa.

Näin moni lapsi sanoo vielä ensimmäisellä luokalla. Sen jälkeen tapahtuu jotain. Tutkimuksissa on huomattu, että alakoulussa oppilaiden asenne matematiikkaa kohtaan muuttuu vuosi vuodelta vastahakoisemmaksi.

Ja yläkoulussa matematiikasta tulee entistäkin inhotumpaa. TIMSS 2011 -tutkimuksesta selvisi, että vain kymmenesosa 8.-luokkalaisista pitää matematiikasta erittäin paljon, kun vuonna 1990 eräässä toisessa tutkimuksessa joka kolmas 9.-luokkalainen oli sitä mieltä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomessa on epäonnistuttu siinä, mitä tänä syksynä voimaan tuleva opetussuunnitelma painottaa. Sen perusteissa sanotaan: Matematiikan opetus tukee oppilaan myönteistä asennetta matematiikkaa kohtaan ja positiivista minäkuvaa matematiikan oppijana.

Nyt näin ei Suomessa millään mittapuulla ole.

(Testaa, osaatko laskea alakoulutasoisen laskun. Juttu jatkuu testin jälkeen.)

Kun Marika Toivola vuonna 2004 opetti matematiikkaa ensimmäisen kerran yläkoulussa, jota silloin vielä kutsuttiin yläasteeksi, häntä ärsytti. Toivola olisi halunnut kertoa oppilaille ”matematiikan kauneudesta”. Mutta suurinta osaa oppilaista kiinnosti jokin aivan muu kauneus.

Toivola yritti pitää kuria ja opettaa suu viivana. Niin hänelle oli valmistumisen kynnyksellä annettu ymmärtää: ainakin ensimmäiset puoli vuotta hymyilemättä. Sillä tavalla oppilailta saa ”luulot pois” ja oppiminenkin alkaa sujua, ajateltiin.

Toivolasta tällaisessa asenteessa menee kaikki pieleen, mutta kyseenalaistaminen on nuorelle opettajalle vaikeaa. Vain vuoden kestävien pedagogisten opintojen aikana on hankala ymmärtää, mistä opettajuudessa on kyse, hän sanoo.

Varsinkin, jos oma suhtautuminen on jo valmiiksi penseä.

”Enemmänkin mentiin sillä asenteella, että tässä ollaan valmiita opettajia ja suoritetaan vaan pedagogiset opinnot pois.”

Ehkä vanhojen mallien kyseenalaistaminen olisi kuitenkin ollut hyödyksi jo 20 vuotta sitten. Opetushallituksen tutkimus kertoo, että juuri yläkoulussa oppilailla menee usko omaan matematiikan osaamiseensa.

Motivaatio on yksi tärkeimmistä oppimiseen vaikuttavista tekijöistä. Vuonna 2012 julkaistun saksalaistutkimuksen mukaan se on matematiikassa tärkeämpää kuin äly. Siksi moni yläkoulun teini ajautuu viheliäiseen kierteeseen: Aluksi oppilas ajattelee, että hänen älynsä ei riitä. Motivaatio menee, koska motivaatioon tarvitaan uskoa omaan oppimiskykyyn.

Eikä kestä kauaa, kun nuori on pudonnut kelkasta.

(Testaa, osaatko laskea yläkoulutasoisen laskun. Juttu jatkuu testin jälkeen.)

Vuonna 2012 Marika Toivolalle riitti. Hän oli saanut neljä lasta, asunut vuoden Cambridgessa ja tullut siihen tulokseen, että se systeemi, jolla hänkin oli matematiikkaa opettanut, oli tasapäistävä ja turmiollinen oppilaiden ”matemaattiselle identiteetille”.

Hän muutti opetustaan radikaalisti. Oppilaat saivat edetä omassa tahdissaan sen sijaan, että opettaja määrittelisi tason, jota jokaisen on seurattava. Tarpeen vaatiessa tukena käytettäisiin teknologiaa, esimerkiksi iPadilta katsottavia opetusvideoita.

Näin motivaatio ja usko omiin matemaattisiin kykyihin löytyisi, hän ajatteli.

Se ei ollut uusi idea. Jo 50 vuotta sitten koulutuspsykologi Benjamin Bloom arvioi, että opettajan valitsema taso on väärä jopa 80 prosentille oppilaista.

Nyt Toivola tekee kasvatustieteiden väitöskirjaa ideologiasta, jota maailmalla kutsutaan ”flipped learningiksi”. Aineistona hänellä on muun muassa Martinlaakson lukion opettajan Pekka Peuran oppilaiden yksilöllisyyden huomioiva pedagoginen malli.

Sekä Peura että Toivola kertovat, että kiinnostus matematiikkaa kohtaan on heidän oppilaidensa keskuudessa lisääntynyt. Varsinkin heikot ja huiput tulevat nyt paremmin huomioiduiksi. Ei menetelmä tietenkään kaikille ole se paras mahdollinen: se vaatii kykyä ottaa vastuu omasta opiskelustaan.

Oppimistuloksista on vielä mahdotonta sanoa, mutta molemmat kertovat, että ainakaan ne eivät ole huonontuneet. Se on antanut luvan jatkaa.

Nyt yksilöllisempää oppimisen tapaa rummuttavassa Facebook-ryhmässä on jo yli 10 000 jäsentä. Valtaosa aktiivisimmista on matematiikan opettajia, Toivola kertoo. Toivolan mukaan nyt on näkyvissä toivoa siitä, että jokin vihdoin muuttuisi.

Innostusta puhkuvat Facebook-ryhmät eivät kuitenkaan ratkaise ongelmaa. Se on laajempi.

Ensinnäkin Toivolan mukaan käytännön muutostyö koulussa on haastavaa, sillä kyseenalaistaessaan oman opettamisensa tavan tulee opettaja samalla kyseenalaistaneeksi myös kollegoidensa näkemyksen opettamisesta. Toisekseen useiden asiantuntijoiden mukaan Suomessa opettajia jatkokoulutetaan liian vähän ja väärällä tavalla. Se vaikeuttaa uusien ajatusten käyttöönottoa.

Kolmanneksi: Myös opettajat ovat erilaisia. Moni huomauttaa, ettei mikään yksittäinen ideologia tuo autuutta – vaan se, että opettajat uskaltaisivat kokeilla sitä, mikä juuri heidän persoonalleen on sopivaa.

Neljänneksi: matematiikan opettajien opiskelema yliopistomatematiikka on abstraktiudessaan hyvin kaukana siitä matematiikasta, jota heidän täytyy myöhemmin opettaa koulussa.

Ja viidenneksi: kuinka saada oppilaat näkemään matematiikka hyödyllisenä ja tarpeellisena?

(Testaa, osaatko laskea lukion lyhyen matematiikan laskutehtävän. Juttu jatkuu testin jälkeen.)

Oulun yliopiston Luma-keskuksen johtaja Jouni Pursiainen on huolissaan. Hänestä lukiosta on tullut liian monelle paikka, joka on tarkoitus suorittaa mahdollisimman helposti. Suomessa on 13 yliopistojen yhteydessä toimivaa Luma-keskusta, jotka pyrkivät edistämään matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opetuksen kehittymistä.

Pursiaisen mielestä helppouteen keskittyminen ei ole viisasta: mikäli matematiikkaan jaksaa koulussa panostaa, on opiskelupaikka yliopistossa lähes taattu. Moneen paikkaan hyvällä pitkän matematiikan arvosanalla pääsee suoraan, tai ainakin se on tilastojen valossa merkittävä valintaan vaikuttava seikka – myös sellaisilla aloilla, joita ei mielletä matemaattisiksi.

Pitkän matematiikan on viime vuosina kirjoittanut hyväksytysti noin kolmasosa ylioppilaista. Jo nyt kirjoittajia on suunnilleen saman verran kuin pitkää matematiikkaa tarvitsevilla koulutusaloilla on aloituspaikkoja yliopistoissa, Pursiainen sanoo. Hänen mukaansa tilanne voikin johtaa siihen, että yliopistot alkavat kilpailla pitkän matematiikan kirjoittajista eikä päinvastoin.

Siksi matematiikan innokas opiskelu on nuorelta loistava sijoitus tulevaisuuteen. Mutta osaavatko 16-vuotiaat ajatella näin pitkälle?

”Jokainen voi miettiä, että miten hyvä käsitys työpaikoista ja elinkeinoelämästä on 16-vuotiaalla ihmisellä, joka on juuri tullut lukioon. He tekevät ne valinnat”, Pursiainen sanoo.

”Ongelma ei ole se joukko, joka tietää minne haluaa lukion jälkeen. Mutta siellä on luultavasti isompi joukko, joka ei hahmota niitä vaihtoehtojakaan. Me emme tue heidän valintojaan riittävästi.”

Syksyllä voimaan tulevassa uudessa opetussuunnitelmassa lukion ensimmäinen matematiikan kurssi on yhteinen kaikille. Näin nuoret voivat pohtia päätöstään vähän pidempään eikä pitkän matematiikan vaikea maine karkota piileviä kykyjä.

Siitä huolimatta tietoa eri mahdollisuuksista pitäisi jakaa opinto-ohjaajille, opettajille, oppilaille ja vanhemmille nykyistä enemmän, Pursiainen sanoo. Myös vähän kauempana häämöttävästä tulevaisuudesta, sillä opiskelupaikan lisäksi matemaattisilla taidoilla irtoaa todennäköisesti myös työpaikka.

Jo nyt monella alalla ollaan huolissaan siitä, että matematiikan osaajia ei riitä. Esimerkiksi Oulussa olisi lähitulevaisuudessa tarjolla tuhansia ICT-alan työpaikkoja.

Eikä kyse ole vain Oulusta, vaan koko Suomesta. Jos Suomessa ei osata matematiikkaa, maan kilpailuvaltti, tuotekehitys, karkaa muualle, sanoo Juha Ylä-Jääski Tekniikan Akatemia -säätiöstä.

Myös matemaattisten aineiden opettajien työtilanne on suhteellisen hyvä. Ruotsissa heistä on jo huutava pula. Ruotsin radio uutisoi hiljattain, että ”kukaan ei halua ryhtyä matematiikan opettajaksi”. Moni sanookin, että jos jotain positiivista Suomen tilanteesta haluaa hakea, niin se on se, ettei tämä nyt mikään Ruotsi ole.

Ehkä suurin tragedia on kuitenkin inhimillinen.

(Testaa, osaatko laskea lukion pitkän matematiikan laskutehtävän. Juttu jatkuu testin jälkeen.)

Taas ollaan alakoulussa, vaihteeksi opettajanpöydän takana. On hyvin mahdollista, että siellä istuu ihminen, jolle matematiikka on ollut pakollinen paha, sanoo Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen varajohtaja Timo Tossavainen. Hän on opettanut sellaisia paljon.

”Se ei ole sitä, että ne ihmiset olisivat tyhmiä, vaan jotenkin koulutus peruskoulussa ja lukiossa on heidän kohdallaan mennyt ohi. He ovat täysin lukossa. Heti, kun puhutaan että ota a ja ota b ja mikä niiden välinen suhde on, tulee paniikkireaktio. Seuraavaksi jos kysyy, paljonko on 7 plus 5, he eivät osaa vastata.”

Tossavainen siis tosiaankin puhuu tulevista luokanopettajista, jotka luovat oppilaiden matemaattisen ajattelun perustan.

Ketään ei kuitenkaan voi syyttää, koska tulevat opettajat ovat kulttuurinsa lapsia. Nykyään matematiikkaan ei jakseta panostaa, koska sen merkitystä on vaikeampi nähdä kuin ennen, Tossavainen sanoo. Aikaisemmin laskemista on tarvinnut monessa perusduunissakin – vaikkapa kaupan kassalla.

Tossavainen on ihan varma, että matematiikassa on mieltä myös nykyään. Jos sitä ei ymmärretä, seuraukset ovat hänen mukaansa kohtalokkaat:

”Matematiikan taitojen rapautuminen johtaa ajattelutaitojen ohenemiseen.”

Mutta matematiikan mielen löytäminen on työn takana. Se on kumulatiivinen oppiaine – vanhat tiedot rakentuvat uuden päälle. Vähän niin kuin soittamisen opettelussa. Matkalle tarvitsee oppaan, joka tietää, mitä tekee. Muuten merkitystä on hankala löytää.

”Opettajan pitää rakastaa sitä, mitä opettaa. Nähdä sen kauneus ja sielu”, sanoo koulutussosiologi Hannu Simola.

Jos opettajaa ei kiinnosta, hän saattaa unohtaa opetussuunnitelman takaaman vapauden, jumiutua oppikirjaan ja välittää oppilaalle asenteen, joka on mahdollisesti jo kotoa tuttu. (Tutkimusten mukaan vanhempien kielteisyys matematiikkaa kohtaan periytyy.)

Kun opettaja on innoissaan, hän voi avata nuorille täysin uuden maailman.

Kerrotaanko pienille oppilaille, että ihmiskunta oppi laskemaan ennen kirjoitustaidon syntyä? Että antiikin Kreikassa matematiikasta tuli oma tieteenalansa – ja miksi niin kävi?

Annetaanko oppilaille tietoa siitä, mitä matematiikalla voi tehdä, kun sitä osaa? Että he voisivat kehittää päämäärätietoisuuttaan ja pitkäjänteisyyttään. Siitä olisi hyötyä ihan kaikessa.

Kerrotaanko heille, että matematiikka on kaikkialla – loogisissa ja epäloogisissa lauseissa, joilla puhumme, käyttäytymisessämme, pörsseissä, siinä, miksi joku taideteos, rakennus tai ihminen näyttää kauniilta.

Ja lentokoneen ikkunassa, josta katsellessaan Laura Tuohilampi alkoi laskea paperinpalalle, voisiko hän periaatteessa nähdä syntymäkaupunkiinsa Mänttään Helsingin yläpuolelta kymmenen kilometrin korkeudesta.

Kyllä voi, sanoo Laura Tuohilampi. Voi periaatteessa nähdä Mänttään, ja voi muuttaa sen, miten matematiikkaa Suomessa osataan.

Tuohilampi väitteli hiljattain matematiikkaan liittyvistä asenteista. Nyt hänellä on ehdotuksia siihen, miten matematiikasta tehtäisiin taas hauskaa ja kaunista.

Olisi jo syytä luopua ajattelutavasta, että matematiikka on vain oikeita ja vääriä vastauksia. Väliin mahtuu paljon. Kun oppilaat ymmärtävät tämän, he uskaltavat kysyä, erehtyä ja alkavat oppia.

Samalla tosiasiat olisi syytä hyväksyä. Kaikkien ei tarvitse oppia kaikkea, mutta kaikilla on oikeus oppia jotain.

Jos ihmiset haluavat elämyksiä, annetaan niitä. Se ei tarkoita helppoutta, vaan sitä, että näytetään, miten merkityksellistä matematiikka voi olla. Tuohilammen väitöskirjasta käy ilmi, että oppilaiden mielestä matematiikkaa kuvaavat sellaiset asiat kuin tylsyys, väsymys ja lamaannus. Siksi Tuohilammen mukaan matematiikasta pitää tehdä värikkäämpää. Tehdään yhdessä, liikutaan, lähdetään ulos. Ja ollaan hiljaakin. Edetään omaan tahtiin, mutta ei pelkästään. Samat ohjeet pätevät opettajankoulutukseenkin.

Monipuolisuus on avain, sanoo Tuohilampi. Silloin matematiikka voi olla kivaa niidenkin mielestä, jotka ennen ajattelivat inhonneensa sitä.

Sen Tuohilampi huomasi vaikkapa siellä psykologian pääsykokeen valmennuskurssilla, jossa hänen oppilaansa sanoivat, että en mä osaa saati pysty. Hän ymmärsi heitä – hän oli itse vältellyt tilastotiedettä vielä yliopistossakin ja saanut lukion kursseista huonot arvosanat. Mutta sitten hän tarvitsi toisen sivuaineen tutkintoonsa. Mahdollisista aineista ainoastaan tilastotieteen kurssit pystyi tekemään kesällä helposti ja halvalla.

Tuohilampi teki ja ihastui. Tilastotiede auttoi ymmärtämään ilmiöitä uudesta näkökulmasta – ilmiöitä kuten psykologiaa, jota nämäkin valmennuskurssilaiset halusivat niin kiihkeästi oppia.

Ja kun Tuohilampi kurssilla tunti toisensa perään selitti, miten matematiikka liittyy siihen, mitä he tulevaisuudessa haluaisivat tehdä, he alkoivat oivaltaa.

Niinpä sellaiset ihmiset, jotka eivät aluksi kokeneet osaavansa mitään, pystyivät valintakokeessa ymmärtämään muuttujan y2 jakaumaa nelikulmiosta, joka näytti olevan täynnä sikin sokin hajasijoitettuja pisteitä.

Juttua varten on haastateltu myös Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen professoria Jouni Välijärveä. Matematiikan tehtävät on laatinut Timo Tossavainen.

Oikaisu 30. toukokuuta kello 9.44: Lentokone ei lennä 10 000 vaan 10 kilometrin korkeudessa.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Helsingin Jätkäsaari on tyylikäs, mutta värien kanssa riehuminen ärsyttää niin naapureita kuin arkkitehtuuri­kriitikoitakin

    2. 2

      George W. Bush vangitsi tauluihinsa Irakissa vammautuneen sotilaan katseen – näin suomalaisgalleristi arvioi maailmalla kehutun presidentin kyvyt

    3. 3

      Mätä brassiliha järkyttää, mutta Suomessakin kuluttajaa sumutetaan – ihan joka päivä

    4. 4

      Maailmanselitysten uusi supertähti povaa, että ihmislaji on tulossa tiensä päähän

    5. 5

      Donald Trump on hylännyt vallan kolmijako-opin ja haluaa hallita kuin Aurinkokuningas tai Mussolini, sanoo professori Martti Koskenniemi

    6. 6

      Suomi on kaukana tasa-arvosta, sanoo tutkija – ”Rakenteellisia esteitä on vaikea nähdä, jos niitä ei itse kohtaa”

    7. 7

      Kalliolaiskaksion hinnalla ostaisi Tallinnasta lukaalin, Lontoosta rahalla ei saisi yksiötäkään – HS vertaili, mitä saa 250 000 eurolla viiden eurooppalaisen pääkaupungin ”Kalliosta”

    8. 8

      Yritysten pitää julkistaa naiskiintiö­tavoitteensa tänä keväänä – ilmoitukset olleet ylimalkaisia ja epämääräisiä

    9. 9

      Tampereella myydään marmorista miljoonataloa, jota on tirkistelty hakupalveluissa jo satatuhatta kertaa – HS kävi katsomassa Kruunukalusteen perustajien elämäntyötä

    10. 10

      Rekkojen ulosajot ovat päivittäinen ongelma valtatiellä 21 – Taksikuski: ”Tie on aivan katastrofaalinen, aina joku auto penkkaan pyllähtäneenä”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mätä brassiliha järkyttää, mutta Suomessakin kuluttajaa sumutetaan – ihan joka päivä

    2. 2

      Tampereella myydään marmorista miljoonataloa, jota on tirkistelty hakupalveluissa jo satatuhatta kertaa – HS kävi katsomassa Kruunukalusteen perustajien elämäntyötä

    3. 3

      Suomi on kaukana tasa-arvosta, sanoo tutkija – ”Rakenteellisia esteitä on vaikea nähdä, jos niitä ei itse kohtaa”

    4. 4

      Alko harppaa ajassa taaksepäin Töölössä – pullot pyydettävä syksystä lähtien myyjien selän takaa palvelutiskiltä

    5. 5

      Kalliolaiskaksion hinnalla ostaisi Tallinnasta lukaalin, Lontoosta rahalla ei saisi yksiötäkään – HS vertaili, mitä saa 250 000 eurolla viiden eurooppalaisen pääkaupungin ”Kalliosta”

    6. 6

      Donald Trump on hylännyt vallan kolmijako-opin ja haluaa hallita kuin Aurinkokuningas tai Mussolini, sanoo professori Martti Koskenniemi

    7. 7

      Rekkojen ulosajot ovat päivittäinen ongelma valtatiellä 21 – Taksikuski: ”Tie on aivan katastrofaalinen, aina joku auto penkkaan pyllähtäneenä”

    8. 8

      George W. Bush vangitsi tauluihinsa Irakissa vammautuneen sotilaan katseen – näin suomalaisgalleristi arvioi maailmalla kehutun presidentin kyvyt

    9. 9

      Maailmanselitysten uusi supertähti povaa, että ihmislaji on tulossa tiensä päähän

    10. 10

      Suomi on jo riittävän tasa-arvoinen, sanoo BMW:n ex-johtaja Mia Miettinen – ”Minulle ei ole koskaan ollut ongelma tehdä uraa ja samalla silittää mieheni paidat”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tuhansia suomalaisia ryöstettiin orjiksi, mutta sitä hädin tuskin muistetaan – moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä

    2. 2

      Vanha hinnasto saattaa olla arvokkaampi kuin romaani eivätkä Myrna-kupit kiinnosta ketään – asiantuntijat kertovat, mitkä käytetyt tavarat nyt käyvät kaupaksi

    3. 3

      Jopa puolet liikunnan harrastajista treenaa liian lujaa, sanoo asiantuntija – Iltakävely voi usein olla hikilenkkiä parempi

    4. 4

      En halua olla sukupuoli­neutraali, haluan olla nainen – kotona pesen mielelläni mieheni pyykit

    5. 5

      Hampurilaistesti: Maistoimme juustohampurilaisia kuudesta helsinkiläisravintolasta – selkeä voittaja ja häviäjä löytyivät

    6. 6

      Lenkille lähtenyt helsinkiläisnainen huomasi itkevän autoilijan tien poskessa – kuljetti satamaan ja juoksi takaisin

    7. 7

      Toni Kitin kova flunssa olikin aids – Nyt hän toivoo, että muut eivät uskoisi netin valesivuja

    8. 8

      Ottelun parhaaksi pelaajaksi valitun hyökkääjän tunteellinen emämoka: kiitti haastattelussa vaimoaan – ja tyttöystäväänsä

    9. 9

      Finnair perui koko kesän Miamin-lennot – mitä lentoyhtiössä oikein tapahtuu?

    10. 10

      Vanhuksia on jäänyt ilman ruokaa Helsingissä, eikä edes kaupunki tavoita uutta lähettiyritystä – lopulta kotihoito tilasi ruokaa Helvi Ukkola-Saariselle, 91

    11. Näytä lisää